elikkäs. ollaan oltu yhessä 7kk, ja eukkoni sai työpaikan toisaalta, ja se on hänen unelma ammatti johon hän on lukennu 6v ja hän otti sen vastaan, ja hän haluaa mut mukaan kans sinne, itselläni täällä vakituinen työ, ja 27v asunnu täällä tuttu kaupunki ja ystävät ja sukulaiset, siellä sit kaikki alusta ainut kenet tunnen eukko ja toki tulevat työkaverit, ja tarjottu vuodenloppuun työsuhdetta ja siitä sit 95% vakituinen jos osoitan päteväksi. ja toki meillä on jo asunto siellä,(vuokra ) hän maksaa siihen asti kun tulen sinne, hän asuu siellä jo 2 pvä asunnu, ja mun pitää kans muuttaa sinne 2kk sisään, joka vkl kyl nähdään jne... en oo ennen ollu kaukosuhteessa,, ennen muuttoa, pitäiskö mun kosia ja kysyä kihloihin ennne sinne muuttoa, ois "varmuus" suhteesta kummallakin on tunteet ok toista kohtaan.... mut onko joku muu ollu samassa tilanteessa, kannattaisko vaan heittäytyä elämän vietäväksi????? kummiskiin 200 000 ihmisen kaupunki kyseessä mahdollisuuksia ois, kuin täällä 350km päässä pohjoisessa "suuressa" kaupungissa
en uskonu viel keväällä olevan tässä tilanteessa,,,,,,, iso huokaus ikää on itselläni 27 ja toisella 25 naisellani
en uskonu viel keväällä olevan tässä tilanteessa,,,,,,, iso huokaus ikää on itselläni 27 ja toisella 25 naisellani
Vastaukset 6
Vanhimmat
"kummallakin on tunteet ok toista kohtaan"
jos tunteet on vaan OK toista kohtaan....ei sillon olla valmiita kihlaukseen
Kannattaa nauttia elämästä ja tarttua tilaisuuksiin...ei muutto tarkota että jäisitte sinne loppuelämäksi. Itse olen asunut 25 vuotta samalla paikkakunnalla ja toki tutut ympyrät tuo turvaa ja perhe ja ystävät hyvän mielen mut joskus tuntuu et tää on jo nähty.Rakkaani asuu kaukana ja tulevaisuus on auki.Ilman häntä on niin tyhjää.
OK = kumpikin välittää toisesta todella paljon ja tahtoo olla toisen kanssa jne,,,
No ompas aika laimee ilmasu jos kerta välitetään toisesta tosi paljon
Rakastatko sä naistasi?
Henk.kohta jos minulla olisi tunteet "OK" toista ihmistä kohtaan, tietäisin että tässä suhteessa ei kannata pitempään olla. Kokemuksesta.
aika herkässä on tuo suhteesta lähteminen ja sen päättäminen!
Jos tunteet "vain" ok..... niin heti vaan kamppeet kasaan ja seitsemättä taivasta etsimään, vai?
Ensin tuli uusavuttomat, ja nyt näköjään uusvastuuttomat...
Suhteessa tunteet voivat vaihdella, ja on yksilöllistä kuin toiset niitä kuvailevat. OK voi olla parhaasta skaalan yläpäästä.
Jos kumppanisi sanoo että olet ok. loukkaannutko kun hän ei ylistäkkään sua taivaisiin....?
Suhteen eteen tehtävä töitä, ja hyväksyttävä ja kestettävä huonompia ja hiljaisempiakin kausia, sillä se saattaa silti kasvattaa ja vahvistaa suhdetta ja yhteenkuuluvuutta.
Ymmärtämisen lisäksi pitää toista myös suvaita ja hänen heikompiakin puolia.
Olette yhtä ja puhallatte yhteen....rakennatte samaa kumppanuutta ja tunteet kasvavat siinä samassa.
Omalla kohdallani vuosikausien varrella suhteeseen on mahtunut monenlaista tunnetta ja tapahtumaa.
Katuisin nyt, jos olisin lähtenyt ensimmäisten vastoinkäymisten ja tunne-epäilyjen jälkeen.
Rakastamme vuosivuodelta toisiamme enemmän, ymmärrämme toisiamme ja tunnemme toisiamme paremmin.
Elämän vietäväksi kannattaa heittäytyä aina. Elämään kannatta luottaa.
Jota voisit luottaa elämään, sinun tulee voida luottaa itseesi. Sinun pitää tehdä itseäsi koskevat päätöksen itseäsi kuunnellen.
Haluaisitko muuttaa, vaikka suhteenne ei ehkä kestäisikään? Entä haluaisitko naimisiin, vaikka teidän ei tarvitsisikaan muuttaa? Älä pelkää elämää, mutta opi kuuntelemaan itseäsi.