Pahansuovat sukulaiset

niin se vain on, että kateus se kulkee lähisuvussakin.. ainakin meillä. Äidin puolen suku ei niin paha koska heitä ei koskaan tapaa ja ovat keskenäänkin todella vähän yhteyksissä (enojani tai tätiäni en tapaa koskaan). Isän puolelta kaikki ollut aina rähmällään (jo silloin kuin vanhempani vielä olivat yhdessä, sittemmin isäni on kuollut ja puhunkin tässä isän vanhemmista)... joka asiassa mätkättämässä ja neuvomassa ja pahaa puhumassa. Muistan kun aikoinani esittelin uuden kihlattuni isovanhemmilleni -> heti alkoi seläntakana puhuminen, manipulointi ym. Aina sitä vikaa löytyi minun miehestä tai siskon tai veljen puolisoista (veljen puolisoa eivät ole edes nähneet)tai sitten haukkuivat meitä sisaruksia tai äitiäni. Kun sitten erosin, päätin pitää turpani kiinni ja elää omaa elämääni.. no eihän sekään ollut tietty hyvä asia.. sitten haukuttiin kun kukaan ei huoli jne. Kun vihdoin päätin mennä naimisiin ei isän puolelta saapunut ketään häihin.. no ei yllättänyt. Tapasivat puolisoni 3 krt ja tämän jälkeen olivat jälleen varmoja, että karille karahtaa. Sanoivat vielä ettei tarvi puolison enää näyttäytyä heille kuin haudalla! Uskomatonta.
Noh, nyt olen sitten päättänyt olla ottamatta yhteyttä enää heihin (onhan minulla nyt naimisiin menoni myötä myös "väärä" sukunimi niin kuin sanoivat). Parempi elää vain omaa elämää ja jättää ivalliset sukulaiset omaan rauhaansa.
Onneksi puolisoni sukulaiset ovat hyväntuulisia ja lämmin sydänmisiä ihmisiä.. heidän kanssaan tunnen olevani kotona.

Kyllä näitä on nähty..
(isäni kuoltua)

Esimerkkejä omasta 'rakkaasta perheestäni':

-Selvä eristäminen suvun juhlista
-Yhden lapsen politiikka, toinen unohdetaan ja vaietaan..
-vääristelyt ja manipuloinnit puheissa, joko lesken ja pojan ja tämän vaimon hyväksi
-henkinen ja fyysinen väkivalta veljen puolelta
lesken hyväksyessä tämän
-yhteiset matkat 'koko perheellä' milloin minnekin etelän lämpöön, kaikkien muiden kanssa, mutta sille 'yhdelle' ei ilmoiteta
- joulut vietetään automaattisesti vain tämän veljen perheessä, äiti ei koskaan kysy toisen lapsensa tahtoa joulun vieton suhteen saati.. plah.. liian pitkä stoori.. rajatilahäiriöinen äiti.. sen on saanut jälkeenpäin todeta, sitä jatkuvaa varpailla oloa tämän tunnetiloja varoen..
-perintöjutut ihan persiillään, kun mistään ei keskusteluyhteyttä, veljen uhkaillessa milloin mitenkin... hänelle kaikki.. mökki prkl, kun hän sitä käyttänyt.. hyvä peruste.. wirn.. omistus käytöstä.. juu..
-juu, on jäänyt veljenlapset ihan vieraiksi, vaimonsa ei kovasti houkuta - että kyllä, perheissä käytetään äärimmäistä henkistä sekä fyysistä väkivaltaa, eristämällä vaikkapa yksi sen jäsenistä kokonaan..

Ja...

Vahvuutenani vain se,
että tiesin isäni elinaikana olleeni hänelle
erityisen rakas ja hän tuki minua aina kaikessa,
tiedän, että hän kauhistelisi nykyistä 'perheensä' ja erityisesti vaimonsa tilaa.. saippuaoopperat kiinnostavat enemmän, omat matkat ja 'kahvituttavat'.. toinen lapsensa ollut yhdentekevä, se kävi tosin ilmi vasta isäni kuoleman jälkeen, joka oli balanssissa silmänpalvojan tavoin hänen eläessään.. isäni rakasti minua.

Nyt en saanut opintoihini edes instrumenttejani käyttööni, koska testamentit jäi tekemättä. Leski piti kaikin tavoin kyllä oikeuksistaan kiinni. Kynsin ja hampain. Yhteydenotot jäivät kokonaan, omista elämänvaiheistani kiinnostust loppui täysin ja yksin sain kaiken selvittää. Rahakuori joskus 'kontaktina' omantunnonvaivoja helpottamaan, ei soittoja, ei käyntejä, ei mitään. *Viralliset kortit*.. siinä kaikki.
Miten raadolliseksi muuttuvat perhesuhteet, mikäli yksi tärkein, lämpimin ihminen sieltä katoaa, alkaa raatelun ja omien oikeuksien aika.

Ei kiinnosta tavata kaikkien mahdollisten loukkausten jälkeen ainakaan omaani enää tavata, 'edes hautajaisissakaan.. kuinka on sitten toispuoleisessa.. saako sielläkin vältellä..

Miksi ihmeessä haluat olla väleissä niiden kanssa, jos ahdistut tavatessanne? Ymmärrä jo, että he eivät muutu.

Joko lopetat kanssakäymisen tai siedät niiden käytöksen. Siinä vaihtoehdot. Piste.

joskus vaikka peiliinkin ennen kuin rupeaa valittamaan - sieltäkin voi syyllinen näkyä siihen, kun ei sopua ole. Ei ole yhden syy jos kaksi tappelee!

Sää on ihan mukava, neutraali puheenaihe.
Ei kannata olla niin riippuvainen sukulaisista ja heidän mielipiteistään. Ota hiukan etäisyyttä.
Jotenkin haistaisin kateutta sitä kohtaan, että olet tehnyt erilaisia elämänvalintoja kuin he.