Kamala totuus

Luin tuon läpi. Ihan ensiksi tulee mieleen että vaimosi voi kohkata mitä mieleensä juolahtaa, mutta hän ei kuitenkaan voi riistää omalta lapseltaan isää. Vaimollesi voi merkitä oma suku ja vanhemmat enemmän kuin oma perhe, mutta tulet aina olemaan lapsellesi isä.


Luulempa, että vaimosi ei oikein ole päässyt irti omista vanhemmistaan. Siis aidosti itsenäistynyt. Kyllähän omat vanhemmat ovat tärkeitä kaikille, mutta ei loputtomiin asti voi kantaa vastuuta toisten (edes omien vanhempiensa) toilailuista.

Hyviä neuvoja on hankala sulle keksiä. Ehkä antaisit vaimollesi hieman aikaa olla omissa oloissaan ja ajatella elämäänsä ja tärkeitä asioita. Älä silti unohda kertoa hänelle rakastavasi häntä. Ehkäpä hän siitä vielä järkiintyy.
Voimaa ja valoa kevääseesi.

mene nyt ihmeessä keskustelemaan tilanteestasi. Muista se! Hienoa, että olet varannut sen ajan!

Alkoholi ei kuitenkaan ole mikään lääke yhtään mihinkään. Onko järkevää turvautua siihen, vaikka se niin helppoa onkin? Se lisää vain vettä vaimosi myllyyn ja vahvistaa hänen käsityksiään.

Avioliitossa useinkin ajan myötä paljastuu toisessa asioita, joita ei voi käsittää. Niistä voi selvitä vain puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Tiedän, että aina se ei onnistu...

Aina kuitenkin kannattaa yrittää.

Kuullostaa surulliselta skeidalta tilanteesi! Tchemppiä kuitenkin!

Tämä mies lähtee tennistä pelaamaan..

itselleni mahdollisuuden sellaiseen elämään jota itse tarvitsen. Anna vaimosi roikkua "väärissä" ihmisissä ja etsi itsellesi uusi ihmissuhde, jossa sinäkin saat ladata akkujasi. Aina ei toiveista huolimatta ihmiset sovi yhteen, kuten teillä on käynyt. Vaimosikin sanoi, ettei sinua tarvitse, etkä ole hänelle tärkeä. Ei sellaista suhdetta ole mitään järkeä jatkaa. Maailmassa on joku, jolle sinäkin voit olla tärkeä.

KOska vaimosi on nähnyt tuollaista kamalaa elämää nuorena ja lapsena isänsä ja äitinsä kautta, hän on mitä ilmeisemmin sairastunut samaan mikä minulla on, eli läheisriippuvaisuuteen. Siinä lapsen kehitys ei saavuta normaalia kehityskulkua niinkuin pitäisi, koska hän ei saa rittävää tukea omilta vanhemmiltaan, vaan koittaa auttaa heitä ja pitää heidän mielensä hyvänä, vaikka se ei ole hänen velvollisuus.

Minä olen samanlainen kuin sinun vaimosi, olen joutunut katsomaan toisen vanhemmat pahoinpitelyä pettämistä jne, ja ajattelen että minun pitää "hyvittää" tälle kärsineelle siitä itse, pitämällä hänet tiukasti lähelläni ja perheessäni, jotta hän ei tuntisi yksinäisyyttä ja enempää onnettomia päiviä. Sellaisesta asiasta mikä ei ole minun vastuullani, eli vanhempieni auttaminen nuoresta lähtien, tuli minun vastuualueeni. Siksi sairastuin.

Kärsin myös usein ahdistuksesta ja peloista. Sekä suhteeni on mennyt päin vittua aina, koska kontrolloin aina jollain tapaa sekä omat mieheni ovat valittaneet oman perheeni läsnäolosta aina.

Minä menin terapiaan 2 vuotta sitten, joten sen jälkeen olen tajunnut, että minulla on omakin elämä, ja vanhemmat eivät ole sama asia kuin minä. Olin ennen aina surullinenkin ja ahdistunut mikäli äitini oli. EN siis osannut vetää rajaa siihen, kuka MINÄ olen, yksilönä, omana itsenäni. Vaan aina oli mukana perhe, suku.

Suosittelen ymmärtämään vaimoasi ja hänen menneisyyttään. SUosittelen että rakastat häntä ehdoitta, mutta kehoitat häntä kasvamaan yksilöksi, eikä vaan perheensä kautta. Hän tarvitsee sinua tulevaisuudessa ja nytkin, perheensä ei elä ikuisesti, ja kun he kuolevat, hän viimeistään vapautuu. Sitä ennen hänen olisi hyvä itse tajuta, että elää omaa elämää sekä teidän perhe elämää. Sinä olet hänen ykkös tukipilari.

Kerro hänelle suoraan että sinua ahdistaa ja hämmentää se, että hän on niin kiinni vanhemmissaan, mutta ymmärrät kyllä että miksi hän on. Jos naiselle antaa ymmärrystä ja lohdutusta, hänen on helpompi luottaa ja muuttua.

Ei kannata lähteä vetämään tuon asian takia. Joku mies häntä kuitenkin jaksaa katsoa, ja lohduttaa. Siinä on selvästi traumatisoitunut nainen, jonka sisäinen lapsi itkee ja on yksinäinen. Koita rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, eläkä yritä muuttaa omien toivetittesi kaltaiseksi.

Ok. Mitenkä sinulla menee vaimosi kanssa, niinkuin muuten? Jos siis jätetään hetkeksi lapset ja muu suku ja muu maailma sikseen. Vaimosi hyväksynnän tarve ja riippuvuus muista ihmisistä siis vituttuaa, ok, mutta miten muuten? Saatko hänestä naisena / kumppanina sen mitä tarvitset? Onko tämä ongelma se joka saa ämpärin pursuamaan yli laitoijen vai onko siellä muuta kenties vielä seassa?

Jos hänen perheessä on esiintynyt juopottelua ja muuta paskaa, niin nuo sinun "viikolla muutamalle" kyllä aiheuttavat odotettavasissa olevia reaktioita. Eli ei pitäisi tulla yllätyksenä miksi lähti lasten kanssa karkuun ja haukkuu paskaksi. Tämä kuulostaa ihan pelokkaan ihmisen "loogiselta" toiminnalta - eli sitä ei ehkä kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Naisellasi saattaa olla enemmän tarvetta ammatti-ihmisen kanssa jutusteluun kuin sinulla, mutta hyvä että itse olet menossa. Toivottavasti saat sietlä hyviä neuvoja. Kyllä ammattilaiset ainakin jotain osaa :-)

Jos saatte puhuttua jonkinlaisen välirauhan aikaiseksi voisi hyvä olla jos vain teidän oma perhe pääsisi viikoksi vaikka jonnekin reissuun muusta suvusta irti. Saisitte varmaan (ja tarvitsette) aikaa laittaa sitä mies nainen kuvion kuntoon, joka varmaan on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Ei tuo vielä minusta NIIN pahalle kuulosta että kannttaisi kattilat jakoon pistää. Naisesi tarvitsee sukuaan ja sinä perhettäsi. Sopivat säännöt neuvottelemalla tuskin tilanne on mahdoton - esim. jokatoinen viikonloppu sukuhömpää ja joka toinen vaan perheen kesken. Edellyttää tietenkin että molemmat ymmärtävät toistensa tarpeet eivätkä pidä niitä järjettöminä.


Tsemiä.

Tie helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä aikomuksilla ja sinne toi vaimosi toiminta on viemässä. No kun naisen henkinen laiskuus estää häntä käsittelemästä noita lapsuusajan traumoja rakentavalla tavalla niin hän on sitten fiksaantunut tälläiseen alkoholistiperheen lapsen läheisriippuvaiseen tilaan, tavallaan marttyyrin rooliin, jonka tehtävänä on henkilökohtaisilla uhrauksilla pitää kulissit pystyssä. Mutta virhe tapahtuu siinä että hän asettaa vanhempansa ja "ystävänsä" suhteenne edelle. Varmaan rupeaisin asemassasi miettimään suhteesta poistumissuunnitelmaa, en mä tollasta jaksais. Ulkopuolista apua voi toki yrittää hakea mutta vaimo tuskin muuttuu miksikään ellei hän halua nähdä omia ongelmiaan.

Minulla on hieman samanlainen äiti kuin vaimosi. Eli hän asettaa itsensä ja sitä kautta perheensä toiselle sijalle. Esimerkiksi koko lapsuutemme isä on hoitanut minua ja siskoani koska äidillä oli liian kiire hoitaa muiden lapsia tai olla ystäviensä kanssa. Luulen että myöhemmin hän kohtelee lastanne samalla tavalla kuin sinua. Eli omalapsi ei olekkaan tärkein vaan ne muut ihmiset ja heidän miellyttämisensä.