Olen 21-vuotias tyttö, ja aloitin juuri ensimmäisen seurustelusuhteeni. Ennen tätä minulla on ollut vain pari tapailusuhdetta, jotka ovat kuivuneet kokoon ennen kuin ovat ehtineet syventyä seurusteluksi. Kaikilla näillä suhteillani on yksi yhteinen tekijä. Aluksi olen hirvittävän ihastunut ja kiinnostunut miehestä, mutta kun pääsemme treffeille asti tai muuten tutustumme paremmin, juttu ei luistakaan siihen malliin kuin ennen kiinnostuksen tunnustamista (kaikkien näiden poikien kanssa olen ollut ensin vain kaveri). En ole itse kovin puhelias eivätkä pojatkaan ole olleet, varsinkaan tämä viimeisin. Jotenkin hiljaisuus silti huolestuttaa, sillä olen jostain saanut sellaisen mielikuvan, että seurustelevien parien "kuuluu" olla koko ajan pulisemassa keskenään, ja puheenaiheiden tulla kuin itsestään sen ihmeempiä miettimättä. Tällainen olisi minulle epätavallista, sillä itselläni on usein vaikeuksia saada pidettyä keskustelua yllä edes hyvän (tyttö)kaverin kanssa kahdestaan ollessa. Nykyisen poikaystäväni kanssa hiljaisuus ei tunnu mitenkään vaivaannuttavalta, minua häiritsee ainoastaan tämä käsitykseni siitä, millaisia muut seurustelevat parit ovat. Miten on, onko hiljaisuus automaattisesti merkki siitä, että henkilö on täysin väärä?
Hiljaisuus ja puhuminen
amatööri-85
4800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On ihanaa olla ihastunut, eix vaan? ; ) Nauti siitä täysin siemauksin!
Sun tuntemuksissasi ei ole mitään outoa eikä kummallista. On ihan normaalia, että nuorena ollaan epävarmoja ja vertaillaan sitä omaa elämää ja omia kokemuksia toisten vastaaviin tai kuvitelmaan siitä, millaista se kaikki on muiden elämässä.
Tuo on hyvä merkki, että hiljaisuuskaan ei tunnu pahalta tämän nimenomaisen nuorenmiehen seurassa. Ei puhe ole ainut kommunikointiväline kahden ihmisen välillä. Alussa kaikki on niin herkkää, että puhuminenkin saattaa tuntua jopa häiritsevän tavanomaiselta tms. Hiljaisuus on ehkä ujouttakin, epävarmuutta siitä, mistä "kannattais" puhua ja pelkoa siitä, että alkaa "höpistä jotain päätöntä", joka ei kiinnosta toista tms.
Mutta jos ei ole mitään sanottavaa niin miksi pitäis pälpättää suuna päänä jotain tyhjää?
Sitä paitsi mitä enemmän te koette yhdessä juttuja, pieniäkin, sitä enemmän syntyy aiheita keskusteluunkin. Eli kärsivällisyyttä vaan, puhe tulee sitten kun on sen aika.
Nauttikaa nyt vaan toistenne läsnäolosta ja olkaa omat itsenne, rehellisesti ja rohkeasti, siitä se juttu alkaa syvenemään.
Onnea! Ja mukavaa naistenpäivää sulle. ; )
Kyllä meilläkin poikakaverini kanssa alussa oli puheenaiheita vähemmän, kun ei ollut niin paljoa kokenut yhdessä, muutenkin alussa vähän mietti mitä sanoo. En kuitenkaan katsonut sitä ongelmaksi. Ja voihan välillä olla myös hiljaa.
Nykyään emme tosiaankaan mieti mitä nyt keskustelisi, ja kyllähän sitä lähes koko ajan tulee puhuttua, mutta se tulee sitten luonnostaan, ilman sen enempää aiheita miettimättä. Kyllä se siitä, kun tunnette toisenne paremmin niin puhettakin tulee helpommin.
sen olen huomannut että toisten kanssa vaan jutustelu on helpompaa kuin toisten. =) Nykyisen poikakaverin kanssa heti alusta asti oli helppo jutella asioista. No, ehkä välillä mietti mitä viitsii sanoa, mutta toisen seurassa oli helppoa olla. Aina ei tarvitse sanoja vaan muutenkin voi kertoa tunteista. Miettiessä alku aikoja seurustelu suhteessa niin toisen läsnäolo, toisen näkeminen riitti ja ehkä sitä oli hieman ujokin. Itselle suhde oli ensimmäinen vakavampi suhde. Toiseen tutustuessa ja kokiessa yhdessä asioita niin varmaan juttua riittää... Älä ole siis huolissasi.
Kyllä se juttu lähtee luistamaan. Ja jos kerran tiedostat sen, että olet hiljainen ihminen ja poikaystäväsikin on, niin ei se silloin ole ongelma. Jos se tuntuu hyvältä, niin turha murehtia sitä, että jotain pitäisi nyt sanoa. Nauttikaa toisistanne äläkä huoli turhia.
Alussa puhuminen saattaa toki tuntua hieman kiusalliselta eikä oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa, mutta kyllä se siitä lähtee luistamaan. Kun oppii luottamaan toiseen eikä tarvitse pelätä nolaavansa itseään ja tietää, ettei toinen katoa mihinkään vaikka sanoisi kuinka hölmöjä asioita tahansa, niin se helpottaa. Älä murehdi sitä. Tsemppiä!!