Olen nuori 24-vuotias nainen ja minulla on kolmevuotias lapsi. mieheni halusi suhdetta viisitoistavuotiaan kanssa, ja tämän tultua ilmi hän jätti minut. Syyttää tapahtuneesta minua. Olen lääkityksellä ja sairaslomalla. Minä joka yleensä olen niin vahva olen ihan rikkinäinen ja väsynyt, niin väsynyt. Pääsenköhän koskaan tästä yli? Ja minä niin sokeesti rakastan että rukoilen miestäni tulemaan takasin. Tiedän että joskus löydän jonkun joka rakastaa mutta en kestä tätä tuskaa menettää oma rakas mieheni.
milloin pääsen yli
rikkinäinen
243225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mitä sun miehes on SULLE tehnyt???!! Ja kehtaa vielä syyttää sinua asiasta. Nyt tilaat ajan perheasiain neuvottelukeskuksesta ja menet keskustelemaan sinne. Et sinä välttämättä häntä rakasta,et vaan kestä oloasi tämän kriisin keskellä. Silloin yleensä tekisi mitä vaan, että asiat olisivat 'kuten ennen'.
Lopeta se rukoilu, hän ei ole sen arvoinen!!!
syyttää sinua kun tämä paljastui? vähän vaikea ymmärtää tätä juttua.
Aiotko ottaa tuollaisen lapsesi elämään.
Tunteet menevät niin, että tulee kieltäminen, takertuminen, suru, viha, irtautuminen... Älä luule, että oikeasti haluat tuota miestä takaisin! Pahalta varmasti tuntuu, mutta se menee ohi. Työstä asiaa, puhu, puhu ja puhu!
Tiedän, että sinusta tuntuu nyt tosi pahalta. Kaikki se mitä nyt haluaisin sinulle sanoa, ei tällä hetkellä paljon sinua lohduta. Vanha fraasi, että anna itsellesi aikaa, on kuitenkin ihan totta. Usko pois!
Ota etäisyyttä mieheesi, älä tapaile, äläkä anna sekoittaa päätäsi enää enempää... hän ei oikeasti ole sen arvoinen. Tulet huomaanaa sen myöhemmin. Mieti millaisessa suhteessa haluat elää. Tutustuppa narsistien urhit ry:n sivuihin ja keskustelupalstaan, niin huomaat ettet todellakaan ole yksin tuskassasi.
Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi!
minä olen ollut suhteessa 28v ja 2v sitten vaimo halusi eron ei ollut kolmatta pyörää kaipaan häntä vieläkin en tiedä omko tämä rakkautta vai yksin jäämisen katkeruutta kaikki sanovat kyllä siitä pääsee yli mut kukaan ei osaa sanoa miten ja onko siihen mitään oikotietä
Jos haluat voisin kertoa sulle miten minä olen pärjännyt sen jälkeen kun mies 1,5 vuotta sitten halusi eron. Meidän suhde kesti melkein 30 v. En halua kuitenkaan tehdä sitä täällä "julkisesti", mutta jos laitat s-postiosoitteesi, voin kirjoittaa.
Tuskin minullakaan mitään oikotietä on, mutta ehkä tärkeää vertaistukea. R
MIETI SITÄ ONKO KAVERISSASI YHTÄÄN MIESTÄ.
hei!
Muista että koet juuri nyt todella suuria tunteita, niin juuri, tunteita. Voin kertoa kolmen kerran kokemuksella(yhden miehen kanssa), jolloin mies on tavannut toisen, että kaikista niistä on selvinnyt, hengissä. Olen tehnyt 8 vuoden omakohtaisen tutkimuksen siitä selviänkö.Se ei lopu, jos sinä et sitä lopeta. Ikinä ennen en ole luottanut, että elämä kantaa. Kanna ensin itsesi ja lapsesi ja kun luotat siihen voit vasta haluta tasapuolista parisuhdetta. Sanon suoraan, että lopeta rukoilu ja käytä voimasi itsesi kasaamiseen. Itsetuntosi ei voi olla kiinni toisesta ihmisestä, tai jos on, olet pulassa. koet asiat uudestaan ja uudestaan. Pyydän, mieti tarkkaan. Älä rukoile, ethän säälistä toisen kanssa ole. Tunteesta sinä selviät, kun uskallat kohdata sen kovan kivun jota vastaan juuri nyt taistelet. Usko itseesi! Se ei tarkoita että inhoat miestäsi, vaan rakastat itseäsi.Lapsesi on sen arvoinen! Ja anna kuule sen miehen mennä. jos hän tdella arvostaa sinua ja on arvoisesi, ei hän jätä.
Voimia!!! Ja kaikkea hyvää sinulle. Olet varmasti elämäsi sankari!
PS Jos mies haluaa jatkaa kanssasi joskus, pyydä häntä että käytte asiat läpi vaikka jossain perheneuvolassa tmv. Jälkipuinti on tärkeää!
Mulla kestää vieläkin, vaikka ollaan erottu jo 1999 vuonna. Kaipaa yhä lasteni kanssa lähes päivittäin. On hyviä päiviä sillon emme isää juurikaan muista, mutta joskus itkemme yhdessä ja katselemme valokuvia. Pitäs varmaan repia, olen suunnitellu, mutta en jotenkin raaski.
Jatkuva tuska jyllää aina vaan, ja meitä vaikeuttaa vielä se, että mies asuu samassa kaupungissa. Ja sekin että toinen nainen tuli väliin, ja isä vaihtoi koko perheen siihen naiseen. Sitä emme ole anteeksi antaneet, eikä lapset hyväksyneet. Kovasti yrittää korvata tekosiaan, mutta anteeksi emme anna. Lapset aina päättää koska isä saa tulla ja koska ei, sen mies on meille velkaa, et tekee haluamallamme tavalla.
Anteeksi voi antaa ja myöskin saada.Olen antanut anteeksi miehelleni ja lapset myös samanlaisen tapauksen.Se ei kyllä koskaan onnistu,jos siihen ei ole omaa halua.Helpompaa on jokaisella,jos nöyrtyy elämän edessä ja jatkaa elämäänsä,eikä muistele kärsimäänsä pahaa.
miehen joka jättää heidät minun ja minun lasteni takia. Se varmaan on ainut tapa päästä vääryydestä yli, kun tietää et joku muukin on kärsinyt.
Jos olet tätä mieltä, voinvain todeta, että onpa todella naisten joukossa 'susia'. Onpa ikävää. Ja jos oikein oletan. sinä myös olet niitä, jotka vaativat mieheltä mahdollisimman suuret elatusmaksut, hankaloittaen isän lasten tapaamista mahdollisuuksien mukaan. Säälin miestäsi ja sitä, jonka joskus löytät itseäsi 'lohduttamaan'.
Tämä oli ironiaa, niin sitten. En vaan ole sillä tuulella, että menisi perille...
jos joku vie miheni, niin mikä minua estää viemästä jonkun muun miehen. Luulen että se on myös minun oikeus. Ei minun tarvi siitä kärsiä ja ajatella muita.
Siis, sinulla on oikeuksia, mutta ei velvolisuuksia? Selvä, pidä sinä huolta omista oikeuksista ihan muista välittämättä. Hieno maailma.
terveisin -Idealistiko-
Tämäkö on viesti, jonka haluat lapsillesi opettaa? Anna mennä vaan ja tuhota jonkun toisen elämä, jos eämä kohtelee sinua kaltoin? Ei elämä ole reilua, vaan onko joku niin luvannutkaan? Kostonenkelinä toimiminen ei ainakaan asioita paranna. Jos tuolla asenteella lähdet uutta suhdetta hakemaan, voi niitä, jotka tiellesi osuvat. Hoitaisit ensin itsesi kuntoon, sinulla on paha olla, eikä se parane, vaikka saisit pahan olon jollekin toiselle.
ja lasteni perhettä? Vain senkö pitää kunnioittaa muita, keltä on perhe hajotettu vain oman onnen takia, eikä ajateltu mitä se tuottaa lapsille? Mulla on samat oikeudet kuin muillakin.
Vaikutat hyvin epämiellyttävältä ihmiseltä. Lienet pelkkä provo, huono sellainen. Miehesi ja sinä olette oman suhteenne pilanneet.
Jatkan vielä viestiäni. Musta tuntuu niin uskomattomalta että mieheni halusi tätä toista tyttöä, joka ei edes ole nätti, 150 cm pitkä ja pyöreä. Vaikka tietenkään ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Kun menin kriisikeskukseen hakemaan apua terapeuttikin sano että ei voi uskoa että jos jollain on noin upean näköinen vaimo lähtee hakemaan jotain toista. Mutta tulipahan selville että mieheni on lapsiinsekaantuja ja hän halusi vain sitä ikää, musta tuntuu niin pahalta että oksennan kun ajattelenkin tätä koko juttua. Ja uskomatonta että mies on niin vastuuton että nyt jättää perheensä. Mä olen niin poikki että en edes tiedä miten tästä eteenpäin kun en ole avioeroa ennen hoitanut. Haluaisin silti että mieheni olisi lapseni elämässä koska rakastaa tätä toista, toisaalta taas että jos hän saa jonkun tuomion tästä jutusta, mun puolesta voisi lentää ulos tästä maasta, mieheni on meinaan ulkomaalainen. Mä oon niin vihainen että varmaan musta tulee vielä rasistikin. Kyllä kai mä joskus vihastani pääsen vielä yli. Kiitos jos jaksatte lukea turhautumisestani.
Tyttö on alaikäinen joten ilmoita lastensuojeluviranmaisille.Jos ei muuten niin ihan vaan ilkeyttäsi.Mutta samalla suojelet myös tätä nuorta tyttöä joka ei ole vastuullinen seksisuhteesta melkein kymmenen vuotta vanhempaan mieheen.
eli mieheni on 30 v.,mikä tekee jutusta vielä sairaamman.
että olet allle 25v eli niin nuori ettei sinun pitäisi olla edes vakituisessa parisuhteessa vielä vuoteen kahteen, kuitenkin sinulla on jo lapsi. Siinä siis syy numero yksi.
Sitten asiaan: nythän sinulla on aikaa etsiä itsellesi parempi Mies. Niitä on n. 1,5 miljardia ikäluokassasi mistä valita.
Hyvä että pääsit pedofiilista eroon! Ole onnellinen että selvisi nyt. Huolehdi että lapsesi on turvassa mieheltä... Olet niin nuori, löydät kuule vielä unelmiesi miehen! Hyvää kevättä, jaksa lapsesi tähden! :)