Ihannenaiseni olisi sellainen, jota voisin rakastaa täydestä sydämestä vielä vanhana pappana keinutuolissa. Mielestäni vuosikymmeniä kestänyt parisuhde on erittäin kaunis ja arvokas asia.
Jotta tämä olisi mahdollista, molemminpuolinen 100% luottamus on se tärkein kriteeri. Myös vaikeista asioista tulee pystyä keskustelemaan avoimesti. Toistaiseksi suhteeni ovat kaatuneet tämän puutteeseen.
Ulkonäkö täytyy tietysti miellyttää silmää, mutta usein oma ja kaverieni naismaku eroavat suuresti. Naisen tulee elää terveesti ja huolehtia itsestään mutta monet viimeisen päälle laitetut ja trendikkäät kuumat pakkaukset eivät ainakaan itseäni kiinnosta yhtään.
Ihannenaiseni ei jatkuvasti kaipaa jotain säpinää tai baari-iltoja, vaan osaa nauttia normaalista kotielämästä ja arjen pienistä huomionosoituksista.
Harmi että vapaat ja nämä kriteerit täyttävät naiset ovat katoava luonnonvara nykyaikana. Erityisesti tässä ikäluokassa.
Itse olen akateemisesti koulutettu tavallisen tylsä mies. En tupakoi, harrastan liikuntaa säännöllisesti jne. En kuitenkaan seuraa muotia enkä ole mikään naistennaurattaja. En edes haluaisi alkaa muuttamaan itseäni joksikin mitä en koe olevani vain löytääkseni elämänkumppanin. Taitaa vaan vaihtoehdot olla vähissä nykysuomessa.
Jotta tämä olisi mahdollista, molemminpuolinen 100% luottamus on se tärkein kriteeri. Myös vaikeista asioista tulee pystyä keskustelemaan avoimesti. Toistaiseksi suhteeni ovat kaatuneet tämän puutteeseen.
Ulkonäkö täytyy tietysti miellyttää silmää, mutta usein oma ja kaverieni naismaku eroavat suuresti. Naisen tulee elää terveesti ja huolehtia itsestään mutta monet viimeisen päälle laitetut ja trendikkäät kuumat pakkaukset eivät ainakaan itseäni kiinnosta yhtään.
Ihannenaiseni ei jatkuvasti kaipaa jotain säpinää tai baari-iltoja, vaan osaa nauttia normaalista kotielämästä ja arjen pienistä huomionosoituksista.
Harmi että vapaat ja nämä kriteerit täyttävät naiset ovat katoava luonnonvara nykyaikana. Erityisesti tässä ikäluokassa.
Itse olen akateemisesti koulutettu tavallisen tylsä mies. En tupakoi, harrastan liikuntaa säännöllisesti jne. En kuitenkaan seuraa muotia enkä ole mikään naistennaurattaja. En edes haluaisi alkaa muuttamaan itseäni joksikin mitä en koe olevani vain löytääkseni elämänkumppanin. Taitaa vaan vaihtoehdot olla vähissä nykysuomessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jotenkin ihanasti kirjoitettu. Sinulla tosiaan on arvot kohdallaan. Älä ihmeessä ala muuttaa itseäsi muiden takia. Toivottavasti löydät se oikean, kyllä kuvailemia naisia vielä on..
Ajattelen hyvin pitkälle samoin.. Olenkin tässä hiljattain tutustunut mieheen, jolta myös toivon sinun kaltaistasi pään sisältöä.
En ehkä uskalla vielä odottaa, mutta hiljaa toivon kuitenkin.. Pitkään tässä onkin jo elelty ajatellen niin, että sellaista miestä tuskin löytyykään ja tullut panostettua omaan uraan ja koulutukseen.
Usko pois, on meitä ns. kunnollisia naisia muitakin ja kyllä sinäkin sen omasi vielä joukosta löydät. Jonkun harraste- tai kaveripiirin kautta...??
Jokaisen yksilön perusoikeus on just toi mitä kirjoitit: "En edes haluaisi alkaa muuttamaan itseäni joksikin mitä en koe olevani vain löytääkseni elämänkumppanin." Kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia ja jokainen ansaitsisi vertaisensa. Mulla on ongelma enkä tiedä oikeaa ratkaisua.
Monien pettymysten jälkeen hiljalleen tyytyy vähempään kuin ennen ja arvostaa toisessa sellaisia asioita ja piirteitä, joita ei aikaisemmin, ilman pettymyksiä, olisi samoissa määrin osannut.
Näin ainakin on käynyt mulle.Intohimo ja tunteen palo,kuuluisa kemia, joita ilman ei ennen ollut mitään, on nyt alkaneet menettää merkitystään. Kai tä on sitä aikuistumista? Vai oonko ruvennut miettimään asioita järkevästi? Mikä kantaa pidemmälle kun on omasta onnesta kyse? Elämänkumppanilta kun vaaditaan loppujen lopuksi pirun paljon kaikkea, mutta kuitenkin suht.vaatimattomia, tavallisia asioita, kuten mainitsemasi keskustelun taito ja arjesta nauttiminen. Kumppanuus on muutakin kuin palavaa intohimoa ja epätoivoista rakastumista.
Mun ongelma on, että olen löytänyt ihmisen, joka on kaikkea mitä elämänkumppanilta voisi toivoa. Lähestulkoon. Muutamat asiat on kuitenkin niin ristiriidassa mun persoonan kanssa; siitä millainen mä olen ja mistä mä henkisesti elän, että oon alkanut epäröidä. Pieniä mutta sitäkin tärkeempiä juttuja ja mikä tärkeintä, häntä itseään.
Naurettavaa, mutta tä ihminen on NIIN hyvä, kiltti ja ihana, todellista aviomiesainesta, että olen koittanut työntää epäilyni meidän suhteesta sivuun, psyykannut itseni uskomaan, että liioittelen mielessäni näitä ristiriitoja ja että löytääkseen tai pitäiskö sanoa saadakseen todellisen onnen jonkun kanssa, uskon, että pitää osata luopua ehkä tärkeistäkin asioista ja tulla näin suhteessa puoltiehen vastaan. Kaikkea ei voi saada samassa paketissa. Ja kun rakastaa, pitäs kompromissienkin tekeminen olla helppoa. Olen koittanut siis olla hieman jotain muuta kuin mitä oikeasti olen, vain jotten pilaisi hyvää ihmissuhdetta seikkoihin, jotka ei ole ylitsepääsemättömiä.
Mietin tässä, että onko sellaista kumppania olemassakaan, jonka kanssa elää elämänsä kuten tahtoo ja kuten kokee itselle tärkeäksi? Joka räjäyttää tajunnan ja tuntuu alusta asti Oikealta? Parisuhde kun on kompromissien tekoa ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän niitä tarvitaan. Arvomaailmat voivat olla samat, mutta ne henkiset arvot ja asiat, joita toteuttamalla kokee henkistä tyydytystä, voi olla erit. Pointti kun on elämänkumppania haettaessa juuri se, että olis joku kenen kanssa jakaa itselle tärkeät asiat, eikö?
Nykyinen suhde alkaa päivä päivältä olla mulle tunnepitoisesti köyhempi. En ole rakastunut mutta sellaista ihmistä on helppo rakastaa. Kemiaa löytyy, mutta sellasta perustavanlaatusta, kaikki on meillä tasasen hyvin, moni parempaa osais toivoakaan. Mua moinen seesteisyys on alkanut ahdistaa, mä en tunne eläväni. Suurella tunteella ainakaan. Ongelman ydin onkin: tyydynkö vähempään kuin mitä mä oikeasti kaipaan ja janoan? Hyvän elämän puolesta? Vai..? Kaiken lisäks tä ihminen on niitä, jotka on valmiita uhrautumaan toisten puolesta. Avoin keskustelu asiasta varmaan selventää tilannetta mutta samalla luo tälle toiselle paineita ja ahdistusta, mikä ei ole reilua. Mustahan tässä on itsekkäästi kyse ja siitä pystynkö mä sopeutumaan.
Kun olis kristallipallo.
Jäi tosta mun päiväkirjasta sanomatta, että sun mainitsema ihannenainen löytyy ainakin joka kolmannesta meijän ikäluokan naisesta, uskotkos? Mutta vaikeus piileekiin siinä, miten tavoittaa ne ja kun sellainen kohdalle sattuu, onko tunne molemminpuolista? Ihminen ja varsinkin nainen on niin monimutkainen yksilö, ettei selkeetä kaavaa ole.
Miehille tuntuu riittävän vähempi kuin naisille.Miesten suusta on kuultu, ettei nykyinen kumppani välttämättä ole se elämän rakkaus mutta jonka kanssa on hyvä rakentaa yhteinen elämä. Entä jos sun ei tarvitsiskaan muuttaa itsessäsi mitään mutta pystyisitkö hyväksymään toisessa sellaisia piirteitä/asioita, joiden takana et itse seiso? Joita et edes siedä välttämättä? Mutta jotka eivät muuta sitä mitä tämä nainen sisimmissään olisi?
Halusin vain sanoa, että on lohdullista kuulla että Suomesta vielä löytyy tuollaisia oikeasti fiksuja, omilla aivoilla ajattelevia miehiä :)
Toivottavasti kohtaat sen oikean!
nim. itsekin "sitä oikeaa" etsivä