Hauska kokemus!

...itelläki; ennen olin, että minähän en sauvakävele se on mummojen hommaa vaan mieluummin juoksen.

Sitte, eräästä syystä tuli juoksukielto, ja ajattelin, että kokeillaan nyt sitä sauvakävelyä kun jostain sitä endorfiinipaukku on saatava:). Ja se todellakin on tehokas laji kun painattaa menemään ja kalorit palaa:)

Never say never...

Jos sieltäpäin löytyy esim.ulkoilureitti missä on ylä-ja alamäkiä niin sauvoilla ylämäessä voimalla "painaen"ei jaloilla vaan käsillä,kyllä "allit"saa hudaa ja keskikropan lihakset ja tasamaalla sauvoilla piiiitkällä työnnöllä taaksepäin,kun näkee miten valtaosa liikkujista käyttää sauvoja,tulee mieleen lypsykilpailuun treenailu.

Sauva-maastojuoksu on kaikista kivointa liikuntaa jonka tiedän.

Ilo tulee siitä että vauhti on aivan hirmuinen ilman sauvoja maastossa juoksemiseen nähden. Ei tartte varmistella askelta vaan antaa mennä vaan. Ylämäet, kivet, kannot ja ojat ei haittaa menoa ,kuten suunnistuksessa, vaan ne on helppo ottaa hyvinä haasteina. Polut ja mutkat tuovat lisäväriä.

Tasaisella ja alamäessä sauvat ovat lähes turhat kävelyssä, mutta kun alkaa juoksemaan niin niille tulee jo kummasti käyttöä.

Juostessa sauvojen pituus on tärkeä jotta rento liike säilyy (5cm pidemmät kuin kävellessä) ja tekniikka täytyy kyllä olla lähes täydellinen jotta siitä saa kaiken ilon irti.

Kun aloittaa sauvakävelyä niin kannattaisi ottaa ensin vaimon sauvat eli liian lyhyet käyttöön. Silloin oppii paremmin 'kainalon alta ranteella taaksepäin rennon työnnön' joka on tärkeää että sauvoista on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Pitäiskö mun pitää aiheesta kurssi joskus jossain pururadalla?

:)