nuorempana harrastin paljon liikuntaa (nykyiseen verrattuna), kävin uimassa 4-5 krt/viikko, lenkillä ainakin 3kt/viikko. kun sitten uinnin lopetin, aloitin salilla käymisen vähintäänkin 3krt/vk
n.3 vuotta sitten into kaikkea liikuntaa kohtaan lopahti. ei huvittanut joten en liikkunut, lihoin ja masennuin siitä.
1½ vuotta sitten rupesin laihtumaan ja tähän mennessä olen laihtunut lähestulkoon 20 kiloa. en kuitenkaan ole liian laiha, kyllä ylimääräistäkin löytyy hiukan (163cm/50kg).
nyt haluaisin taas aloittaa jotenkin edes liikkumaan, kuntoa haluaisin kohottaa ja myös hiukan laihtua. kävelemässä käyn välillä mutta en mitenkään säännöllisesti. mitä lajia suosittelisitte? (älkää ehdottako uintia, siihen olen aivan totaalisen kypsä!)
mutta jos löytyisi vinkkejä, niin olisin kiitollinen :)
n.3 vuotta sitten into kaikkea liikuntaa kohtaan lopahti. ei huvittanut joten en liikkunut, lihoin ja masennuin siitä.
1½ vuotta sitten rupesin laihtumaan ja tähän mennessä olen laihtunut lähestulkoon 20 kiloa. en kuitenkaan ole liian laiha, kyllä ylimääräistäkin löytyy hiukan (163cm/50kg).
nyt haluaisin taas aloittaa jotenkin edes liikkumaan, kuntoa haluaisin kohottaa ja myös hiukan laihtua. kävelemässä käyn välillä mutta en mitenkään säännöllisesti. mitä lajia suosittelisitte? (älkää ehdottako uintia, siihen olen aivan totaalisen kypsä!)
mutta jos löytyisi vinkkejä, niin olisin kiitollinen :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heipä hei,
Et kertonut ikääsi, mutta arvatenkin olet ehkä yli 30? Sillä ei toisaalta taida olla mitään merkitystä. Edelleen et kertonut, oletko mies vai nainen, mutta silläkään ei liene merkitystä. Oletan, että olet nainen noiden mittojesi perusteella. Tuskin sinulta löytyy ylimääräisiä kiloja!! Itse olen 39 vuotias mies ja olen elämäni ajan pitänyt liikunnasta ja nykyäänkin kuntoilen säännöllisesti. Kilpaurheilua en ole oikeastaan harrastanut lainkaan, jos itseä vastaan kilpailemista ei lasketa mukaan. Nuorena lukioiässä pelasin lentopalla, juoksi, suunnistin, hiihdin ja uin. Opiskeluaikana pelasin squashia ja vähän tennistä. Työelämään siirtymisen jälkeen pelailin lentopalloa ja squashia ja lenkkeilyä olen harrastanut aina kaiken muun liikunnan ohessa. Aikuisiässä olen harrastanut suunnistustakin muutamina kesinä. Itselleni on ollut tärkeää se, että olen aina valinnut ne lajit, jotka sillä hetkellä tuntuva minulle sopivan. Inhoa sitä, että jos pitää mennä jonnekin vastoin omaa halua. Itselleni liikunta on ennen kaikkea rentouttava kokemus ja pidän liikkumisesta eniten silloin, kun teen sen juuri sinä hetkenä, kun se minulle sopii. Siksi inhoankin esim. sitä, että olen sopinut lenkille lähdön jonkun toisen kanssa ja sitten kaveri soittaa ja ilmoittaa, että ei pääsekkään sovittuun aikaan tai hän ei jostain muusta syystä ilmaannu treffipaikalle sovittuun aikaan.
Sinulle suosittelisin tutustumista johonkin ihan uuten lajiin. Olen harrastanut ihan viimevuosina seinäkiipeilyä ja tänä vuonna myös telinevoimistelua! Molemmista lajeista haaveilin nuorempana, mutta rohkeuden tai muun saamattomuuden vuoksi en niitä aiemmin ole kokeillut. Molemmissa lajeissa olen kokenut hienoja onnistumisen elämyksiä ja lisäksi olen huomannut, että en ole ollut liian vanha kokeilemaan niitä! Ei siis kannata luulla, että olisi liian vanha! Myös kuntonyrkkeilystä ja jostain sopivasta jumpasta haaveilen. Kokeilen varmasti ainakin tuota jumppajuttua vielä jossai vaiheessa. Tällä hetkellä telinevoimistelu on vienyt sydämeni. Siinä olen kokenut ihania onnistumisen elämyksiä! Toisaalta, nautin kyllä edelleen kaikeasta mahdollisesta liikunnasta - juoksusta suomen ihanassa luonnossa. Hikoilu salilla on kivaa, kun tekee siellä kaikilla laitteilla sopivasti kaikkea mahdollista. Maratonin olen juossut kahdesti ja luulen, että se minulle riittää. Kannatti ehdottomasti juosta - hieno kokemus, mutta en halua enää harjoitella niin intensiivisesti. Pari kertaa olen osallistunut pitemmäle laturetkellekin ja niihinkin olen vähän harjoitellut, eli jokin tavoite on toiminut motivaattorina.
Liikun vielä, kun voin siitä nauttia - se on mottoni :) ! Löydät varmasti jotain kivaa liikunnasta, kun kokeilet ilman sterssiä vähän kaikkea! Kilpaile itseäsi vastaan ja nauti onnistumisista.
se on siinä kun aika on rajallinen, jotenkin tuntuu ettei ehdi ja kun vapaapäivä kohdalle osuu, niin ah sitä autuutta kun tuo sohva näyttää parhaimmalta ystävältä..
ei niitä ylimääräisiä kiloja löydy, tiedän sen..
silloin nuorempana kun kilpailin juuri uinnissa, se vei kaikki voimat ja lopulta juuri se sai minut lopettamaan kaiken urheilun (olen kaikki tai ei mitään- ihmisiä), kyllästyin niin totaalisesti ja en osannut ajatella sitten liikuntaa muuten kuin kilpailun kannalta.
nyt sitten olen tajunnut sen ettei tarvitse kilpailla. ei sellainen ole minua varten.
kuitenkin tarvitsen jonkun ajan, tietyt kerrat viikossa jolloin on ns. "pakko" lähteä liikkumaan, muuten tuo sohva imaisee minut töllön ääreen ja sanon itselleni, että huomenna tai ylihuomenna sitten.
asiaa ei yhtään hepota se, että tuo rakas mies tykkää tietokoneesta lähestulkoon enemmän kuin kaljasta. (ihan vaan vitsi..)
mutta kiitos vinkeistä :) pitää pistää korvan taakse.
ai niin, en ole yli 30. yli 20 kylläkin.
Hei taas,
... olen siis sama henkilö, joka vastasi tuohon alkuperäiseen viestiisi. Olen parhaillani talvilomalla ja nyt on ollut aikaa ... kuntoilulle. Olen hiihtänyt n. tunnin lenkkejä 4 kertaa ja tänään ajattelin salille mennä. Sanoit, että et ole kilpaurheilija. En minäkään, vaikka olen kyllä jossain määrin kilpailuviettinen. Ehkä on niin, että en ole missään lajissa riittävän hyvä ja vahva, joten en pärjää ihan oikeissa kilpailuissa :) Varsinkin lapsena ja nuorempana kamppailin alitajuntaisesti asian kanssa. Nyt ollessani jo lähellä 40 ikävuotta, olen huomannut, että olen itse itselleni paras vastus ja aivan riittävä haaste :) Sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Tunnistan itsestäni kyllä sen on-off-puolen. Suurin piirtein niin, että täysillä tai ei sitten ollenkaan. Kun kuntoilusta pitää, niin tuntuu, että se on kuin huumetta, jota pitää saada koko ajan lisää. Vaarana on siis se, että kun saavuttaa sellaisen tietynlaisen maksimaalisen ominaiskunnon, niin sen jälkeen alkaa kyllästyminen ja kuntoilu alkaa maistua puulta. Eli - pitää löytää jokin järkevä kohtuus ja lepoa ei saa unohtaa. Joo - tämä nyt menee pyörittämiseksi, mutta jotenkin näin se on. Henkinen puoli on siis koko ajan mukana tässä koko projektissa eikä sekään ilman huoltoa pysy kunnossa ;-)!
on tosiaan vaikeaa ruveta näin pitkän ajan jälkeen kuntoilemaan kun tuo ukko makaa sohvalla tai pelaa tietokoneella.. ei siitä oikein seuraksi ole.
ehdottanut olen jo jotain lajeja, mutta ainoastaan kävelylenkille on suostunut lähtemään. mies kyllä on aikaisemmin urheillut (on vieläpä "hyvä" siinä), hänellä kun on laji kuin laji hallussa heti ensi yrittämällä.
itse kun ei ole kovin urheilullinen, niin tuntuu niin vaikealta lähteä mihinkään ihmisten ilmoille kuntoilemaan (esim. kuntosalille).
mutta nyt tuntuu siltä, että esim. potkunyrkkeily voisi olla mielenkiintoista, heti kun työkiireet helpottavat niin ajattelin lähteä kokeilemaan :) pitää nyt katsoa että mitä siitäkin oikein tulee..
Hei,
Laitappas töpinäksi ja reinnä kokeilemaan! Itsekin olen ajatellut jotain kuntonyrkkeilyä kokeilevani vielä joskus. Juuri nyt olen kyllä joko ylikunnossa tai sitten muuten vain olo on mielettömän väsynyt, että mikään ei oikein maistu; pitänee pitää pari päivää vapaata kaikesta liikunnasta. Kerroit miehestäsi ja tietokoneesta - se on meille miehille niin tyypillistä istua jonkin ruudun äärellä. Mitä tulee liikuntaan yhdessä vaimon kanssa, niin näin lapsiperheessä ei helpolla löydy yhteistä aikaa, että pääsisimme yhdestään kuntoilemaan. Käymme yleensä vuorotellen. Toisaalta - ainakin meillä on se ongelma, että minä esim. juoksen niin paljon kovemmalla vauhdilla, että yhteinen lenkkeily juokun merkeissä ei oikein onnistu. Kävelylenkillä taas vaimoni on nopeampi, joten se sopii meille yhteiseksi "kuntoiluksi". Molemmat käymme salilla - vuorotellen. Mitäpä tässä vielä - ei muuta kuin menoksi :) !
Sama
niin tosiaan, jos meillä olisi lapsia niin kai sitä siinä vaiheessa pitäisi miettiä jo kaiken maailman aikatauluja, mutta kun ei vielä ole. (tosin olen kyllä ehdottanut lapsen hankkimista, itse ainakin haluaisin lapsen). tosin tässä vaiheessa ei kai nyt ole ihan perheen perustamisen aika.
kyllä kävin tuossa keskiviikko aamuna lenkillä mutta jalat oli niin kipeät etten torstaina sitten enää kyennyt.
muutenkin tämä lauantai on nyt siinä mennyt, että ravintolassa miehen kanssa käytiin syömässä :) ja kun mies lähti peliä katsomaan niin itse tässä siivoilen, istun koneella ja juon siideriä.
mutta, siivoamisesta tuli mieleen: se on itseasiassa hyvää hyötyliikuntaa! imurointi, slittäminen yms.
mutta silti on ideana aloittaa jokin harrastus, jossa kunto kohonee ja josta saan iloa :)
Heipä hei :)
Tämähän meni ihan meidän väliseksi kirjoitteluksi, mutta menköön. Kävin juuri lenkillä ja totesin, että kyllä kevät saa mielenkin heräämään. Tuolta sulavan lumen seasta löytyy uskomattomia tuoksuja. Älä luovuta sitä juoksemista ihan helpolla. Kokemuksesta tiedän, että juoksu tuntuu n. viikon parin ajan aika raskaalta, mutta kyllä se sitten helpottaa. Ei kannata aloittaa liian kovalla vauhdilla ja sykkeellä. Pitää muistaa, että kävelykin on sallittua lenkillä! Kuuntele kehoasi tarkasti ja silloin, kun vähänkin tuntuu, että jaksaa paremmin, niin nosta silloin sykettä, mutta älä tyhjennä silloinkaan pankkia kerralla! Malta silloinkin keskeyttää ripeämpi juoksu vähän niin kuin periaatteellea "leikki on lopetettava silloin, kun se maistuu parhaalle" :)
taas äsken tulin lenkiltä, kävellen meni tällä kertaa, mutta selkä silti ihan hiessä..
hyvin harvoin on kuitenkaan arkena aikaa käydä lenkillä :( yleensä kun olen iltavuorossa, käyn aamulla lenkillä, jos vaan saan itseni psyykattua sinne saakka.. toisinaa laiskuus iskee. siinä on vähän sama homma kuin kotitöiden teossa, lykkää välillä niitä myöhempään ajankohtaan kunnes huomaa ettei koti edes näytä enää kodilta vaan pikemminkin joltain huumeluolalta.
samoin on nyt käynyt tämän kuntoni ja liikkumiseni kanssa.
mutta kai tämä on jo edistystä kun olen lenkillä käynyt. vaikkei se ole niin säännöllistä, mikä olisi aika tärkeää..
toisaalta sitä ajattelee liikuntaa myös ulkonäön kannalta (tietysti, naispuolinen kun olen), olisihan se kiva olla kesään mennessä rantakunnossa.
no joo, välillä menee aika aiheen vierestä nämä jutut, mutta väliäkö sillä :D