Eli meillä on tilanne se, että miehen isä on kuollut muutama vuosi sitten ja perikunnalle jäi pienehkö maatila. Miehen sisaruksista kahdella on perhe ja asuvat muualla, kaksi sisarusta asuu äidin kanssa kotitilalla, ja ovat siis perheettömiä. Tilalla on peltoa ja metsää, ei onneksi enää karjaa! Hommat ovat pikkuhiljaa luisuneet siihen, että mieheni ja yksi veli käyvät tekemässä tilan kaikki työt. Siis todellakin aivan kaikki, vaikka kotona asuu yksi veljeksistä. Hän on täysin alkoholisoitunut eikä ole enää pitkään aikaan tehnyt siellä mitään muuta kuin juonut. Vaikka harvoina selvinä hetkinään niin uskotteleekin.
Myös tämä toinen veli on perheellinen, samoin meillä on kolme lasta. Nyt jatkuvasti soi puhelin, aivan mitättömistäkin asioista, ja heti pitäisi mieheni lähteä kotitilalleen tarkistamaan milloin mitäkin asiaa. Siis ihan muitakin asioita kuin varsinaisiin pelto/metsätöihin liittyviä. Viime viikolla olisi pitänyt lähteä kesken työpäivän vetämään traktorilla pois ojasta autoa - jonka kotona asuva veli oli sinne kännipäissään ajanut. Mieheni sanoi että hän on töissä, ei hän voi nyt lähteä, johon mummu oli kovasti ihmetellyt että miten niin et voi, kun se auto pitäisi saada sieltä ojasta pois. Ja monta vastaavaa tapausta on ollut viimeisen vuoden aikana.
Itseltäni alkaa vähitellen pinna loppumaan. Tuntuu kuin olisi kaksi ylläpidettävää kotia. Meiltä on tuonne mummulaan 40km, toiselta veljeltä 20km. Lähes kaikki viikonloput mies on kotonaan töissä, ainakin jommankumman päivän. Ja toiset pitävät sitä täysin selvänä ja asiaan kuuluvana. Mitään korvausta ei makseta, ainoa mitä vaivanpalkaksi saa on puhdas v*lu milloin mistäkin asiasta. Nämä tulevat kotona asuvien sisarusten taholta. Mummu on jo sen verran iäkäs ja vähän "höppänä" että hän ei oikein ole perillä ihan täysillä missä mennään. Eniten riepoo se, että tuolla työllään nuo veljekset mahdollistavat sen, että he muut vielä pystyvät asumaan kotitilalla, ja sitä he eivät ymmärrä. En tiedä onko tahallista vai tahatonta, mutta raivostuttavaa!
Jotenkin tuntuu että he ovat siellä "kotona" täysin vieraantuneet tavallisesta elämästä, eivät ymmärrä sitä että miehellä olisi omassa kodissaankin töitä. Kunhan heidän tarpeensa saadaan täytettyä niin kaikki on hyvin. Tämä on aiheuttanut sen, että omat vierailuni tuonne mummulaan ovat täysin minimissä. En käy siellä kuin "pakosta", jouluna ja synttäreillä. Lapset käyvät useammin, ovat monta kertaa isänsä mukana. Silloinkin on aina pieni pelko että mitähän siellä mahtaa tapahtua, tämä yksi veli kun saattaa joskus olla humalassa vähän väkivaltainenkin.
Miehen kanssa on tilanteesta puhuttu, mutta kaikki tapahtuu vanhan äidin takia. Hän ei ymmärtäisi sitä että vielä vanhoilla päivillään joutuisi lähtemään kotoaan pois. Minun on välillä vaikea sulattaa koko asiaa, mutta enpä myöskään mahda tälle mitään. Toivon vain että mieheni ymmärtää minua sitten kun omat vanhempani ovat siinä kunnossa että tarvitsevat apua.
Myös tämä toinen veli on perheellinen, samoin meillä on kolme lasta. Nyt jatkuvasti soi puhelin, aivan mitättömistäkin asioista, ja heti pitäisi mieheni lähteä kotitilalleen tarkistamaan milloin mitäkin asiaa. Siis ihan muitakin asioita kuin varsinaisiin pelto/metsätöihin liittyviä. Viime viikolla olisi pitänyt lähteä kesken työpäivän vetämään traktorilla pois ojasta autoa - jonka kotona asuva veli oli sinne kännipäissään ajanut. Mieheni sanoi että hän on töissä, ei hän voi nyt lähteä, johon mummu oli kovasti ihmetellyt että miten niin et voi, kun se auto pitäisi saada sieltä ojasta pois. Ja monta vastaavaa tapausta on ollut viimeisen vuoden aikana.
Itseltäni alkaa vähitellen pinna loppumaan. Tuntuu kuin olisi kaksi ylläpidettävää kotia. Meiltä on tuonne mummulaan 40km, toiselta veljeltä 20km. Lähes kaikki viikonloput mies on kotonaan töissä, ainakin jommankumman päivän. Ja toiset pitävät sitä täysin selvänä ja asiaan kuuluvana. Mitään korvausta ei makseta, ainoa mitä vaivanpalkaksi saa on puhdas v*lu milloin mistäkin asiasta. Nämä tulevat kotona asuvien sisarusten taholta. Mummu on jo sen verran iäkäs ja vähän "höppänä" että hän ei oikein ole perillä ihan täysillä missä mennään. Eniten riepoo se, että tuolla työllään nuo veljekset mahdollistavat sen, että he muut vielä pystyvät asumaan kotitilalla, ja sitä he eivät ymmärrä. En tiedä onko tahallista vai tahatonta, mutta raivostuttavaa!
Jotenkin tuntuu että he ovat siellä "kotona" täysin vieraantuneet tavallisesta elämästä, eivät ymmärrä sitä että miehellä olisi omassa kodissaankin töitä. Kunhan heidän tarpeensa saadaan täytettyä niin kaikki on hyvin. Tämä on aiheuttanut sen, että omat vierailuni tuonne mummulaan ovat täysin minimissä. En käy siellä kuin "pakosta", jouluna ja synttäreillä. Lapset käyvät useammin, ovat monta kertaa isänsä mukana. Silloinkin on aina pieni pelko että mitähän siellä mahtaa tapahtua, tämä yksi veli kun saattaa joskus olla humalassa vähän väkivaltainenkin.
Miehen kanssa on tilanteesta puhuttu, mutta kaikki tapahtuu vanhan äidin takia. Hän ei ymmärtäisi sitä että vielä vanhoilla päivillään joutuisi lähtemään kotoaan pois. Minun on välillä vaikea sulattaa koko asiaa, mutta enpä myöskään mahda tälle mitään. Toivon vain että mieheni ymmärtää minua sitten kun omat vanhempani ovat siinä kunnossa että tarvitsevat apua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.