Olen nykyään ihan älyttömän vähään tyytyväinen. Koin yhden elämäni onnellisimmista hetkistä edellisviikonloppuna. Istuskelin sohvalla ja mun rakkaani nukahti mun syliini. Silittelin sen päätä siinä ja juttelin ystävänsä kanssa henkeviä. Kyseinen hetki oli hetki, mitä en vaihtais pois vaikka saisin mitä tilalle. Rakkaus on mysteeri, se ei valitse kohdettaan. Eikä omia tunteitaan pysty ohjailemaan. En ole siis parisuhteessa. Tämä tuttavuus on ollut fuckbuddy, vaikka tunteita on vaihdettu puolin ja toisin alusta lähtien. Kuitenkin mulla ne syvemmät fiilikset on ja siksi tästä ei mitään tule. Mutta siitä onnellisuudesta... kun on aikoinaan joskus ollut paskassa suhteessa pitkään, niin nykypäivänä osaa arvostaa pienen pientäkin hetkeä, mikä tuntuu oikealta. Silti elämän mysteeri on, miksi asiat ei tunnu samalta kahdesta ihmisestä, vaikka molemmat ovatkin paikalla ja jakavat hetken. Mulla on sua ikävä ja tiedät sen.
Onni on hetki.
Talvi76
1301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä koin vastaavan pari kk:tta sitten. Se oli niin ihana hetki, pieni hetki onnea!! Kysymykset vaivaa, miksi kaikki jäi vaan tohon hetkeen, miksei siitä voinut tulla jotain "elämää suurempaa" ihanaa rakkaustarinaa.. Niinpä, miksi ei??!! Mutta pienistä hetkistäkin voi jäädä unohtumattomat muistot, ihanaakin ihanemmat sellaset.. :)