voi apua.. erosta on kohta kuukausi, ja se oli mun oma päätös. yhä joka päivä mietin silti että oliko se oikein. en osaa tarkkaan sanoa että mikä mätti, ehkä se että oltiin alotettu seurusteleen tosi nuorina, ja jotenkin tuntuu että en voi olla varma haluanko jatkaa tässä suhteessa koko loppuelämäni kun en oo mitään muuta kokenut. ja että molemmpien täytyy vielä kasvaa, eikä se onnistu kun erillään. ollaan lisäksi todella erilaisia ihmisiä, mutta onko se este loppuelämän kestävälle ihmissuhteelle? erilaiset kiinnostukset yms... luottamus kyllä toimii täysin, ja hauskaakin oli, mutta..sanokaa nyt jotain mielipiteitä? vieläkin vaan on joka päivä niin ikävä... nyt siis ollaan parikymppisiä.
ero oikein vai väärin?
sAnNis85
4641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sama homma, pistin poikki monen vuoden suhteen kans. alettiin myös seurustella tosi nuorina ja ollaan molemmat niin erilaisia kun ihmiset vaan voi olla. Tuntuuko susta että sä haluat olla sen miehen kanssa lopun elämääs? rakastuitko ensi silmäyksellä? jos mun pitäis vastata joko kyllä tai ei niin vastaisin ei.
ihan kun olisin ite kirjottanut ton!! sunnuntaina pistin poikki, kun en tiedä olisiko elämästä täydellisen vastakohdan kanssa tullut yhtään mitään sitten "aikuisina". 4v ehdittiin seurustella ja nyt parikymppisinä erottiin. ahdistaa ja sattuu kun en tiedä teinkö elämäni tyhmimmän teon jättäessäni hänet!!!
Erilaisuus ei vält oo este. Suhde on käsittääkseni parhaimmillaan, kun se ei perustu pelkille tunteille. (Tunteet heittää aina häränpyllyä - ystävyys saattaa olla pitkän suhteen siemen, mikä ei tarkoita etteikö tunteita olisi.)
Itse en usko siihen oikeaan, vaikka opportunisti saa aina olla: ja etsiä parempaa, jos omaa tarpeeksi tunteiden hallintaa!
Naisten "aikuistuminen" tapahtuu aivoissa 17-20 v - joten tuota ennen on "eri ihminen" kuin sen jälkeen. (Miehillä myöhemmin) Tää on biologinen fakta. Joten jos aika on vienyt teidät erilleen se ei ole teidän syy.
Kiintymyksen tappaminen on kivuliainta erotessa. Sitä pitää opetella kaikki arjen perusasiat alusta kun on yksin. Kuitenkin sinun on nyt helpompi tuntea itsesi ja aloittaa uusi elämä kokeneempana. Tärkeää on osata elää myös yksin. Uskon että tämän läpikäynti tuo sinulle voimia. Ikävät asiat ovat osa elämää - joskus katsot taaksepäin ylpeänä ja näet mistä itsesi autoit yli.
Samassa tilanteessa oon ja tuntuu että samanlaiset syytkin on. Koko ajan mietin että oliko oikein vai väärin. Musta se on niin, että jos on erilaisia jossain tosi tärkeässä asiassa, niin sillon se erilaisuus on ongelma.
Mä yritän tässä opetella luottaan siihen että elämä kantaa loppujen lopuksi. Kai sitten jonkun ajan päästä osaan sanoo itelleni että en olisi voinut tehä muuta päätöstä.
Kyllä sunkin siivet kantaa sua kohta.
Voimia sulle hirveesti.