nyt kaikki (sukupuolesta riippumatta) jotka kokevat, että maksavat liikaa elareita etä-vanhempina - reippaasti se lapsi luokse asumaan ja sitten itse niitä elareita vastaanottamaan.
Sitten voi rahassa rypeä, autoa vaihtaa ja merkkivaatetta niillä elareilla ostaa.
Sitten voi rahassa rypeä, autoa vaihtaa ja merkkivaatetta niillä elareilla ostaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin siitä vaan etävanhemmaksi... Loppuu se itku "ainaki 250eur/kk pitäis saada", ;)
Toinen vaihtoehto on sitte mennä töihin ja tienata itse omat rahansa ettei tarvi muilta kerjätä...
Terveisin yksinhuoltaja ;)
En minäkään ole koskaan ymmärtänyt millasta luksusta nää itkijät tahtoo. Mun ex-mies maksaa kahdesta lapsesta 280 kuussa ja tapaa lapsia kerran vuodessa, asutaan eri puolilla Suomea. Me asutaan Helsingissä 4h k (ei keskusta) eikä ole silti tarvinnut nälkävyötä kiristellä. Mieleeni ei tulisi mankua ex mieheltä enää mitään, sillä häneltä lähtee henki kohta muutenkin. Ei ole mistä antaa siis. Sossun luukulla en ole käynyt myöskään mankumassa mitään, vaikka se olisi kyllä ensimmäinen paikka jos rahat loppuisi. Rahat tulee työnantajalta. Olen kouluttanut itselleni hyvän ammatin. Minun vanhemmilla ei ollut kunnon ammattia ja köyhyydessä elettiin. Päätin ettei mun lapset koe samaa. Ja hyvin on mennyt.
Tsemppiä kaikille vilpittömästi elämäänsä tyytyväisille.
Joo ja miettiä mihin se rahasampo laitettais siksi aikaa kun niissä rahoissa ryvetään, autoa vaihdetaan ja merkkivaatteita hankitaan. Se ois huisin kivaa, kantsii kokeilla.
osaa hän myös tuon rahan käytön paremmin, ja sitä riittää!
Saishan sillä muutaman kaljakorin... niinpä. Halvempaahan se on kuin ruokkia omia lapsia. Jessus...
Maksan kahdesta lapsestani elareita 500€/kk ja silti ex vonkaa, että se ei riitä.
Tämän lisäksi lapset mulla joka toinen viikonloppu ja keskimäärin pari-iltaa viikossa. Eli elareiden lisäksi mulla myös mm. asumiseen ja ruokaan liittyviä kuluja lapsista ja usein tuon mm. matkoilta niille vaatteita, leluja yms.
Mielelläni maksan lapsista, jotta heillä olisi asiat hyvin, ja itse asiassa heillä onkin asiat hyvin tällä hetkellä. En valita elareiden suuruudesta enkä niistä kuluista joita minulla lapsista on, vaan siitä että kun exälle antaa pikkusormen niin se vie koko käden. Eli kuin suostuin em. elareihin, niin ex luulee että minulta voi nyhtää jatkossakin mitä vaan ja suostun siihen "lasten edun nimissä"
On naisia ketkä ei osaa rakastaa. Raha korvaa rakkauden. Eivät itse anna rahaa, ne haluaa sitä. Ne tulee onnellisiksi kun on paljon rahaa. Se on tottuneet lapsesta asti saamaan rahaa kun äiti on tarkoittanut rakkautta. Kieroon kasvaneita. Pelottaa vaan mitä ne opettaa lapsille rakkaudesta.
Ruokot pitäisi poistaa ja nostaa hiukan lapsilisiä. Panisi miettimään, kannattaako erota tai yleensä mennä edes naimisiin. Toinen vaihtoehto olisi laittaa avioliiton ehdoksi takuutalletus, josta ruokot sitten vuosien mittaan maksettaisisiin. Lyhenisi sossun jonot. Jos ei minullakaan olisi ruokkoja, olisin töissä, mutta nyt en halua, kun en saa nähdä lapsiani.
valtion pussista, ettei itse tarvitse maksaa edes panojaan, vaan veronmaksajat!
Pahviaivot voisivat pitää sepaluksensa kiinni niin ei tarvitse vaatia muilta elareita!
Kyllä se on nainen joka tässä lesbolandiassa yksin vastaa siitä, tuleeko raskaaksi vai ei. Siitä on turha miestä syyttää nykyisten ehkäisymenenetelmien aikana. Jos ei valtion piikkiin ruokkoja, niin ei sitten ollenkaan!
Exä ei anna lasta vaikka olen alusta asti halunnut. Kaksi vuotta lapsi kävi mun luona ja sitten sanoi ettei halua. Äitihän se oli hänen päänsä kääntänyt.
Silti exä itkee elareista. Viimeksi sanoin ettei tipu senttiäkään lisää, uhkasi oikeudella. Menen mielelläni.
Ja ps.: ei ole syitä miksi lapsi ei voisi olla mun luona. Ennemmin päinvastoin, olen enemmän paikalla kuin äitinsä ja minulla on paremmat tulot.
Ja tämä on lastenvalvojan suositus, johtuen exäni katkeruudesta koska erosimme minun syrjähyppyni takia. En ole siis hyvä isä, vaikka on kaksi eri asiaa olla isä ja olla aviomies. Tosin niin on eri asia olla äiti ja aviovaimo, jälkimmäinen loppui kun lapsi syntyi ja alkoi äitiys. Vaimostani tuli noita. Sitten vielä ihmetteli syrjähyppyäni.
Naisille mies on vaan isäkandidaatti. Ei ihminen. Eikä ainakaan mies. Siksi ne ei kohtele miestään kuin ihmistä. Ne kohtelee miestä maksuautomaattina. Tällä palstalla kämättää vain pari katkeraa ämmää. Mun exä älysi löytää paremman miehen ittelleen. Mies pitää sen tyytyväisenä. Enää ei kämätä.
ja olen nähnyt mitä, katkera eksä voi saada aikaan. Mieheni saa ansionalenemakorvausta, koska joutui jättämään sairastumisen vuoksi entisen ammattinsa ja hänet koulutettiin uudelleen ja tulot laskivat reilusti. Erottuaan hän antoi koko korvauksen vuosikausia eksälleen, kyseessä oli noin 400 e/kk. Kotona oli silloin enää vain yksi lapsi. Muut olivat täysi-ikäisiä ja opiskelivat. Jos nämä opiskelijat tarvitsivat tilapäisesti pika-apua, ei äidiltä irronnut senttiäkään, vaan kehotti pyytämään isältään. Poika ei saanut äidiltään vaatteitakaan, vaan aina meillä käydessään oli ostoslista mukana. Ja kas kummaa, poika ilmestyi meille aina miehen palkkapäivän aikaan. Kun poikakin täytti 18-vuotta, ei mieheni tietenkään enää maksanut entiselleen mitään.
Nainenpa keksikin väittää sossussa, että mieheni ei olekaan maksanut elareita ja häntä uskottiin vaikka vaadimme lakimiehenkin välityksellä, että hänen pitää toimittaa nähtäväksemme pankin tiliotteet voidakseen todistaa, ettei ole saanut rahoja. Mielenkiintoista kyllä, myöskään naisen kotikunnan sossuu toimittamamme kopiot miehen tiliotteista, joissa suoritukset näkyivät eivät myöskään auttaneet asiaa. Me kiristimme vyötä, riitelimme rahasta ja samaan aikaan tämä nainen vaihtoi autoa, pukeutui hienosti jne mutta pojalle ei riittänyt taskurahaa. Entinen vaihtoi autoa, pukeutui komeasti jne mutta pojalle ei taaskaan riittänyt rahaa. Mielenkiintoisinta asiassa oli se, että miehen entinen asuu pienellä paikkakunnalla ja tuntee oman työnsä kautta kunnan sossun väen. Olisiko asialla ollut vaikutusta siihen, että mieheltäni saatiin pumpattua rahaa aivan tolkuttomasti. Nyt nainen sitten saa miettiä tekosiaan. Lapset eivät halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Mun kaks sisarusta on edelleen äidin talutusnuorassa mutta minä en. Olen tehnyt sille selväksi millanen kusipää se oli isälle kun oltiin kokonainen perhe, mutta vielä kusipäämpi siitä tuli eron jälkeen. Se vedätti isältä rahaa ihan törkeesti, haukku isää ja isän uutta vaimoa ja suoraan sanottuna puhu paskaa ja häiriköi niitä kaikin keinoin. Se teki aivan kaikenlaista naurettavaa että ne muka eroaisi. Kun oikeesti se teki vaan itsestään naurettavan. Mua hävetti kavereiden edessä sen temput.
Nyt se ruikuttaa multa jotain myötätuntoa ja pyytää välillä huolehtimaan nuorimmasta siskosta ja vaikka siskon puolesta ottaakin päähän kun en voi sitä auttaa, mutta kyllä ne pärjää. Mutsin on pakko. Törkeintä oli kun se yritti saada multa myötätuntoa väittämällä että se sairastui "vakavasti" ja sitten kuitenkin saatiin "kontrolliin". Se vissiin meinas että hellyn jos se tekee kuolemaa. Väärässä oli. Sen takia se kai sitten "parantuikin".
Veli on vähän kahden vaiheilla kun se on muuttamassa pois mutsilta, että pitääkö se siihen yhteyttä. Rahaahan se ei mutsilta saa, vaan isältä, ja miettii jos mutsi tosiaan on noin pihi akka niin haistattaa sillä *:n. Olis kyllä mutsille oikein.
Pikkusisko 11 v on kusessa kun se pelkää isää mutsin puheiden takia. Sisko oli 3 v kun ne erosi ja se oli helppo puhua ympäri. Olen kyllä isällekin vihanen kun ei taistellut meistä vaikka oikeudessa. En kyllä osaa arvioida miten oltaisi reagoitu kun oltiin nuorempia tollasiin oikeudenkäynteihin.
Meidän sukulaiset vähän kattoo sitä kieroon, mut ei ne voi siltä oviakaan sulkea. Mikään toivottu vieras se ei ole. Itse varmaan kuvittelee saavansa myötuntoa niiltä. Mua taas hävettää tavata sukulaisia kun luulen että ne säälii meitä lapsia. Mut sitten taas oon ajatellut että eihän me olla äitiä valittu. Voin ainoostaan pysyä siitä erossa.
Eniten pelkään, että jos sillä on joku mielisairaus joka onkin periytyvää. Mut mietin sitä sitten jos tulee ongelmia kundikavereiden kanssa.
tekstiä saa aikaseksi. Sisällöstä huomaa et provoilet. Piste.
En jaksanut katsoa aikuista miestä joka oli eksänsä talutusnuorassa. Kaksi vuotta yritettiin mutta ei. Nyt miehen lapset on isoja eikä elatusmaksuja enää ole. Kuulemma ei ole mitään muutakaan yhteyttä eksään ja siksi mies haluaisi nyt jatkaa elämäänsä mun kanssa. Olisi miettinyt aikaisemmin. En ole lelu joka otetaan ja jätetään. Pahinta tässä on kun miehen tytär otti yhteyttä ja kertoi miten isä kaipaa minua! Voi herran tähden. Tyttö oli kyllä fiksu ja ymmärsi kun kerroin oman kantani asiassa ja millä mallilla elämäni nyt on. Mutta silti.
Mietin vaan että mitähän eksä olisi tehnyt jos hänellä olisi ollut vahvatahtoisempi mies. Ehkä ei olisi ollut. Ehkä häntä ei kukaan muu huolinut.
Tiedokses: olen mutsin "lapsi" vaikka olen jo aikuinen, tai tarkkaan ottaen nuori aikuinen jos sillä nyt mitään merkitystä on. Kiva jos sun mielestä toi oli provo. Ehkä sun elämässä on asiat helvetin hyvin. Kateeksi käy. Mitä sitten täällä valitat jos ei aihettakaan ole. Mene sinne häähumukeskusteluihin haaveilemaan valkoisesta hunnusta ja prinsseistä. Sun mielipide ei vttuakaan kiinnosta.
Myös äitisi tarvitsee jonkun joka kuuntelee. Vaikka te lapset ette jaksaisi, voisitko yrittää niellä sen verran kiukkuasi että ehdottaisit äidillesi avun hakemista, tai jos sisaresi voisi ehdottaa. Hän tuntuu taantuneen lapsen tasolle hakemaan huomiota täysin väärin keinoin.
Eihän äitisi aina ole tuollainen ollut? Muistatko, että hän olisi ollut mukava kun olit pieni? Varmasti elämässä on tapahtunut vastoinkäymisiä joita hän ei ole osannut käsitellä. Jos olet jo nuori aikuinen kuten myöhemmin kirjoitit, ymmärrät varmaan aikuisten elämässä ilmenevän monenlaisia vaikeuksia, aikä ihminen aina kykene yksin niistä selviytymään.
Yritä nähdä asiaa myös äitisi kannalta. Voit osoittaa olevasi häntä kypsempi suhtautumalla asiaan hieman ymmärtäväisemmin.