Asun äitini kanssa melko lähekkäin, kulkeminen on helppoa. Siis käväisisin mielelläni useinkin häntä tapaamassa. Ongelmani on se, että en vain voi poiketa rupattelemassa muutaman tunnin, vaan kyseessä on aina Vierailu. Samana päivänä ei koskaan sovi käydä, vaan tarkka aika varattava ehkä kolmen päivän päähän.
Syynä se, että hän vääntää kakkua ja ruokaa, ja on sitten pahalla päällä, kun minulle ei maistu. Hirveätä tyrkyttämistä ja ruoan mukaan (olen itse keski-ikäinen) pakkaamista kuin pikkulapselle. Olen parikymmentä vuotta syönyt lähes kokonaan kasvisruokaa, enkä välitä makeasta ollenkaan. Perheeni kyllä syö kakut ym. että ei se hukkaan mene, mutta ottaa niin päähän.
Ei ole järkeä, että äiti raahautuu kauppaan ihan turhan takia, minulle kun riittäisi kivasti mukillinen kahvia. Olen yrittänyt sanoa nätisti moneen kertaan, mutta hänellä on aivan kuin tarjoilupakkomielle. En tajua sitäkään, missä vaiheessa ja mistä syystä minusta on näin virallinen vieras tullut. Olen hänen tyttärensä, hitto vieköön!
Onko kenelläkään samoja kokemuksia?
Syynä se, että hän vääntää kakkua ja ruokaa, ja on sitten pahalla päällä, kun minulle ei maistu. Hirveätä tyrkyttämistä ja ruoan mukaan (olen itse keski-ikäinen) pakkaamista kuin pikkulapselle. Olen parikymmentä vuotta syönyt lähes kokonaan kasvisruokaa, enkä välitä makeasta ollenkaan. Perheeni kyllä syö kakut ym. että ei se hukkaan mene, mutta ottaa niin päähän.
Ei ole järkeä, että äiti raahautuu kauppaan ihan turhan takia, minulle kun riittäisi kivasti mukillinen kahvia. Olen yrittänyt sanoa nätisti moneen kertaan, mutta hänellä on aivan kuin tarjoilupakkomielle. En tajua sitäkään, missä vaiheessa ja mistä syystä minusta on näin virallinen vieras tullut. Olen hänen tyttärensä, hitto vieköön!
Onko kenelläkään samoja kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
On äitejä, joilta ei saa edes sitä kahvikupillista, vaan alkaa valitus siitä, ettei ole varaa tarjoiluun.
Valitus siitä, että tytär käy niin harvoin.
Valitus sairauksista ja naapureista.
Molemmin päin aiheutuu traumoja sitten tyttärelle.
Pienet on murheesi, jos et suo äidille sitä iloa, että hän saa leipoa ja laittaa, kun tytär tulee käymään. Sovi määräpäivä viikossa. Vierailutorstai. Silloin äiti voi tehdä etukäten suunnitelmansa.
Äitisi luulee, ettei hän ole sen arvoinen, että itsensä takia tultaisiin katsomaan ja juttelemaan. Hänellä on huono itsetunto ja hän luulee, että häneltä odotetaan noita 'suorituksia'. On vaikea kohdata lähisukulainen ilman tarjoilujen ja tyrkytysten kulisseja, mutta ehkä voisit ymmärtää että näin hän osoittaa rakkauttaan. Toki se on rasittavaa hänellekin. Jos voisi vain kuunnella toista ja kohdata ihmisenä, se riittäisi. Hän koettaa vielä olla vahva ja emäntää ja huolehtijaa, mutta voi tulla aika kun joudut itse huolehtimaan hänestä ja 'passaamaan' häntä. Kuitenkin on kiva kun on äiti, kun hän poistuu, huomaa millainen aukko jää. Kenelle kertosi asiat joista aina äidille kertoi, lastensa kehumiset ja kuulumiset?
sen kun menet vain. Kun alkujärkytyksestä toipuu niin sanot että olit pelkästään juttuseuraa vailla. Tarpeeksi yllärikyläilyjä niin tottuu.
Niinpä teenkin, ilmestyn vaan oven taakse. Onhan sekin tietysti vähän epäkohteliasta, kun meillä on totuttu ilmoittamaan, mutta...
Totta sekin, pienihän tämä murhe muitten joukossa on. Nimenomaan kyse on juuri siitä, että haluan tavata äidin, en hänen jääkaappiaan. Itsehän hän on minut kotona opettanut syömään yksinkertaisesti ja välttämään makeaa, niin kumma ettei kelpaa, vaikka oppi on mennyt perille =)
Tietysti pohjimmiltaan tuollaisessa vieraanvaraisuudessa on kyse siitä, että ennen arvostettiin paljon enemmän kattauksia, kun kuljettiin pitempien matkojen takaa, haluttiin "näyttää" sukulaisille jne. Nykyään kun vain enemmän on ongelma tuo liikasyönti, niin suomalainen raivostuttava kahvittelukulttuurikin voisi jo muuttua. Tarjoaisipa joku vaikka vieraalle banaanin, niin olisin riemuissani.
Äitisi haluaa vieläkin huolehtia ja ajatella, että häntä tarvitaan. Jos hän asuu yksin, se on hänelle suuri asia, että saa valmistaa ruokaa, kun tytär tulee käymään. Äitisi elämä on varmaankin aika yksinäistä ja hän saa elämän sisältöä, kun voi suunnitella, mitä laittaa, käydä kaupassa, valmistaa ruokaa rakkaalle ihmiselle. En usko, että hän ollenkaan kokee sitä vaivannäöksi.
Ehdottaisin, että yrität vaan syödä niitä ruokia, kehut kaikkea ja sanot vielä, ettei missään saa yhtä hyvää. Äidillesi tulee hyvä mieli.
Tiedän myös tapauksia joissa tuollainen pakko syöttö ja ruuan väkisin tuputtaminen onkin jotain muuta.
Tiedän että sellainen tuntuu ahdistavalta kun ruokaa syötetään pakolla.
Tapauksessani Äidillä oli ärsyttävä piirre kutsua porukka syömään ja kauhoa lisää sapuskaa vieraiden lautaselle vaikka heistä moni kieltätyi ottamasta lisää,moni koki asian niin pelottavaksi koska jokainen pelkäsi kuinka ruokailusta selviää halkaisematta vatsaansa,ainoa vaihto ehto olisi ollut olla tyly ja jättää lisätty ruoka vaan kylmästi syömättä.
Tälläinen ihminen duunasi kaikille vieraille herkkuja mukaan ym.
Kyseisen henkilön motiivit selvisivätkin sitten myöhemmin,syynä tälläiseen käytökseen oli saada vieraat tuntemaan syyllisyyttä heille suodusta huippu tarjoilusta,asia selvisi sitten kun eräs vieras sattui loukkaamaan muoria tahattomasti sanoillaan,silloin hän sai kuulla kuinka kiittämätön oli ja kuinka häntä oli syötetty ilmaiseksi vuosia ym...
Lyhyesti sanottuna TEKO PYHYYTTÄ.
ehkä ne välit kannattaisi pitää niin läheisinä ettei se äidin maailma kaadu siihen että ei ole kerinnyt leipomaan yötäpäivää lastaan varten kun tulee visiitille. VIERAITA kohdellaan noin, ei omaa sakkia. Itse olen onnellisempi hyvästä juttu tuokiosta kuin että vierailuaika kuluu siihen että tuputetaan sen seitsemää sorttia.
...äidilläni kylässä paljon useammin kuin nyt teen, mutta siihen sisältyy aina pikku probleema.
Mun äidin luona ei voi käydä noin vain. Sinne on aina asetuttava ja oltava kokättävä tuntitolkulla. Äiti kattoo telkkarista kaikki sarjaohjelmat, joita taas minä en katso ollenkaan. Istun siinä ja mietin, että no jos lähtisi kotiin, mutta äiti ei päästä lähtemään. Hokee vaan, että et vielä lähde etkä vielä. Keitetään kohta uudet kahvit. Mulla ei ole siellä mitään tekemistä, kotona taas työt odottaa.
Olis kiva käydä välillä vaan vähän piipahtamassa, mutta ei onnistu. No, ei tää nyt niin iso ongelma elämässä ole, mutta joskus pännii, kun ei jaksaisi istua siellä niin kauan. Muttta heti kun alkaa tehdä lähtöä, alkaa valitus.
No, aika aikaansa kutakin sanoi joku joskus.
aikaan sinne tuki. Mut ne on niille kuin perheenjäseniä, yhtäkään jaksoa ei jätetä väliin. :o) (Varmaan arkkuunkin pitää asentaa tv et saa kattella montussakin Rikkeä ja Eerikkiä.)