Enimmäkseen olen lukenut viestejä, joissa puidaan au pairina elämisen ongemia ja ikäviä puolia. Olen itse etsinyt sopivaa perhettä muutaman viikon ajan, mutta mikään ei ole vielä kolahtanut, tai kutittanut vatsan pohjasta. Mietin vain pelkojani ja pahinta mitä perheessä suinkin voi tapahtua.. Alan jo pian unohtaa ne kaikki hyvät ja jännittävät asiat joiden vuoksi haluan lähteä ulkomaille au pairiksi. Vai pitäisikö sittenkin valita rennompi tie, ja hakea töitä hotellista..?
Olisi kiva kuulla myös niitä au pairina olemisen valoisia puolia; perheistä, joissa sai Oikeasti olla perhen jäsen, ja ongelmatkin saatiin hoidettua puhumalla. Kuinka paljon maata ehtii nähdä vapaa-ajalla, ja löytyvätkö parhaat ystävät kielikurssilta, perheen entisten au pairien avulla vai jostain ihan muualta? Itselläni on lastenhoitokokemusta vain kahdesta (ihanasta) ipanasta, joten olen toisaalta hiukan epävarma, kuinka tulen toimeen jos vastassa onkin todellisia kauhukakaroita! (onko sellaisia olemassa...?)
Olen myös pohtinut, valitsenko perheen, jossa kaikista minun eduistani on huolehdittu viimeisen päälle, vai perheen, joka vaikuttaa hiukan rennommalta ja lämpimältä.. Vai odotanko vielä rauhassa perhettä, jossa on varmasti näitä molempia? Minulla ei ole kiirettä :D
Tarvitsisin vielä pientä rohkaisua tehdäkseni lopullisen päätöksen, ja sanoa perheelle että "I`m ready to book the flight, what about you?".
Joten haluisin kuulla vielä niitä kannustavia tarinoita, miksi suosittelette au apiriksi lähtemistä!
Kaikki näyttää vaarallisemmalta pimeässä.
Olisi kiva kuulla myös niitä au pairina olemisen valoisia puolia; perheistä, joissa sai Oikeasti olla perhen jäsen, ja ongelmatkin saatiin hoidettua puhumalla. Kuinka paljon maata ehtii nähdä vapaa-ajalla, ja löytyvätkö parhaat ystävät kielikurssilta, perheen entisten au pairien avulla vai jostain ihan muualta? Itselläni on lastenhoitokokemusta vain kahdesta (ihanasta) ipanasta, joten olen toisaalta hiukan epävarma, kuinka tulen toimeen jos vastassa onkin todellisia kauhukakaroita! (onko sellaisia olemassa...?)
Olen myös pohtinut, valitsenko perheen, jossa kaikista minun eduistani on huolehdittu viimeisen päälle, vai perheen, joka vaikuttaa hiukan rennommalta ja lämpimältä.. Vai odotanko vielä rauhassa perhettä, jossa on varmasti näitä molempia? Minulla ei ole kiirettä :D
Tarvitsisin vielä pientä rohkaisua tehdäkseni lopullisen päätöksen, ja sanoa perheelle että "I`m ready to book the flight, what about you?".
Joten haluisin kuulla vielä niitä kannustavia tarinoita, miksi suosittelette au apiriksi lähtemistä!
Kaikki näyttää vaarallisemmalta pimeässä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mielelläni kuulisin kans niitä hyviä kokemuksia, kaikki aina sanoo et joo, lähe vaan, elämäs paras vuosi, mutta kultaako aika muistot? kukaan tämän hetkinen auppari ei kehu pätkääkään omaa oloaan...:(
kyllä niitä hyviäkin puolia löytyy....mutta oot varmaan huomannut, että täällä aupairit mieluummin kirjoittelee noista vähemmän kivoista, kun on hyvä tietää, ettei ole ainut samojen huonojen kokemusten kanssa. ja saa myös tukea muilta auppareilta jne...
sori aika sekava viesti tää, mut toivottavasti tajusit :)
mistä muualta niitä kivoja tarinoita vois sitte lukea?
ne joilla on kivaa, ei ehkä roiku aupair-foorumilla kertoo et "arvatkaa, mun perheen mutsi rokkaa!"
täällä käydään keskustelua kun tarvitaan apua tai muiden kokemuksia, kukaan ei tarvii apua siinä että on kivaa! vai miltä näyttäisi ketju, "mun host-mutsii päätti, et nyt tuplataan mun palkka. eiks oo hienoo?? muit samanlaisii kokemuXii?? "
Tämä keskustelu ei nyt ETENE ollenkaan! Kun kysyin että olisko jollaki niitä hyviä kokemuksia, niin sillon olis hirveen kiva että joku tosiaankin kertoisi niistä, eikä suinkaan toteaisi sitä, ettei kukaan ole kirjoitellut aiheesta AIEMMIN tällä sivustolla. Johan olen sen itsekin homannut! Eli, ei kiitos enää samanlaisia toteamuksia, vaan jos on hyviä kokemuksia niin kertokaaa ihmeessä!
vielä lisäys, että juuri nyt minusta tuntuu siltä, että nimen omaan tarvitsen apua, koska haluan kuulla niitä positiivisia puolia! Vaikka kysessä on au pair-sivusto, sen ei tarvitse rajata keskustelua pelkkään murheiden jakamiseen.
joo mut pointti olikin se, kun ihmettelit että mistä niitä saisi lukea, niin ei ihmisil, kenel menee hyvin, yleensä ole tarvetta tulla kertomaan sitä joka puolelle.
mul on hullun hyvä aupairvuosi ollu näin pidemmän päälle ajateltuna, lohduttaako? perhe on hyvä, palkka on hyvä, olen saanut hirveesti uusia ystäviä, poikaystävän, jään opiskelemaan kyseiseen maahan.
SILTI aupairius on mielestäni täysin perseestä. työnä, tiedäthän. mutta kokemuksen arvoinen juttu lähteä ulkomaille näissä merkeissä.
(nyt sit tulet seuraavaks kitisee, ettet halua tietää et aupairius on mun mielest perseest, ku pyysit positiivisia kokemuksia.)
koitat saada keskustelun etenemään, itse en voi auttaa vaan minun oli myös pakko nyt olla kanssasi samaa mieltä kun asian puheeksi otit
au pairiksi lähteminen tuli minulle mieleen jo pitkälle yli vuosi sitten mieleen, ja nyt sitä ollaan sitten etsimässä perhettä ja keskustelemassa sopimuksista ym, mutta samalla olen käynyt täällä lähes joka ikinen päivä lukemassa uusia viestejä ja minäkin olen hieman jo huolestunut, että mihinkä ihmeeseen minä itseäni olenkaan tuuppimassa sen sijaan että menisin vain kiltisti jatko-opiskelemaan, sillä tämä palsta ei kyllä valitettavasti näytä kuin aupairiuden huonot puolet
olenko nyt menossa au pairiksi ELI olemaan kotiorjana ilman oikeuksia, pelkät velvollisuudet vain niskassani?!
ja sitten vielä kaiken päätteeksi saan kurjan perheen, jossa äiti dominoi ja isäkin haukkuu samalla ruokaa jonka olen valmistanut ja sekin sitten vielä, että lapsetkaan eivät kanssani tule toimeen ja palkkakin on huono kun ei ne rahat mihinkään riitäkkään ja niin, sopimuksesta ei pidetä kiinni ja plaa plaa....
koitan yhä luottaa siihen, että omasta vuodesta jäisi muutakin kuin paskaa käteen, mutta niin, tämä palsta ei anna kyllä muuta kuvaa tulevasta
ja se kyllä huolestuttaa
Ite en IKIMAAILMASSA ajatellu, etta joskus lahtisin maailmalle auppariks. Hevoshommissa seikkaillu siela ja taala, mutta tunnettuna lapsi- ja normi-perhe-elaman vihaajana, ei kayny ees mielessa. Kuinkas ollakkaan, kesatyot loppu, ei ollu mitaa tietoa mistaa. Samana paivana tuli soitto, tahotko lahtee Ranskaan? Hmm.. no mie en tuu lasten kanssa toimee?? "Nuorin on 7v, lahinna tarvii vaa kuskailla niita kouluun ja takas" Noh, jaanko Suomeen jumittamaan, vai lahenko Ranskaan? Ei menny edes viikkoa, ku olin jo taala ja HETKEAKAAN en o katunu!
Okei,taa on pieni kyla, josta ei oikee kavereita meinaa loytya. Miu hommii kuuluu yllattaen myos ruuanlaitto iltaisin, vaikka en todella o mikaa loistava kokki.. heh. Ne on kuitenki pienia asioita. Perhe on ihana, lasten kanssa tulee AINA toimee, ku jaksaa vaa niitten uusavuttomuutta. Auto kaytossa ja siihe ostetaa bensat. Kaapissa on ruokaa, eika miu kasvisruokavaliokaan haitannu tata lihansyojakansaa. (Mita nyt joka toinen ilta saa kuulla jotai vitsia, mutta tosiaa iha huumorimielella) Aina kysytaa mita kuuluu, mite menee ja ongelmat ja muut huolet otetaa vakavasti ja selvitetaa. Ei kertakaikkiaan mitaa valittamista! Oisin saanu jaaha toiseks vuodeks ja menna kouluun, opiskelemaan jotai kulttuurijuttua ja kielta. Hetken olin jo iha innoissani, etta JOO! Muuuuutta hetken mietittyani, ei, ei sittenkaa. Aika jatkaa eteenpai. Taala heinakuun alkuun, sitte kohti uusia haasteita.
Monilla menee varmaa vaha vikaa senki takia, etta lahtee ekaa kertaa ulkomaille, yksin. Ensimmainen vastoinkayminen tai kulttuuriero tms tuntuu paljon pahemmalta, ku on kaukana kotoa. Asia paisuu ja sitte tekee mieli lahtea kotiin.. Tassa yhtaan vahattelematta sita,etta monilla on VARMASTI huonojakin kokemuksia, etta asiat on tosiaan menny ihan vaarin :(
Sellasen vinkin voisin ainaki antaa, etta valitse perhe, jossa on ollu ennenki auppareita! Itesta ainaki tuntuu silta, etta ku meikalaine taitaa olla jo 7 au pair taala, ni en oo mikaan kummajainen. Perhe on tottunu siihe, etta taala hengailee joku tyyppi ;)
Tsemppia aloittajalle! Kannattaa lahtea, jos ei sitte auppariks, ni jotai muuta tekemaan. Parikin kuukautta ulkomailla, ni ei ihanpienet ongelmat kotimaassa hetkauta suuntaan eika toiseen :)
"Monilla menee varmaa vaha vikaa senki takia, etta lahtee ekaa kertaa ulkomaille, yksin. Ensimmainen vastoinkayminen tai kulttuuriero tms tuntuu paljon pahemmalta, ku on kaukana kotoa. Asia paisuu ja sitte tekee mieli lahtea kotiin.. "
Olen niin samaa mieltä :) Itsellä kylläkin ensimmäinen au pair- vuosi vasta edessä, mutta muistan varsin hyvin ensimmäisen inter rail reissun jonka tein yksin; pienet vastoinkäymiset kaukana kotoa tuntui ihan valtavilta koettelemuksilta ja olin välillä ihan täysin valmis lähtemään kotiin. Jälkeenpäin ajateltuna se oli kuitenkin elämäni parasta ja opettavaisinta aikaa, ja hymyillen pystyn muistelemaan sitä miten itkien istuin jossain Prahan sivukujalla vannoen etten ikinä enää lähde kotoa mihinkään.
Minulla on vuoteni lähenemässä loppuuaan, hieman sekavin tuntein täältä tulen lähtemään. Nyt jo katson lapsia välillä ja tulee tippa linssiin, kun ajattelee muutaman kuukauden päässä olevaa kotiinlähtöä. Toisaalta kotiin on kiva palata.
Nyt asiaan. Kuten jo sanoin, vuoteni on ollut uskomattoman kiva ja onnekas. Ei täällä aina ihan putkeen mene, mutta meneekö kellään kotonakaan. Hammaslääkärillä en olisi halunnut ravata tai muuta vastaavaa.
Olen saanut seurata kahden lapsen kehitystä. Olen seurannut, kun pienempi on oppinut puhumaan täydellisesti kieltä sekä isompi alkaa kohta lukea. Pienempi oppi juuri ajamaan polkupyörällä. Lapsen kehityksen ja kasvun seuraaminen on mielettömän antoisaa.
Mikään ei ole ihanampaa, kuin olla pidetty. Kun pieni lapsi halaa jalkaa ja sanoo rakastavansa, niin kovinkin sydän sulaa aivan varmasti. Tai kun toisen kanssa tekee jotain mukavaa ja näkee, että lapsi nauttii silmittömästi olostaan. Tulee itselle hyvä olo.
Olen ollut alusta asti täysi perheenjäsen kaikilla niillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla kuin muillakin on. Olen ollut perheen mukana lomalla ja matkustanut milloin minnekin. Olen saanut omat lomani suunnitella omien aikataulujeni mukaan ja perhe on joustanut niissä. Minuun luotetaan. Saan käyttää autoa rajattomasti ja olenkin sillä matkustellut paljon. Perheen kanssa on kehittynyt mukavia rutiineja, kuten erään telkkarisarjan seuraaminen, kun lapset ovat nukkumassa. Omaa rauhaakin saan ihan niin paljon kuin haluan.
Työtunnit ovat järkeviä, mutta puolin ja toisin on hyvä olla joustava. Palkkakin on etuineen hyvä.
Maata olen nähnyt ja nyt tulen viikonloppuna kavereiden kanssa näkemään.
Muista, että mukava perhe on myös etu, jota ei aina kaikilla ole. Toivottvasti sait vähän edes selvää siitä, kuinka hyvä kokemus itselläni on ollut. Tsemppiä!
on tullu nyt lukioon mentyä kauhee innostus lähtee au pairiks.. mutta en tiedä haluaisinko välttämättä vuodeks lähteä.. onko se totta, että on myös kolmen kuukauden pituisia??
mene vaikka kuukaudeksi jos huvittaa
kyllä kolme kuukautta on ihan mahollinen pesti, ainakin ku yksityisesti lähtee
Tulin ensimmäistä kertaa katsomaan mitä näille palstoille kuuluu, ja kyllä nuo negatiiviset kommentit kieltämättä kiinnitti huomiota, joten en ihmettele, mikäli sinä lähtöä suunnitteleva alat tulla katumapäälle. Niin, yleensä ne, joilla menee hyvin, ei paljon kotimaan keskustelupalstoilla istu, vaan ovat ja meneveät uusien ystävien ja uuden elämän mukana. Kaikilla tuon vuoden aikana on varmasti vaikeita aikoja, jo se, että lähtee, yleensä varsin nuorena, toiselle puolelle maapalloa, töihin suoraan äidin helmoista, on monelle aika kova shokki. Siihen lisättynä monet muut jutut, niin ei sitä au pair vuotta turhaan kutsuta tyttöjen intiksi.
Itse olin USAn itärannikolla vuoden, aikaa siitä jo on vuosia, joten olen aika vanha pieru kertomaan omista kokemuksistani. Mutta mitä voisin sinulle neuvona antaa, on ensinnäkin että mene ehdottomasti suuren ja tunnetun järjestön kautta. Syystä että ne haastattelevat isäntäperheet hyvin, ja saat heiltä paikanpäällä tukea, mikäli ongelmia ilmenee. Jos asiat menevät ihan solmuun, isäntäperhe kohtelee huonosti, voit vaihtaa perhettä, etkä joudu omalla kustannuksella lentämään kotiin. Tosin jos itse töpeksit ja joudut hankaluuksiin, ei mikään järjestö ole paikkailemassa jälkiäsi, vaan itse maksaen on kotimaata kohti suunnattava.
Toinen viisauden sana, jos joudut perheeseen, jossa joudut suoraan palkoillisen osaan, ja se sinulle myös tylysti näytetään, älä jää sinne kärsimään. Hyviä perheitä on, ja usein vaihtamalla tilanne kummenee. Muista, että kyseinen vuosi on ainutlaatuinen kokemus, jota ei toista tule, ja sitä ei kannata huonossa perheessä itkua tuhertaen tuhlata.
Third, and last, words of wisdom, on se mitä kaikkialla toitotetaan: Ole avoin. Avoin uusille asioille, uusille ihmisille, avaa siipesi maailmalle, mutta älä luota liikaa. Hankala toteuttaa, mutta suomalaiset pärjää yleensä hyvin käyttämällä ihan äidinmaidossa imettyä maalaisjärkeä. Iloisesta ja positiivisesta ihmisestä on helppo tykätä!
Omasta perheestäni voin kertoa, että he eivät välttämättä olleet kaikissa asioissa malliesimerkki, mutta erittäin hyvä perhe. Olin heidän ensimmäinen au pair, joten kokemus oli molemmille uusi. Minut otettiin vastaan ystävänä, ei orjana, ja koko ajan tunsin olevani täysin perheenjäsen - iloine ja ongelmineen. Huonoja puolia, toki, niitäkin oli. Tein tosi pitkiä päiviä, joskus oli pilkunviilausta työtuntien maksusta, joskus iski väsymys, voimattomuus, koti-ikävä, ja kaikki asiat vain tuntui kaatuvan päälle. Mutta se on sitä samaa elämää mitä jokainen elää, oli sitten kotisuomessa tai maailmalla. Omalta osaltani vuosi USAssa muutti minua ihmisenä paljon, teki avoimemmaksi, vahvemmaksi, paljon positiivisia asioita. Ylipäätänsä voin sanoa, että en olisi tässä tällainen ihminen kuin nyt olen, jos olisin päättänyt olla lähtemätä. Opiskelupaikan valinta, työ, elämä yleensä sai aikalailla uuden suunnan maailman avartaessa näkemyksiäni. Joten suosittelen, menkää tytöt maailmalle, viekää suomen mainetta yli merien ja mantereiden, ja olkaa rohkeita!!! ;)
Kuten monet ovat sanoneet, aupair vuodessa on seka niita huonoja etta hyvia kokemuksia!
Itsellani perhe on kiva, valilla liian amerikkalainen, ja itsesta tuntuu, etta jos on ekstatoita niin ne kasaantuu kaikki, valilla tuntuu etta olen toissa joka viikonloppu, vaikka valilla taas menee monta viikkoa ilman babysittauksia. Lapsiin menee valilla hermot, mutta valilla ne ovat taas tosi ihania.
Hyvia puolia, olen oppinut kaksi kielta, saannut paljon hyvia kavereita, keihin uskon pitavani yhteytta myos taman vuoden jalkeen. Ja varsinkin olen oppinut mita arvostan Suomessa, ja kuinka tarkea oma perheeni on. Lisaksi (ainakin tuntuu), etta olen kasvanut henkisesti paljon ja oppinut selviytymaan, vaikka kaikki asiat eivat aina sujuisikaan suunnitelmien mukaan.
Aupair vuosi ei ole mitaan ruusuilla tanssimista, mutta ainakin itselleni tama on ollut hieno ja myos "kasvattava" kokemus. Muista vain katsella kaikkia erilaisia perhevaihtoehtoja, ja kysella tulevalta perheelta kaikkea maan ja taivaan valilta, niin tiedat sitten paremmin millaiseen huusholliin olet menossa. Ja perhetta voit aina vaihtaa, jos ensimmainen ei tunnu "oikealta". Mutta muista myos, etta pienista vastoinkaymista ei kannata lannistua!
heissan
Lähde toki aupairiksi, jos jännittää niin ei sitä koko vuoden pestiä ole pakko ottaa vastaan vaan lyhyempiäkin löytyy...ja jos viihdyt voit todennäköisesti jatkaa oleskeluasi niin pitkäään kun haluat.
Olen eglannissa, eikä täälläkään kaikki aina mene niinkuin haluaisin, mutta pitää muistaa että ainakun jakaa asunnon ja elämän muiden kanssa on kummankin osapuolen joustettava välillä. Kannatta myös muistaa että olet menossa töihin perheeseen. Monesti kuulee tarinoita missä au pair on joutunut työ orjaksi...aina ne tarinat eivät kerro koko totuutta, vaan au pair ei vain tajua että töissä ollessa kuulluu tehdä vähän töitäkin. Tietysti on myös niitä ikäviä perheitä missä odotetaan hieman liikoja.
Minäkin olen sitä mieltä että kannattaa valita perhe jolla on ollut aijemmin aupaireja, he oovat tottuneet siihen että paikalla on aina joku "ylimääräinen" perheen jäsen. Toisaalta ehdottomasti kannattaa keskustella perheen kanssa ennen sinne menoa, ja suostua aupairiksi vain jos se tuntuu juuri itselle sopivalta paikalta.
Toki tuntuu mukavalta kun saat luotua luottamus suhteen perheen kanssa. On todella mukava kun lapset tottuvat sinuun ja alkavat viihtymään kanssasi. Nuorimmainen tyttö jota vahdin on jo nyt hieman surullinen koska hän tietää etten pääse hänen syntymäpäivilleeen(vaan olen silloin jo suomessa). Se tuntuu hienolta huomata, että joku haluaa jakaa omat kokemuksensa kanssasi.
Suosittelen lämpimästi osallistumaan paikalliseen kielikouluun. Koulun kautta pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Minunkin kieli koulussani on paljon nuoria ympäri maailmaa, joten itseasiassa opituusia asioita useista eri kulttuureista.
Tottakai kuulet paljon negatiivisia tarinoita, koska varmasti jokainen kohtaa ainakin yhden huonon tilanteen...se ei kuitenkaan tarkoita etteikö aika aupairina olisi kokonasvaltaisesti positiivinen kokemus. Olen ollut täällä reilun puoli vuotta, enkä kadu tänne lähtöä yhtään. Vielä on pari kuukautta jäljellä, eli vielä ei ole edes "aika kullannut muitoja".
Vapaa ajalla kerkee tutustumaan vuoden aikana ainakin maahan ihan tarpeeksi jos vain on halua ja rahaa.