sormus

Itse varmaan ottaisin kanssa sormuksen pois ja sanoisin, että mies hankkii itselleen joko uuden tai etsii vanhansa, vasta sitten laitan sormuksen takaisin.

Eihän se kihlaus ole sormuksesta kiinni, ei todellakaan. Mutta ihan siitä syystä, jos kerran ukkoni olisi minulle valittanut jos en itse pidä joka sekuntti sormusta sormessa.
Jos se ei sen sormessa näy, kerran minua patistaa, niin olisi minullakin oikeus vetää hernepelto nokkaan.

Sanoisin takaisin, että sitä ei vissiin sitten haluta kihoissa olla kerran se sormus ei ole kokoaikaa sormessa.
On moninkertaisesti pahempi heittää sormus menemään, kun että jos se on välillä vaikka siinä pöydällä.

Olisi se pelto nenässä minulla =)

Noh... Minä ostin kihlasormukset ja vihkisormukset itselleni ja juoppomiehelleni. Naimisiin menon jälkeen sai jonkun juoppodelirium kohtauksen, syytti minua pettämisestä ja heitti sormuksen menemään. Selvinpäin taas pyysi anteeksi ja asiat oli ok, paitsi, että vahtas, että pidän sormuksen sormessa ja itse huiteli pitkin kyliä ja naisia sormuksettomana. Vielä kun hänellä oli sormus, niin hän aina mainitsi kännissä kavereilleen, että se on siinä muistutuksena ettei tee mitään. No eipä ollut enää muistuttamassa. Sitten eräänä päivänä laukas mulle, että panee mieluummin kauniimpia ja halukkaamman naisia kuin mua. Tästä viimeistään tuli kulissit alas ja kohinalla ja koko mun maailma romahti. Otin sormuksen pois sormestani ja heitin miehen ulos. Nyt mun elämä on oikein mukavaa sinkkuna :) Juu ja ihan aikuisia me iältämme ollaan, mutta kaikki ei vaan ole henkisesti kasvaneet aikuisiksi. Se on ikävää, kun luulee jonkun olevan aikuinen tai kasvavan siihen, mutta totuus osoittautuikin toiseksi

Aloittajan mies on lapsellinen kun nyt alkaa syyllistää ja itsessä ei ole muka mitään vikaa. Jos ette osaa elää sovussa niin erokaa.

Jos kaiksi ihmistäei enään rakasta toisiaan, niin mikis olla yhdessä. Kaikki loppuu aikanan, jopa se rakkauden ensihuuma.

Miksi naiset menette juopon kanssa naimisiin. Eikö tallänen tavalline tallaaja kelpaa joka ei ryypiskele joka viikonloppu eikä käy baareissa lainkaan. Lisäksi alkoholin nauttiminen ei muuta mun persoonaa mitenkään. Olen siis yhtä rauhalline humalassa kuin selvinpäinkin, joten ei tarvii pelätä et heittäisin sormuksia metsään. Alkoholin nauttiminen on taitolaji ja sen taidon harva mies osaa niin ettei siitä tule mitään draamaa vaimon tai tyttöystävän kanssa.

mun ex kyttäsi myös mun sormusten pitämistä.
tein tuolloin siivoustyötä, enkä halunnut töissä pitää sormuksia ihan jo hygieniasyistä, silti alkoi kauhea motkotus jos ei työpäivän jälkeen ollut sormukset paikallaan.. kerran sitten näytin hänelle minkänäköiseksi sormi menee kahden leveän sormuksen (kihla ja vihki, yht. n. 10 mm leveyttä) oltua sormessa koko päivän kaikkine vedellä läträämisineen ja kumihanskoissa hautumisineen..
illalla sormessa oli siis kaksi iloisenpunaista jälkeä, iho melkein rikki hautunut,
silti syyttely jatkui, että "kuka sulla siellä työmaalla on kiikarissa kun et voi sormuksia pitää..?"
ero tuli lopulta muista syistä kuin tuosta kyttäämisestä, vaikka ärsyttävää sekin oli.

nykyään olen kihloissa, molemmilla sormukset milloin sormessa milloin taskussa tai kirjahyllyssä tai jossain, tulimme hankkineeksi hieman liian isot sormukset kummallekin, malttamattomina kun koruliikkeessä ei sopivia kokoja sattunut juuri silloin olemaan.. eikä tietääkseni tungsten-sormuksia voi pienentää.
mut ei niiden sormusten kanssa olla kihloissa, eikä naimisissa
riittää kun kumpikin itse tietää kenen kanssa on,

(vähän ehkä sekavasti tuli kirjoitettua, mut toivottavasti tästä edes jotain selkoa saa,)

mur

Mun mieheni tuhos kahdet sormukset ennen kuin kävi käsiks. En ymmärtänyt tuolloin, että se oli ehkä jo sitä henkistä väkivaltaa, mitä hän harjoitti. Eli homma meni jotakuinkin näin:

Ostettiin kihlat rakastuneina, taidettiin vannoa jopa ikuista rakkauttakin sillo ekalla kerralla ja puhuttiin kihlojen merkityksestä vakavasti. Sitten tuli isompi riita, mies kaivoi peltisakset, otti sormuksen pois sormestaan, tuli kasvojen eteen sormuksen ja peltisaksien kanssa ja naks, poikki meni. Vaati omaansa takaisin minun sormesta. Itkun sekaisena annoin sormuksen. Naks, ja taas oli yksi sormus tuhottu.

Mun maailmanin romahti, olin vain niin tyhmä, etten tajunnut sitä, mitä siinä tapahtui, kun mies lepyytteli, vanno rakkautta ja hankki uudet sormukset. Seuraava riita ja sama toistui. Tuhosi vielä varmuuden vuoksi niillä peltisaksilla kaulakorun, jonka olin hänelle ostanut. Ja piti huolen, että näin ja kuulin kaiken.

Ei ostettu enää sormuksia, mutta suhde jatkui. Sitten tuli taas riita, ja sitä käytiinkin sitten ihan erilailla, ilman peltisaksia ja sormuksia. Turpiin tuli ja opikseni otin, enää ei mene sormukset rikki, haluan parempaa kohtelua myös sormuksilleni.

Minä otan pois työpäivän ajaksi, kun titaania ei saa poikki, jos tulee työtapaturma. Voi olla sormen amputaatio kohdallaan. Ajattelin kertoa.

t. SNainen