Olin nuorempana ujo ja muutenkin surkea naisten kanssa. Olin melko huonoitsetuntoinen ja impulsiivinen taiteilijasielu. Kaikesta huolimatta kaipasin naista viereeni lähes epätoivoisesti. Tiedän kuitenkin nyt että olin pelkkä raakile jota kukaan ei huolisi. Vuodet kuitenkin kuluivat. Poikuuteni menetin 23-vuotiaana eräälle naiselle jonka kanssa suhde oli muutenkin ensimmäinen elämässäni. Tässä vaiheessa törmäsin ensimmäistä kertaa ongelmaan. Nainen huuli pyöreänä ihmetteli etten ole koskaan seurustellut. Suhde lopulta kaatui siihen, ettei nainen kuulemma halunnut alkaa opettamaan seurustelua, mikä sinällään nykyisin kuulostaa lähinnä vitsiltä. Opettamaan asiaa jonka ihmisen sukuinen paviaanikin osaa. No tosiaan suhde kaatui ja muutamia lyhyitä suhteita myöhemminkin tuli eteen. Kaikissa nainen ihmetteli huuli pyöreänä etten ole seurustellut ja homma kariutui lähes aina siihen tai vähintään joutui kriisiin.
Päätin sittemmin että hommaan elämäni ensin kuntoon(opiskelut ja työpaikka) ja etsin sitten naisen. On edes jotain annettavaa. Mietin jo taktiikoita joilla valehdella omasta naishistoriastani. Monethan ovat sitä tehneet. Tulin kuitenkin lopulta tulokseen että parempi yrittää etsiä nainen joka on samassa tilanteessa itseni kanssa. Pari kuukautta sitten kuin taivaan lahjana tapasin erään 18 vuotiaan naisen(itse olen 26). Tämä nainen on todella mukava, nätti, tunteellinen niin kuin itsekin ja pidän hänen seurastaan todella paljon. Tuntuu, että tämä nuori nainen on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Eräs hyvä asia on myös, että hänelle ei suhteen tulevaisuus riipu minun seurustelukokemuksistani vaan ihan muista asioista.
Eli siis kaikki kokemattomat sinkkumiehet, jos millään löydätte, niin ottakaa sellainen nainen jolla on yhtä vähän kokemusta kuin teilläkin. No mutta mitähän mieltä ihmiset yleensä ovat ikäerosta? Onhan tässäkin naisessa teinimäisiä piirteitä, mutta mielestäni ne hyvät asiat ajavat tällaisten asioiden ohi. Seurasin Jani Sievisen esimerkkiä.;)
Päätin sittemmin että hommaan elämäni ensin kuntoon(opiskelut ja työpaikka) ja etsin sitten naisen. On edes jotain annettavaa. Mietin jo taktiikoita joilla valehdella omasta naishistoriastani. Monethan ovat sitä tehneet. Tulin kuitenkin lopulta tulokseen että parempi yrittää etsiä nainen joka on samassa tilanteessa itseni kanssa. Pari kuukautta sitten kuin taivaan lahjana tapasin erään 18 vuotiaan naisen(itse olen 26). Tämä nainen on todella mukava, nätti, tunteellinen niin kuin itsekin ja pidän hänen seurastaan todella paljon. Tuntuu, että tämä nuori nainen on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Eräs hyvä asia on myös, että hänelle ei suhteen tulevaisuus riipu minun seurustelukokemuksistani vaan ihan muista asioista.
Eli siis kaikki kokemattomat sinkkumiehet, jos millään löydätte, niin ottakaa sellainen nainen jolla on yhtä vähän kokemusta kuin teilläkin. No mutta mitähän mieltä ihmiset yleensä ovat ikäerosta? Onhan tässäkin naisessa teinimäisiä piirteitä, mutta mielestäni ne hyvät asiat ajavat tällaisten asioiden ohi. Seurasin Jani Sievisen esimerkkiä.;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
onnea vaan teille.. =) Ei minusta teidän ikäero kuullosta kovinkaan pahalta. Itselläkin on mies joka on minua reilusti vanhempi. Ikäero ei ole koskaan tähän mennessä ollut ongelma, muut parisuhteen ongelmat ehkäpä... Ainahan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta nauttikaa tästä hetkestä ja miettikää tulevaisuutta sitten pienillä askelilla kun ensin tutustutte toisiinne paremmin.
Siis ei kaikille naisille ole väliä että oletko seurustellut vai ei. Joku voi ehkä pelätä että hylkäät ensirakkauden tyyliin.
Kaikki "vanhemmat" naiset ei ole automaattisesti kokeneita, jos ollaan oltu esim yksin tai on pari huonoa suhdetta ollut joita ei voi edes suhteeksi sanoa.
...puute ei kerro mitään. Enemmänkin olisin huolissani seurustelusuhteiden suuresta määrästä kuin niiden vähyydestä. Seurustelusuhteiden suuri määrä kertoo, että ko. ihminen ei ole kovin pysyvää sorttia. Lisäksi seurustelusuhteista tuppaa jäämään ihmisille jos jonkinlaista traumaa ja ennakkoluuloa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Edellisten suhteiden taakka on aina seuraavan kumppanin kannettavana.
Seurustelun osaa kyllä jokainen ihan luonnostaan. Sitä ei tarvitse opetella.
Ei siinä paljoakaa ikäerolla ole merkitystä jos ja kun "kolahtaa"!! Ikä kun on numero vaan. Kyllä ne muut asiat jutussa merkkaa paljon enemmän. Itse ihastuin itseäni 8 vuotta nuorempaan mieheen, olen kolmekymppinen. Mua ei haitannut ikäero eikä miehen kokemattomuus. Olisin ollut valmis vakavempaankin juttuun mutta mies ei..