Näin siis kävi meikäläiselle männävuonna, kun molin treffeillä, ekoilla sellaisilla. En edelleenkään voi nähdä itseäni tilanteessa, jossa vehnäjauhot menee totaalisesti suuhun. Puhun yleensä ihmisille, niin tutuille kuin ventovieraillekin, eikä mulla ole koskaan ollut vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa. Kaunis nainen, jonka tapasin, vei multa jalat alta, jauhot suuhun ja silmiä sain melkein kerätä lattialta/viinilasista. Ujouden tulva valtasi mielen, keksi oli pudota suusta ja en tiennyt mitä sanoa, edes pienintäkään jutunjuurta en saanut aikaan :( En mitenkään voinut edes varautua siihen.. Aina kun kohtaan uuden ihmisen pystyn normaaliin kommunikaatioon, mutta vielä ekat treffit ja se tärkeä, paljon puhuttu ensivaikutelma, mikä tapaamalleni kaunottarelle jäi, taisi olla aivan jotain muuta kuin olisi odottanut.
Ennen treffejämme olimme mailanneet, soitelleet 2h pitkiä puheluita ja juttua riitti puolin&toisin. Mulla oli edellytykset paljon parempaan ensivaikutelman luomiseen, jälkiviisaus paras viisaus ;( Ihmisessä on kuitenkin puolia, joita ei itse edes tiedosta. Olin melkein koko ajan hiljaa naisen seurassa, mutta toki kuuntelin juttuja hänen taustoistaan yms. Mielenkiintoinen nainen, jota en yksinkertaisesti voi unohtaa. Pitää nyt elää vaan päivä kerrallaan... Tosin en tiedä haluaako nainen enää tavata mua tai ylipäänsä olla enää missään tekemisissä mun kanssa... jää nähtäväksi... Mä olen luvannut tuoda itsestäni esiin puheliaan ihmisen, oman itseni, jos hän enää suostuu tapaamaan. Ujous/hijaisuus eivät nimittäin kuulu meikäläisen perusluonteenpiirteisiin.
Osaatteko arvailla, suotuuko neito vielä tapaamaan meikäläistä? Isoa kiitosta etukäteen vastauksista.
Ennen treffejämme olimme mailanneet, soitelleet 2h pitkiä puheluita ja juttua riitti puolin&toisin. Mulla oli edellytykset paljon parempaan ensivaikutelman luomiseen, jälkiviisaus paras viisaus ;( Ihmisessä on kuitenkin puolia, joita ei itse edes tiedosta. Olin melkein koko ajan hiljaa naisen seurassa, mutta toki kuuntelin juttuja hänen taustoistaan yms. Mielenkiintoinen nainen, jota en yksinkertaisesti voi unohtaa. Pitää nyt elää vaan päivä kerrallaan... Tosin en tiedä haluaako nainen enää tavata mua tai ylipäänsä olla enää missään tekemisissä mun kanssa... jää nähtäväksi... Mä olen luvannut tuoda itsestäni esiin puheliaan ihmisen, oman itseni, jos hän enää suostuu tapaamaan. Ujous/hijaisuus eivät nimittäin kuulu meikäläisen perusluonteenpiirteisiin.
Osaatteko arvailla, suotuuko neito vielä tapaamaan meikäläistä? Isoa kiitosta etukäteen vastauksista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että meni jalat alta ja siksi menit mykäksi. Niinhän siinä aina käy: jos käyttäytyy treffeillä normaalisti, toinen ei ole tehnyt vaikutusta:( Tietysti nyt tulee mieleen, että etkö tehnyt tyttöön vaikutusta koska hän tuntuu käyttäytyneen normaalisti. Mutta sitkeästi vaan uusille treffeille, ei sen heti tarvi napatakaan. Ainakaan molemmilla;)
Niin, siis minulle ainakin käy niin, että käyttäydyn ihan kummallisesti, jos ihastun. Muistanpa kerrankin, kun tulin humalaan yhdestä oluesta ja kikatin ja käkätin kuin tyhmä blondi. Enkä ollut ollenkaan se hillitty hallittu oma itseni;) Onko muille käynyt samoin?
Mikset voi vaan selittää sille asian ja kysyä siltä kiinnostaako sitä enää? Ei me voida sen ajatuksia tietää.
Sinuna ottaisin yhteyttä soittamalla hänelle. Kertoisin (ei mitenkään "anteeksi että olen olemassa"-tyyliin), että olin niin yllättynyt positiivisesti ulkoisesta olemuksestaan, että menin sanattomaksi. Liika ylistyslässytys on typerää, mutta rehellisesti kerrot mitä ajattelit.
Kysyt, haluaisiko hän nähdä uudelleen. (eikös se noin etene aina, jos kiinnostusta on). Jos toinen vastaa kieltävästi, et voi tietää syitä ja turha sun on itseäsi tuosta huonosta sokkotreffitilanteesta syyttää. Ehkä nainen ei "usko", että olisit toisilla treffeillä rento ja puhelias, mutta JOS häntä kiinnostat oikeasti, luulisi ainakin ne toiset treffit järjestyvän...
Kokeilla kannattaa eikä odottaa toisen siirtoa. Aktiivisuus on aina hyvä merkki. Kunhan tajuaa jättää rauhaan, jos toista ei kiinnosta.
aika pian hänelle treffien jälkeen, kerroin just tämän, että yllättävän hiljaisuuteni syy oli suuri jännitys ja naisen kauneus, joka vei jalat alta. Sain kyllä meiliä häneltä sen jälkeen, mutta ymmärsin siitä, että toivoa voi edelleen olla, mutta hän on erittäin kiireinen ammattinsa vuoksi ja toki ihminen tarvitsee omaakin aikaa... Olen ehdottanut uutta tapaamista, luvannut olla oma itseni, joten ehkä joku päivä näemme vielä, koska en saanut kieltävääkään vastausta.
Kuten jo mainitsin, en halua olla ahdistelija/häirikkö, mutta olen häntä kuitenkin yrittänyt tavoittaa, mutta tuloksetta. Ikinä ei pidä luovuttaa, mutta ei saa koskaan yrittää väkisin, jolloin saa ahdistelijan leiman, sanotaan. Tämä on kuin veteen piirretty viiva...
"Ikinä ei pidä luovuttaa, mutta ei saa koskaan yrittää väkisin, jolloin saa ahdistelijan leiman, sanotaan. Tämä on kuin veteen piirretty viiva..."
Itseasiassa se ei ole kuin veteen piirretty viiva, koska tottakai tajuan jättää ihmisen rauhaan, jos tämä ei halua olla missään tekemisissä. En siis ole saanut vastausta uuteen tapaamiseen. Rivien välistä kuitenkin ymmärsin, ettei hän halua unohtaakaan..
Ei se halua enää nähdä, olen pahoillani. Itsellekin kävi vähän vastaava tapaus joskus. Mieluummin sitä ottaisi asiat suoraan, eikä tuolla lailla epämääräisesti, mutta teot kertoo enemmän kuin sanat. Ja parempi itsesi kannalta että jatkat eteenpäin vaan. Pidähän nyt ylpeytesi rippeet, ja käy uuteen taistoon. Varmasti löytyy vielä naisia jotka vie jalat alta, ja jolloin tunne on molemminpuolista;)
Joo, ei mulla taida olla enää vaihtoehtoja, vaikka se nainen on mielessä pitkään, ei toista ihmistä voi noin vain unohtaa. Miksi onnistun aina loukkaamaan ihmisiä, joista välitän? Mulle jäi naisesta vain pelkkää hyvää mieleen, kaunis hymy,positiivisuus elämään yms. Ikävä tulee sitä naista ja ei kai sinkkuna olo nyt niin paha juttu ole. Ihmisen ikävä toisen luo.