kaks lasta ja kymmenenvuotta aviksessa. nyt neljättä kuukautta eri osoitteissa ja exä haluais kaiken sen takas.
eroa mietittiin ja jahkailtiin vuosia, nyt sit vihdoin tuli se päivä. terapiassa ravattiin kyllä, mut ei se pitempään auttanut.
ei:llä ei ole vaikutusta, joka päivä se soittelee tai käy. nyt on keksinyt että "ajattele lapsia". vi*** niiden takiahan tätä jahkailtiin vuosia..
mikä avuksi??
eroa mietittiin ja jahkailtiin vuosia, nyt sit vihdoin tuli se päivä. terapiassa ravattiin kyllä, mut ei se pitempään auttanut.
ei:llä ei ole vaikutusta, joka päivä se soittelee tai käy. nyt on keksinyt että "ajattele lapsia". vi*** niiden takiahan tätä jahkailtiin vuosia..
mikä avuksi??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanopa hänelle, että irtautuminen on vaikeaa, se on selvä, mutta yhteenpaluu ei ole mahdollista ennenkuin (ex)puolisosi osaa olla ja asua itsekseen ja on saanut itsensä kasaan. 4kk ei taida olla tarpeeksi. Ja kummankin tulee tätä haluta!
Usein sanotaan että vuodessa suru helpottaa ja avioero. Mulla meni kaksi vuotta sopeutumiseen olla yksin ja lasten kanssa, lapset yht.huollossa. Vasta sitten pystyin miettimään asioita rationaalisesti ja tulin siihen tulokseen ettei meidän liittoa kannattanut jatkaa. Miehellä kyllä oli jo uusi nainenkin siinä... mutta hyvä niin. Lapset säästyy paljolta pahalta tällä tavalla. Silti edelleen mietin olisinko voinut tehdä jotain toisin, ja aina totean että enpä olisi. Kun tapailin jonkun aikaa sellasta mukavaa miestä yritin miettiä miten voisin olla loukkaamatta häntä. Ongelmaksi sitten tulikin mun liian korkeat vaatimukset miehen suhteen ;) Eli Hra Täydellisyys vain nähtävästi kelpaa ;)
Minä ebn vaan tajua itseäni. Olennyt ollut itsekseni (ja lasten kanssa) 4kk ja olen todella tyytyväinen elämääni! Nyt olisi 1kk jälkeen eron toinen vaide tiedossa ja minä se vaan kysyn mieheltäni, että päättää nyt mitä haluaa tehdä... Mies kun ei halua erota, vaan ei pysty sanomaan, haluaako takaisinkaan. Minä taas olen niiiin tyytyväinen tähän, että kukaan ei makaa sohvalla, ja voin tehdä mitä haluan, niin miksi ihmeessa olen miettimässä, että tuo mies voisi tulla takaisin... Onko tässä joku halua hallita toista, vai mikä? Se voisi olla minulle tyypillistä. Olisi hauska tietää silti, saisiko meidän suhdetta uudelleenrakennettua, vaan teenkö nyt kaiken säälistä miestä kohtaa, joka todella rakastaa lapsiaan paljon (minusta ei tiedä ;) ja kärsii, kun ei saa heidän elämässään olla.
Jestas, kun nainen on joskus tyhmä, vaikka jopa tajuaa sen. Pointti on, että olen käynyt paljon läpi kaikki vaiheita, kieltäminen, viha, suru, irtautuminen, itsensä uudelleenlöytäminen, mutta en tiedä, haluaisinko sitä 'vaivaa' tapailla ja tottua uuteen mieheen. Kun tuo yksi 20v tunnettu on kuitenkin niin 'tuttu ja turvallinen' - vaan onko luotettava?
JOS LÖYDÄN REHELLISEN NAISEN, VIELÄ VIERELLENI...SOITA MULLE TAI TULE TUNTURIIN!!
PS. SE KYLLÄ KORVATAAN