Olin suhteellisen kauan erään pojan kanssa yhdessä, mutta jätkä kohteli mua tosi huonosti. Valehteli, petti ja nauroi selän takana. Sitten kun sain tietää millainen kusipää hän oikeasti olikin, olin niin helvetin vihainen ja järkyttynyt. Hävitin kaiken mikä liittyi yhtään siihen tyyppiin ja loin hänestä vitun kusipää imagon itselleni. Ja se on toiminut mulle tosi hyvin. Nyt on ihan hyvä vapaa olo:)
Nyt tää "vitun kusipää" haluaisi mut takaisin ja yrittää tehdä mut kateelliseksi, mutta mua ei vaan enää kiinnosta yhtään sen lapselliset pelleilyt.
Niin.. Mun siis piti kysyä, että eron jälkeen ootko alkanu vihata exääsi ja tuhonnut kaiken häneen liittyvät asiat tai jotain muuta vastaavaa?
Nyt tää "vitun kusipää" haluaisi mut takaisin ja yrittää tehdä mut kateelliseksi, mutta mua ei vaan enää kiinnosta yhtään sen lapselliset pelleilyt.
Niin.. Mun siis piti kysyä, että eron jälkeen ootko alkanu vihata exääsi ja tuhonnut kaiken häneen liittyvät asiat tai jotain muuta vastaavaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla samanlainen kokemus ja revin kaiken paskaksi. Vääntelin kihlasormuksenki niin mutkalle ku olla ja voi ja paiskasin mereen. En ole kuullu siitä jätkästä enää mitään enkä halua kuulla. Yritti soitella, vaihoin numeron salaiseksi ja muutin kotoa pois niin se ei enää tiedä missä ees asun. Nykyinen mies varmaan hivuttas sen ku näkis.
itsetunto teillä. voi voi....
minä taidan olla se osapuoli joka yrittää pitää yhteyttä, mutta toista ei vaan tunnu kiinnostavan, alussa oli itku-huuto vaihe, jonka jälkeen tuli enemmän semmoinen "hoidetaan tää kuin aikuiset"- vaihe, elikkä kavereita yritetään olla, vaikka tosiasiassa:
hän tuskin haluaa mitään
ja minä haluaisin takaisin yhteen
sanoisin kuitenkin että tämä toimii näin :)
koska kumpikaan ei itke enää, ja on helpompi esittää että kaikki on hyvin.
minulla on taustalla hankalia kokemuksia, ja joskus olen todella maassa, mutta silloin yleensä muistan mitä pienenä ajattelin... juuri silloin kun olin aivan pohjamudissa, ajattelin aina että "show time" ja minun kasvoilleni levisi hymy, saatoin joskus nikata silmääkin peilille ja naurahtaa yksin, tätä on varmaan hankala ymmärtää ja kuulostaa koomiselta :D mutta se on minua auttanut, sen sanomalla nimittäin tajusin itsekseni että tämä on vain elämää, kehitin itselleni ikään kuin "kuoren" en paljastanut oikeita tunteitani kellekkään, josko tiesin niitä edes itsekkään...
samaa käytän nyt... kun tilanne oikeasti satuttaa minua ja kaipaan exääni, niin olen kuin en olisikaan, ja pidän kaveri-välit.
Mulla täysin samantyylinen kokemus takana. Ja näin pikkuhiljaa kun on saanut etäisyyttä asiaan ja omat tunteet on täysin kuolleet on helpmpi ajatella. Ei edes tarvitse luoda kusipää imagoa siitä miehestä, kusipää se on ja aina tulee olemaan. Säälin vain kovasti jo hänen seuraavaa ja aina seuraavaa uhria, koska narsistiluonteisena hän myös osaa hurmata.. Mutta kyllä vihaan kyseistä ihmistä enemmän kuin mitään tässä maailmassa ja olen tuhonnut kaikki häneltä saadut lahjat ymym ja toivon että joskus voin hänet täysin kokonaan unohtaa eikä hän tule vastaan missään koskaan ikinä!