Tällä palstalla keskustellaan uskottomuudesta ja hyvä niin, koska se taitaa olla yksi yleisimpiä syitä parisuhteiden hajoamiseen tällä hetkellä. Se on myös todella yleistä. Onhan USA:ssa jopa oma televisio-ohjelmakin, jossa käräytetään näitä pettäjiä.
Olen ollut ainakin näennäisesti onnellisessa parisuhteessa lähes 15 vuotta. Ylä- ja alamäkiä on toki mahtunut suhteeseen ja mitään suuria kriisejä ei kohdallemme ole osunut. Olen aina ollut järkevä ja rationaalinen ihminen ja tuominnut jyrkästi kaiken pettämisen. Olen ollut Tallinnanreissulla jätkäporukassa, jossa kaikki muut kävi huorissa, mutta minä jätin tilaisuuden käyttämättä, koska en halua tuhota avioliittoani ja satuttaa lapsiamme.
Vaimoni on monilta ominaisuuksiltaan täydellinen vaimo. Kaunis, hellä, rakastava ja hyvä äiti lapsillemme. Olemme ehkä kuitenkin jollain tasolla kasvamassa erilleen. Vaimoni on usein pahalla tuulella ja ajattelee kaikista asioista aina hyvin negatiivisesti. Hän vahtii rahankäyttöäni, vaikka rahaa on yllin kyllin ja seksielämämme on melko köyhää. Tuntuu että niinä kertoina, kun on seksiä, vaimoni antaa sitä lähinnä velvollisuuden tunteesta ja se ei tunnu minusta hyvälle. Rakastan vaimoani edelleen valtavasti ja pidän siitä että minulla on avioliitto, lapset ja perhe. Klassinen tarina siis... Vaimo ja lapset on kaikki kaikessa, mutta se jokin puuttuu. Se kohtaaminen arjessa ja ne pienet asiat jotka tekevät arjesta juhlaa. Tuntuu kuin olisimme toisillemme vain yhtiökumppanit, eikä toisiaan intohimoisesti rakastavat ihmiset. Olemme kavereidemme silmissä se onnellisin mahdollinen pariskunta, kun emme koskaan tappele ja sanomme muidenkin kuullen rakastavamme toisiamme. Ehkä me sanomme rakastavamme vain koska niin kuuluukin sanoa ja ehkä emme tappele, koska haluamme välttää tappelemista kaikin keinoin ja nielemme ne asiat joita ei uskalla sanoa tappelun pelossa ääneen.
Naistenlehdet ovat pullollaan vihjeitä siitä kuinka piristää parisuhdetta. Olen yrittänyt piristää vaimoani lahjoilla ja tekemällä enemmän kotitöitä ja ottamalla vaimoani enemmän huomioon, mutta en tunnu saavan niistä kiitosta. Tuntuu että vaimolleni on aivan sama miten paljon yritän. Vaimoni on bisnesnainen isolla B:llä, eli tekee pitkiä päivä ja on arvostettu työssään. Toki hänen voi olla vaikea asettua arkeen pitkän päivän jälkeen, mutta ne hetket, kun hän on kotona, saa lapset luonnollisesti hänen kaiken huomion. Kun lapset on saatu nukkumaan, on vaimoni jo niin väsynyt, että seksin harrastaminen ei tule hänelle mieleenkään. Järkeni siis sanoo, että kaikki on hyvin. Hienot autot, talot, kesämökki, hyvät tulot ja aivan ihanat lapset, mutta se sellainen rakastetuksi tulemisen tunne puuttuu.
Puolivuotta sitten tapahtui jotain, mikä romutti moraalikäsitykseni pettämisen suhteen. Eräs naispuolinen kollegani ja minä olimme yhdessä koulutusmatkalla ulkomailla. Mukana siis oli toki paljon muitakin kollegoita, mutta tämän naisen kanssa tuli oltua paljon yhdessä. Alussa se oli hyvin viatonta ja ei lainkaan flirttaavaa tai mitään sellaista. Hänkin on naimisissa ja lapsiakin hänellä jo on. Tunsimme tuon matkan jälkeen jonkinlaista selittämätöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Aloimme viestitellä enemmänkin työpäivän aikana ja tapailimme aina lounailla tai kahvitunnilla. Kerran olimme sitten isommalla porukalla ulkona syömässä ja viiniäkin siinä otettiin. Ajauduimme porukasta hieman sivuun ja en osaa sanoa miten asiat siihen johti, mutta huomasimme suutelevamme toisiamme ja ihanasti suutelimmekin. Tämän jälkeen ei kummallekkaan tullut mitään suurempia morkkiksia, vaan tunsimme jotain hyvin kaunista toisiamme kohtaan. Soittelimme iltaisinkin, kun olimme lenkillä. Jossain firman juhlissa tai asiakastilaisuuksissa saatoimme vetäytyä jonnekin suutelemaan ja koskettelemaan toisiamme. Sellaista hellittelyä ennemmin kuin mitään suoranaisen seksuaalista. Seksikin tuli myöhemmin mukaan ja ehkä se aiheutti sitten jonkun asteisen ristiriidan tunteen.
Tunsin pahaa oloa siitä, että olin pettänyt vaimoani ja lapsiamme. Tunsin samalla hyvää oloa siitä, että olin saanut kokea jotain niin ihanaa ja niin kaunista toisen naisen kanssa. Tämä ristiriita kalvaa mieltäni edelleen. Olen yrittänyt piristää parisuhdettamme ja todella rakentaa siitä toimivan, mutta jotenkin tunnen että ponnisteluni aina valuvat hukkaan, kun huomaan vaimoni nalkuttavan minulle rahasta tai siitä että kaipaisin seksiä. Tuntuu kuin vaimoni ei rakastaisi enään minua.
Opiksi kaikille täällä oleville ihmisille. Alkakaa hoitaamaan sitä parisuhdettanne heti, kun huomaatte että jokin osa-alue ei teitä tyydytä. Ei kukaan jaksa elää parisuhteessa, jossa ei saa tai uskalla tuoda omaa näkemystä esille. Se että vain suorittaa parisuhdetta, mutta ei löydä siitä enään intohimoa voi johtaa sellaiseen tilanteeseen kuin minulle. Olen paska pettäjä... Olen kuitenin onnellinen, että minulla on taas intohimoa ja rakkautta sekä toisaalta onnellinen, että minulla on vaimo, lapset ja arvostettu avioliitto hienoine puitteineen. Tiedän että en voi saada molempia, mutta toisaalta juuri nyt saan ne molemmat. En voi vielä luopua tästä sivusuhteesta, enkä voi luopua perheestä. Paras tilanne olisi tuntea vaimoani kohtaan sitä mitä tunnen tätä toista naista kohtaan, mutta vaimoni ei anna sille tilaa.
Olen ollut ainakin näennäisesti onnellisessa parisuhteessa lähes 15 vuotta. Ylä- ja alamäkiä on toki mahtunut suhteeseen ja mitään suuria kriisejä ei kohdallemme ole osunut. Olen aina ollut järkevä ja rationaalinen ihminen ja tuominnut jyrkästi kaiken pettämisen. Olen ollut Tallinnanreissulla jätkäporukassa, jossa kaikki muut kävi huorissa, mutta minä jätin tilaisuuden käyttämättä, koska en halua tuhota avioliittoani ja satuttaa lapsiamme.
Vaimoni on monilta ominaisuuksiltaan täydellinen vaimo. Kaunis, hellä, rakastava ja hyvä äiti lapsillemme. Olemme ehkä kuitenkin jollain tasolla kasvamassa erilleen. Vaimoni on usein pahalla tuulella ja ajattelee kaikista asioista aina hyvin negatiivisesti. Hän vahtii rahankäyttöäni, vaikka rahaa on yllin kyllin ja seksielämämme on melko köyhää. Tuntuu että niinä kertoina, kun on seksiä, vaimoni antaa sitä lähinnä velvollisuuden tunteesta ja se ei tunnu minusta hyvälle. Rakastan vaimoani edelleen valtavasti ja pidän siitä että minulla on avioliitto, lapset ja perhe. Klassinen tarina siis... Vaimo ja lapset on kaikki kaikessa, mutta se jokin puuttuu. Se kohtaaminen arjessa ja ne pienet asiat jotka tekevät arjesta juhlaa. Tuntuu kuin olisimme toisillemme vain yhtiökumppanit, eikä toisiaan intohimoisesti rakastavat ihmiset. Olemme kavereidemme silmissä se onnellisin mahdollinen pariskunta, kun emme koskaan tappele ja sanomme muidenkin kuullen rakastavamme toisiamme. Ehkä me sanomme rakastavamme vain koska niin kuuluukin sanoa ja ehkä emme tappele, koska haluamme välttää tappelemista kaikin keinoin ja nielemme ne asiat joita ei uskalla sanoa tappelun pelossa ääneen.
Naistenlehdet ovat pullollaan vihjeitä siitä kuinka piristää parisuhdetta. Olen yrittänyt piristää vaimoani lahjoilla ja tekemällä enemmän kotitöitä ja ottamalla vaimoani enemmän huomioon, mutta en tunnu saavan niistä kiitosta. Tuntuu että vaimolleni on aivan sama miten paljon yritän. Vaimoni on bisnesnainen isolla B:llä, eli tekee pitkiä päivä ja on arvostettu työssään. Toki hänen voi olla vaikea asettua arkeen pitkän päivän jälkeen, mutta ne hetket, kun hän on kotona, saa lapset luonnollisesti hänen kaiken huomion. Kun lapset on saatu nukkumaan, on vaimoni jo niin väsynyt, että seksin harrastaminen ei tule hänelle mieleenkään. Järkeni siis sanoo, että kaikki on hyvin. Hienot autot, talot, kesämökki, hyvät tulot ja aivan ihanat lapset, mutta se sellainen rakastetuksi tulemisen tunne puuttuu.
Puolivuotta sitten tapahtui jotain, mikä romutti moraalikäsitykseni pettämisen suhteen. Eräs naispuolinen kollegani ja minä olimme yhdessä koulutusmatkalla ulkomailla. Mukana siis oli toki paljon muitakin kollegoita, mutta tämän naisen kanssa tuli oltua paljon yhdessä. Alussa se oli hyvin viatonta ja ei lainkaan flirttaavaa tai mitään sellaista. Hänkin on naimisissa ja lapsiakin hänellä jo on. Tunsimme tuon matkan jälkeen jonkinlaista selittämätöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Aloimme viestitellä enemmänkin työpäivän aikana ja tapailimme aina lounailla tai kahvitunnilla. Kerran olimme sitten isommalla porukalla ulkona syömässä ja viiniäkin siinä otettiin. Ajauduimme porukasta hieman sivuun ja en osaa sanoa miten asiat siihen johti, mutta huomasimme suutelevamme toisiamme ja ihanasti suutelimmekin. Tämän jälkeen ei kummallekkaan tullut mitään suurempia morkkiksia, vaan tunsimme jotain hyvin kaunista toisiamme kohtaan. Soittelimme iltaisinkin, kun olimme lenkillä. Jossain firman juhlissa tai asiakastilaisuuksissa saatoimme vetäytyä jonnekin suutelemaan ja koskettelemaan toisiamme. Sellaista hellittelyä ennemmin kuin mitään suoranaisen seksuaalista. Seksikin tuli myöhemmin mukaan ja ehkä se aiheutti sitten jonkun asteisen ristiriidan tunteen.
Tunsin pahaa oloa siitä, että olin pettänyt vaimoani ja lapsiamme. Tunsin samalla hyvää oloa siitä, että olin saanut kokea jotain niin ihanaa ja niin kaunista toisen naisen kanssa. Tämä ristiriita kalvaa mieltäni edelleen. Olen yrittänyt piristää parisuhdettamme ja todella rakentaa siitä toimivan, mutta jotenkin tunnen että ponnisteluni aina valuvat hukkaan, kun huomaan vaimoni nalkuttavan minulle rahasta tai siitä että kaipaisin seksiä. Tuntuu kuin vaimoni ei rakastaisi enään minua.
Opiksi kaikille täällä oleville ihmisille. Alkakaa hoitaamaan sitä parisuhdettanne heti, kun huomaatte että jokin osa-alue ei teitä tyydytä. Ei kukaan jaksa elää parisuhteessa, jossa ei saa tai uskalla tuoda omaa näkemystä esille. Se että vain suorittaa parisuhdetta, mutta ei löydä siitä enään intohimoa voi johtaa sellaiseen tilanteeseen kuin minulle. Olen paska pettäjä... Olen kuitenin onnellinen, että minulla on taas intohimoa ja rakkautta sekä toisaalta onnellinen, että minulla on vaimo, lapset ja arvostettu avioliitto hienoine puitteineen. Tiedän että en voi saada molempia, mutta toisaalta juuri nyt saan ne molemmat. En voi vielä luopua tästä sivusuhteesta, enkä voi luopua perheestä. Paras tilanne olisi tuntea vaimoani kohtaan sitä mitä tunnen tätä toista naista kohtaan, mutta vaimoni ei anna sille tilaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Olen nainen, mutta asetelmat ovat melkein samat kuin sinulla. En tuomitse, eikä kukaan muukaan mielestäni voi sinua tuomita. Minä lopetin tuon ulkopuolisen suhteen, koska se vei minulta loppujenlopuksi liikaa energiaa..en jaksanut edes yrittää olla hyvä äiti ja vaimoke kotona.
Meillä ei mies saanut ikinä tietää suhteestani ja toivonkin ettei saa tietää koska en halua loukata häntä. Pitkän aikaa jouduin miettimään mitä tekisin, mutta rakkaus miestäni kohtaan voitti. Edelleenkään meidän asiamme eivät ole niinkuin pitäisi, mutta teen asian eteen enemmän töitä kuin koskaan. Samoin mieheni.
En voinut jatkaa suhdettani, koska loukkasin kaikkia mahdollisia osapuolia sillä ja itseäni myös. Ja en kuitenkaan voinut verrata uuden suhteen hehkua 10v yhdessäoloon. Meillä kuitenkin myös lapsia, molemmat olemme työssäkäyviä ja illat menevät lasten kanssa hyvin pitkälti.
Toivon, että löydät joku päivä ratkaisun omaan tilanteesesi. Oli se sitten mikä hyvänsä.
Miksei pettämistä voi tuomita? En kyllä aina pysty ihan ymmärtämään tätä nykyajan meininkiä... Ihmisillä ei ole enää mitään periaatteita eikä niitä odoteta muiltakaan.
ihmiset kuvittelevat, sanoisinko aina, ellei parisuhde tyydytä, niin asia voidaan "hoitaa"? Jotkut helpot asiat toki saadaan helposti kommunikoinnin avulla oikaistuksi, mutta kaikkien oleellisten asioiden kanssa on niin ja näin. Yleensä ihmiset saavat vain kamalia riitoja aikaiseksi, kun yrittävät väenvängällä "hoitaa" suhdetta. Johtuu varmaankin siitä, että tuo hoitaminen tarkoittaa varsin usein toisen muuttamista - ja sehän ei tunnetusti onnistu.
Oikeastaan parisuhteessa on tärkeää ymmärtää, ettei siltä voi saada kaikkea mitä kaipaa ja haluaa. Se on joiltain kohdilta aina epätyydyttävä.
Tuo parisuhteen hoitaminen on mielestäni enemmän kyllä itsensä hoitamista. Jos molemmat ovat tyytyväisiä niin parisuhde voi kukoistaa.
Olet oikeassa että yksilön on muututtava mutta ei niin että toinen muuttaa yksilöä vaan yksilö muuttaa itse itseään. Jos tämä ei onnistu ei parisuhdetta voi pelastaa, sillä paluuta entiseen ei ole vaan suhteen on löydettävä uusi muoto joka tyydyttää molempia.
Puoliso joka vain jättää asiat puimatta ja pakenee uuteen suhteeseen ei ole onnellinen tulevaisuudessakaan sillä ongelmat siirtyvät uuteen suhteeseen. Joskus toki yksilö ei kerta kaikkiaan pysty asioita kypsäsäti käsittelemään ja tämä johtaa vihaan ja kärsimykseen puolison osalta.
"Oikeastaan parisuhteessa on tärkeää ymmärtää, ettei siltä voi saada kaikkea mitä kaipaa ja haluaa. Se on joiltain kohdilta aina epätyydyttävä." - hyvä pointti ja koskee myös uutta suhdetta vaikka puutteet ovat toiset kuin vanhassa suhteessa.
Hei, itselläni on kokemus siitä, että miehelleni kävi melkein tismalleen samoin kuin sinulle pari vuotta sitten. Meiltä puuttui puolin ja toisin rakastetuksi tulemisen tunne. Itse olin kuitenkin suhteessamme riittävän onnellinen ja ehkä niin paneutunut pieniin lapsiimme, etten huomannut miehen ajatuksia, eikä hän osannut niitä mitenkään kertoakaan. Huomasin kuitenkin jotain, ja sain miehen kertomaan kaiken. Hän muutti naisen luo, johon oli rakastunut. Olin ollut valmis yrittämään vielä, koska huomasimme, että meillä oli vielä paljon rakkautta välillämme. Mieskin ajatteli samoin, mutta ei pystynyt luopumaan tuosta toisesta naisesta.
Lopputulos on se, että mieheni elää uudessa suhteessaan edelleen, minun mielestäni ihan hyvää uusioperhe-elämää, johon lapsemmekin ovat jo sopeutuneet. Hän itse ei tunnu olevan erityisen onnellinen, ja alkurakkauden huumakin on kai jo hälventynyt, ja hän kaipaa aika ajoin minua ja vanhaa perhettään. Itse olen rakentanut omaa elämääni eteenpäin, elänyt tyytyväisenä lasten kanssa, mutta aika ajoin kaipaan minäkin "entistä elämää". Uskon kuitenkin, ettemme olleet toisillemme sopivat puolisot. Kasvoimme vähitellen eri suuntiin. Vaikka yrittäisimme tämän jälkeen uudelleen, olen varma, etten osaisi olla sellainen vaimo, jota mieheni kaipaa, eikä hän osaisi olla kaipaamani kaltainen mies. Itse en ainakaan arvosta ja kunnioita miestäni riittävästi, jotta pystyisin rakastamaan häntä oikealla tavalla ja myös sen näyttämään. Nykyiseltä naiseltaan hän saa kaipaamaansa huomiota ja ihailua.
Jos olisimme kumpikin yhtä vahvasti kaksi vuotta sitten sitoutuneet suhteemme parantamiseen ja kehittämiseen, voisi elämämme olla nyt hyvää yhdessä. Asiat menivät kuitenkin näin tässä tapauksessa.
En ollenkaan tuomitse ihmisiä, joille käy kuten ap kirjoittajalle tai miehelleni. Itsellenikin olisi voinut käydä ehkä joskus vastaavasti. Mielestäni kuitenkin asioita pitäisi ensin käsitellä kotona ja pyrkiä niitä parantamaan ja kertoa toiselle, ettei ole tyytyväinen. Oma mieheni ei millään tavalla vihjaissutkaan, että hän olisi elämäämme tyytymätön. Se harmittaa eniten, ettei minulle missään vaiheessa annettu mitään mahdollisuutta tehdä asioille mitään. Matto vedettiin alta.
Mutta, ehkäpä se oli minulle lopulta hyvä. Olen oikein onnellinen nykyisin ja elän täyttä, hyvää elämää. En ole kiirehtinyt uuteen suhteeseen, mutta lupaava sellainenkin taitaisi nyt olla tarjolla. Ensin on hyvä ollut oppia elämään yksin onnellisena.
Ex vaimoni väittää jatkuvast minun olevan onneton. Ottais lääkkeensä. Nyt olen saanut rakkauden, rakkaus on arjessa tänään. En ole pientä hetkeäkään kaivannut entistä takaisin, ei menneisyys unohdu.
Ex ei millään tavalla kuunnellut minua hiljaista miestä. En ole ulospäin suuntautunut, mutta olen kuitenkin puhetaitoinen ja ilmaisukykyinen. Eipä vaan nyt tule mieleen millä tavalla minun ehdotuksia olisi huomioitu, aina vaan piti tyrkyttää tilalle päinvastaista ideaa.
Tiedän arvoni, ihailuni olen ansainnut. Toivottavasti ex hankkiutuu suhteeseen, vain siten hän vois alkaa ymmärtämään minunkin arvon. Kehumaan ei tarvi tulla, mut tyhjä haukkuminen sais jo riittää.
Sinulle on sitten käynytkin hyvin. Onneksi olkoon! Itse en ole koskaan ex-miestäni haukkunut ja olisin ollut onnellinen jos hän edes joskus olisi kertonut ajatuksiaan ja mielipiteitään. Puhetaitoa osaan ainakin nyt arvostaa tosi paljon. En ole ajatustenlukija. Onneksi olen ex-mieheni kanssa hyvissä väleissä, ja pystymme puhumaan asioista nykyisin tosi hyvin kummankin osapuolen kannalta.
Tilanteesi ei tule muuttumaan missään suhteessa ennen kuin oivallat yhden jutun. Jos rakkautta toivot ei ole mitään pelättävää. Rakastavan parin kesken ei ole salaisuuksia. Kaikki puheenaiheet ovat sallittuja, sillä rakkaus on luottamista. Jos toinen ei kestä puhumista (vittuilu ei ole puhumista) jostain, niin hän sen varmaankin sinulle sanoo.
Loukkaamisen pelko on turhaa pelkoa rakkaudessa. Jos toinen loukkaantuu sinua vaivaavista seikoista, niin että rakkaus "loppuu" ei sitä rakkautta sitten oikeasti ollutkaan. Eli oikeasti et voi hävitä: rakkaudessa asiat selviää eikä tarvi kenenkään kärvistellä tai sitten selviää rakkauden puuttuminen; molempi parempi.
Jos pelkää ikuisesti voi lopulta jäädä osattomaksi rakkaudesta. Minusta jokaisella on oikeus rakkauteen. Eri asia sitten on ne ketkä laitaa rahan ja/tai kaljan etusijalle :D
..materialisti olet. "On talot ja autot ja mökit jne." Miksi noita asioita täytyy luetella, jos olet itsekin huomannut, etteivät ne onnea ja rakkautta tuo? Heivaa tuollainen nalkuttava akka mäkeen. Vai tavaratko ja kulissit teidät yhdessä pitävät? Todella oksettavaa.
Ihmeellistä,miten osaatkaan kirjoittaa tunteistasi noin hyvin.Jos olisin vaimosi,haluaisin ehdottomasti lukea nuo ajatuksesi.Poislukien tietenkin tuo toisen naisen osuus.Siitä ei tarvitsisi ehkä tässä vaiheessa kertoa. Uskon että sinun vaimosi on fiksu, ja ajattelee myös asioita ja teidän suhdettanne paljon itsekseen.Itse olen eronnut,ja päästimme asiat jo niin pitkälle,että ero oli ainut ratkaisu. Mutta kun jälkeen päin,rauhallisempina,olemme jutelleet ex-mieheni kanssa menneestä,huomasimme molemmat että juuri omien halujen ja tunteiden piilottaminen oli se suurin virhe.En väitä että niistä puhuminen välttämättä asioita muuttaisi,mutta mun mielestä pahinta mitä voit vaimollesi tehdä on se,että hoidat tarpeesi käyttäen toista naista,etkä anna vaimollesi mahdollisuutta ,edes, korjata asioita.Tiedän sen,koska meille kävi samoin.JOS ex olisi antanut mulle mahdollisuuden yrittää,edes tiedostaa niin olisin ehkä..mutta vain ehkä.Ei sitä tiedä.Suurempi tuho on jokatapauksessa silloin kun petät.
Jos ei ole myöhäistä niin perheneuvonnasta voisi olla apua, ihmisten elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita jotka vaikuttavat meihin, emmekä edes aina tiedosta sitä, ulkopuolinen ammattilainen voisi ehkä auttaa teitä lähestymään toisianne taas.
Vastustan pettämistä mutta en osaa tuomita sua, kaikkihan me kaipaamme, läheisyyttä, seksiä ja hellyyttä...
Mietipäs alkuper.kirjoittaja nyt tasan tarkkaan tilannette sitten kun, jos ja kun vaimosi saa tietää salapanostasi!! Voin kertoa kokemuksesta että sitten se helvetti vasta alkaakin! Siinä vaiheessa on liian myöhäistä setviä ja puida ongelmia. Jotain on silloin särkynyt ja luottamusta et saa enää koskaan takaisin, ja tuo toinen nainen kummittelee vielä vuosia välillänne vaimosi kanssa vaikka saisittekin suhteenne vielä kuntoon ja vaimosi voisi antaa anteeksi. Pettämisen tultua ilmi, et ainakaan enää saa lämpöä etkä rakkautta kotoa, ja voi olla ettei vaimosi pysty enää koskemaankaan sinuun. Kehotan siis nyt tarkkaan miettimään ennenkuin jatkat salapanon kanssa touhujasi. Petyksi tuleminen on todella järkyttävä kokemus ja iso kriisi liitossa. Tai eroa ensin reilusti, ja ole sitten toisen naisesi kanssa. Mutta ehdottomasti EI sivusuhteelle. Ja muistakaa te kaikki tämä: AVIOLIITON ONGELMIA EI KOSKAAN RATKAISTA KÄÄNTYMÄLLÄ LIITON ULKOPUOLELLE!!
Itse jouduin kokemaan petetyksi tulemisen viime kesänä ja olen samaa mieltä kanssasi: MIKÄÄN ei mikään OIKEUTA IHMISTÄ MENNÄ VIERAISIIN... ei vaikka kokisi minkälaista henkistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta yms. petturisuhteessa.
Ensin oma vanha parisuhde alta pois ja sitten voi käydä uuden suhteen kimppuun.
On vääryys, niin helvetinmoinen vääryys, ettei aviorikos ole tänään enään rikos maassamme.
Kyllä sinullakin, alkup. kirjoittaja, olisi voinut tulla nuo sinulle tärkeät materiat vastaan ennen kuin olisit lähtenyt pettämisen polulle...
Ihminen on niin typerä ja heikko eläin. Meistä on tehty koneita, työnsä hoitavia, suuria asioita pyörittäviä automaatteja.
Mutta kun tunteet tulevat esille, ollaan sekaisin. Ei osata ajatella tuskaa jonka omalle puolisolle aiheuttaa kun pettäminen tulee ilmi.
Sillä. Se pettäminen tulee ilmi; ennemmin tai myöhemmin. Jossain vaiheessa sitä joutuu tilille teoistaan. eikä siinä vaiheessa kysytä miten parisuhteessa on voitu.
Pettäjällä on kova paikka elää loppuelämänsä harteillaan petetynkin elämä. Yhteiset lapset tekevät sen, että vaikka avioliitto loppuu ei yhteiselämä lopu. Sitä on pystyttävä sopimaan lasten tapaamisista ja kaikesta muusta arjellisesta KOKO LOPPUELÄMÄN AJAN.
Osasit, alkup. kirjoittaja, kirjoittaa hyvin. Olisin toivonut omalta pettäjältäni myös suullista tai kirjallista tilitystä.
Toivon, että saat mahdollisuuden hoitaa parisuhteesi asiat kuntoon. Valitettavaa on tietenkin, että siellä on pettämisen peikko mukana jutussa.
Pettäminen. Se on kuitenkin, ihmisen mielen heikkoutta....valitettavaa, mutta totta.
häntä. Se riski sinun on otettava. Sinun on annettava vaimollesi oikeus käsitellä pettämisiäsi muuten olette tuhoon tuomittuja.
Joko vaimo haluaa erota sinusta tai sitten jatkatte entistä ehompana.
Anna vaimolle mahdollisuus herätä.
Niin... Tämä oli eräänlainen käyttäytymistutkimus.
Kirjoitin tuon alkuperäisen viestin hyvin tunnepitoisesti ja jopa hieman feminiiniseen tyyliin. Siis sellaiseen tyyliin, joka vetoaa naisiin. Samalla tyylilla sain tuon työkaverin huomion itselleni.
Kirjoitin vaimoni vioista siten, että teille tulisi kuva, jossa edelleen arvostan ja rakastan vaimoani mutta tiettyjen inhimillistenkin ja varsinkin naisten tunteisiin vetoavien syiden takia olen häntä pettänyt.
Kerroin kesämökeistä, autoista ja taloista jotta ette pitäisi minua pummina pikkurikollisena, vaan arvostettuna liikemiehenä, lääkärinä tms. joita on siis aina vaikeampi tuomita.
Loppuun laitoin vielä yleistä parisuhdepsykologiaa, jonka kuka hyvänsä voi kopioida netistä ja jostain parisuhdetta käsittelevistä kirjoista.
Miksi tein näin?? Oikeastaan kahdesta syystä:
Ensimmäisenä minua kiinnosti tietää, voiko taitavasti muotoillen pettämisestä tehdä ns. lievempää. Näköjään voi. Yleensä miehet jotka kertovat tällä palstalla pettäneensä ja omaavat siitä nyt pahan olon tunnetta saavat tällä palstalla hirttotuomion. Halusin tietää, että voiko saman asian kertominen korulausein tuoda lievemmän tuomion. Siltä näyttää. Jotkut toki ansiokkaasti näkivät noiden korulauseiden alta totuuden, eli sen että olen pettänyt vaimoani.
Mikä on siis tämän opetus? Taitava paskanpuhuja selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja toisaalta teidän ei tulisi uskoa mitään mitä pettäjä selittää.
Toinen asia jonka halusin nostaa ylös on se, että varsinkin teidän naisten tulee varoa meidän kaltaisia miehiä. Kyllä se vaimo meille se tärkein on. Emme me oikeasti rakasta teitä kakkosia, vaikka niin saatamme sanoa. Sanomme niin lähinnä siksi, että pääsisimme teidän pöksyihin. Niin... Kaikessa on kyse panemisesta. Emme me teitä mitenkään rakastele taivaita repivästi, vaan annamme teille kunnon kyydit, jota teidän oma mieli pitää rakastelemisena.
Olen näitä kollegoita, naapurin rouvia ja harrastuskavereita noin puolen tusinaa kaatanut avioliittoni aikana. Kaikissa on ollut aivan sama kaava. Olen peilannut naisen tuntemuksia ja myötäillyt niitä niin kuin kukaan ei ole ennen tehnyt. Pisimpään olen jallittanut yhtä naista 4 kk, ennen kuin sain hänet sänkyyn ja alkuun hän vannoi ettei voisi ikinä pettää miestään, ei ikinä maailmassa. Enkä jätä näitä naisia heti ensimmäisen panon jälkeen, vaan pidän sen aikaa, että seksiin ei tule enää uutta kiihkoa. Käytän aina vaimoa ja lapsia tekosyynä. Eli vaimo ja lapset ovat muka alkaneet oireilemaan käytökseni takia ja olisi parempi lopettaa. Sitten alankin jo metsästämään uutta naista.
Kaksi kuukautta sitten osui pahasti omaan nilkkaan. Vaimo jäi kiinni ihastumis/rakastumis/seksi -suhteesta työkaveriin. Viikon jaksoin olla helvetin pahana asiasta. Sitten kerroin omista sekoiluistani ja molemmat itkimme ja nauroimme omalle typeryydellemme. Nyt parisuhteemme ja seksielämämme on parempaa kuin koskaan. Molemmat ovat vannoneet olevansa uskollisia ja jos joskus rapatessa roiskuu, niin siitä on kerrottava avoimesti. Molempien piti käydä vieraissa, että tajusimme olevamme toisillemme kuitenkin ne parhaat kaverit.
Arvatkaa mikä vituttaa eniten kuitenkin... Se vaimon työkaveri käytti ihan samaa arsenaalia vaimoni pokaamiseen kuin mitä minä olen käyttänyt näiden typyjen iskemiseen. Luulin että juttuni tehoavat vain näihin tyhmiin kanoihin ja että vaimoni olisi fiksumpi, mutta ilmeisesti kaikilta naisilta saa sukat sekaisin, kun osaa olla tarpeeksi taitava mies suustaan.
Katsokaa naiset peiliin... Se mies jolla on sormus sormessa ja tulee teille jotain tarinaa iskemään saattaa olla juuri kaltaiseni pelimies. Jos et halua harmia elämääsi, kierrät sen miehen ohi ja nopeasti.
Olen pettämisen lopettanut ja uskon siihen hyvin pystyväni. En lopeta sitä siksi, että pelkäisin jääväni kiinni tai saavani HIV:n. Lopetan sen siksi että en koe enää saavani mitään pönkitystä itsetunnolleni sillä, että kaadan jonkun naisen. Jos joku pystyi kaatamaan vaimoni, olen vakuuttunut, että pystyisin kaatamaan minkä naisen hyvänsä ja se tieto riittä minulle. Ei ole tarvetta testata.
mies tyhmimmästä päästä. Vain älykäs voi kirjoitella noin. Aurinkoista työpäivää!
.. voin sanoa, Kiitos. Varsin ihailtavaa teiltä molemmilta, sinulta ja vaimoltasi.
Itse olen, ns pelimiehen kanssa, joka on minulle kerran jäänyt kiinni pettämisestä. Annoin mahiksen, vaikka tiedän että mies ei olisi ikinä antanut minulle. Tiedän hänen pettäneen edellistä vaimoaan mennen tullen, mutta siinä liitossa hän ei ikinä jäänyt kiinni. Nyt hän kohtasi ihan face to face sen, miltä sellainen sekoilu toisessta tuntuu. Toivottavasti kokemuksesta jäi hänelle jotain taka-taskuun.
Se tässä juuri onkin niin perseestä, että joku itse tekee jotain sellaista mitä ei ikinä sulattaisi toiselta/pystyisi asian kanssa elämään. Mitä siitä voi todeta? tasa-arvoa...
Ja siksi minusta oli hienoa lukea viestisi. Että molemmat myönsivät virheensä, tunnustivat etc.. Mielestäni on aivan ymmärrettävää että pitkän suhteen aikana jompikumpi tai molemmat eksyvät sinne aidan toiselle puolelle toteamaan ettei se ruoho ole siellä vihreämpää. Kerran. Koko elämän mittaiseen liittoon mahtuu kyllä ihastus jos toinenkin. Eri asia on kuinka ne sitten handlataan.
Lähtipäs rönsyilemään. Mutta siis pointtini tässä jutussa oli se, että seuraan tätä palstaa jonkun verran taustalla, enkä juurikaan tänne mitään kirjoita. Oli oikeasti todella kivaa luettavaa, näiden provosoivien lutkahuarakakkonenkolmonenykkösetvittuun-juttujen keskellä. Että jollakin on oikeasti myös jotain oikeaa ja viisasta sanottavaa. Onnea teille, ja ihanaa elämää.
vahingossa vastasin väärään kohtaan :)
Uskoit sitten kaiken tuon "satusedän" eli -tädin tarinasta?
Kyllä nainen menee helposti lankaan...
Nuo molemmat saduthan olivat naisen kirjoittamat. Ei kukaan Mies ole noin akkamainen, että lähtisi tänne palstoille huvikseen kirjoittelemaan, varsinkaan kahta eri versiota ja pelkästään kokeilumielessä.:))
Kyllä tarinat lähtivät jonkun sivun vakkarinaisen aikaansaannoksina. Se oli helppoa nähdä,kun tarinoissa yhdistyivät kaikke ne elementit, jotka täällä tulevat päivästä toiseen esiin lukemattoman monta kertaa.
Kirjoittaja ei siis ole mikään TOSIMIES, vaikka hän sitä yrittääkin todistella, vaan todennäköisesti joku petetty naisraukka, joka ei pääse kaunaisuudestaan ja katkeruudestaan yli.
Siinä joku petetty vaimoraukka kirjoittelee, jotta saisi itselleen edes pikkuisen mielihyvää. Surullista ja säälittävää!
"Toinen asia jonka halusin nostaa ylös on se, että varsinkin teidän naisten tulee varoa meidän kaltaisia miehiä. Kyllä se vaimo meille se tärkein on. Emme me oikeasti rakasta teitä kakkosia, vaikka niin saatamme sanoa. Sanomme niin lähinnä siksi, että pääsisimme teidän pöksyihin. Niin... Kaikessa on kyse panemisesta. Emme me teitä mitenkään rakastele taivaita repivästi, vaan annamme teille kunnon kyydit, jota teidän oma mieli pitää rakastelemisena."
.. jos näin on!
mitä järkeä on käydä jossain netin keskustelupalstalla vittuilemassa ja tekemässä kiusaa ihmisille joita ei edes tunne!? kyllä saa olla ihmisellä sitten pieni elämä.
:D
mutta anyway. ei kai siinä ole mitään pahaa jos uskoo. mä kun en ole perusluonteeltani kuitenkaan mikään kyyninen paska, niinkuin monet täällä tuntuu olevan.. no, kaikki me ollaan erilaisia. kai sitä sitten on patoutumiaan pakko johonkin purkaa?
Olis vaan niin kiva että tällaiset ja monet muutkin palstat olisivat ihan oikeastikin käytössä eikä vain vittuilumielessä. =/
No kai mä sit olin vähän hölmö. Pitää varmaan lopettaa koko palstan seuraaminen. Ei tässä mitään järeä ole. :D:D
jäin miettimään, onkohan täällä paljonkin sellaisia vakkareita, joilla on ns. pakkomielle kehittää päästään tänne topikkeja, prvosoivia, säälittäviä, rohkeita jne.. mitä vaan, erilaisia tarinoita muka pettämisestä, vaikka ihan siksi että on vaan katkera omasta kohtalostaan?
Katkeruudella ei kukaan voita mitään, menee vaan elämää hukkaan!
Kerran kirjoitin tänne tarinan omasta kokemuksestani, ja kirjoitin ihan niinkuin musta sillä hetkellä tuntui... noh,, sain niin raakaa palautetta, ettei ole tosikaan! mut haukuttiin säälittäväksi ja katkeraksi, rumaksi ja jopa läskiksi ykköseksi joka on vain omistushalunen jnejne...
Silloin päätin etten ala yhtä katkeraksi. paska säkä, mitä sitten.. mua petettiin, mutta katotaan onko äijästä toiselle kierrokselle. ja onko hän vielä luottamuksen arvoinen, jos ei, niin heihei.
noniin, eihän tämä nyt liittynyt tähän taas mitenkään. mutta teki mieli vain vastata sinulle :)
Nuo kaksi kommenttia, jossa minua haukutaan naiseksi tai akaksi menee minulla kyllä hieman yli!!
Sanotaan ettei yksikään mies ajattelisi noin akkamaisesti? Olen siis akkamainen mies? No ehkä se on sitten syy, jonka ansiosta olen saanut melkoisen paljon huomiota naisilta. Ehkä osaan kuunnella naisia ja ottaa heidät huomioon paremmin kuin porsaankyljyksellä hiuksensa kampaava keskivertomies.
Mutta hävettää meidän miesten puolesta, että pidätte miehisenä miehenä sellaista, joka ei puhu eikä pussaa. Tällainen mies kuin minä pelottaa teitä, koska tiedätte, että minä voin viedä teidän naisenne.
Kuudesta sivusuhteestani viimeisten 9 vuoden aikana viisi on ollut naimisissa. Vain yksi sinkku, joka olikin virhe. Harrastin sivusuhteita vain varattujen ja mielellään perheellisten ja vielä enemmän mielellään akateemisten naisten kanssa. Perheellinen akateeminen nainen on kaikkein paras. Ei jää roikkumaan, ei lähde miettimään vaihtamista, antaa hyvät kyydit ja ymmärtää kun sille sanoo, että nyt tämä homma on järkevintä lopettaa. Usein nämä akateemiset perheenäidit on naimisissa akateemisen uraohjusmiehen kanssa ja eivät ole saaneet pitkään aikaan kahta asiaa. Ensin kunnolla hellyyttä ja syvällistä keskustelukumppania ja sitten kunnon panoa!!
Mutta vielä kerran... Olen mies ja ensimmäinen viestini oli osittain provo, vaikka pääosin kaikki on totuuspohjaista. Seuraavat viestini tämä mukaanlukien on ollut juuri kuten on kirjoitettu.
Ilmeisesti tällä palstalla pyörii sitten vain näitä lähiöpubissa aivojaan mädättäviä paskamahoja, jotka ei ymmärrä, että miesten joukosta löytyy niitäkin, jotka osaa kirjoittaa ja puhua ja ilmaista itseään muutenkin kuin pieremällä ja röyhtäilemällä. Sellaisia jotka ostaa vaatteensa ennemmin Ferestä, kuin Dressmannilta ja Sellaisia joilla on ennemmin Patek Philippen kuin Citizenin kellot.
Älä sinä alkuper.äijä vääristele totuutta! mitä hemmettiä puhut kaikista ukoista sanoin että "ei me pettäjä ukot kakkosia rakasteta, pannaan vaan ku ovat tyhmiä ku antavat" jne jne...täyttä paskaa! Puhu sinä vaan omasta puolestasi mutta älä kaikkien ukkojen suulla!!! Katsos kun on olemassa myös Miehiä jotka osaavat OIKEASTI rakastaa ja pitää hyvänä. Minä ainakin tunnistan välittömästi tollasen äijän joka ei ole vilpitön sanoissaan ja kyllä sen kuule seksissä myös huomaa aivan heti jos äijä näyttelee tykkäävänsä yms. Ei aikuinen nainen tollasen nilkin lankaan mene, tai sit on samanlainen tapaus ku sinä ite! kuten esim.oma akkasi tuntuu hyvin pitkälti olevan. Mitäs muuten täällä valitat ja ihmettelet, te sovitte akkanne kans toisillenne tosi hyvin!
Minulla on älykäs, akateeminen, johtajatason salarakas. Hän on myös tunneälyltään ja rakastelutaidoiltaan huippuluokkaa. Esko on oikeassa siinä että oikea, aikuinen älykäs nainen tarvitsee ensin syvällistä keskustelua, hellyyttä ja sitten - kunnon monitasoista rakastelua. Huom! ei panoa, vaan rakastelua, jossa mies osaa myös ne muutkin naisen tyydyttämisen keinot, suuseksia, sormipeliä, hierontaa, himokasta ja hellää rakastelua niin että tuntuu että varpaankynnet irtoaa. Olen perheellinen nainen, mutta avioliitostani puuttuu tunnetason läheisyys. Olen mielettömän onnellinen löytäessäni itselleni salarakkaan, josta olen saanut nauttia jo yli vuoden. Terveisiä Omalle Salarakkaalleni :)
Olet kamala huoran paska.
Olisiko kiva jos oma ukkokultasi pelehtisi vieraiden naisten kanssa tietamattasi?
Aika perussettiä pettäjältä ajatella, että "kuinka jokin näin kaunis voisi olla väärin". No, voi se olla, jos olet luvannut uskollisuutta. Aika tavallista myös se, että pettäjä väittää yrittäneensä parantaa parisuhdettaan. Sori, se ei nyt vaikuta siltä, jos olet valinnut harjoittaa rakkautta sivusuhteessa. Aika klassista mainita, että vaimo nalkuttaa ja että sinä koet, ettei hän sinua rakasta. Mutta sinun tehtävä on olla vastuussa sinun rakkaudestasi vaimoosi, eikä keskittyä siihen saatko sitä vaimoltasi.
Se, että SINÄ koet, että teistä on tullut kylmiä, ei ole välttämättä lainkaan vaimosi näkemys. Eikä sekään, että SINÄ tunnet jotain puuttuvan. Näetkö mitä haen takaa? SINUSTA puuttuu jotain, ei parisuhteesta. Sen sijaan, että noissa tuntemuksissa hoidettaisiin parisuhdetta, kannattaisi keskittyä korjaamaan itseään. Ei ole missään nimessä parisuhteen eikä vaimosi syytä, ettet sinä tyydyty.
Intohimo on sinun henkilökohtainen tunteesi, eikä sen aiheuttaminen sinussa ole vaimosi tehtävä. Intohimon puute ei muuten sinua ajanut pettämään, vaan sinun oma pääsi.
En halua loukata, mutta haluaisin herättää sinut näkemään itsesi. Viestisi paljasti, ettet kestä luopumisen tuskaa, et osaa käsitellä pettymyksentunteita, et halua kohdata vaikeita asioita etkä kantaa vastuuta. Lisäksi olet itsekäs. Haluatko em. väitteilleni perustelut, vai näetkö asiat itse? Huomaan tänne asti, ettet yritä saada muutosta asialle, ja ymmärrän kyllä; eihän tämä tilanne sinua haittaa.
Vaikka kirjoitit tässä viestissä enimmäkseen vaimostasi, se kertoo paljon sinusta ja ongelmistasi.
P.S. Pettämisen julkitulo saattaa johtaa eroon vain noin 10-25% prosentissa tapauksia. Joten se ei ole yleisimpiä syitä eroihin.
alkuperäinen kirjoittaja!
Sä se näytit... mistä tässä kaikessa tässä telluksella on kyse; se on tavara naisten hameen alla! Niin kuin oma mieheni sanoi; SE on se joka tätä maailmaa pyörittää!
ja näin se on. Taas paremmin ymmärrän omaa ukkoani ja sen selvitystä tekemisestään: tuli otettua viinaksia ja alkoi panettaa.
Tuollaista verbaalivirtuoosia ei mua vielä vastaan ole tullut. Odotan innolla, että kohtaan sinut, alkup. kirjoittaja, ja nähdä lankeanko puheisiisi kuin muut vai onko maailma jotain meikäläiselle jo opettanut.
Hyvää jatkoa sulle ja vaimolles!
Mekin jatkamme avioliittoamme täällä omassa kodissamme!
Ukolleni aion kirjoituksesi näyttää... oli se niin hyvä :)