Mitä tehdä, kun lähes 30-vuotias avomieheni kutsuu minua äidiksi? Meillä ei ole edes lapsia - paitsi nykyisin tämä avomies.
Puoli vuotta yhdessä asuttuamme hän on alkanut käyttäytyä kuin pikkupoika. Ja minä kun en ole yhtään äitityyppinen nainen.
Mies ei enää tee kotitöitä oma-aloitteisesti, vaan häntä saa käskeä ja komentaa ottamaan osaa siivoukseen. Usein tuloksetta. Hän jättää tavaransa ympäri kämppää ja olettaa minun korjaavan ne.
Hän puhuu kimeällä äänellä kuin lapsi ja pyytää milloin silittämään paitansa, milloin jäätelöä, milloin voileipää.
Töihin hän sentään lähtee oma-aloitteisesti, mutta esim. iltakouluun, jossa hän suorittaa tutkintoaan loppuun omasta halustaan, joudun viemään hänet.
Hän ei aja partaansa eikä pese hampaitaan, ennen kuin minä kyllästyn karvaiseen turpaan ja haisevaan hengitykseen ja komennan pesulle.
Kyllästyttää. Aiemmin omilla jaloillaan seisovasta miehestä on tullut kakara. Ymmärtäisin tämän, jos olisin äitihahmo, mutta olen aina tiukasti kieltäytynyt kodinhoitajan roolista ja vaatinut häntä tekemään osansa. Olen muutenkin aika tytönhupakko, minulle on ihan sama, onko sänky pedattu (mies tosin valittaa ellei ole) ja lattialla pölypalloja.
Mutta kun eteisessä on rapaa nilkkoihin, niin jonkun on sitten lopulta pakko imuroida. Ja mies ei sitä tee, enää. Ja kun pitäisi lähteä sukujuhliin, eikä mies ole vielä ollut edes suihkussa, niin pakko jonkun on se paita silittää.
En halua enää olla täysikasvuisen miehen äiti. Olen sanonut tämän miehelleni. Hän vaan nauraa ja sanoo, että kun minä nyt vaan olen niin äiti. Mutta haluaisin olla niinkuin ennenkin, hänen rakastajattarensa ja lemmittynsä. Ehkä tämän "äiti-suhteen" vuoksi häntä ei oikein enää huvita rakastellakaan? Miten saan miehen taas aikuiseksi?
Puoli vuotta yhdessä asuttuamme hän on alkanut käyttäytyä kuin pikkupoika. Ja minä kun en ole yhtään äitityyppinen nainen.
Mies ei enää tee kotitöitä oma-aloitteisesti, vaan häntä saa käskeä ja komentaa ottamaan osaa siivoukseen. Usein tuloksetta. Hän jättää tavaransa ympäri kämppää ja olettaa minun korjaavan ne.
Hän puhuu kimeällä äänellä kuin lapsi ja pyytää milloin silittämään paitansa, milloin jäätelöä, milloin voileipää.
Töihin hän sentään lähtee oma-aloitteisesti, mutta esim. iltakouluun, jossa hän suorittaa tutkintoaan loppuun omasta halustaan, joudun viemään hänet.
Hän ei aja partaansa eikä pese hampaitaan, ennen kuin minä kyllästyn karvaiseen turpaan ja haisevaan hengitykseen ja komennan pesulle.
Kyllästyttää. Aiemmin omilla jaloillaan seisovasta miehestä on tullut kakara. Ymmärtäisin tämän, jos olisin äitihahmo, mutta olen aina tiukasti kieltäytynyt kodinhoitajan roolista ja vaatinut häntä tekemään osansa. Olen muutenkin aika tytönhupakko, minulle on ihan sama, onko sänky pedattu (mies tosin valittaa ellei ole) ja lattialla pölypalloja.
Mutta kun eteisessä on rapaa nilkkoihin, niin jonkun on sitten lopulta pakko imuroida. Ja mies ei sitä tee, enää. Ja kun pitäisi lähteä sukujuhliin, eikä mies ole vielä ollut edes suihkussa, niin pakko jonkun on se paita silittää.
En halua enää olla täysikasvuisen miehen äiti. Olen sanonut tämän miehelleni. Hän vaan nauraa ja sanoo, että kun minä nyt vaan olen niin äiti. Mutta haluaisin olla niinkuin ennenkin, hänen rakastajattarensa ja lemmittynsä. Ehkä tämän "äiti-suhteen" vuoksi häntä ei oikein enää huvita rakastellakaan? Miten saan miehen taas aikuiseksi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Palautusoikeus on tässä tapauksessa voimassa. Takaisin äidin luokse. Pakkaat tavarat ja viet hänet kotia.
Olen tuota miettinytkin. Mutta miehellä ei ole kotia, johon palata. Ja äitinsäkin käyttäytyy kuin olisi itse lapsi. Siksi mies varmaan yrittää ottaa minusta itselleen äidinkorviketta. Juttujen mukaan se on aiempien tyttöystävien kanssa onnistunut hyvin. Välillä miehen ilme onkin aika hölmistynyt, kun en käyttäydykään hänen odotustensa mukaisen äidillisesti.
Mutta aina mies ei ollut tällainen. Alkuaikana hän oli tasaveroinen kumppani, mies, ei pikkupoika. Mitä sammakkoa suutelemalla saan taian raukeamaan ja miehen takaisin? Vai onko parasta hankkia oma asunto ja kehottaa miestä etsimään itselleen uusi äiti?
Mies varmaan haluaa helppoa elämää tai on masentunut.
Voisihan sitä puhumalla koittaa selvittää
tai sitten kylmästi sanot tosiasiat ja jätät...
suhteen pitäisi olla tasapuolista huolenpitoa ei 99:1
Onko tämä ihan todellinen tilanne? Kuulostaa skitsofrenian alkuoireilta rehellisesti sanoakseni. Tuollainen regressio on huolestuttavaa, etenkin kun et ole antanut sille aihetta äitimäisellä käytökselle - niinpä teillä on meneillään yksipuolinen roolileikki. Tuollaiselle roolileikille on tehtävä loppu heti alkuunsa, radikaalisti ja lopullisesti. Muuten rakkaussuhteenne kuolee alisteisena moiselle epäterveelle (?) lapsi-äitihahmo -suhteelle.
Nimittäin rakkaussuhteen kuolemisesta. Rakastelemme tosi harvoin, miestä on vaikea saada edes halaamaan tai lähtemään minnekään ulos. Aina pitäisi nyhjöttää kahdestaan kotona.
Mutta miten laitan leikille lopun? Puhuminen ei auta, mies heittää kaiken leikiksi. Suuttuminen ei auta, mies innostuu silloin kahta kauheammin esittämään vallatonta pikkupoikaa ja silminnähden nauttii torumisesta. Yrittäisinkö olla välinpitämätön? Olla reagoimatta mitenkään?
Mietinpä tuota lukiessa, että kaikenmaailman hommia sitä on... Omakaan suhde ei aina tunnu näin kummalliselta kun lueskelee näitä. heh... tuota, puurokupin äären se keskenkasvuinen poju =)
Onko tämä ihan todellinen tilanne? Kuulostaa skitsofrenian alkuoireilta rehellisesti sanoakseni. Tuollainen regressio on huolestuttavaa, etenkin kun et ole antanut sille aihetta äitimäisellä käytökselle - niinpä teillä on meneillään yksipuolinen roolileikki. Tuollaiselle roolileikille on tehtävä loppu heti alkuunsa, radikaalisti ja lopullisesti. Muuten rakkaussuhteenne kuolee alisteisena moiselle epäterveelle (?) lapsi-äitihahmo -suhteelle.
Enpä olisi itse kuvitellut ikinä joutuvani tällaisen painajaisen keskelle. Ärsyttää, kun mies leikkii lasta. Olen itsekin leikkimielinen ja lapsellinen ihminen, tykkään leikkiä tyynysotaa, yms., mutta mielestäni rajansa kaikella. En halua olla aikuisen ihmisen äidinkorvike.
Rakkaussuhde varmaan jo osaksi kuollutkin, koska esim. rakastelemme aloitteistani huolimatta tosi harvoin. Mies kääntyy pois, kuin yritän hyväillä - ihan kuin pokkupoika, jota äidin halailut hiukan nolottavat.
Keskustelu ei auta, mies vaan haittää kaiken leikiksi. Jos suutun, hän silminnähden nauttii tilanteesta ja toruttavana olemisesta. Pitäisikö ruveta suhtautumaan häneen välinpitämättömästi? Jotenkin vaikeaa...
Varaa hänelle aika jollekin terapeutille.Seuraavan kerran kun heittää keskustelun leikiksi pyydä valitsemaan joko käynti siellä tai voi lähteä kävelemään.Olisi tietysti hyvä saada mies jollain keinolla ymmärtämään että sinä et leiki enää.Muutenhan leikkimielinen hulluttelu silloin tällöin on vaan hyvästä suhteelle.
heheheh ei tommosia ole olemassakaan......eihän?Jos nyt olet tosissasi, pyydä häntä muuttamaan äitinsä luo asumaan.
Tämä on joko provo tai sitten aivan uskomaton juttu... Mikä on asunnon haltija-/omistussuhde? Pystytkö heittämään hänet ulos? Vai onko sinun lähdettävä? Mitkä ovat realistiset mahdollisuutesi löytää kelvollinen asuinpaikka? NÄMÄ kysymykset ensinnä tulevat mieleen tilanteessasi.
...mutta olisiko tällä jotain tekoa fiksautuneen seksuaalisuuden kanssa?
Sanoit, että miehesi puhuu kimeällä äänellä ja pyytää äitiä tekemään milloin mitäkin..
Sanoit myös, että suuttuminen, ei auta, vaan miehesi intoutuu entisestään käyttäytymään kuin pikkupoika, tuntuu kuin hän nauttisi toruistasi..
Aivan kuin hän yrittäisi saada "äitiä" suuttumaan ja rankaisemaan.
Sellainen tietyn tyyppinen Adultbaby-taipumus yhditettynä ankaraan äitiindominaan.
Saattaa olla, että ajatukseni loukkaa sinua nyt, mutta tuo muuttuminen miehestä pikkupojaksi heti kohta suhteenne "vakavoitumisen" jälkeen viittaa siihen, että mies ikään kuin uskaltaa paljastaa itsensä ts. rangaistusta haluavan pikkupojan.
Tiedän, kuulostaahan se kaukaa haetulta ja jopa perverssiltä, mutta sellaista tapahtuu.
Eikä siinä mitään pahaa ole, eikä mies sairas ole. Enemmän kaiketi kyse on siitä, että pelin säännöt eivät ole selvänä molemmille.
Sitäpaitsi, jos tuon tyyppinen roolileikki ei ole sinun juttusi edes silloin tällöin leikittynä, saati jokapäiväisenä elämänä, ei miehelläsi ole oikeutta sitä sinulta vaatia.
Joko hän alkaa mieheksi tai etsii "äidin" muualta.
Vaikeinta asiassa on kai sen esiin ottaminen, semminkin,kun mies on sinulta kysymättä ja sinua kuuntelematta vienyt elämänne tähän pisteeseen.
Toivotan onnea sinulle. Voimia ja viisautta ratkaista tämä miehesi äidin tarve. Olipa taustalla moiseen käytökseen mikä tahansa, sinun ei tarvitse sitä suvaita.
En todellakaan keksi tätä päästäni. Kunpa tilanne olisikin niin, olisi varmaan helpompi juttu, jos omasta päästä heittäisi kuin se, että rakkaan päässä tuntuu vippaavan. Jos itse olisi sekoamassa, sitä ei ehkä edes tiedostaisi...
Olemme vuokranneet asunnon yhdessä, joten kumpikaan ei voi kipata toista pellolle. Mutta saan kyllä sukulaisilta vuokra-asunnon, tai voin muuttaa pariksi viikoksi kavereiden luo. Ja oman asunnon ostokin olisi ihan mahdollinen tällä hetkellä.
Niin, ehkä hän tosiaan sitten nauttisi SM-leikeistä. Olen joskus häntä asiasta kiusoitellutkin, joskus yrittänyt myös ehdottaa, että kokeilisimme kevyttä SM:ää. Olen seksin suhteen avoin mieleltäni, ja SM-seksi on kuvitelmatasolla kiehtonut omaakin mieltäni. Tähän asti hän on kuitenkin jossain määrin ujostellut ajatusta. Ehkä hän ei vain ole uskaltanut vielä tulla siinä suhteessa täysin ulos kaapista? Ehkä teen liian suorasukaisia ehdotuksia?
Mutta mielestäni SM-leikit pitää jättää seksileikeiksi, eikä ulottaa sitä asetelmaa muihinkin kuin rakastelutilanteisiin. Haluan kuitenkin tasa-arvoisen kumppanin, en isoa lasta.
sitten ei ole mitään hätää, sanot osuutesi vuokrasopimuksesta irti ja pelastaudut kun vielä voit!! Mitä kauemmin ihmettelet, sen monimutkaisempaa, raskaampaa ja kivuliaampaa kaikki on. Sinä olet nuori nainen jolla on elämä edessä, Suomessa ja maailmassa on valtava määrä ihan normaaleja kunnon miehiä, ei muuta kuin uudestaan markkinoille.
Äläkä tarjoa psykologin apua ilmaiseksi - viet työt ammattilaisilta :)
...
tämä ole provo, niin silloin olet aika suossa. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sinuna kysyisin asiasta joltakin käyttäytymistieteen/mielenterveyden asiantuntijalta, joka osaa varmasti kertoa hieman syitä moiselle omituiselle käyttäytymiselle.
Jotain tarttis tehrä.
Onnea elämääsi!
Toista ihmistä et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi. Lopeta olemasta hänelle äiti! Jos hänellä on velvollisuuksia hoidettavanaan (koulu, oman paidan silittäminen ym.), anna hänen itsensä kantaa vastuu niistä sekä mahdollisten laiminlyöntiensä seuraukset. Pakota hänet itsensä ottamaan vastuu itsetään ja omasta elämästään. Älä ajattele "jonkunhan se paita on silitettävä", vaan jätä paita silittämättä ja lähde vaikka yksin sukujuhliin tai sitten ruokkoamattoman näköisen siippasi kanssa (hänen häpeänsähän se on, jos HÄN on epäsiisti, ei sinun). Jos hän kutsuu sinua äiti-nimellä, älä ole kuulevinasikaan. Jos hän olettaa sinun korjaavan hujanhajan jättämänsä tavarat lattioilta, niin jätä se tekemättä! Ei kai hän ase ohimolla sinua pakota mitään tekemään, itse valitset teetkö jotain vai jätätkö tekemättä. Tilanteeseen on aivan ehdottomasti saatava muutos. Teillä ei ole tulevaisuutta tuolla menolla. Ajattelepas jos teillä olisi lapsia, miehesi olisi yksi lapsi muiden joukossa, mihin tilanteeseen et varmasti olisi tyytyväinen ja sitä paitsi kuormittuisit ylen määrin ja saattaisit jopa palaa loppuun.