mä olen seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta, ja jo ennen kuin tapasin hänet, tiesin lähteväni ensi syksynä vuodeksi etelä-eurooppaan opiskelemaan. Oli ehkä typerää rakastua häneen koska vuoden ero tulee olemaan aivan hirveää meille molemmille. Yritän olla ajatelematta asiaa vielä, sillä siitä ei tule kuin paha mieli. Pari kuukautta sitten poikaystäväni sanoi, ettei halua mitään vakavampaa, koska olen ensi vuoden poissa. Nykyään vietämme kuitenkin lähes jokaisen päivän ja yön yhdessä, ja kesän luultavasti asun hänen luonaan. Hän on sanonut rakastavansa mua ja haluaa, että olen hänen lähellään. Eilen hän sanoi toivovansa meidän menevän vielä joskus naimisiin. Sanoi myöskin, että jos olisin perunut ulkomaille lähtöni hänen vuokseen, hän jättäisi minut. Mitä tästä sitten voikaan päätellä... lähtöäni en kuitenkaan peru, se on jotain mitä mun täytyy tehdä itseni takia.
Mä uskon ja toivon, että meidän suhde kestää vuoden eron, mutta kysyisin kuitenkin teiltä mitä mieltä olette ja onko kellään kokemuksia vastaavasta? Ja neuvojakin saa antaa siihen miten selviän vuodesta ilman rakastani...
Mä uskon ja toivon, että meidän suhde kestää vuoden eron, mutta kysyisin kuitenkin teiltä mitä mieltä olette ja onko kellään kokemuksia vastaavasta? Ja neuvojakin saa antaa siihen miten selviän vuodesta ilman rakastani...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin... miten sitä selviäisi.
Tunnen aika monia pareja, joista toinen on vaihdossa.
Ja säälikseni olen joutunut huomaamaan, ettei yksikään tänne jäänyt ole pysynyt "ruodussa". Kaikki ovat tavalla tai toisella menneet pettämään. Yksi goomilla, toinen opiskelijapippaloiden päätteeksi.
En oikein osaa sinulle muuta neuvoa antaa, kuin että jo se, että parisi sanoo, ettei oteta niin vakavasti, kertoo miten paljon hän sinusta välittää. Hän tiedostaa sen, että todennäköisesti tuon vuoden aikana sattuu jotain, eikä hän halua satuttaa sinua pettämällä.
Teidän täytyy nyt vuodeksi luopua toisistanne ja sitoutua siihen, ettei kumpikaan ole velvollinen täydelliseen uskollisuuteen ja selibaattiin tuon vuoden aikana (ja kun siihen niin aniharva muutenkaan pystyisi). JA sittenkun se vuosi on mennyt niin asiat ovat joko TOISIN niinkuin ne usein tulevat olemaan, tai te palaatte yhteen.
IN ANY CASE.
Neuvoisin valmistautumaan henkisesti siihen, että suhteessanne tapahtuu perustavanlaatuinen muutos.
Ma oon talla hetkella viettamassa vaihtovuoteni 3 vikaa kuukautta. Ennen kun ma tulin tanne mulla oli kolme ja puoli vuotta kestanyt suhde, ei oo enaa. Tytto petti, jatti ja valehteli(Tosin en minakaan taysin kiltisti ollut)...Ei oo kivaa...Siis ala ees aloita mitaan vakavaa ja alaka suunnittele tulevaisuutta yhtaan pidemmalle. Sanotte hyvastit kentalla ja sit katotte vuoden paasta uudelleen...Nain kummallekkaan ei tuu paha mieli jos toinen sitten erehtyykin tekemaan jotain...
Vuosi on jo pitkä aika, oletko varma että ette voi tavata vuoden aikana kun kuitenkin euroopassa olette? Hän tulee sinne, sinä tulet käymään suomessa jne. Silloin se on vuosi virkistysvälein, se on jo jotain mitä moni pystyy toteuttamaan ja hyväksymään vaihtoehtona jos yhdessä ei voi olla.
Että etäsuhde pysyy pystyssä, se vaatii myös uhrauksia ja jatkuvaa hyvää kommunikaatiota. Ei viestiä kerran viikossa vaan päivittäistä huolenpitoa. Toisina päivinä muutama tekstiviesti, toisina parituntia puhelimessa tai nettichättiä.
Euroopasta saapi halpoja puhelinkortteja joilla lankapuhelimiin soittaminen on aika halpaa parhaimmillaan yli 120min/6e. Tälläisiä itse olen käyttänyt kuin eurocity ja eurohours.
Jokatapauksessa helppoa se ei ole, houkutuksia on monenlaisia ja harva osaa kieltäytyä. Etäsuhde vaatii määrätynlaista panostamista ja määrätynlaisia ihmisiä. Rehellisyyttä itselleen ja myös toiselle.
Onnea!