Katsoinpa tuossa elokuvan Quadrophenia.
Siinä oli kaksi kulttuuria vastakkain 60-luvun britanniassa: modit ja rockabillyt.
Itse olin modien puolella. Nauroin oikein vahingoniloisesti kun bilekohtauksessa levylautasella soi joku lässynlässyn-rockabilly-balladi kunnes, laitetaan kunnon musiikkia (The Whon My Generation) soimaan!
Tunnelma nousee välittömästi.
Siinä oli kaksi kulttuuria vastakkain 60-luvun britanniassa: modit ja rockabillyt.
Itse olin modien puolella. Nauroin oikein vahingoniloisesti kun bilekohtauksessa levylautasella soi joku lässynlässyn-rockabilly-balladi kunnes, laitetaan kunnon musiikkia (The Whon My Generation) soimaan!
Tunnelma nousee välittömästi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
...kaikki rockabilly-musiikki ei todellakaan ole lässyballadeja. Kuunteleppa vaikka Ronnie Selffiä tai Johnny Burnette Trioa.
AHa,otatko kaikki elokuvat yhtä tosissasi?Huomasit varmaan nauraa makeasti kun se pellemodi paljastui nöyräksi mielistelijäksi?Taidat olla samanlainen?Ja "rockers" on tässä oikeampi termi kuin tuo "rockabilly".Hyvin tosiaan tiedät mistä kirjoitat.Olet nero.
sillä "pellemodilla" oli sentään sisua jatkaa ongelmista huolimatta, kun reunan yli lensikin pelkkä skootteri.
eikä ajatellut että itsetuho tekisi ihmisestä jotenkin pyhän (vrt. billyt ja James Dean)
...siis billyt ja James Dean? Itse ainakin oon aina fanittanu esim Gene Vincenttiä, Eddie Cochrania ja Johnny Burnettea.
James Dean taas on joku filmitähti joka kuoli nuorena mut joka ei mitenkään liity rockabillyyn. Paitsi et sattui elämään 1950-luvulla.
http://www.youtube.com/watch?v=ONKzJS1T_XM&search=rhythm blues
on naurettava biisi, mitä se laulaja änkyttää ku pitäis laulaa? Rockabilly ja rokänroll on sentään menomusaa eikä mitään änkytystä.
Näitä provoojia ei pitäis edes noteerata. Se, että on modi, ei tee kenestäkään ylivertaista, tai edes pätevää noteeraamaan jonkun muun ryhmän toimia - päin vastoin!
En mä nyt oikeen jaksa uskoakaan, että tää hölö olis edes oikeella asialla: Luultavasti vaan joku luuseri/kateellinenpanettelija, tms. onneton häviäjäreppana.
Aina parempi änkyttää kun hikotella neitimäisesti peipepeipeä ja soittaa kaiken lisäksi kitaraa vitun huonosti.
Älähän nyt. Kyllä nimenomaan rockabilly on änkytysmusaa, esim. Tongue-Tied Jill. Cavania parhaimmilllaan.
ei oo Cavanin biisi, vaan Charlie Feathersin, ja siinä änkytys liitty sanoitukseen
Mikäs Sinua pännii...? Topikissa puhuttiin kaiketi filmistä mikä oli hyvä ajankuvaus 60 -luvun brittilästä.
Vatasin tämä keskustelun aloittajalle, joka tuntui ainoastaan provoilevan. Ainakin siitä päätellen, että kirjoittaa tuollaista tekstiä Rockabillytopikissa.
Joku varmaan tykkää 60- luvun britti "rokista". Itse en sille enää pane juurikaan painoa. Paska on paskaa. Aikanaan vitutti ku näki jonkun brittibändin kuvankin: Poolopaidat ja puvut ja kitarat hilattu ylös kurkkuun asti. Ei tosiaankaan iske meikäläiseen. Ray Campin sanoin: "We need more rockabilly music".
sanot
edellistä puhujaa
Kaipa mä oon sitten joku puoli modi tai puoli rokkari, mutta mulle uppoo niin beatti kun rockabillykin. Swinging Blue Jeans on rautaa :)
Se leffa tosin on ihan paska.
60-luvulla britit sai kitarasta ihan oikeitakin ääniä irti.
surkeimmat wannabe-kitaristit koskaan on elvis ja johnny cash.
tullut muuta kuin natsiskinejä ja huligaaneja. Mulkkuja kaikki. Californiassa ilmatkin on paremmat ja naiset kuumempia.
saivatkin, mutta mua ne ei juurikaan säväytä. Joskus penskana kuuntelin Beatlesia siskon kaseteilta, mutta se kyllä jäi sen jälkeen ku kuulin Perkinsin "Matchboxin". Mitä Elvikseen ja Cashiin tulee, niin heidän ansionsahan oli ihan muualla kuin kitaransoitossa. Molemmat aijät ovat hienoimpia laulajia, mitä oli koko 1900-luvun aikana.
Pre-beat on helvetin hienoa musaa! Siis se aika kun letit oli mallia heitto,eikä mikään moppi.
kumpikaan (siis Elvis tai Johnny Cash) ei ikinä yrittäneetkään olla mitään huippukitaristeja. Elvis oli laulaja, joka joskus säesti itseään kitaralla, Johnny Cash oli laulaja/lauluntekijä, joka samoin myös joskus itseään säesti. Kumpikaan ei ollut mikään wannabe-kitaristi!!!
oli siinä, että hän kehitti "boom-chika" -komppaustyylin, jossa bassokieliltä soitetaan melodiaa tai riffiä, ja diskanttikieliltä lyödään loppuosa soinnusta. Kitaristina Cash oli siis komppikitaristi, ei mikään tiluttelija tai solisti. Cashin varhaisilla sävellyksillä soolot soittaa Luther Perkins Fender Telecasterilla - Cash itse soittaa Martinin akustista.
Johnny Cash oli ensisijaisesti lauluntekijä ja laulaja. Kitaristina hän oli komppikitaristi. Samalla tavoin myös Elvis oli ensisijaisesti laulaja ja toissijaisesti komppikitaristi
Kitarapuolella Cashin suurin ansio lienee siinä, että hän pelasti legendaarisen Martin-kitarayhtiön uhkaavalta konkurssilta. Hänen kokomusta Martininsa, joka tehtiin tehtaan johdolta salaa, oli parempi mainos firmalle kuin mitä tuhat copywriteriä olisi saanut aikaan.
Boom-chicka-boom was also the rhythm of Ernie Chaffin's "Feeling Low". Released on Sun 262 in 1957.
Monet Sunin artistit vaikuttivat paljon toistensa musiikkiin - Cash, Perkins, Elvis ja Jerry Lee Lewis nyt olivat tunnetuimmat, mutta heitä oli koko liuta, enkä yhtään ihmettele, jos Chaffin olisi käyttänyt tuota samaa tekniikkaa. Cash kertoo kirjassaan käyttäneensä myös ohutta paperiarkkia kielten alla luomassa ääneen lisäsävyä.
"Boom-chika"-tyyli yleistyi hyvin nopeasti country-komppaamiseen, ja se aikoinaan oli yksi ensimmäisiä komppaustyylejä, jonka itse opettelin.
Yksi kaikkein mielenkiintoisimpia artisteja, joihin Cash on vaikuttanut, on Merle Haggard. Cash konsertoi uskoontulonsa jälkeen paljon vankiloissa (monet hänen sanoituksensa ovat sellaisia, jotka nykypäivän USA:ń republikanistisessa ilmapiirissä eivät menisi läpi liiallisen sosiaalisen omantuntonsa vuoksi), ja Haggard oli tuolloin lusimassa. Cash teki Haggardiin niin voimakkaan vaikutuksen, että Haggard alkoi itse opiskella muusikoksi, ja vankilasta päästyään sitten aloitti tien maailmanmaineeseen.
Minä nauran sulle hahahhahahaha onneton paska
Dshhdhghdf-niminen henkilö (olisko intialainen) nauraa jollekulle, koska "gsdghdfh". Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan.
ei naureta vai?
Olisit edes kattonu kuvan loppuun asti.. vai laukesitko jo skootteriajelun jälkeisen porttikongipanokohtauksen aikana?
kerronpa sulle miten siinä kävi. se bolicen pasistin eli Stingin esittämä "kuningasmodi" saikin sitten maailman hienoimman työpaikan...oikein laukunkantajana!!! nauroitko sillekin makeasti samaisen The Whon Bell Boy- biisin säestämänä? ko. biisikin taitaa kertoa siitä mihin modeista oikeasti on...laukunkantajaksi!!