ennenkuin edes pääsi alkuun.
Missä mielestänne menee raja siinä mitä suhteen alussa voi toiselta odottaa? Voiko alussa kertoa avoimesti tunteistaan kun ei tunne toista?
Suhde loppui siihen että miehellä ei ole aikaa työ ja muilta kiireiltään treffata ja itse haluaisin nähdä enemmän ja useammin. Otin asian esille ja taisin karkottaa miehen ..kerroin totuudenmukaisesti että tunnin tai pari tapaaminen sieltä täältä jättää kylmäksi. Totuuden toinen puoli on se että tiedän hänellä on ihan oikeasti aika kortilla ja ainakin hän yritti sovittaa mut ohjelmaansa. Nyt vaan mietin että olisiko pitänyt vielä katsoa ..
Miten yleensä mikään juttu pääsee puusta pitkään, kun alussa on näin hankalaa. Tässä vaiheessa on enää vaikea ottaa häneen yhteyttä, kun tavallaan tein selväksi mitä haluan ja mitä en. Että nyt ottaa päästä..
Missä mielestänne menee raja siinä mitä suhteen alussa voi toiselta odottaa? Voiko alussa kertoa avoimesti tunteistaan kun ei tunne toista?
Suhde loppui siihen että miehellä ei ole aikaa työ ja muilta kiireiltään treffata ja itse haluaisin nähdä enemmän ja useammin. Otin asian esille ja taisin karkottaa miehen ..kerroin totuudenmukaisesti että tunnin tai pari tapaaminen sieltä täältä jättää kylmäksi. Totuuden toinen puoli on se että tiedän hänellä on ihan oikeasti aika kortilla ja ainakin hän yritti sovittaa mut ohjelmaansa. Nyt vaan mietin että olisiko pitänyt vielä katsoa ..
Miten yleensä mikään juttu pääsee puusta pitkään, kun alussa on näin hankalaa. Tässä vaiheessa on enää vaikea ottaa häneen yhteyttä, kun tavallaan tein selväksi mitä haluan ja mitä en. Että nyt ottaa päästä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon.. menit pari askelta taaksepäin mutta anna ajan kulua. Kyllä mies ottaa yhteyttä jos tykkää..
Kannattaa odotella rauhassa. Kyllä yleensä routa porsaan kotiin ajaa jne. Miesten kanssa joutuu kyllä olemaan välillä kieli keskellä suuta, mutta mikä estää sinua ottamaan yhteyttä jos mies pelästyi sanomisiasi tms.? Joskus kannattaa niellä ylpeys eikä pattitilanne etene jos jompi kumpi ei tee aloitetta. Jos on lupaava suhde niin kuin sanoit, ei kannata heti luovuttaa.
Miten lupaava suhde voi olla kyseessä, jos mies karkaa jo noin pienen asian takia? Kyse ei todellakaan ole millään lailla lupaavasta suhteesta.
Varmasti potuttaa mut kyllä säkin oman osuutesi aika hienosti hoidit. Kirja ja kaikkee..Ei se Matti sua ota takas, koska se on jo löytänyt uuden naisen, jolla sillä on aikaa. Sähän olit ainakin kirjan mukaan lähinnä matin kylvettäjä saunassa:-))
Eli: jos mies on työnarkomaani tai työnsä täyttää kaiken liikenevän ajan myös tulevaisuudessa, haluatko oikeasti sellaista suhdetta, vaikka mies muuten olisi mukava ja sopiva?
Tiedän mistä puhun, sillä oma siippani on juuri tuommoinen. Minä aikoinani haaveilin parisuhteesta, missä nautitaan koti-illoista, tehdään ja harrastetaan yhdessä. Katin kontit.
Miehellä on jatkuvasti miljoona rautaa tulessa, usein hän on työn takia pois myös suurimman osan viikonloppua.
No, aikani riuduttuani minä olen myös hankkinut oman elämän. En tarkoita rakastajaa tms, vaan elän itsellisen naisen elämää. Matkustelen yksin ja harrastan omiani. Miehen kanssa halataan jos/kun tavataan ;-)
miten voi alussa "kertoa tunteistaan", kun nimenomaan ei tunne edes vielä toista? Vai tarkoititko, että "voiko alussa kertoa TOIVEISTAAN, kun ei tunne toista"?
Minusta toiveista voi kertoa, mutta silloin pitää muistaa että kyse on nimenomaan "vain" omista toiveista ja odotuksista. Ja jos toinen ei niihin voi tai halua vastata, niin häntä ei pidä siitä syyllistää. Jos toiveet/odotukset ovat ihan erilaiset, niin silloinhan tutustuminen on tehnyt tehtävänsä ja osoittanut, että haette eri asioita.
Nainen "leimautuu"mieheen nopeammin kuin mies naiseen. Tämä on ihan tutkittu juttu. Muutaman tapaamisen jälkeen nainen voi olla jo ihan varma tunteistaan ja sitoutumisestaan. Onhan se nähty elävässä elämässäkin ja huomattu myös miten miehelle sitoutuminen on vaikeaa..geenit tai jotain vastaavaa. Kyllä nainen voi alkaa puhua tunteistaan jo ihan alkuvaiheessa mikä taas voi pelästyttää miehen joka tulee tunnetasolla perässä valovuosien päässä.
Kyllä aika tekee tehtävänsä .
Tosi asiahan on että me naiset , ollaan paljon
"hätäisempiä" näissä tunne asioissa .
Meitä kun on moneksi , toisilla kestää tovin ,
saada ajatuksensa ja tunteensa , edes itselleen selvitetyksi , saati kertoa kumppanille .
Ei Roomaakaan päivässä rakennettu .
Tapaile kun siihen mahdollisuus , ota vastaan , mitä saat .
Toimii jos on toimiakseen ?
Eikä kukaan kiellä kertomasta , toiveistaan ja unelmistaan .
Jos kumppani ei ole kypsä "uuteen" suhteeseen
anna aikaa totutella .
Yhteisen sävelen löytäminen ,saattaa viedä aikaa
tai sitä ei löydy ollenkaan .
Nämä ovat niitä elämän tosi asioita .
Ei muuta kun jaksamista ja odottelua:)
Jokaisella ihmisellä on oma elämänsä. Joillakin on esim. työ hyvin tärkeä, kenties tärkein asia elämässä. Tuollaisen ihmisen kanssa on kovin vaikea rakentaa vakavaa suhdetta, jos itsellä olisi suuri halu läheisyyteen ja toinen osapuoli taas on sitoutunut ennen kaikkea työhönsä.
Monta kertaa tuo tuntuu katkeralta. Se ihminen voi olla vaikka miten hurmaava, mutta ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa seurusteluun. Eikä siitäkään mitään tule että itse riutuu, toivoo että nähtäisiin mutta aikaa on vain pieni hetki joskus. Kaikkea ei voi todellakaan aina saada, niin se vain on. Onnellinen suhde on sellainen missä molemmat antavat ja saavat toiselta niin että kummatkin ovat tyytyväisiä. Esimerkiksi itse en todellakaan voisi olla onnellinen jos näkisin naistani vain hetken silloin tällöin, en voisi kutsua sellaista seurusteluksi.