Moi.
Mulla on tämmöinen juttu, mä oon oikeesti hukassa. En tiedä mitä mun pitää tehdä.
Mun isä on pahoinpidellyt ja huoritellut mua koko elämäni ajan. Olen aina ollut se kiittämätön pentu ja turpiini oon saanut kunnolla. Mistään remmistä tai tukkapöllystä ei ole kyse vaan ihan pääseinäävasten,murtunut nenä kädet (sormet ym),aivotärähdys,mustelmia ym. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Meijän äiti on lähihoitaja, eikö tuolla alalla olevan ihmisen pitäisi ymmärtää että mulla ei mene hyvin. Mä en voi keskittyä kouluun, en osaa hoitaa raha-asioita, koska kukaan ei ole opettanut. En ole ikinä saanut kehuja. Mut en yksinkertaisesti voi asua omillani koska tunnen oloni ahdistuneeksi. Mulla on välillä paniikkihäiriöitä ja itken joka päivä. Oon 18-vuoden aikana itkenyt joka päivä, enkä mä jaksa tätä enää. Mut tuntuu että poliisille puhuminen on turhaa koska muu perhe rupeaisi väheksyy mua ja kääntäis selkänsä.
Ainut ihminen joka mua tukee on isoveljeni, mutta ei hänkään käy ku jokatoinen viikonloppu kotona.
isäni kääntää kaikki perheenjäsenet mua vastaan.
En tiedä mitä tehdä. Mä en vaan jaksa enää. Mäkin olen ihminen ja haluan tulla kohdelluksi ihmisenä.
Mulla on tämmöinen juttu, mä oon oikeesti hukassa. En tiedä mitä mun pitää tehdä.
Mun isä on pahoinpidellyt ja huoritellut mua koko elämäni ajan. Olen aina ollut se kiittämätön pentu ja turpiini oon saanut kunnolla. Mistään remmistä tai tukkapöllystä ei ole kyse vaan ihan pääseinäävasten,murtunut nenä kädet (sormet ym),aivotärähdys,mustelmia ym. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Meijän äiti on lähihoitaja, eikö tuolla alalla olevan ihmisen pitäisi ymmärtää että mulla ei mene hyvin. Mä en voi keskittyä kouluun, en osaa hoitaa raha-asioita, koska kukaan ei ole opettanut. En ole ikinä saanut kehuja. Mut en yksinkertaisesti voi asua omillani koska tunnen oloni ahdistuneeksi. Mulla on välillä paniikkihäiriöitä ja itken joka päivä. Oon 18-vuoden aikana itkenyt joka päivä, enkä mä jaksa tätä enää. Mut tuntuu että poliisille puhuminen on turhaa koska muu perhe rupeaisi väheksyy mua ja kääntäis selkänsä.
Ainut ihminen joka mua tukee on isoveljeni, mutta ei hänkään käy ku jokatoinen viikonloppu kotona.
isäni kääntää kaikki perheenjäsenet mua vastaan.
En tiedä mitä tehdä. Mä en vaan jaksa enää. Mäkin olen ihminen ja haluan tulla kohdelluksi ihmisenä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen myös kovin äkkipikainen ja pahoitan mieleni pienestäkin asiasta.Onko se normaalia tommoisessa elämäntilanteessa?
Oon kanssa ihmetellyt minkä takia olen todella kiltti perheen ulkopuolisille henkilöille, esim mä jaan kaikki mun tavarat muiden kanssa, ikinä en ole ollut rahanahne ja en toivo kellekkään pahaa, mutta kaikki paha sattuu mun kohdalle.
Kuten tossa aikasemmin mainitsin, en voi keskittyä koulukäyntiin vaikka siinä olen todella hyvä. Oon aloittanut ja keskeyttänyt koulut ja perheessämme kaikki pyörii rahan ympärillä. Nyt kun aloitin uudestaan lukion perhe vaan nauraa mulle ja kysyy aina kuinka pitkälle tuokin kestää.
Vanhemmat ei osta mulle bussikorttia,(en saa kelalta tukia,iltakoulu)eikä kirjoja. Koulussa on vaikea käydä mutta yritän niin usein kun voin. Olen yrittänyt asua yksikseni mutten pysty hoitamaan raha-asioita,mmm vuokranmaksua etc. Voiko kaikki tämä myös johtua minusta?
Jaksatko mennä puhumaan nämä asiat terveydenhoitajalle kouluusi. Ota vaikka printti mukaan näistä omista viesteistäsi. Toinen paikka on terveyskeskus, saat lääkäriltä neuvoja. Olet ehdottomasti avun tarpeessa ja olet saanut kärsiä perheesi tähden. Kertomuksesi on järkyttävä. Syy ei ole sinun vaan vahempiesi ja muiden perheenjäsenten.He eivät edes tajua vielä, mitä ovat tehneet sinulle. Älä luovuta, sinussa ei ole vikaa, olet ihan hyvä, lähde hakemaan apua ja neuvoja!
Monesti olen ollut lähtemässä, mutta joku estää mua aina. En voi kasvotusten puhua kenenkään kanssa asiasta, tunne häpeää. En halua tuottaa häpeää perheelle. Mitä käy isälle jos asia käy ilmi? ja miten kestää äiti?
Reagointisi loukkaantumisineen on normaalia, koska olet kokenut niin paljon pahaa ja hylkäämistä. Olet hyvä koulussa, koeta keskittyä siihen, että pääset pois perheestäsi ja itsenäistymään. Puhu jollekin ihmiselle jolla on vaitiolovelvollisuus, kriisikeskuksen puhelimessa tai vaikkapa seurakunnan diakonissalle tai jollekin terveyskeskuspsykologille, joka ei maksa. Kysy neuvoja ystäviltä, on tärkeää ettet jää yksin. Sinun tienäsi tulee olemaan etääntyminen perheestä, että pääset jaloillesi ja saat itsetuntosi kuntoon. Olet hyvä ja arvokas ihminen, saat kyllä asiasi kuntoon, mutta tarvitset siihen aluksi tukea. Onko koulussa kurattori, opo, terveydenhoitaja tai joku opettaja, jolle voit uskoutua? Hyvä kun kirjoitit tänne, se on jo hyvä alku!
Minäkin hain apua terveydenhoitajalta kun minulla oli vaikeaa. Ei tarvinnut edes kertoa kaikkea, kun hän antoi minulle lähetteen terapiaan, jossa sitten kävinkin pitkään. Olisi hyvä, että saisit surun pois sydämeltäsi ja voisit elää rauhassa elämääsi.
Tosin sinä tarvitsisit myös muunlaista apua. Terveydenhoitaja voi ohjata sinut hakemaan apua oikeista paikoista.
Vanhempiesi parisuhteessa on myös jotain häikkää koska äitisi ei ilmeisesti uskalla pitää puoliasi ja hoitoalan ihnisenä keskustella ..Onko isäsi narsistinen???Muuta pois kotoa ja lue kikki nämä saamasi neuvot saaduista viesteistä.Luin ne itse äitinä jolla on saman ikäinen poika ja olen hoitaja. Et kelpaa isällesi jostain syystä olet hänelle uhka ja HÄNESSÄ ON MYÖS JOTAIN MÄTÄÄ JA PAHASTI!! kerro asiasta esim.koulukuraattorille ja sukulaisillesi. Terv. kokemusta on
Miks ihmeessä ? mitä sun isää vaivaa? en tiedä..voiko sellasta ihmistä kutsua isäksi..
Nyyh..oikeesti voi sua ;( *hali*
eikö sulla ole ystäviä? Mutta onneks sull on veli jolle puhua.
Mut ehkä parasta mitä voisit tehdä hankkia oma asunto ja eläisit omaa elämää..
sähän olet jo 18-vuotias..tää on just paras ikä ja nuoruus meneillään..ei mitään järkee elää noin :( voisit saada oman kämpän jos haluat ja aloittaa kaikki alusta,varmasti sun veli auttaa ja tukee sua,opiskelisit kunnolla ja keskityisit varmasti paremmin ja raha-asioista.. on paljon ammattilaisia jotka ihan hyvin voi neuvoo ja auttaa sua.Toivon sulle kaikkee hyvää ja parempaa elämää ja kyllä se siitä rakas sisko :) elämä on joskus kurjaa..mutta minkäs voi..
jos haluat kysyy tai sanoo jotain..ihan rohkeesti :) mä oon kanss 18-vuotias.. :) jos haluut vaikka mailin tai jotain..jos haluat ;)
Onnee sulle ja pidä itsestäsi huolta ! *hali*
Ongelmana on se etten selviydy yksinäni ja isoveljeni on kehitysvammainen,joten hänkään ei hirveästi asiaa voi edesauttaa. Kiitoksia kuitenkin tuesta ja toivottavasti uskallan pian puhua asiasta kasvotusten
Mä en pysty puhumaan ystävillenikään siitä vaikka niitä kyllä on.mä olen ulkopäin erittäin sosiaalinen ja "iloinen" mutta en todellakaan ole sitä oikeasti.
Älä ajattele sitä mitä siitä koituu isällesi ja äidillesi, Huolehdi ainoastaan siitä, että pääset olosuhteisiin, jossa sinua ei enää hakata, vähätellä eikä tarvitse pelätä.
Mene kouluterveydenhoitajalle tai sosiaalitoimistoon, tai vaikka seurakuntaan puhumaan asiasta. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja voitte yhdessä pohtia asiaa. Mielestäni voisit mennä sijoituskotiin siksi aikaa, kunnes olet vähän vanhempi ja saanut itseluottamusta asuaksesi yksinäsi.
Jos isäsi käy kimppuusi, lähde välittömästi ja soita poliisit paikalle. Ja hommaudu itse vaikka turvakotiin. Älä anna hänen jatkaa itsesi hakkaamista! Kun muuttaisit kotoa pois, olisit poissa hänen ulottuviltaan ja mahdolliselta kostolta.
Kummasti kuitenkin saattaa hillitä jo se, että asia on ulkopuolisten tiedossa.
Kaikkea hyvää ja menestystä sinulle!
Älä anna isäsi ja äitisi enää sinua masentaa ja murtaa itseluottamustasi!
Hae opiskelemaan opistoon tai kouluun jossa on opiskelija-asuntola. Voit opetella itsenäistä asumista ja saman ikäisiä on ympärillä, niin ei ole yksinäistä.
Saa asumistukea asumiseen tai joissain opistoissa asuminen on ilmaista.
Itse aikoinani opiskelin kivassa opistossa jossa oli ilmainen opiskelija-asunto. Oli kavereita ympärillä ja yhdessä sitä pähkittiin opintoja ja raha-asioita.
Mukavat muistot jäi siitä ajasta, opinnot sujui hyvin ja pääsi itsenäistymään ja irti kodista luontevasti. Suosittelen yhteishaun kautta hakemaan! Ja jos lykästää sinut hyväksytään kouluun ja saat ammatin sekä potkua omaan aikuiseen elämään.
Siis jos esimerkiksi haet sosiaalian opistoon (vaikka nuoriso-ohjaaja, tai vastaava), niin opiskelu ja asuminen ei maksa mitään.
Opintoihin saa myös opintotukea.Ei tullu yhtään velkaa mulle ja mukavan ammatin sain ! Suosittelen jos tykkää olla ihmisten kanssa ja on reipas!
Moi,
Sulla ei ole helppoa, mutta sulla on ainakin yks ihminen joka tukee sua ja voi auttaa käytännön asioissaki. Sä oot siis ainaki 18-vuotias ja opiskelet jossain. Ehkä lukiossa tai ammattikoulussa. Ainakin sillon sä saat KELAlta asumistukea (Vuokran ollessa n. alle 250, 80% vuokrasta, eli max.n. 200e, ja opintorahaa, jonka määrään kuitenki voi vaikuttaa vanhempien tulot. Lisäksi KELAlta saa valtion takaaman lainan. (www.kela.fi/opiskelijalle/opintoetuudet, opintotuki...)Käytännössä asiat hoituu niin että KELAn toimistossa täytetään hakemus. Sen täyttämiseen saa apua KELAn virkailijalta. Kannattaa kysyä virkailijalta jos joku kohta on epäselvä. Samalla hakemuksella saa valtion takauksen lainallekki, joka sit ilmeisesti toimitetaan suoraan pankille, et ne tietää pankissa myöntää lainan. Siihen opintotukihakemukseen pitää laittaa pankkitili, jolle opintotuki maksetaan, et sulla pitää siis olla pankkitili. Ja sellanen pankkitili käyttelytilinä, johon on liitetty kortti, vaikka visa electron, niin että saa ostettua ruokaa. Mut kaikki pankkiasiat selviää ko kävelee pankkiin. Vuokranki voi laittaa suoravelotukseen, niin se tulee automaattisesti ajallaan maksetuksi. Kyllä sä opit hoitaan raha-asiat. =) Jos omillaan asuminen ahdistaa, niin aluksi voi koittaa pyytää ihmisiä kylään, esimerkiksi veljesi. Ja koittaa muutenki olla yhteydessä ihmisiin. Ja koulussa kannattaa ehdottomasti yrittää käydä. Ja kouluterveydenhuoltoa kannattaa hyödyntää, jos sellainen vaan on mahdollista. Muista että kaikki uusi aina pelottaa, mutta tekemällä oppii.
Tsemppiä. Hyvä ihminen sä oot. =)
http://www.lasinenlapsuus.fi/fi-FI/apua/
Muuta omillesi, pois kotoa, niin minäkin tein! Hae apua, laitoin linkin. Mene turvakotiin, he auttavat sinua aloittamaan oman elämäsi. Opit kyllä hoitamaan asiasi itse, täältäkin varmaan löytyy monia, jotka ovat valmiita auttamaan!! Älä anna isäsi tuhota sinua :( Etkö voisi muuttaa isoveljesi luo?
"Oon 18-vuoden aikana itkenyt joka päivä, enkä mä jaksa tätä enää. Mut tuntuu että poliisille puhuminen on turhaa koska muu perhe rupeaisi väheksyy mua ja kääntäis selkänsä. "
Hei, lakkaa elämästä valheessa! Jos sun perhe tosiaan rakastaisi sua se huolehtisi tarpeistasi ja antaisi rakkautta vailla ennakkoehtoja. Nuo kuvaamasi teot viittaavat vanhempien vakaviin mielenterveysongelmiin, sun kannattaisi oman fyysisen turvallisuutesi nimissä mennä poliisille kertomaan koko juttu. Teot täyttänevät törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, ja laissa on sille määrätyt rangaistukset.
Ennen kaikkea sun pitää vakuuttua siitä, että vika ei ole sussa itsessäsi!
Kuules, tilanteesi kuulostaa aika pahalta!
Nyt menet saman tien tekemään poliisille ilmoitusta ja pyydät poliisilta turvaa kun käyt hakemassa tavarasi pois kotoa. Sitten muutat omaan asuntoon tai minne nyt menetkin, mutta tärkeintä on että pääset pois tuolta! Paniikkihäiriöt ja muut ongelmat kyllä hoituvat aikanaan, älä niistä murehdi. Tärkeintä on että ensin pääset pois väkivaltaisesta paikasta ja sitten rupeat miettimään elämääsi uudelleen.
Pidä huolta itsestäsi, ole kiltti!
eikö kukaan terkkarissa/sairaalassa ole kiinnittänyt huomiota sun vammoihin? ja eikö sun peheenjäsenet oikeesti välitä tuon enempää? eikö sun äitikään välitä mitä sulle tapahtuu? toihan lähenee jo heitteillejättöä!
ja muuta pois.
kerkiit sä käydä ne koulus myöhemminkin.
Mistä hitosta luulet näitä töitä löytyvän, oon kolunut kaikki maholliset paikat muttei töitä löydy
Joka tapauksessa sinun pitää MUUTTAA POIS. Kerro vaikka asiasta jollekin luotettavalle kaverillesi ja pyydä häneltä saisitko muuttaa heidän luokseen joksikin aikaa. Tai sitten jonkun sukulaisen luokse. Ensimmäiseksi sinun kuuluu lähteä pois huonoista oloista ja pistää se isäsi semmoseen kuseen, että se katuu tekojaan koko loppuelämän.
Minullakin on himassa paskat olot, ei niinkään noin väkivaltaista sentäs, mutta iskä kännää ja huutaa, löi tänään pikkuveljeäni ja kun menin siitä hänelle sanomaan hän yritti minuakin lyödä, mutta onneksi sain torjuttua. Ja kun menin myöhemmin asiasta äidille kertomaan, iskäni vain sanoi: "Toi kakara kusettaa, mä en ole koskenutkaan siihen!". Jo se tuntui ihan kamalalta ja jo pelkästään ainaisten riitojen takia olen toivonut, että voisin muuttaa pois. Äiti onneksi tukee yms. muttei TEE mitään. Toivon vain pääseväni iskästäni eroon, sen verran paljon hän on elämääni pilannut jo monen monen vuoden ajan. Minun taas on hankalampi lähteä, koska olen alaikäinen ja edelleen peruskoulussa. Ensi syksynä olen lukioon menossa.
Olen kertonut tilanteesta kahdelle kaverilleni ja asiasta puhuminen on helpottanut paljon, kaverit jaksavat onneksi kuunnella. Suosittelen sinuakin kertomaan jollekin luotettavalle kaverille.