Olen tullut siihen tulokseen, että alemman tason miesten, ts. sellaisten, joilla kolmas vuosikymmen on jo pitkällä ja kokemus naisista edelleen olematon, kannattaa oikeasti harkita aseksuaaliksi julistautumista.
Tuon ikäinen mies, jolla ei ole kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, on kohtalonsa valinnut jo aikapäiviä sitten. Yhteiskunnan silmissä kyse on hylkiöstä, ja tätä statusta on mahdotonta muuttaa. Parhaimmassa tapauksessa tällainen mies on leimattu seksuaali-identiteetiltään homoksi, mutta jos näin on käynyt, tästä on syytä olla riemuissaan - vaihtoehdot ovat paljon huonompia.
Miehen kannattaa siis varautua pahimpaan, eli pedofiili- ja ahdisteluepäilyihin (jälkimmäiset ovat seurausta siitä, että tällainen mies alkaa toimia hänelle jo "tuomitun" identiteetin vastaisesti ja tekee kömpelöitä aloitteita). Koska hänellä ei näytä olevan tavalliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen kompetenssia, kuvitellut perversioleimat on helppo iskeä. Onpa kuultu jopa väitteitä, että tällainen mies, joka ei ole koskaan ollut tekemisissä naisten kanssa, on automaattisesti katkeroitunut ja näin potentiaalinen naistenhakkaaja.
Peli on siis auttamattomasti menetetty, mutta mitä tehdä? Ei hätää, sillä nyt sinulle on tarjolla uusi ja muodikas seksuaali-identiteetti, nimittäin aseksuaalisuus! Kun julistaudut julkisesti tällaiseksi, naisten suhteen tilanteesi ei muutu lainkaan (voitko muka väittää että sinua aiemmin olisi pidetty seksuaalisena olentona, ainakaan normaalina sellaisena?), mutta muuten elämäsi helpottuu. Aseksuaali on toki kummajainen hänkin, mutta vaaraton: enää ei tarvitse olla huolissaan pedofiili- ja raiskaajaleimoista, ja mahdollisesti myös vanhoilliset sukulaiset pitävät vietin puuttumista esimerkiksi homoutta pienempänä syntinä.
Tietenkin asiaa kannattaa punnita tarkoin, mikäli idealismia ja toivoa on vielä edes hieman jäljellä: aseksuaaliksi julistautumisella poistat mahdollisuutesi päästä seksuaalisuuden pelikentälle - jolle et tähän mennessä ole päässyt - kokonaan. Juuri tämän vuoksi asiantuntijat eivät suosittele seksuaali-identiteettien "lukkoon lyömistä" liian nuorella iällä - niistä ei pääse myöhemmin eroon. Toisaalta, jos ikä lähestyy kolmeakymmentä, mieskuntoisimmat vuodet on jo menetetty ja yksinäisyys helpottuu vuosi vuodelta, vaikka seuran löytäminen vastaavasti muuttuu koko ajan mahdottomammaksi päivä päivältä lisääntyvän friikkistatuksen vuoksi. Unelmista ei toki kannata luopua, mutta toisaalta päätäkään ei kannata hakata aina vain kovenevaan seinään vuodesta toiseen.
Pieni valkoinen valhe aseksuaalisuudesta on näin ratkaiseva käännekohta, joka edellyttää realiteettien tajuamista ja haaveista luopumista. Silti se voi olla myös helpottavaa ja torjua hylkiöitymistä muilla elämänalueilla - sitä yhtä niistä kun ei koskaan ollutkaan.
Tuon ikäinen mies, jolla ei ole kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, on kohtalonsa valinnut jo aikapäiviä sitten. Yhteiskunnan silmissä kyse on hylkiöstä, ja tätä statusta on mahdotonta muuttaa. Parhaimmassa tapauksessa tällainen mies on leimattu seksuaali-identiteetiltään homoksi, mutta jos näin on käynyt, tästä on syytä olla riemuissaan - vaihtoehdot ovat paljon huonompia.
Miehen kannattaa siis varautua pahimpaan, eli pedofiili- ja ahdisteluepäilyihin (jälkimmäiset ovat seurausta siitä, että tällainen mies alkaa toimia hänelle jo "tuomitun" identiteetin vastaisesti ja tekee kömpelöitä aloitteita). Koska hänellä ei näytä olevan tavalliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen kompetenssia, kuvitellut perversioleimat on helppo iskeä. Onpa kuultu jopa väitteitä, että tällainen mies, joka ei ole koskaan ollut tekemisissä naisten kanssa, on automaattisesti katkeroitunut ja näin potentiaalinen naistenhakkaaja.
Peli on siis auttamattomasti menetetty, mutta mitä tehdä? Ei hätää, sillä nyt sinulle on tarjolla uusi ja muodikas seksuaali-identiteetti, nimittäin aseksuaalisuus! Kun julistaudut julkisesti tällaiseksi, naisten suhteen tilanteesi ei muutu lainkaan (voitko muka väittää että sinua aiemmin olisi pidetty seksuaalisena olentona, ainakaan normaalina sellaisena?), mutta muuten elämäsi helpottuu. Aseksuaali on toki kummajainen hänkin, mutta vaaraton: enää ei tarvitse olla huolissaan pedofiili- ja raiskaajaleimoista, ja mahdollisesti myös vanhoilliset sukulaiset pitävät vietin puuttumista esimerkiksi homoutta pienempänä syntinä.
Tietenkin asiaa kannattaa punnita tarkoin, mikäli idealismia ja toivoa on vielä edes hieman jäljellä: aseksuaaliksi julistautumisella poistat mahdollisuutesi päästä seksuaalisuuden pelikentälle - jolle et tähän mennessä ole päässyt - kokonaan. Juuri tämän vuoksi asiantuntijat eivät suosittele seksuaali-identiteettien "lukkoon lyömistä" liian nuorella iällä - niistä ei pääse myöhemmin eroon. Toisaalta, jos ikä lähestyy kolmeakymmentä, mieskuntoisimmat vuodet on jo menetetty ja yksinäisyys helpottuu vuosi vuodelta, vaikka seuran löytäminen vastaavasti muuttuu koko ajan mahdottomammaksi päivä päivältä lisääntyvän friikkistatuksen vuoksi. Unelmista ei toki kannata luopua, mutta toisaalta päätäkään ei kannata hakata aina vain kovenevaan seinään vuodesta toiseen.
Pieni valkoinen valhe aseksuaalisuudesta on näin ratkaiseva käännekohta, joka edellyttää realiteettien tajuamista ja haaveista luopumista. Silti se voi olla myös helpottavaa ja torjua hylkiöitymistä muilla elämänalueilla - sitä yhtä niistä kun ei koskaan ollutkaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki tuntemani aseksuaalipotentiaalimiehet ovat viimeistään kolmenkympin nurkilla lähteneet polkemaan maksullisia. Eli ky**ä se on koirallakin. Ja p**lu pingviinillä.
aseksuaaliksi julistautuneeseen ikisinkkuun rakastuneet naiset? Olemmeko ikuisesti tuomittuja olemaan rakastuneita saamatta vastakaikua?
...fiktiota
Jos 30 vuotta on tullut pelkkää takapakkia pakkien säestyksellä, niin mistä ihmeestä muka enää ketään kiinnostunutta ilmestyisi? Kuten äsken sanottiin, olette fiktiota, tai julmaa pilaa.
Mies on kärsinyt ja luovuttanut, antakaa nyt edes saatana olla rauhassa, koska toivonkipinän sytyttäminen on julmaakin julmempi temppu.
julistautua.
Sitä joko on tai sitten ei.
Miksi ihmeessä julistautua, kun tuo ei ketään näytä kiinnostavan, eivät nuo sukulaisetkaan juuri kysele. Kai ne näkee jo päältä että toivoton on.
miehen kannattaa viettää todella pitkä vapaa nuoruus, jolloin itsensä kehittäminen, siis ensin pitkät opinnot, sitten mahtavan osakesalkun hankkiminen ja henkisen pääoman esim.
filosofiaan ja psykologiaan ja päivän kunnolliseen uutistarjontaan tutustuminen ja esim. talouselämän kuvioiden jatkuva seuraaminen on tuiki tärkeää.
Urheilulliset harrastukset erittäin tärkeää.
Kyllä sitten on naisia tarjolla, kun on hyvä úlkonäkö ja varallisuus, ei vois muuta kuin syrjemmälle tuuppia.
Kuitenkin nainen on sellainen vempain, että mikään älyllinen toiminta ei päähän mene eikä suinkaan miehilläkään kuin pienellä osalla, joten taidanpa lopetella tähän....maailma on avoin....tulevaisuus ekokatastrofaalinen......
entä lapset?
Siinä ei ole mitään hävettävää
Sun pitäisi oikeasti vielä kasvaa ja hankkia elämänkokemusta, ennen kuin alat esittää näin jyrkkiä väittämiä. Oli fyysinen ikäsi mikä hyvänsä kirjoituksesta näkyy, että et ole vielä tutustunut ihmisyyteen kovin laajasti.
Epätoivoisesta seksikumppanin tai mieluummin parisuhteen etsimisestä voi toki hengähtää (ja kannattaakin) ja hyväksyä tilanteensa sellaisena kuin se on, mutta naiivia on luovuttaa jonkun tietyn iän ohitettuaan. Siitä, että on johonkin vuosimäärään asti ollut yksin ei voi kovinkaan tarkasti ennustaa, mitä jatkossa tulee tapahtumaan.
Itse tunnen miehen, joka löysi ensimmäisen naisystävänsä 36-vuotiaana, toisen jolle 27-vuotiaana löytyi sopiva kumppani ja niin edelleen. Heistä kumpikin oli varautunut siihen, että elelevät vielä kauan yksin ja järjestivät itselleen hyvän elämän niillä eväillä. Mielestäni se on paljon fiksumpi tapa kuin luovuttaa kokonaan ja sulkea ovet koko loppuelämäksi teini-iän ja nuoruusvuosien pettymysten takia.
pelkkä julistautuminen...jos ei kerta ole oikeasti aseksuaali.
Miksi ei voi vaan katsoa totuuttaan silmiin, todeta että näin on elämässäni käynyt tähän asti ja jatkaa näin elämäänsä vapaampana itsensä syyllistämisestä ja rimpuilemisesta totuutta vastaan. Energiaa ei kulu enää yhtä paljon jossitteluun, masisteluun jne vaan pääsee elämään huojentuneemmin mielin. Kun on rehellinen itselleen, niin huomaa miten painolasti sydämellä vähenee ja avautuu uusia mahdollisuuksien ovia.
aseksuaaliksi eikä yhtikäs miksikään. Jokainen ihminen tekee elämässään niin kuin haluaa, eikä näin pienessä maassa yli miljoona sinkkua ja täysin avioliitossa epäonnistunutta voi olla homoja tai lesboja.
Jokainen elää omalla tavallaan ja on suuri määrä ihmisiä, joilla on niin paljon harrastuksia ja
ikuinen opiskelu päämääränä ja todellinen tarkoitus estää omia lapsia syntymästä tällaiseen ekokatastrofaaliseen maailmaan.
Tällaiset puheet ovat täysin turhia. Jos joku kateuksissaan puhuu homoudesta, hän on itse mielenvikainen ja tällaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Siis on arvotettava oma persoonallisuutensa ja elettävä hyvää elämää ja on todella muutakin tässä maailmassa kuin se yksi reikä...............
Vaikea sitä on miksikään julistautua. Kova julisteleminen kuulostaa aina epäuskottavalta. Ne vanhemmat sukulaiset ajattelevat, että homohan se on, kun noin pitää korostaa olevansa joku aseksuaali. Samaten naiset ajattelevat, että se on joku pahemman luokan jammusetä tai muu perverssi, kun noin pitää julistaa olevansa jotain muuta.
Eikä auta itseäänkään, julistautua joksikin mitä ei ole.
Jos todella ei ole kiinnostunut seksistä, niin sitten voi olla aseksuaali kaikessa rauhassa. Mutta semmoinen ihminen ei koe tarpeelliseksi kailottaa sitä kaikille. Miksi kailottaisikaan ellei joku tule väen väkisin seksiä tarjoamaan?
Suurella osalla ihmisistä on luonnon mukainen kaipuu läheisyyteen ja sitä kautta myös seksiin. Ei sitä kannata kiistää.
Oma kokemukseni on se, että vaikka en ole koskaan naisten suosiossa ollut, en ole silti täysin seksitöntä elämää joutunut elämään. Vielä kolmikymppisenä olin täysin kokematon ja ajattelin olevani hylkiö. Se tuntui pahalta. Mutta vasta siinä vaiheessa oli älyä ja elämänviisautta sen verran, että avasin silmäni näkemään eri mahdollisuudet ja olihan niitä. Nuorempana ja tyhmempänä sitä vain oli niin rajoittunut. Tuijotti vain omaan napaan ja omaa pientä elämänpiiriään ja ihmetteli, kun ei ketään löydy. Ei takuulla löydykään jos ei avaa silmiään ja ala suhtautua asioihin avoimesti.
Olen varma siitä, että seksin ja läheisyyden puutettaan valittavat ihmiset ovat itse rakentaneet oman vankilansa omilla rajoittuneilla ajatuksillaan. Itse he kieltävät mahdollisuudet itseltään tai eivät suostu niitä näkemään. Pahimmillaan se johtaa elämän ikäiseen katkeruuteen mikä ei ainakaan paranna asioiden tilaa.
Jos ei pidä itse itseään seksuaalisuuden arvoisena, ei varmasti pidä kukaan muukaan.
Ja sinkku tai yksinelävä voi aivan hyvin viettää itsekseen varsin tyydyttävää "seksielämää" myös. Saa oikein sitä mitä kulloinkin tilaa :) Tyytyväisyys seksin saralla toisen ihmisen kanssa lähtee kuitenkin aina omasta itsestä...että tietää mistä pitää ja mistä ei...mikä kiihottaa ja mikä ei. Eli jos ei muuta niin aika hyvin itsensä seksin saralla tuntevia ihmisiä pitkän linjan sinkut varmaan ovat...kuten myös muissa asioissa, kun on tullut oltua itse itsensä seurana pitkän aikaa. Haaste on sorvata ja säilyttää ne omat tärkeät juttunsa sitten myös toisen tullessa kuvioon mukaan :)
Kokemattoman aikuisen miehen kannattaa ehdottomasti antaa täysin "normaali" kuva itsestään muille ihmisille, jos ei halua luoda sosiaalisia ongelmia, jotka mahdollisesti haittaavat myös työelämää.
Ainahan voi vaan todeta, että ei juuri sillä hetkellä seurustele, jos joku sitä sattuu kysymään. Nykyään ei kuitenkaan ole outoa, että elää (iki)sinkkuna. Jos ei ole ihan monsterin näköinen, niin luultavasti ihmiset vaan kuvittelevat, että nykytrendin mukaan ko. mies ei vaan halua sitoutua.