Hei,
Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa.. Minulta en enää tiedä.
Olen ollut nykyisessä työpaikassani n 4 vuotta,
työskentelen asiakaspalvelutehtävissä.
Työrytmi on usein hyvin hektistä, kiire painaa päälle joulu- ja kesälomia lukuunottamatta lähes koko ajan. Välillä tuntuu että pitäisi hallita kaikki maailman asiat ja myös vastata niistä,
ottaa vastaan asiakkaiden valituksia, olla positiivinen, empaattinen, iloinen, tehokas, pirteä yms. Työkaverin poissaolo aiheuttaa vielä suuremman kiireen ja tätä jatkuu noin puolet vuodesta. Työehtosopimuksessa määritelty lakisääteinen puolen tunnin päivittäinen ruokatunti on pakko viettää muualla, mikäli istut työpaikan taukohuoneessa sinun oletetaan tekevän töitä myös ruokatuntisi ajan.
Tämä on pomoni mielestä "huvittavaa", kun palvelet asiakkaita samalla kun yrität toisella kädellä hotkia lounastasi.
Olen yrittänyt ehdotella työn uudelleen järjestelyitä ja tuoda esiin asioita jotka kiirettä helpottaisivat. Työnantajani on vain niin vanhoihin tapoihinsa pinttynyt että ei ota kuuleviin korviinsa moista, ja tuntuu että hänen mielestään oman työn helpottaminen on huonoa asiakaspalvelua.
Työilmapiiri on tämän kiireen takia ajoittain ollut todella huono, kaikki tuntuvat siitä kärsivän, mutta kukaan ei sano mitään. Minä "erehdyin" kerran sanomaan asiasta yhteisessä palaverissa, lopputulos oli se että minun annettiin ymmärtää olevani "herkkä ja joustamaton".
Koen nykyisin usein riittämättömyyden tunnetta, tuntuu että "mikään ei riitä". Koetan joustaa, venyä minkä pystyn, mutta haluan pitää kiinni myös vapaa-ajastani. Ylitöitä teen silloin kun tilanne edellyttää, eli usein, näistä ei makseta korvausta, ja vaikka ne on luvattu vapaana, niin
hiljainen toive on että ylityöt tehtäisiin korvauksetta (teen töitä kuukausipalkalla). Olen 28 v, tällä hetkellä sinkku, joten en voi vedota perhesuhteisiini (lapsiin tms) liuetessani pois työpaikalta normaalityöajan päättyessä, vaan tunnen ajoittain huonoa omaa tuntoa siitä en jää ylitöihin. Vanhempi työkaverini oli sitä mieltä että minulle vapaa-aika on tärkeämpää kuin työnteko, jos pidän kiinni viikottaisesta jumppatunnista tai ystävän kanssa sovitusta tapaamisesta. Itse koen asian niin, että tarvitsen vastapainoa mielestäni ajoittain stressaavalle työtilanteelle, haluan elämääni muutakin sisältöä kuin nukkumista ja työntekoa.
Viime aikoina tuo ensin mainittu on jäänyt vähemmälle, nukun huonosti lähes joka yö heräillen ja päivät olen koko ajan väsyneempi, työnilo on kadonnut kokonaan ja olen ärtyisä.
Viikon pituinen talvilomani meni sairastaessa ja kun menin takaisin töihin, koin olevani vain entistä väsyneempi. Työpaikallani sairastelua ei katsota hyvällä, minulle on useampaan kertaan sanottu - puoliksi ehkä leikkiä laskien mutta kuitenkin - että tällä työpaikalla ei ole ollut tapana pitää sairaslomia. Olenkin pitänyt sairasteluni omana tietonani ja raahautunut töihin vaikka olo olisi kuinka heikko, koska koen olevani huono työntekijä ja jättäväni muut pulaan mikäli jään esim flunssan takia 3 päiväksi sairaslomalle.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle..
Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta ja olenko todellakin joustamaton ja huono työntekijä kun mietin tällaisia? Haluaisin kuulla myös omistani eriäviä mielipiteitä - onko tässä vain kysymys "sukupolvien välisestä erosta", tämä pomoni ja vanhempi työkaverini ovat syntyneet 50-luvulla?
kertokaa miten itse olette mahdollisesti selvittäneet ko. asioita vai pitääkö minun itseni tarkistaa vain asenteitani työntekoa ja työkavereitani kohtaan? olen lapsuuteni haaveammatissa ja haluaisin todella nauttia työnteosta, mutta tällä hetkellä en niin tee..
Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa.. Minulta en enää tiedä.
Olen ollut nykyisessä työpaikassani n 4 vuotta,
työskentelen asiakaspalvelutehtävissä.
Työrytmi on usein hyvin hektistä, kiire painaa päälle joulu- ja kesälomia lukuunottamatta lähes koko ajan. Välillä tuntuu että pitäisi hallita kaikki maailman asiat ja myös vastata niistä,
ottaa vastaan asiakkaiden valituksia, olla positiivinen, empaattinen, iloinen, tehokas, pirteä yms. Työkaverin poissaolo aiheuttaa vielä suuremman kiireen ja tätä jatkuu noin puolet vuodesta. Työehtosopimuksessa määritelty lakisääteinen puolen tunnin päivittäinen ruokatunti on pakko viettää muualla, mikäli istut työpaikan taukohuoneessa sinun oletetaan tekevän töitä myös ruokatuntisi ajan.
Tämä on pomoni mielestä "huvittavaa", kun palvelet asiakkaita samalla kun yrität toisella kädellä hotkia lounastasi.
Olen yrittänyt ehdotella työn uudelleen järjestelyitä ja tuoda esiin asioita jotka kiirettä helpottaisivat. Työnantajani on vain niin vanhoihin tapoihinsa pinttynyt että ei ota kuuleviin korviinsa moista, ja tuntuu että hänen mielestään oman työn helpottaminen on huonoa asiakaspalvelua.
Työilmapiiri on tämän kiireen takia ajoittain ollut todella huono, kaikki tuntuvat siitä kärsivän, mutta kukaan ei sano mitään. Minä "erehdyin" kerran sanomaan asiasta yhteisessä palaverissa, lopputulos oli se että minun annettiin ymmärtää olevani "herkkä ja joustamaton".
Koen nykyisin usein riittämättömyyden tunnetta, tuntuu että "mikään ei riitä". Koetan joustaa, venyä minkä pystyn, mutta haluan pitää kiinni myös vapaa-ajastani. Ylitöitä teen silloin kun tilanne edellyttää, eli usein, näistä ei makseta korvausta, ja vaikka ne on luvattu vapaana, niin
hiljainen toive on että ylityöt tehtäisiin korvauksetta (teen töitä kuukausipalkalla). Olen 28 v, tällä hetkellä sinkku, joten en voi vedota perhesuhteisiini (lapsiin tms) liuetessani pois työpaikalta normaalityöajan päättyessä, vaan tunnen ajoittain huonoa omaa tuntoa siitä en jää ylitöihin. Vanhempi työkaverini oli sitä mieltä että minulle vapaa-aika on tärkeämpää kuin työnteko, jos pidän kiinni viikottaisesta jumppatunnista tai ystävän kanssa sovitusta tapaamisesta. Itse koen asian niin, että tarvitsen vastapainoa mielestäni ajoittain stressaavalle työtilanteelle, haluan elämääni muutakin sisältöä kuin nukkumista ja työntekoa.
Viime aikoina tuo ensin mainittu on jäänyt vähemmälle, nukun huonosti lähes joka yö heräillen ja päivät olen koko ajan väsyneempi, työnilo on kadonnut kokonaan ja olen ärtyisä.
Viikon pituinen talvilomani meni sairastaessa ja kun menin takaisin töihin, koin olevani vain entistä väsyneempi. Työpaikallani sairastelua ei katsota hyvällä, minulle on useampaan kertaan sanottu - puoliksi ehkä leikkiä laskien mutta kuitenkin - että tällä työpaikalla ei ole ollut tapana pitää sairaslomia. Olenkin pitänyt sairasteluni omana tietonani ja raahautunut töihin vaikka olo olisi kuinka heikko, koska koen olevani huono työntekijä ja jättäväni muut pulaan mikäli jään esim flunssan takia 3 päiväksi sairaslomalle.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle..
Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta ja olenko todellakin joustamaton ja huono työntekijä kun mietin tällaisia? Haluaisin kuulla myös omistani eriäviä mielipiteitä - onko tässä vain kysymys "sukupolvien välisestä erosta", tämä pomoni ja vanhempi työkaverini ovat syntyneet 50-luvulla?
kertokaa miten itse olette mahdollisesti selvittäneet ko. asioita vai pitääkö minun itseni tarkistaa vain asenteitani työntekoa ja työkavereitani kohtaan? olen lapsuuteni haaveammatissa ja haluaisin todella nauttia työnteosta, mutta tällä hetkellä en niin tee..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulepas nyt...
Tuo kuulostaa ihan samanlaiselta kuin minunkin työpaikkani. Ei kunnioiteta työntekijää ja kustaan silmään lähes mitä voidaan. Olen melkein samanikäinen, sinkku myös, mutta en ole pystynyt nauttimaan elämästäni mitenkään. Elämäni on käytännössä mennyt ohitseni, ainakin jossain määrin kun olen murehtinut työasioita vapaa-ajalla. Mutta nyt sairaslomalla olen oppinut yhden asian. TÄSTÄ HETKESTÄ LÄHTIEN EN ENÄÄ OTA YHTÄÄN PAINEITA TÖISTÄ. Aion jättää työpaikkani yhden ainoan ihmisen takia, nimittäin esimieheni joka kuvittelee minun venyvän mihin tahansa ja milloin tahansa.
Ei tunnu kovinkaan kivalta kun vapaa-aikanani pomo on soitellut ja käskenyt työn ääreen. Muistan viime syksynä kauniina syysiltana kun menin iltakävelylle rentoutuakseni. Sitten kännykkäni piippasi ja siihen tuli tekstiviesti. Luulin että joku kaverini muistaisi minua mutta mitä vielä... ilta meni täysin pilalle! Pomo käski minua lukemaan sähköpostini ja tekemään työasioita vapaalla!
Nyt olen kuitenkin tekemässä suuria muutoksia. Asuntolaina pukkaa päälle mutta aion ottaa riskin ja vaihtaa työpaikkaa. Uusi työpaikka voi olla surkeampi kuin nykyinen, mutta aion ottaa riskin ja hakea toiseen työhön koska kusettamista ja pomon paskaperseen nuoleminen riittää jo! Tämänhetkinen sairaslomani sai pomoni todella raivostumaan. Ilmoitin näet vain jääväni sairaslomalle juuri ilman selityksiä mikä kyllä vaati minulta aikamoista rohkeutta.
Heti ensi viikolla aion soittaa ja ruveta kyselemään enemmän muista työpaikoista, yksi paikka olisi mahdollisesti tiedossa, mutta ei mitään varmaa vielä ja yritän pedata paikkaa minulle siellä. Tuommoiset pomot pitäisi vetää hirteen. Tekisin sen oikein mielelläni mutta parasta omassa tapauksessani on se että vien tietotaidon mukanani firmasta ja joutuvat kouluttamaan uusia ihmisiä jotka jatkavat kesken jääviä töitäni :) Haistakoot vittu!
Ei minultakaan enää mitäään selityksiä sairaspoissaolon syystä. Mihin helvettiin on kadonnut toisen ihmisen kunnioitus? Tai edes jonkinlainen arvostus IHMISENÄ eikä työnpuurtajana?
harkintaan oikeen vakavasti työpaikan vaihto. itse olen vaihtanut viimeisen neljan vuoden aikana 3 kertaa tyäpaikkaa, juuri mainitsemiesi syiden takia.
ensimmäisessä paikassa joutui tekemään ylitöitä aivan järjettömästi, korvaus oli tunti tunnista vapaana, rahallisesta korvauksesta ei suostuttu edes puhumaan. liitosta kyselin asoiden oikeaa laitaa ja ilmoitin heidän kannan noista ylitöistä esimiehelle,
lopun voitkin arvata. eipä sen jälkeen paljoo enään puhuttu, muuta kun silloin kun kävin irtisanomassa itseni.
toisessa paikassa meni homma muuten vaan sellaiseksi pelleilyksi, että ei mitään väliä. tässä paikassa olin reilun vuoden, jonka aikana lähti reilut kymmenen muutakin työntekijää minun lisäkseni. osalla oli muita työpaikkoja tiedossa, osalla ei mitään muuta kuin karenssi ja kortisto.
nyt tällä hetkellä työpaikka ainakin näyttää hyvältä. muutama kuukausi takana mutta katotaan sitten ajan kanssa mihin suuntaan tämä lähtee menemään, alku on ainakin ok.
yhteistä näillä paikoilla on se, että ne kaikki ovat kaupan alalla. sielä on aika lailla villi meininki joka suhteessa. vähän väkeä, paljon työtä ja heikko palkkaus. vaihtuvuus on kova, enkä ihmettele, että miksi.
olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei lainaa ole eoroakaan joten sen vuoksi ei pelota työpaikan vaihto.
ei muuta kuin rohkeesti nokka kohti uutta suuntaa.
Vapaa-aika on vapaa-aikaa, työaika työaikaa. Tietysti jos pomo tarjoaa kunnon korvauksen ylitöistä, niin sitten voi mennä vapaa-ajalla töihin. Muussa tapauksessa kannattanee kehoittaa pomoa palaamaan asiaan työajan puitteissa.
tapauksessa ala omalla ajallasi tekemään talolle töitä ilman korvausta,sen takia naisvaltaisilla aloilla on niin huonot liksat ja edut,kun on niin idioottia ämmiä jotka tekee omalla ajallaan ilmasta duunia talolle.Itse olen tehnyt keittiöduunia kohta kolmekymmentä vuotta,mutta eipä ole tullut mieleenkään alkaa painaa duunia ilman palkkaa,joten pidä puoles äläkä välitä jonkun höyrähtäneen ämmän puheista,jos et pidä puolias niin saa olla lopun ikäänsä muiden tossun alla.
Mikähän on mennyt vikaan, kun ihmiset joutuvat sairaslomalle siksi, etteivät kestä tehdä töitä.. Tuntuu että yksi jos toinenkin kärsii työnteosta niin, että jopa pilaa elämänsä sen takia.
Ja miksi? Usein töissä käydään periaatteella "työn ilosta" ja lähes ruokapalkalla. Työnantajapuoli vaatii lisää, tilataan kaikenmaailman kellottajia että saataisiin vielä vähän enemmän irti ihmispoloista.
Itse en työskentele asiakaspalvelussa / kaupan alalla, mutta meitä muitakin perusduunareita alkaa tippua samoista syistä..
Onkohan niin vaikea tajuta, että satsaamalla hieman varoja ( verokelpoisia tottakai ) meidän hyvinvointiin, saadaan terveitä, iloisia ja motivoituneita työntekijöitä, jotka jaksavat enemmän.
Kukaan ei jaksa, jos ei ikinä saa työstä myönteistä palautetta, tai hyvänolon tunnetta.
Toisaalta...mitä me asioille tehdään?
Eipä juuri mitään..Nuristaan kahvitunneilla ja keskustelupalstoilla, rohkeimmat vaihtavat työpaikkaa josta ei pitkällä juoksulla ole apua kellekkään. Pomo palkkaa vaan toisen onnettoman samoihin tehtäviin. Ehkei edes palkkaa, ja joku saa vielä enemmän töitä niskoilleen.
Mitähän me työntekijät voitaisiin tehdä??
Onko niin, että meidän on pakko ottaa vastaan kaikki mitä tulee? Entäpä jos kukaan ei ota. Meillä on kuitenkin se valta hyppysissämme, että jos emme tee töitä, kaikki tuotanto loppuu..
Ei tuotantoa- ei kauppaa-ei rahaa firmoille.
Ihanalta tuntuu ajatus, että ammattiliitot tekisivät hieman yhteistyötä, ja mekin olisimme siinä mukana.
Ajatelkaa sitä aamua kun kukaan ei mene töihin..
Kaupat ja tehtaat tyhjillään ja pomot huutamassa luureihin kun tuotanto seisoo. Olisikohan sillä vaikutusta oloihin??
Tuskin ne siitä huonontuisivatkaan...
Vaan eipä taida meistä olla tositoimiin. Jatketaan vaan tätä nurinaa :)
ps. jos ette usko, katsokaa kuinka muissa euroopan maissa toimitaan.. esim. Ranska..siellähän ollaan barrikadeilla yhtäkkiä. Ja kai siitä on apuakin ollut :)
Vika on pomossasi, joka ei huolehdi työntekijöidensä hyvinvoinnista. Jos pomoltasi kysytään, olisi varmasti hyvä, jos asuisit työpaikkalla etkä palkkaa pyytäisi.
Ylitöitä ei tarvitse tehdä ilman korvausta, ja kannattaa kysyä ammattiliitostasi vinkkejä. Jos teet tunnollisesti ja ilman korvausta ylityöt, niin homma ei koskaan muutu. Jos työsopimuksessa on sanottu, että työaikasi on vaikka 8 tuntia, niin tähän vedoten voit poistua töistä työpäivän jälkeen. Jos pomo uhkaa potkuilla, niin kerro ottavasi ammattiliittoosi yhteyttä.