Tänään päätin lopettaa suhteen varattuun mieheen. Tuota suhdetta kesti reilun vuoden verran ja jokainen yhdessä vietetty hetki oli suorastaan taivaallisen ihana, mutta ajauduin tunteineni tilanteeseen, jossa ei muita vaihtoehtoja enää ollut. Tuo mies on varattu, perheellinen, kuten minäkin ja kun joitakin kuukausia sitten huomasin että tunteeni häntä kohtaan vain vahvistuivat päivä päivältä, ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä tunteet selväksi miehelle ja hänenkin niin halutessa yrittää elämää yhdessä tai perääntyä miehen vaimon ja lasten tieltä.
En kai koskaan kuitenkaan tosissani halunnut yhteistä elämää tuon miehen kanssa - koin sen liian vaikeaksi lukuisista syistä - ja tunsin että olisin vain siirtynyt ojasta allikkoon, vaikka haaveissani elimme yhdessä koko ajan. Koska tiedän myös että miehelle lapset merkitsevät enemmän kuin mikään tässä maailmassa, en voinut jäädä tilanteeseen, jossa olisin voinut rikkoa tuon perheen. Tiedän että tulevat viikot tulevat olemaan helvettiä: olla ilman tuota miestä ja toisaalta palata häntä koipien välissä oman miehen luo, kaikkiin vaikeuksiimme ja joutua miettimään oman perheen tulevaisuus uusiksi.
En koskaan puhunut tunteistani tuolle toiselle miehelle, monta kertaa kyllä halusin, mutta pelkäsin hänen reaktiotaan, olisipa se ollut mikä tahansa. En tiedä mitä olisin tehnyt jos hän olisi sanonut tuntevansa samoin tai jos hän olisi kieltänyt mitään tunteita olevankaan. Tosin uskon että hänenkin puoleltaan tunteita on, mutta niiden laadusta en enää haluakaan tietää. Parempi näin.
Kaipaan jo nyt tuota miestä valtavasti, mutta pitkästä aikaa minulla on vapaa ja rauhallinen olo. Nyt vain toivon että myös tuo mies rauhoittuu aloilleen ja pysyy vaimonsa luona uskollisena ja hyvänä kumppanina, eikä jatka näitä ykkös-kakkos-sotkuja, joista harvoin kai selviää ilman perheiden hajoamisia tai lopullisia luottamuksen menettämisiä.
Kaikille kakkosille viestiksi vain, irrottautukaa suhteistanne ennen kuin tunteet iskevät teihin kiinni - säästytte paljolta.
En kai koskaan kuitenkaan tosissani halunnut yhteistä elämää tuon miehen kanssa - koin sen liian vaikeaksi lukuisista syistä - ja tunsin että olisin vain siirtynyt ojasta allikkoon, vaikka haaveissani elimme yhdessä koko ajan. Koska tiedän myös että miehelle lapset merkitsevät enemmän kuin mikään tässä maailmassa, en voinut jäädä tilanteeseen, jossa olisin voinut rikkoa tuon perheen. Tiedän että tulevat viikot tulevat olemaan helvettiä: olla ilman tuota miestä ja toisaalta palata häntä koipien välissä oman miehen luo, kaikkiin vaikeuksiimme ja joutua miettimään oman perheen tulevaisuus uusiksi.
En koskaan puhunut tunteistani tuolle toiselle miehelle, monta kertaa kyllä halusin, mutta pelkäsin hänen reaktiotaan, olisipa se ollut mikä tahansa. En tiedä mitä olisin tehnyt jos hän olisi sanonut tuntevansa samoin tai jos hän olisi kieltänyt mitään tunteita olevankaan. Tosin uskon että hänenkin puoleltaan tunteita on, mutta niiden laadusta en enää haluakaan tietää. Parempi näin.
Kaipaan jo nyt tuota miestä valtavasti, mutta pitkästä aikaa minulla on vapaa ja rauhallinen olo. Nyt vain toivon että myös tuo mies rauhoittuu aloilleen ja pysyy vaimonsa luona uskollisena ja hyvänä kumppanina, eikä jatka näitä ykkös-kakkos-sotkuja, joista harvoin kai selviää ilman perheiden hajoamisia tai lopullisia luottamuksen menettämisiä.
Kaikille kakkosille viestiksi vain, irrottautukaa suhteistanne ennen kuin tunteet iskevät teihin kiinni - säästytte paljolta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niistä pääse ylitse ja kun aika kuluu ihmettelet itsekin käytöstäsi. Onnittelut ratkaisullesi. Elit kait jossakin haavemaailmassa.
Olen josku pohtinut tätä tilannetta.Mies kulkee jatkuvasti "vieraissa", vaimo tietää nämä asiat.
Teot koskettavat kovasti.Eroa ei kumpikaan halua.
Muuttuisko miehen käytös jos vaimokin alkais vilkuilemaan aidan toiselle puolelle ja huomais ruohon siellä vihreämmäksi.Tästä nykysestä tilanteesta kärsii kyllä molemmat,niin petetty kuin pettäjäkin. Vaimon moraali ei kyllä sivu- suhteita kannata. Pyytäisin miehiltä asiallista kannanottoa.
KIITOS!
ei milloinkaan muuten hän ei jatkaisi tai salaisi pettämistään!
Jos mies jatkuvasti pettää vaimoaan, vaimon pitäisi laittaa asialle stoppi ja heittää mies ulos. Vaikka lyhyeksinkin aikaa, mutta niin että mies tajuaa mitä seurauksia pettämisellä oikeasti on. Jos aina ottaa miehen takaisin, eipä oo ihme että mies pettää uudelleen. Silloin jos pääsee liian helpolla, ei ymmärrä tekojensa seurauksia kunnolla, eikä joudu vastaamaan teoistaan. Vaimosta tulee alistettu ja "helppo nakki" jolle voi tehdä mitä vain ja aina vaimo ottaa takaisin.
lähdin kotoa miehen petettyä ja monien anelujen ja ajan päästä palasin. Minulle annettiin lupaukset ja tunnustukset, mutta ei mennyt kuin puolivuotta, niin taas oli yksi "vanhoista" kierroksessa reissullaan.
että jos henkilö pettää kerran, pettää se helposti uudestaankin, jos vain tilanne osuu kohdalle. Ongelma ei välttämättä ole ollenkaan kotona ja omassa liitossa, vaan tuon pettävän ihmisen pään sisällä ja taustoissa. Pettäjällä on jotain ongelmia tai kipeitä asioita menneisyydessään, jotka ajavat häntä takaa ja saavat toimimaan tietyllä tavalla aina uudestaan. Ainoa apu käsittääkseni on selvittää nuo menneisyyden ongelmat jotka saavat toimimaan toistuvasti väärin. Kyllä varmasti pettäjä tietää että pettäminen on väärin, jos ei muuten niin sitä luottavaista kumppaniaan kohtaan.
Sinäkään vissiin omaa aviomiestäsi kovinkaan paljon arvosta. Itse en tulisi koskaan pettämään, sillä en myöskään halua itse tulla petetyksi.. (tilaisuuksia on ollut vaikka kuinka)
Oikeassa olet, en arvosta omaa miestäni tarpeeksi. Enhän tietenkään olisi pettänyt häntä jos vielä voisin arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin ennen. Mutta meillä on tämä tavallinen tarina: mies elää työlleen ja nainen pyörittää arjen yksin. Siinä ne meni tunteet vuosien mukana. Ja kuten sanoin, vaikeaa tulee olemaan yrittää löytää yhteinen elämä ja onni mieheni kanssa. Voi hyvinkin olla ettei se onnistu, mutta eron otan käsittelyyn vasta pakon edessä.
pitää lopettaa ajoissa ja mielummin ei koskaan alkas kakkoseksi.
Hirveetä varmaan on kun toisen perhe hajoaa ja vaan hänen tunteiden takia?
Loputlta saa vielä syyt niskoilleen kun varatun vie eli varattu aina jää puolison luo jos puoliso ei jätä pettämisen takia.
Karvaaksi muuttuu kakkosen elämä sillä hyvin harvoin varattu rakastaa aidosti kakkosta.
Usein eron jälkeen naiset alkaa kakkoseksi mutta kun erosuru on mennyt,huomaa että ei kannata tuhota toisenkaan kotia,kun tietää sen omasta kokemuksesta mitä se on.
et pyty kuitenkaan olemaan ilman ukkomiestäsi. Mitäs läksit?
Päätöksesi oli varmasti raskas, mutta todella upea! Totta; on paljon vaikeampaa palata vanhaan, ongelmaiseen selvittämään kaikkia niitä kiemuroita, jotka ovat jo syntyneet pidempiaikaisessa suhteessa, mutta sellaista suhdetta ei ole, eikä tule, missä symbioottinen rakkaus ei hajoaisi. Siinä vaiheessa luulemme, että rakkaus kuoli pois, vaikka tuon irrottautumisvaiheen jälkeen pitäisikin siirtyä ihan oikeaan rakkauteen; välittämiseen ja toisen ihmisen hyväksymiseen kaikkine karvoinensa. Rakastumisessa rakastamme rakkautta, omia mielikuvia, ja omaa täydelliseltä tuntuvaa heijastusta toisessa ihmisessä, mutta rakastamisessa välitämme aidosti itsestämme todellisuudessa erillisestä ihmisestä. Jotkut lähtevät mielummin haavekuvan perään kuin työstävät itseään, se voi tuntua paljon helpommalta vaihtoehdolta, mutta pettymystä vain siirrettään niin kauan kuin uskotaan ulkoisen tekijän olevan ratkaisu omaan eheytymiseen. Kun on erityisen vaikeaa, kannattaa juuri keskittyä tuohon mielenrauhaan :-). Voimia Sinulle! Ratkaisusi on aivan varmasti oikea. Sisäinen taistelu on vielä tässä vaiheessa voimakas. Jonakin päivänä tuo rakastumisen tunne tuohon toiseen on kuitenkin ohi, ja silloin on vielä enemmän voimia pohtia, mihin ja miksi tarvitsee rakkauden haavekuvaa. Työstö kuitenkin kannattaa, eikä tarvitse jäädä polkemaan paikoilleen ikuiseen "puutteeseen" jostakin, joka onkin ollut kaiken aikaa olemassa, mutta sinussa itsessäsi:-).
Lopettaa tuon suhteesi, niin mitä siinä häviäisit, jos tunteistasi kertoisit? Asioilla on tapana järjestyä eikä kenenkään kannata pelkästään lasten takia olla yhdessä liitossa joka ei toimi. Siinä tekee hallaa itselleen ja pitkässä juoksussa myös lapsille.