Unelmien nainen/tyttö

Todella tunnut naisasialiikkeen kantavalta voimalta. Oletit niin paljon tekstissäsi että automaattisesti sait vastauksen " miehet on sikoja ". Ei tullut mieleesi että en rajannut millään lailla ruuanlaittoa ja monia muita hommia. Ei sattumalta tullut mieleesi sekään seikka että joidenkin tässä maassa pärjätäkseen pitää tehdä kahta täyspäiväistä työtä pärjätäkseen? Näillä siis mennään. Iloista kevättä sinulle.

Kranttu Tupu salanimellä kirjoitti:

Todella tunnut naisasialiikkeen kantavalta voimalta. Oletit niin paljon tekstissäsi että automaattisesti sait vastauksen " miehet on sikoja ". Ei tullut mieleesi että en rajannut millään lailla ruuanlaittoa ja monia muita hommia. Ei sattumalta tullut mieleesi sekään seikka että joidenkin tässä maassa pärjätäkseen pitää tehdä kahta täyspäiväistä työtä pärjätäkseen? Näillä siis mennään. Iloista kevättä sinulle.

Naisasialiikkeeseen en ole kuulunut enkä tule kuulumaan. Kannatan silti tasa-arvoa, eikä se tee minusta femakkoa. Voisin tietysti suhtautua itseeni naisena halveksuen, mutta silloinhan olisin sovinisti, enkä myöskään onnellinen. Enkä yleistä, että kaikki miehet ovat sikoja... Niin...

Tosiaan, kiinnostaisi edelleen kuitenkin kuulla miten käsität nuo miesten ja naisten työt. Itse kun en ymmärrä oikein eroa niiden välillä?
Ja oikeasti, nostan sulle hattua jos teet 16-tuntisia työpäiviä. Eihän kenenkään tervys voi tuota pidemmän päälle kestää, tai mun ei ainakaan kestäisi. Tosin en ihan käsittänyt miten asia liittyi noihin miesten ja naisten töihin.

Kranttu Tupu salanimellä kirjoitti:

Todella tunnut naisasialiikkeen kantavalta voimalta. Oletit niin paljon tekstissäsi että automaattisesti sait vastauksen " miehet on sikoja ". Ei tullut mieleesi että en rajannut millään lailla ruuanlaittoa ja monia muita hommia. Ei sattumalta tullut mieleesi sekään seikka että joidenkin tässä maassa pärjätäkseen pitää tehdä kahta täyspäiväistä työtä pärjätäkseen? Näillä siis mennään. Iloista kevättä sinulle.

sulle, että saat tehdä kahta duunia? Ja mieluiten tietty kotiäidiksi? Toivottavasti annat hyvät taskurahat naisellesi...Ei jumalauta, nainen tienaa nykyään omat rahat..ja saa siinä mies osallistua yhteisen kodin pitoon. Unohtamatta tietenkään, että normitapauksessa tapaa ne hommat kuitenki jakautua silleen, että ruuanlaitto esim. voi olla sellainen, jonka nainen tekee mieluummin itse/ tai että naispuoleinen sen hoitaa usein.

Ps. Ei sun tarvi tehdä kahta työtä, kun kaksi on tienaamassa. Oot tosiaan jämähtäny poikamiesasteelle, kun et tajua ettei kaksin eletä tolla sun tähänastisella mallilla vaan elämä muotoutuu toisenlaiseksi. Jos hankkisit ekana sen toisenpuoliskon, ja katot oikeesti minkälaista se kaksinoleminen on, ettei sun tarvi turhaan rakennella noita pilvilinnoja, kun sun teoriatason ajatukset ei ehkä toimi ollenkaan käytännön elämässä.

Marianne* kirjoitti:

Naisasialiikkeeseen en ole kuulunut enkä tule kuulumaan. Kannatan silti tasa-arvoa, eikä se tee minusta femakkoa. Voisin tietysti suhtautua itseeni naisena halveksuen, mutta silloinhan olisin sovinisti, enkä myöskään onnellinen. Enkä yleistä, että kaikki miehet ovat sikoja... Niin...

Tosiaan, kiinnostaisi edelleen kuitenkin kuulla miten käsität nuo miesten ja naisten työt. Itse kun en ymmärrä oikein eroa niiden välillä?
Ja oikeasti, nostan sulle hattua jos teet 16-tuntisia työpäiviä. Eihän kenenkään tervys voi tuota pidemmän päälle kestää, tai mun ei ainakaan kestäisi. Tosin en ihan käsittänyt miten asia liittyi noihin miesten ja naisten töihin.

Ei miesten ja naisten töitä voi tarkalleen eritellä eikä pidä yrittääkkään. Totta kai perheessä kukin tekee tilanteen mukaan tekemiset. Kumminkin nainen on se joka parhaiten osaa kotihommat siinä kun mies osaa tekniset jutut. Kyllä minäkin kerään miehisyyteni kakkavaipan vaihtoon mikäli se tilanne tulee eteen. Mä olen tälläinen työnarkomaani joka ei osaa käsitellä rahaa. Mä olen jo 8 vuotta tehnyt noin 120-160 tuntia kahdenviikon jaksolla. Välillä useammallakin työnantajalla. Tietysti välillä vapaaviikot ja lomat lepuuttavat miestä. Ehkä edellinen suhde josta muistona rakas tytär osaltaan kaatui juuri kovaan työtahtiini. Vahingosta viisastuneena lienee viisasta vähentää työtahtia jos se " oikea " vielä joskus löytyy.

nainen kokkaamaan kirjoitti:

sulle, että saat tehdä kahta duunia? Ja mieluiten tietty kotiäidiksi? Toivottavasti annat hyvät taskurahat naisellesi...Ei jumalauta, nainen tienaa nykyään omat rahat..ja saa siinä mies osallistua yhteisen kodin pitoon. Unohtamatta tietenkään, että normitapauksessa tapaa ne hommat kuitenki jakautua silleen, että ruuanlaitto esim. voi olla sellainen, jonka nainen tekee mieluummin itse/ tai että naispuoleinen sen hoitaa usein.

Ps. Ei sun tarvi tehdä kahta työtä, kun kaksi on tienaamassa. Oot tosiaan jämähtäny poikamiesasteelle, kun et tajua ettei kaksin eletä tolla sun tähänastisella mallilla vaan elämä muotoutuu toisenlaiseksi. Jos hankkisit ekana sen toisenpuoliskon, ja katot oikeesti minkälaista se kaksinoleminen on, ettei sun tarvi turhaan rakennella noita pilvilinnoja, kun sun teoriatason ajatukset ei ehkä toimi ollenkaan käytännön elämässä.

Ota ensin selvää minkälaista elämää olen elänyt ennenkö rupeat vaahtoamaan. 8 vuotta saman neidon kanssa on kyllä opettanut naisista paljon. mm sen ettei 8 vuotta ja muksu paljoa paina kun se kiinnostavampi mies astuu näyttämölle. Toivon todella että se on kiinni ihmisen luonteesta ettei kaikki naiset ole samanlaisia. Saa tehdä kahta duunia. Mielenkiintoinen sanavalinta. Aina suhteessa eläessäni minulla on ollut kumppanin kanssa yhteiset rahat. Tämä lienee joidenkin mielestä outoa mutta minulle itsestään selvyys. Olemmehan silloin yhteistä perhettä. Vai onko ne rahat mielestäsi jotenkin korvamerkitty miehen ja naisen rahoiksi?

Kranttu tupu salanimellä kirjoitti:

Ei miesten ja naisten töitä voi tarkalleen eritellä eikä pidä yrittääkkään. Totta kai perheessä kukin tekee tilanteen mukaan tekemiset. Kumminkin nainen on se joka parhaiten osaa kotihommat siinä kun mies osaa tekniset jutut. Kyllä minäkin kerään miehisyyteni kakkavaipan vaihtoon mikäli se tilanne tulee eteen. Mä olen tälläinen työnarkomaani joka ei osaa käsitellä rahaa. Mä olen jo 8 vuotta tehnyt noin 120-160 tuntia kahdenviikon jaksolla. Välillä useammallakin työnantajalla. Tietysti välillä vapaaviikot ja lomat lepuuttavat miestä. Ehkä edellinen suhde josta muistona rakas tytär osaltaan kaatui juuri kovaan työtahtiini. Vahingosta viisastuneena lienee viisasta vähentää työtahtia jos se " oikea " vielä joskus löytyy.

Itse asuin Kesi-Euroopassa jokunen aika sitten vähän pidemmän aikaa. Siellä on periaatteessa erittäin yleistä, että nainen on kotitöissä niin kauan, että lapset ovat pieniä. En henkilökohtaisesti tuntenut yhtään miestä, joka olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

Toisen vanhemmista on käytännössä pakko jäädä kotiin, koska siellä ei ole samanlaista päiväkotijärjestelmää kuin täällä. Puolipäivähoitoja toki löytyy. Jotkut naiset olivat esim. aamupäivän töissä ja iltapäivän sitten lasten kanssa. Nuo puolipäivätyöt ovat erittäin yleisiä verrattuna Suomeen. Monet naiset, edellyttäen että mies tienaa hyvin, jäävät kokonaan kotiin tai tekevät sitten tuota puolipäiväistä, jos on ihan pakko. Tämä jatkuu myös sen jälkeen, kun lapset ovat jo isoja. Ensinnäkin, työtä on vaikea saada, koska on ollut helposti 15-20 vuotta pois työelämästä ja toisekseen... moni on niin passivoitunut, että töihin meno tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. (Ok, tätä en ehkä olisi saanut sanoa äänen, mutta niin se vaan meni. Vaikka eiväthän ne sitä ääneen myönnä). Suomessa näitä naisia kutsutaan sohvalla makaaviksi pullanmussuttajiksi... sen olen näiltä palstoilta oppinut.

Pitkään systeemi on mennytkin noin... Tosin nyt alkaa näyttämään siltä, että uudessa sukupolvessa, joilla ei vielä lapsia ole, eli minun ikäluokkaani, naiset eivät välttämättä enää jää kotiin hoitamaan lapsia, mikä näkyy mm. niin, että lapsia ei enää välttämättä hankita. Eli samaan suuntaan ovat siellä menossa kuin täällä Suomessakin.

Vanhemmassa polvessa tuo on ollut automaattista. Tosin oli muinullakin muutamia tuttuja, joiden päällimmäinen ajatus oli jäädä kotiin sitten valmistuttuaan. Tämä asettaa tietenkin vaatimuksia myös miehen kukkarolle...(jos ymmärrätte, mitä tarkoitan ;). Tosin palkkataso on siellä huomattavasti korkeampi, joten naisilla on tähän myös ehkäpä paremmat mahdollisuudet. Kun kerroin tästä ihku Suomen järjestelmästä, saivat semmoisen käsityksen, että meillä laiminlyödään lapsia. Siis kuinka ihmeessä 13-vuotias pärjää pitkiä aikoja kesälomalla yksikseen, kun siellä 6:n viikon kesälomakin oli jo tuhottoman pitkä aika. No, minä pärjäsin aikoinani pitkiäkin aikoja ihan hyvin. Mutta pointti on se, että siellä et ole hyvä äiti, jos et jää kotiin lastesi kanssa. Esim. minun yksi tuttuni päivitteli, että kuinka naapuri oli voinut jättää 11-vuotiaan lapsensa illalla kuuden jälkeen yksin kotiin, koska meni töihin... (joo, siellähän saattoi olla vaikka mörköjä sängyn alla). Hampaita tuli tosiaan välillä kiristeltyä noita asenteita miettiessä...

Mutta se, että naiset jäävät usein kotiin (koko elämäkseen käytännössä), ei tarkoita tosiaan sitä, että he hoitaisivat koko kodin. Monilla käy siivooja, erilliset lastenhoitajat, au-pairit, kotiapulaiset jne. koska siirtolaisiahan siellä riitti ja muita halvemman työn tekijöitä. Onko täällä näin? Riittääkö meidän tulotaso tähän? Haluammeko tätä, vai saneleeko työmoraalimme jotain ihan muuta?
Eli se, että vaimo oli kotona, ei tarkoittanut sitä, että vaimo hoiti automaattisesti kodinhoidon. Tunsin tällaisia henkilöitä vain muutaman. Suurimmassa osassa perheistä käytettiin ahkerasti kotitalouspalveluita, yksityisopetusta lapsilla (=ei tarvitse itse neuvoa) ja pikaruokaa. Eli käytännössä aina mentiin sieltä missä aita oli matalin. Ei välttämättä ole hyvä esimerkki lapsillekaan, että oppivat, että työtä, siis myös kotityötä, ei tarvitse arvostaa.

Miehet tekivät siellä usein tosi pitkiä päiviä, vaimojen ollessa kotona. Tämän takia he eivät osallistuneet kodinhoitoon millään muotoa. Työpäivät olivat helposti 10-12 tuntisia. Naiset passivoituivat samalla kotona, kävi siivoojat jne. Eivät ne olleet onnellisia, vaan aikas tyytymättömiä, jollain tapaa, joka tapauksessa, vaikka mitään ei itse tarvinnutkaan tehdä. Ehkä välillä shopata ja käydä kahvilla kavereiden kanssa.

Mutta mikä oli pointti... njoo. Meillä on vähän eri kulttuuri täällä Suomessa ja sen takia tulinkin takaisin. Itse pidän myös työnteosta, kotirouva elämä ei vaan sopisi minulle. En halua muuttua samanlaiseksi nalkuttavaksi 24akaksi kuin ne siellä. Mihinkään ei oltu tyytyväisiä, vaikka mitään ei tarvinnut tehdäkään, tai ehkä juuri sen takia. Mutta en missään nimessä edusta kaipaamasia naisihannetta parahin Kranttu tupu. Koska kukapa hoitaisi lapset silloin, jos me kumpikin teksisimme pitkiä työpäiviä ja toteuttaisimme itseämme? Haluan katsos myös perheen, mutta tämä edellyttää työnjakoa kaikessa mielessä. Eli ei 16 tuntsia yhdelle, vaan kahdelle. 24h laiffi kotona ei vaan sovi minulle. Minusta on ihan kiva välillä nähdä muitakin ihmisiä ja saada haasteita elämääni myös kodin ulkopuolella. En usko, että olemalla 24h kotona voisin toteuttaa ja sivistää itseäni ja henkisiä kykyjäni niin paljon kuin haluaisin. Kotirouvana olo ei ollenkaan vastaisi koulutustasoani. Uskon, että olisin myös parempi äiti, jos näkisin välillä muutakin elämää, kuin tiskirätin ja hellakoukun. Näin olisin myös parempi esimerkki omille lapsilleni. Saisivat vähän realistisemman kuvan elämästä.
Mutta arvaapa mitä, hoitaisin siinä sivussa myös kodin YHDESSÄ mieheni kanssa. En välttämättä halua siivoojia ja kotitalouspalveluita, hyväksyisin mieluummin pienen sekasorron ja epätäydellisyyden kuin sen, että minusta tulisi nalkuttava akka ja lapsistani työtäpelkääviä laiskiasia, jotka rasittavat muiden elämää vain olemalla.
Koska eikös se ole niin, että vaikka koskaan ei mitään tarvitsisi itse ansaita, vaan mies tai pappa betaalais, niin toisten ihmisten kunnioitus on aina ansaittava, se ei ole automaattista. Saattaa olla vaikeata työtä pelkäävälle.

PS. Niille kaikille eloveenoille, jotka harkitsevat kotirouvaksi ryhtymistä, käykääpä ensin vähän vilkaisemassa maailmalla miten homma toimii, niin tiedätte mihin ryhdytte ... ;)

Nyt kun asiasta mainitsit :)

hienoa tietää että unelmieni nainen on sittenkin olemassa. Taidat olla jo kihloissa ellet jopa naimisissa?

Siis totta kai miehen tulee osallistua perheen yhteisiin askareisiin. Vaikka minulle teettääkin ongelmia kakkavaippojen vaihto ja yleinen siivoaminen teen silti mielelläni paljon vanhanajan termein naisille kuuluvia hommia. Teen hyvää ruokaa ( ainakin ennen ). Hoidan lapsia silloin kun töiltäni kerkeän. Pitäähän äidinkin päästä joskus viettämään esim tyttöjen iltaa. Monet kakkavaipat olen vaihtanut ja edelleenkin sen paikan tullen kerään miehisyyteni ja vaihdan ne vaipat. Mikäli puoliso niin pahasti sairastuu ettei muksuista pysty huolehtimaan kuuluu miehen tietenkin ottaa sairaslomaa lapsistaan huolehtiakseen. Eikä se aina tarkoita sitä että lapsen sairastuessa äiti jäisi kotiin. Voi sinne jäädä isikin. Sulla nyt oli näin naisellinen näkökohta ja myönnettäköön että olen hieman työnarkomaani mutta eikö mies ole koskaan väsynyt? Etenkään kahden työpäivän jälkeen? Nyt siis pitäisi löytää sellainen nainen jonka kanssa voisimme löytää toimivan kompromissin kaikkien asioiden keskeltä.