hei
olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2,5 vuotta. poikaystäväni asuu omassa asunnossa ja minä vielä kirjoilla kotona. kaikki menee hienosti ja osallistun poikaystäväni kotiaskareihin ja voisi melkein sanoa, että asun siellä. ongelmana on vain äitini. en tiedä onkohan äidilläni pelko siitä, että menettää minut tai jotain, kun on asettanut kovat säänöt ja rajoittaa olemistani poikaystävällä. saan olla 3 yötä viikossa poikaystävälläni ja iltaisin puoli 11 aikaan kotiin sekä 5 syömään, vaikka teen samoihin aikoihin poikaystävällä ruuan. opiskelen poikaystäväni kanssa samassa koulussa ja samaa linjaa. olisin täysin valmis lähtemään kotoa ja pärjäisin loistavasti jo itsekseni. en ole "teini" enkä käytä alkoholia juuri koskaan. osaan huolehtia itsestäni. vanhempani ovat eronneet ja kummallakin uudet puolisot. vanhemmillani on yhteishuoltajuus. äitini miehen kanssa en tule toimeen, olemme aina nenät vastakkain ja äitini puolustaa riita tilanteissa häntä, ei minua, koskaan. äitini ei voi tehdä mitään päätöksiä koskien minuun kysymättä ensin isäpuoleltani. isäni ja äitipuoleni kanssa tulen loistavasti toimeen, eivätkä he kohtele minua kuin pientä kakaraa, vaan lähes aikuisena, niinkuin jo kuuluisi. he ihmettelevät, miksi äitini rajoittaa olemistani poikaystävällä. en kuitenkaan haluaisi menettää välejä äitiini, niin kuin tapahtuisi jos vaihtaisin kirjoille isälleni, jota olen miettinyt. tämä ei ole mitään kapinointia äitiäni vastaan. olen henkisesti ikäisiäni edellä ja tajuan mikä on itselleni parasta. osaan huolehtia opiskeluista, lääkärikäynneistä, laskuista yms. isäni on antanut minun tavaroitani ja astioitani jo vitäväksi poikaystäväni asuntoon ja he puhuvat asunnosta kuin se olisi meidän yhteinen. olisimme valmiit muuttamaan virallisesti yhteen poikaystäväni kanssa. hän on vuoden minua vanhempi. mitä ihmettä voin tehdä, että äitini tajuaisi, että pärjään omillani?
olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2,5 vuotta. poikaystäväni asuu omassa asunnossa ja minä vielä kirjoilla kotona. kaikki menee hienosti ja osallistun poikaystäväni kotiaskareihin ja voisi melkein sanoa, että asun siellä. ongelmana on vain äitini. en tiedä onkohan äidilläni pelko siitä, että menettää minut tai jotain, kun on asettanut kovat säänöt ja rajoittaa olemistani poikaystävällä. saan olla 3 yötä viikossa poikaystävälläni ja iltaisin puoli 11 aikaan kotiin sekä 5 syömään, vaikka teen samoihin aikoihin poikaystävällä ruuan. opiskelen poikaystäväni kanssa samassa koulussa ja samaa linjaa. olisin täysin valmis lähtemään kotoa ja pärjäisin loistavasti jo itsekseni. en ole "teini" enkä käytä alkoholia juuri koskaan. osaan huolehtia itsestäni. vanhempani ovat eronneet ja kummallakin uudet puolisot. vanhemmillani on yhteishuoltajuus. äitini miehen kanssa en tule toimeen, olemme aina nenät vastakkain ja äitini puolustaa riita tilanteissa häntä, ei minua, koskaan. äitini ei voi tehdä mitään päätöksiä koskien minuun kysymättä ensin isäpuoleltani. isäni ja äitipuoleni kanssa tulen loistavasti toimeen, eivätkä he kohtele minua kuin pientä kakaraa, vaan lähes aikuisena, niinkuin jo kuuluisi. he ihmettelevät, miksi äitini rajoittaa olemistani poikaystävällä. en kuitenkaan haluaisi menettää välejä äitiini, niin kuin tapahtuisi jos vaihtaisin kirjoille isälleni, jota olen miettinyt. tämä ei ole mitään kapinointia äitiäni vastaan. olen henkisesti ikäisiäni edellä ja tajuan mikä on itselleni parasta. osaan huolehtia opiskeluista, lääkärikäynneistä, laskuista yms. isäni on antanut minun tavaroitani ja astioitani jo vitäväksi poikaystäväni asuntoon ja he puhuvat asunnosta kuin se olisi meidän yhteinen. olisimme valmiit muuttamaan virallisesti yhteen poikaystäväni kanssa. hän on vuoden minua vanhempi. mitä ihmettä voin tehdä, että äitini tajuaisi, että pärjään omillani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olette seurustelleet jo hyvän aikaa, ja jos todellakin tahdotte muuttaa yhteen, niin anti mennä! Yritä selittää äidillesi nätisti, ettet ole hylkäämässä häntä, vaan yksinkertaisesti haluat asua rakkaasi kanssa saman katon alla.
Ja olet ilmeisesti melko lähellä täysi-ikäisyyttä? Kun olet 18, voit asua missä haluat.
Ehkä äitisi "haistaa" ongelmia parisuhteessasi. Lueskelin vain muita kirjoituksiasi muiden otsakkeiden alle. Ehkäpä äitisi yrittää siloitella tietäsi tulevaisuutta ajatelen. Ehkä hänen mielestään pitäisi edetä rauhallisemmin. Toivoisi sinulle parasta.
Äitisi ja isäpuolesi kuuluukin vetää samaan suuntaan. Eihän sekään tilanne olisi kovin "normaali", jos tappelisivat sinun nähtesi miten tehdä ja toimia sinuun liittyvissä asioissa. Ovat varmasti selvittäneet yhdessä "pelisäännöt". Tuskin äitiäsi aina mielyttää isäpuolesi mielipiteet, mutta juttelevat sitten kahden kesken ne selviksi. Minusta järjestely on ihan niin kuin pitääkin.
Tuskin äitisi toiminta on pelkästään pelkoa "sinun menettämisestäsi". Olethan jo paljon muutenkin pois kotoa. Kyllä siihen on vain kasvettava, että lapset lentävät pesästä. Äitisi toivoo, että hoidat koulusi hyvin ja käytät aikaa kumppaniisi tutustumiseen.
ihan syystäkin koska sinulla on syömishäiriöinen historia.
Anoreksiasta kun ei yleensä parannuta, on vain välillä parempia kausia.
Maltti on valttia, ota ihan iisisti. Hyvää äitisi sinulle tahtoo.
Jos olet yli 18-vuotias, voit tehdä mitä haluat eikä tarvitse korvaansa lopsauttaa äidin jutuille.
Jos et ole vielä täysi-ikäinen, äidilläsi on vähän sanomista koska hän on vastuussa sinusta, mutta periaatteessa päätät melkein kaikesta yli 11-vuotiaaksi ehdittyäsi koska esim. sossu alkaa jo silloin kuunnella omaa mielipidettä asioista.. eli jos haluat olla solidaarinen äitiäsi kohtaan ja antaa hänen saada tahtonsa läpi, niin tottelet mitä rajoituksia hän keksii asettaa mutta mielestäni teet karhunpalveluksen itseäsi, poikaystävääsi ja teidän välistänne suhdetta kohtaan koska jos se on kypsä kahden aikuisen välinen suhde, siihen ei ole äidillä mitään asiaa väliin. Äitisi koittaa suojella sinua että et tekisi virhettä ja sitoutuisi liian äkkiä ja nuorena pysyvästi kenties väärään poikaan (mistähän hänkin sen voi muka tietää, mutta varovaiseksi opettaa iän kertyminen), kenties pitää vielä hetken aikaa itsellään pienenä tyttönään ja varmasti on hiukan ylisuojeleva johtuen menneisyydestänne.
Oma harkintasi kasvaa näiden asioiden suhteen koko ajan ja mielestäni olette olleet jo ihan mukavan vuosimäärän yhdessä, ei enää voi tulla kauhean suuria yllätyksiä suhteessa.
Voithan yrittää keskustella äidin kanssa ja kysellä, että miksi sinun pitää elää kahdessa kodissa ja voisitko jo vähitellen perustaa oman.
Onnea vaan..