Niin, se on varmaan ikuisuuskysymys se. Sitä minä täällä istun ja ihmettelen koska sen asian sain tietää mieheni "ystävättäreltä" hänen soittaessaan ja kertoessaan sen minulle.
Mieheni ei kieltänyt vaan pyysi anteeksi ja katuu. Mutta mihin katosi luottamus ja arvostus häntä kohtaan. En tunne muuta kuin surua ja on niin paha mieli. En tunne vihaa enkä katkeruutta vain syvää surua joka viiltää syvällä sisimmässäni.
Kuinka minä rakennan sen luottamuksen häneen takaisin, kuinka minä pääsen petetyksi tulemisen pelosta ja ajatuksistani mieheni toisen naisen sylissä. Eikä se ollut mikään yhden illan juttu vaan oli jatkunut muutaman kuukauden. Kuinka minä pääsen ajatuksesta että mieheni on pitänyt toista naista parempana kuin minua.
Ja kuinka kauan olisi mahtanut jatkuakaan kunnes tämä nainen ilmoitti ettei koskaan tule jättämään miestäni. Mieheni taas yritti ilmoittaa hänelle välien loppumisesta mutta toinen ei vastaa puhelimeen. Tai niin minulle sanotaan ainakin.
Huomaatko että epäilys nakertaa... ja se on kauheaa...
Kuinka tuskasta pääsee eroon... miten saa ilon silmiin ja hyvän mielen... miten oppii taas rakastamaan.... luottamaan... kunnioittamaan...
sillä unohtaminen on vaikeaa....
Mieheni ei kieltänyt vaan pyysi anteeksi ja katuu. Mutta mihin katosi luottamus ja arvostus häntä kohtaan. En tunne muuta kuin surua ja on niin paha mieli. En tunne vihaa enkä katkeruutta vain syvää surua joka viiltää syvällä sisimmässäni.
Kuinka minä rakennan sen luottamuksen häneen takaisin, kuinka minä pääsen petetyksi tulemisen pelosta ja ajatuksistani mieheni toisen naisen sylissä. Eikä se ollut mikään yhden illan juttu vaan oli jatkunut muutaman kuukauden. Kuinka minä pääsen ajatuksesta että mieheni on pitänyt toista naista parempana kuin minua.
Ja kuinka kauan olisi mahtanut jatkuakaan kunnes tämä nainen ilmoitti ettei koskaan tule jättämään miestäni. Mieheni taas yritti ilmoittaa hänelle välien loppumisesta mutta toinen ei vastaa puhelimeen. Tai niin minulle sanotaan ainakin.
Huomaatko että epäilys nakertaa... ja se on kauheaa...
Kuinka tuskasta pääsee eroon... miten saa ilon silmiin ja hyvän mielen... miten oppii taas rakastamaan.... luottamaan... kunnioittamaan...
sillä unohtaminen on vaikeaa....
Vastaukset 8
Vanhimmat
jätä se mies. Vaikka miten hyvännäköinen hän olisikin, persoonaltaan kaikkea haluaamasi ehkä ja vielä hyvä sängyssä, NIIN jätä hänet. Se on ainoa oikea tapa toimia tuollaisen jälkeen.
ELLET.
Sitten halua tulevaisuudessakin jäädä toiseksi...
..ota ainakin selvää siitä, että hän todellakin on katkaissut kaiken yhteydenpidon tähän toiseen naiseen (ne helposti väittää niin, mutta jääkin kahden naisen loukkuun, kun eivät osaa sanoa ei). Vasta, kun tiedät tämän varmaksi, voitte alottaa luottamuksen rakentamisen uudestaan, mikäli todella haluat jatkaa suhdetta. Menkää puhumaan jollekin (yhdessä mielummin, mutta miksei erikseenkin), siis ihan parisuhdeneuvontaan. Sieltä saa eväitä asian käsittelyyn eikä avun hakeminen mikään häpeä ole. Voimia!
Kun kerran surun ja tuskan makuun olet päässyt, niin samalla "kirpaisulla" jätät miehesi, sillä tuo meno jatkuu vielä, usko pois, se ei siihen lopu, niin kauan kuin anteeksi annat, annat samalla luvan ja toivoa siitä että voi tehdä saman uudestaan, kunnes mittasi on täynnä, vähemmällä tuskalla pääset kun etsit sellaisen miehen joka arvostaa ja kunnioittaa sinua ihmisenä, rakastaa sinua, mies jolla sinä olet kaikki kaikessa. Minun uutta suhdettani varjostaa edelleen epäilys ja tunne siitä voiko enään koskaan kehenkään luottaa, en anna näiden "synkkien" ajatusten vaikuttaa suhteeseeni, mutta tiedän, siellä jossain takaraivossa ne on ja odottaa, ehkä aika tekee tehtävänsä ja opin luottamaan / uskomaan 100%, kunnes sitten taas jonain päivänä ;) heh, pitää muistaa se että mikään ei ole ikuista, joten nauti kaikesta päivä kerrallaan( ei koske pettäjiä)
Olet saanut jo paljon hyviä vastauksia. Voisin yhtyä kaikkiin noihin mielipiteisiin. Mutta kun asioissa on aina monta puolta. Silloin kun kuulee asiasta vain toisen kannan, on aina herätettävä itsensä tajuamaan että kanta on vain yksi näkökulma.
On totta että petetyksi tulemisen myötä luottamus ja arvostus katoaa. Itse halusin kuitenkin kaiken sen kokeneena yrittää uudelleen. Ja taisinpa olla hieman arka ja peloissani jäämään yksinkin pienen lapsen kanssa kaikkine unelmineni. Yritimme ja elämä jatkui. Jossain vaiheessa vain kun sain rohkeutta ja elämä alkoi kohdella hyvin - sain tarpeekseni. Ei ollut luottamus eikä arvostus oikeasti palanneet vaikka kovasti vuosia yritin.
Kävimme kaiken maailman terapeutit silloin läpi aina pastoreita myöden. Auttoi hetkellisesti. Vuosia myöhemmin aloitimme saman rumban uudelleen ja totesimme ettei avioliittomme jaksa kantaa sitä kaikkea pahaa oloa jonka ne vuodet olivat meille tehneet. Emme enään ymmärtäneet toisiamme ja olimme kasvaneet irti toisistamme.
Ei ole helppoa neuvoa toista. Kaikki kun olemme omanlaisiamme, mutta olen sitä mieltä, että jos koet että teillä vielä voisi olla mahdollisuus -menkää parisuhdekursseille. Sellaiselle viikonlopun kestävälle. Jos miehesi sinne mukaasi saat, voit uskoa että hän ainakin haluaa yrittää. Jos sitten joskus uudelleen pettämisestä hänet kiinni saat, voit armahtaa itsesi ja todeta että parisuhteessa voit vaikuttaa vain sen 50%. Tämä on elämää joka kasvattaa. Olet isoa kokemusta rikkaampi ja peilaat siihen paljon tulevia kokemuksiasi ja ajatuksiasi.
Mutta muista myös olla realisti. Älä yritä keinotekoisesti luoda kaunista kuvaa miehestäsi joka NYT katuu. Emmehän halua olla "takanapäin naurettuja" kuitenkaan. Siis silmät auki !
Toivon sinulle jaksamista... helppoa se ei tule olemaan.
"Kuinka minä rakennan sen luottamuksen häneen takaisin"
Et mitenkään eikä se ole SINUN tehtäväsi vaan miehesi. Ellei hän pysty toimimaan tavalla, millä saat luottamuksen häneen takaisin niin sitten on huonosti asiat. Mutta muista; Se joka rikkoo, se korjaa.
En aio miestäsi puolustaa enkä liioin astua suruusi, sillä ainoa ja paras tie umpikujasta poispääsy on molempien vilpitön halu siihen, se vaatii työtä ja paljon vaatiikin. Mutta suhteesi eteen se kannattaa tehdä. Vaimo jätti kertomatta syytään, sain tietää mitä selkäni takana oli tapahtunut, voin tunnistaa mainitsemasi surun ja viillot.
Te olette samassa tilanteessa, sinä vaan tahtomattasi. Tästä eteenpäin sinun on kyettävä ajattelemaan järjellä. Asian "unohtaminen" alkaa nakertaa sinua tyhjiin, jolloin huomaat omaavasi useanlaisia ongelmia. En aio opastaa sinua eroamaan, mutta olet tilanteessa jossa se on yhtenä tasavertoisena vaihtoehtona muiden joukossa, älä kiellä sitä.
Miehet (me) osoitamme välittävämme enemmän tekojen kautta. Kun nainen tekee sitä tai tätä ja tekeekö hän sen ollaaksen minulle hyvä, sillä ei ole merkitystä tulevatko teot sydämestä vai ei... Näin miehet usein ajattelevat.
Asia näyttää minun mielestäni olevan siinä pisteessä, että hän ei enää välitä sinusta kuten aiemmin. Teoillaan saadaan sinut tekemään siirto jolloin itse ei tarvitse tehdä "likaista työtä". On helpompi olla jätetty kuin päinvastoin.
Kerro hänelle (kiihkottomasti, muuten hän ei jaksa kuunnella) että tunnet suhteenne olevan kriisissä. Tehdyt teot eivät ole kuitattavissa aina anteeksiannoilla, vaikka niin voisit tehdäkin, elämän ei tarvitse olla jatkuvasti varuillaan olemista. Kerro että Sinulla on oikeus suhteeseen jossa vallitsee luottamus ja usko huomiseen. Kyse on siis sinunkin oikeudesta. Luottamus ei synny itsestään, se ansaitaan ja - menetetään.
Älä vaivu itsetuhoavaan kierteeseen, suru joka kietoo sinua kestää hetken (itselläni 1,5 v.), se vahvistaa, kasvattaa ja poismentyään avaa silmäsi ja kehottaa anteeksiantoon jolloin taaksepäin katsottuasi et kadu mitään.
*Rukoilen voimia sinulle*
Jätä mies.
ihan vaan että minä olen seurustellut 6 kuukautta varatun miehen kanssa, miehen tyttöystävä sai tietää, niin mies sanoi hänelle että jättää minut ja minulle että jättää tyttöystävän. ja kaikki oli taas onnellisia vaikka tosi asiassa hän ei jättänyt ketään.