Olen ollut naurettava, roikkunut sinussa ja leikkinyt että kaikki on hyvin, vaikkei ole. Olen sopeutunut, mukautunut, antanut anteeksi, niellyt vaikka mitä. Oikeasti olen voinut koko ajan huonosti, tehnyt tuon kaiken sen takia, ettet vaan itse jätä minua. Tänään minä teen sen itse, tajusin, ettei minulla ole mitään menetettävää, paitsi tämä ahdistus. En keksinyt mitään syytä, miksi yrittäisin enää, en mitään. Sängyssäkin olet niin itsekäs, ettet välitä kuin omasta nautinnostasi ja vaadit minulta vaikka mitä. Viimeksi kun olimme sängyssä, et suudellut, et koskenut rintoihini, et edes tuonne alaskaan - onko tuollainen rakastelua? Minua et ainakaan jää suremaan, koska en ole mitään sinulle merkinnyt. Minulla on paha olo, mutta tämän pahemmaksi tämä ei tule enää, joten ei ole mitään menetettävää.
Tänään tämä loppuu
Eevamaija
71503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
OIKEIN! Juuri tuo on oikea ratkaisu tuossa tapauksessa.Ei tosiaan kannata olla paskiaisen kynnysmattona! Nyt on kevät,nauti siitä ja elä hetki itsellesi.Joku kaunis päivä päästä elämääsi mies,joka on arvoisesi.Myötätuulta elämääsi.
suustani...voisin allekirjoittaa lähes kokonaan tuon sinun tekstisi. Kunpa minäkin saisin vihdoin voimia jättääkseni kaiken taakseni. Tsemppiä!!
Minä jätin tuollaisen p... neljä vuotta sitten ja ensimmäiset kaksi kuukautta oli kauheinta. Exä sanoi etten kelpaa kellekään ja uskoin sitä. Olen yhä yksin tosin muutamia suhteita on ollut, muttei mitään vakavaa. Odotan mieluummin sitä oikeaa, kun aloitan suhdetta joka ei onnistu. Narsistin kanssa yhdessä oleminen jätti arvet ja on vaikea aloittaa uutta suhdetta, mutta on ihanaa olla yksin oman itsensä herra.
Miksi sinä täällä sitä valitat ? Mikset puhunut kyseiselle miehelle suoraan ? Miksi et toivonut ? Miksi et ohjannut ? Miksi et pyytänyt ? Miksi et vaatinut ?
Nykyaikana aktiivisia ovat sekä nainen että mies. Ei ole pelkästään miehen tehtävä tyydyttää nainen. Molemmat osallistuvat. Toista voi ohjata, toista voi opettaa - se on nykypäivää.
Minä saan vaikutelman itseään säälivästä lahnasta, joka vain odottaa ja joutuu sitten odottamaan turhaan. Toimintaa ihminen !
Nyt se on tehty, tai itseasiassa jo päivällä. Puhelin on tukossa haukkumaviesteissä, hän yrittää todellakin jyrätä minut maanrakoon. En tule kelpaamaan kenellekään, en ole ollutkaan mitään, olen kamala ihan kaikin tavoin...
Niin ja vastaukseksi tuolle aikaisemmalle kommentoijalle, meillä tuo mies oli lahna sängyssä - kyllä se niinkinpäin voi olla. Mies vaati suihinottoja, ratsastusta yms. itse olisi vain maannut ja nauttinut. Minä en saanut mitään suuseksiä koskaan! Ja keskusteltu on, kirjoiteltu on, itketty ja huudettu, vaadittu ja vaikka mitä eri asioista, mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan päin. Mies saa nyt mennä, oloni on helpottunut. Niin, miksi jaksoin hänen kanssaan, ehkä siksi, että rakastuin alussa häneen.... Kaikki tunteet ovat kyllä kuolleet.
No ei tokikaan suhteenne tola, mutta tahdonvoimasi! Itselläni taipumusta jossitella ja jahkailla loputtomiin, sellaista "lopullista" päätöstä en millään tunnu saavan tehdyksi. Olemattomankin lyhyt aika tuntuu "kultaavan muistot". Plääh..
OLEN KATELLINEN NIILLE JOTKA OSAAVAT NOIN VAAN PÄÄTTÄÄ JA TEHDÄ LOPUN.ITSELTÄNI VAAN JAHKAILUA JA JOSSITTELUA JOS ASIAT KORJAANTUISIVAT.
EN HALUA JÄÄDÄ YKSIN.VÄLTTELEN YKSINOLOA MILLÄ KAINOLLA VAAN,KESTÄN HAUKKUMISET JA SYYTTELYT.
3 vuotta seurustelua,mieheltä mustasukkaisuutta,ahdistelua,syyttelyä,lievää väkivaltaa,haukkumista.en kelpaa hänen mielestään mihinkään enkä kellekkään.minun opiskeluni ja työni eivät ole mitään hänen työhönsä verrattuna.vähättelyä.en jaksa enää.olen jättänyt äijän,mutta päivän päästä murheet kasaantuvat ja tunnen oloni säälittäväksi ja yksinäiseksi.aina palaan:(