Sapettaa... Olen elänyt avoliitossa 10 v ajan avomieheni kanssa. Kaikki olisi muuten suht OK, mutta olen vähitellen kyllästynyt avokkini lähisukulaisien suhdettamme käsitteleviin kommentteihin ja puolihuolimattomasti lähetettyihin signaaleihin.
Kaikki elämäämme liittyvä tuntuu olevan kritiikin arvoista: mm. se kuinka olen vietellyt kultapossuperheen pojan muuttamaan toiselle paikkakunnalle, liian pitkät opiskeluajat, syntinen avoliitto ja jopa kotitöiden jakaminen. Hänen vanhempiensa tapa elää parisuhteessaan perustuu kankeaan patriarkkaalisuuteen, jossa perheen äiti tekee kaikki "naistentyöt", vaimo myös ajetaan tärkeistä keskustelutilanteista ala-arvoisella tavalla pois. Avomieheni on tuskin koskaan kuullut äitinsä korottavan ääntään. Jokainen suhde toimii kuitenkin tavallaan, eikä minulla pitäisi olla arvostelun varaa heidän valitsemalleen tavalle elää elämäänsä. Koen omanarvontuntoani kuitenkin loukatuksi, kun kuulen kommentteja siitä, miten en ole heidän kaltaisiaan malleja perinyt tai niiden mukaisesti käyttäytynyt. En ole koskaan joutunut omilta vanhemmiltani kuulemaan ohjeita siitä, kuinka kiirehtiä lastenteon kanssa (lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä), joten avomieheni isän suusta lauottuna se kuullostaa vähintänkin kornilta. Hänen omat tyttärensä tuntuvat noudattavat isänsä asettelemia elämänohjeita melkoisella pieteetillä (mm. opiskelupaikan valinta). Lisäksi toinen näistä tuntuu poimivan harvoista puhelinkeskusteluistamme kaiken mainettani /suhdettamme "likaavan" arvoisen ja raportoi tämän pikimmiten isälleen. Puhelimen sulkemisen jälkeen (5min) saatammekin saada isän tekemän lisäpuhelun, joka liittyy aiempaan sisaren kanssa käytyyn hyvinkin henkilökohtaiseen keskusteluun. Sisaren motiiveja on vaikea ymmärtää. Lieneekö syynä tyytymättömyys omaan elämään ja avioliittoon (lue TV:n ääreen liimautunut kouluttamaton ja mykkä aviomies) vai pelkkä pahantahtoisuus tai halu nostaa omia pisteitään sisarten välisessä kilpailussa?
Olen yrittänyt virittää keskustelua aiheesta, mutta avomieheni tuntuu olevan täysin immuuni perhettään koskevalle kritiikille. Tosin mitäpä vanhempiensa käytökselle voisikaan. Useita kommentteja lienee vaikea uskoa, koska ne on useimmiten lauottu siten, ettei avomiestäni näy tilanteissa. Olen useimmiten hänen mielestään vain suurennellut asiaa tai ymmärtänyt kommentit väärin.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei liene yllämainituihin "pikkuasioihin" takertuisi. Ongelmaksi tilanne kuitenkin muodostuu aina juhlapyhien yhteydessä. Avomieheni on yhä edelleen vaikea käsittää sitä, miksi sukutilaisuuksiin osallistuminen ei vieläkään ota tuulta siipiensä alla. Hän tosin on itse myöntänyt, että hänen omakin suhde vanhempiinsa on melkoisen kylmä ja etäinen.
Odotan taas innolla seuraavaa joulua .....
E.S.
Kaikki elämäämme liittyvä tuntuu olevan kritiikin arvoista: mm. se kuinka olen vietellyt kultapossuperheen pojan muuttamaan toiselle paikkakunnalle, liian pitkät opiskeluajat, syntinen avoliitto ja jopa kotitöiden jakaminen. Hänen vanhempiensa tapa elää parisuhteessaan perustuu kankeaan patriarkkaalisuuteen, jossa perheen äiti tekee kaikki "naistentyöt", vaimo myös ajetaan tärkeistä keskustelutilanteista ala-arvoisella tavalla pois. Avomieheni on tuskin koskaan kuullut äitinsä korottavan ääntään. Jokainen suhde toimii kuitenkin tavallaan, eikä minulla pitäisi olla arvostelun varaa heidän valitsemalleen tavalle elää elämäänsä. Koen omanarvontuntoani kuitenkin loukatuksi, kun kuulen kommentteja siitä, miten en ole heidän kaltaisiaan malleja perinyt tai niiden mukaisesti käyttäytynyt. En ole koskaan joutunut omilta vanhemmiltani kuulemaan ohjeita siitä, kuinka kiirehtiä lastenteon kanssa (lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä), joten avomieheni isän suusta lauottuna se kuullostaa vähintänkin kornilta. Hänen omat tyttärensä tuntuvat noudattavat isänsä asettelemia elämänohjeita melkoisella pieteetillä (mm. opiskelupaikan valinta). Lisäksi toinen näistä tuntuu poimivan harvoista puhelinkeskusteluistamme kaiken mainettani /suhdettamme "likaavan" arvoisen ja raportoi tämän pikimmiten isälleen. Puhelimen sulkemisen jälkeen (5min) saatammekin saada isän tekemän lisäpuhelun, joka liittyy aiempaan sisaren kanssa käytyyn hyvinkin henkilökohtaiseen keskusteluun. Sisaren motiiveja on vaikea ymmärtää. Lieneekö syynä tyytymättömyys omaan elämään ja avioliittoon (lue TV:n ääreen liimautunut kouluttamaton ja mykkä aviomies) vai pelkkä pahantahtoisuus tai halu nostaa omia pisteitään sisarten välisessä kilpailussa?
Olen yrittänyt virittää keskustelua aiheesta, mutta avomieheni tuntuu olevan täysin immuuni perhettään koskevalle kritiikille. Tosin mitäpä vanhempiensa käytökselle voisikaan. Useita kommentteja lienee vaikea uskoa, koska ne on useimmiten lauottu siten, ettei avomiestäni näy tilanteissa. Olen useimmiten hänen mielestään vain suurennellut asiaa tai ymmärtänyt kommentit väärin.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei liene yllämainituihin "pikkuasioihin" takertuisi. Ongelmaksi tilanne kuitenkin muodostuu aina juhlapyhien yhteydessä. Avomieheni on yhä edelleen vaikea käsittää sitä, miksi sukutilaisuuksiin osallistuminen ei vieläkään ota tuulta siipiensä alla. Hän tosin on itse myöntänyt, että hänen omakin suhde vanhempiinsa on melkoisen kylmä ja etäinen.
Odotan taas innolla seuraavaa joulua .....
E.S.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ole pakko olla tekemisissä miehen sukulaisten
kanssa...itselläni on vastaavia kokemuksia joista
viisastuneena en enää edes yritä olla väleissä
miksi ihmeessä yrittäisin kun minulla on aivan ihania ja mahtavia ystäviä joiden kanssa viihdyn ja haluan olla...
ei sukulaisuus ole mikään syy seurustella vastenmielisten ihmisten kanssa
ajattele vaihteeksi itseäsi ja tee kerrasta loppu paskanpuhumisesta ja kyttäämisestä
jos miehesi on yhtään mies,hän ymmärtää
En ole aivan yhtä rassaavaan tilanteeseen joutunut, mutta joitain hajanaisia kokemuksia on. Ensinnäkin joulu, liitossani alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että joulu on miehen suvun perhejuhla. Ilmoitin miehelleni, että meitä on kaksi, olisi syytä sopia pelisäännöistä. Oikeudenmukaista olisi, että joka toinen vuosi toinen ilmoittaa, miten haluaa joulun vietettävän (kenen kanssa, missä, miten), joka toinen vuosi toinen. Toinen seuraa päätöstä mukisematta vuorollaan. Toimi hyvin ensijärkytyksen jälkeen.
Puhelinjutusta - oli toisen tyyppinen tilanne minulla (ylihuolehtiva dominoiva isoäiti), mutta toimin seuraavasti; heti keskustelun siirtyessä asiattomuuksiin, laskin luurin välittömästi. Ei tarvinnut menetellä siten kuin pari-kolme kertaa, niin meni perille :)
Vielä vinkki arvostelua vastaan; aiheuta skandaali seuraavissa sukujuhlissa, kerro kuuluvalla äänellä mitä mieleesi ikinä pälkähtää, tyyliin "miten JÄRKYTTÄVÄN mauttomat verhot" tai "hyvänen aika, oletteko kuulleet, että näiden fossillien mielestä avoliitto on syntiä, niin makeasti en olekaan nauranut sen jälkeen kun...."
Ja se toimivin vinkki - katkaise yhteydenpito.
"Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei liene yllämainituihin "pikkuasioihin" takertuisi."
Vastasit hyvin itsellesi ja joulukin on vain kerran vuodessa.
Kaikista maailman ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta miehen sukulaisten kanssa kannattaa pärjätä ja tulla jotenkuten toimeen, vaikkei heitä voisi sietääkään. Välien katkaiseminen on luovuttamista.
Niin ja lisäykseksi: älä puhu henkilökohtaisista asioistasi kuin ystäville, joihin luotat. Turhaan purat sydäntäsi jollekulle, joka etsii vain törkyä, jolla mässäillä. Eiks niin.
Pidä suhde miehesi sukulaisiin täysin muodollisena, niin eiköhän arvostelultakin katkea siivet. Ja kyllä kohteliaasti voi puolustaa omia arvojaan, ei tarvitse lyödä luuria korvaan tai huudella ruokapöydässä, kunhan sanoo, että ME olemme kokeneet tämän parhaaksi ratkaisuksi.
kuuluuko tämä perhe johonkin erityiseen uskonlahkoon, kuulostaisi piirteet siltä, olisiko tämä osasyynä. Esim. jehovantodistaja ovat aika pahoja...
lestadiolaiset ja adventistit ja...