Näin siis kävi meikäläiselle männävuonna, kun molin treffeillä, ekoilla sellaisilla. En edelleenkään voi nähdä itseäni tilanteessa, jossa vehnäjauhot menee totaalisesti suuhun. Puhun yleensä ihmisille, niin tutuille kuin ventovieraillekin, eikä mulla ole koskaan ollut vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa. Kaunis nainen, jonka tapasin, vei multa jalat alta, jauhot suuhun ja silmiä sain melkein kerätä lattialta/viinilasista. Ujouden tulva valtasi mielen, keksi oli pudota suusta ja en tiennyt mitä sanoa, edes pienintäkään jutunjuurta en saanut aikaan :( En mitenkään voinut edes varautua siihen.. Aina kun kohtaan uuden ihmisen pystyn normaaliin kommunikaatioon, mutta vielä ekat treffit ja se tärkeä, paljon puhuttu ensivaikutelma, mikä tapaamalleni kaunottarelle jäi, taisi olla aivan jotain muuta kuin olisi odottanut.
Ennen treffejämme olimme mailanneet, soitelleet 2h pitkiä puheluita ja juttua riitti puolin&toisin. Mulla oli edellytykset paljon parempaan ensivaikutelman luomiseen, jälkiviisaus paras viisaus ;( Ihmisessä on kuitenkin puolia, joita ei itse edes tiedosta. Olin melkein koko ajan hiljaa naisen seurassa, mutta toki kuuntelin juttuja hänen taustoistaan yms. Mielenkiintoinen nainen, jota en yksinkertaisesti voi unohtaa. Pitää nyt elää vaan päivä kerrallaan... Tosin en tiedä haluaako nainen enää tavata mua tai ylipäänsä olla enää missään tekemisissä mun kanssa... jää nähtäväksi... Mä olen luvannut tuoda itsestäni esiin puheliaan ihmisen, oman itseni, jos hän enää suostuu tapaamaan. Ujous/hijaisuus eivät nimittäin kuulu meikäläisen perusluonteenpiirteisiin.
Osaatteko arvailla, suotuuko neito vielä tapaamaan meikäläistä? Isoa kiitosta etukäteen vastauksista.
Ennen treffejämme olimme mailanneet, soitelleet 2h pitkiä puheluita ja juttua riitti puolin&toisin. Mulla oli edellytykset paljon parempaan ensivaikutelman luomiseen, jälkiviisaus paras viisaus ;( Ihmisessä on kuitenkin puolia, joita ei itse edes tiedosta. Olin melkein koko ajan hiljaa naisen seurassa, mutta toki kuuntelin juttuja hänen taustoistaan yms. Mielenkiintoinen nainen, jota en yksinkertaisesti voi unohtaa. Pitää nyt elää vaan päivä kerrallaan... Tosin en tiedä haluaako nainen enää tavata mua tai ylipäänsä olla enää missään tekemisissä mun kanssa... jää nähtäväksi... Mä olen luvannut tuoda itsestäni esiin puheliaan ihmisen, oman itseni, jos hän enää suostuu tapaamaan. Ujous/hijaisuus eivät nimittäin kuulu meikäläisen perusluonteenpiirteisiin.
Osaatteko arvailla, suotuuko neito vielä tapaamaan meikäläistä? Isoa kiitosta etukäteen vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä sä meiltä kyselet? Soita naiselle ja sano suoraan että meni vähän pasmat sekaisin. Älä ole lipevä, älä selittele, älä anele. Sano asiat niinkuin ne ovat. Näin toimimalla samalla todistat että se ennakkovaikutelma saattaa olla väärä.
Paras neuvo mitä mä keksin.
vuoden maaliskuu ja riippumatta siitä milloin viime vuonna treffisi olivat, ihmettelen missä olet ollut kaikki nämä kuukaudet, kun vasta nyt heräsit asiaa pohtimaan ;)?
miten asiat on. Ettei sulle koskaan ennen ole tapahtunut näin, joten se nainen täytyy olla jotain erilaista ja erityistä. Se voi luulla ettei sua kiinnosta kun et puhua pukahtanut lainkaan. Mutta kun kerrot miten asiat on, sulle voi tulla sen jälkeen myönteinen yllätys.
treffien jälkeen ihanalle naiselle meilin välityksellä, kun en tavoittanut häntä puhelimitse. Kyllä uskon hänen ymmärtävän, enkä kuitenkaan usko, että peli olisi kokonaan menetetty, ajan kuluessa hiljaa hyvä tulee, mutta ei saisi kulua kuitenkaan liian pitkää aikaa... Ehkä mokasin siinä, kun aloin ylistämään naisen kauneutta siellä pöydässä ja kerroin olevani rakastunut häneen... Mitä mun päässä liikkui, kyseessä oli ekat treffit, eikä ihmiset yleensä puhu rakkaudesta ekoilla treffeillä, kun ei edes tunneta toista ihmistä kunnolla... Vai liekö punaviinillä osuutta asiaan ; )