Olen tuntenut ystäväni (poika) noin viisi vuotta. Kuulin muutama viikko sitten, että hän oli tosi pahasti ihastunut minuun alkuaikoina (ja on kuulemma mahdollista, että on vieläkin). Itse en aluksi tuntenut mitään muuta kuin ystävyyttä. Olin niin onnellinen, että kerrankin voin olla ystävä jonkun pojan kanssa ilman mitään sen suurempaa. Viimeisen vuoden tai kahden vuoden aikana olen alkanut tuntea muutakin. Eikä nämä tunteet ole vain ihastumista. Tunnen hänet jo sen verran hyvin, että tunteet ovat voimakkaampia. Mutta hän seurustelee ja on seurustellut jo kahdeksan vuotta tämän tytön kanssa pientä taukoa lukuunottamatta. Eli varmaan pitäisi jo tästä syystä unohtaa. Mutta kun kuulin, että hänelläkin on ainakin ollut tunteita, niin en vain voi unohtaa varsinkin kun näen häntä niin usein. En kuitenkaan haluaisi ikinä sekoittaa kenenkään parisuhdetta. Pitäisikö vain unohtaa ja antaa olla?
Joskus alkuaikoina sanoin hänelle, että jos hän olisi viimeinen mies maanpäällä, niin minusta tulisi lesbo. Olin todella tyhmä. Tuo varmasti on käynyt hänen miehisyytensä päälle. Sanoin sen tuolloin sen takia, ettei hänen tarvitsisi miettiä seurustelevana, haluanko jotain muuta kuin ystävyyttä ja voisimme olla vapaammin. Mitä luulette, muistaako hän vielä tuon lauseen?
Joskus alkuaikoina sanoin hänelle, että jos hän olisi viimeinen mies maanpäällä, niin minusta tulisi lesbo. Olin todella tyhmä. Tuo varmasti on käynyt hänen miehisyytensä päälle. Sanoin sen tuolloin sen takia, ettei hänen tarvitsisi miettiä seurustelevana, haluanko jotain muuta kuin ystävyyttä ja voisimme olla vapaammin. Mitä luulette, muistaako hän vielä tuon lauseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
onneton????
Olen 16 vuotta tuntenu yhen miehen ja ollaan kavereita. Ei koskaan tulla muuta olemaankaan vaikka yritystä oli suuntaan jos toiseen aikonaan.
Minä tykkäsin penskana siitä pojasta ihan hirveästi ja monta vuotta. Sitten kun menin yläasteelle niin ihastus hiipui kun löysin itselleni poikaystävän. No se oli pikainen seurustelu. 2vkoa.:) Sitten viettelin vuoden hiljaiseloa ja löysin toisen poikaystävän jonka kanssa olin 2 vuotta. 9 luokan lopussa meni poikki se suhde. Kuulin siinä sitten, että tämä ihastukseni oli ihastunut minuun, mutta oli ruvennut seurusteleen jonkin tytön kanssa koska olin varattu vielä silloin ja hänen tunteet hiukan viilenneet minua kohtaan. Vietin taas vuoden hiljaiseloa ja löysin miehen jonka kanssa seurustelin 3 vuotta. Tällä aikaa se ihastukseni oli eronnut ja oli kuulemani mukaan yrittänyt minua metsästää, mutta olin taas varattu. No sitten suhteeni päättyi amiksen loppumisen jälkeen ja yllättäen taas vietin vuoden hiljaiseloa ja ihastukseni oli vapaana myös samaan aikaan. No ei tullu yrittään mitään joten en minäkään sitten enää yrittäny mitään.
Löysin silloin nykyisen mieheni jonka kanssa aijon olla lopun elämäni ja sille ei kukaan mitään voi.
Soitin tälle ensi- ihastukselleni ja kerroin kaiken mitä vuosien saatossa oli tapahtunu ja mitä olin siltä odottanut ja se minulta, niin tulimme siihen tulokseen, että parempi on kun pysymme vaan ystävinä, sillä jos menis poikki niin menisi hyvä ystävyys piloille. En kykene oleen entisen miehen kanssa kaveri.
Kyllä siinä tippa tuli linssiin ku puhuttiin asiat halki. Parempi näin.
Jos kirjoitukesssasi olisi ollut jotain, mikä voisi kiinnostaa miestä, niin arvio olisi toinen. Mutta kun ei niin ei.