Miten ihmeessä mä pääsen tästä mun "alemmuuskompleksista eroon"... oon uudessa seurustelusuhteessa ja mä en pysty heittäytymään siihen täysillä koska jostain ihmeen syystä mä oon onnistunu kehittelemään itelleni kauhean alemmuuden tunteen. Tämä johtuu siitä että mies on urheilullinen ja hväkroppanen ja mä oon tällänen normaalipainon ylärajoilla oleva einiinurheilullinen tavallisen näkönen nainen.
Onko kellään ollut samanlaisia tuntemuksia?
Onko kellään ollut samanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alemmuuskompleksista kärsivän ei kannattaisi ottaa kaunista/komeaa kumppania, vaikka tarjontaakin olisi.
Jatkuva riittämättömyyden tunne ja mustasukkaisuus vain vaivaa. Kannattaa valita ruma kumppani. Kauneus ja komeus kun on katoavaista, mutta rumuus sen kun aina vaan lisääntyy!
Ei ole omakohtaista kokemusta vastaavasta, mutta tunnen kyllä monia nuoria naisia, joita jäytää samanlainen epävarmuus ja itsensä alentaminen.
Taustalla on yleensä hylätyksi tulemisen pelko.
Nuorena ihminen vertailee itseään toisiin ja menettää helposti itseluottamuksensa (hetkeksi) jos ei saa positiivista tukea ympäristöltään. Sen lisäksi nykymaailma pyörii ulkonäköasioissa vähän liiankin kanssa ja se on omiaan latistamaan varsinkin nuorten naisten itsetuntoa.
Ei ihminen kuitenkaan voi elää vain toisten huomiosta. Paras tapa sen alemmuudentunteen pois häätämiseksi on lopettaa se itsensä parjaaminen ja muihin vertaileminen. Sen sijaan opettele arvostamaan sitä uniikkia itseäsi ja keskity oleelliseen eli siihen että se mies on valinnut juuri sinut eikä jotain pikkumissiä. Se on merkki siitä, että sussa on sitä jotain joka koskettaa syvemmältä, ja juuri sitä tarvitaan mm. parisuhteen perustaksi.
Ole itsesi paras kamu äläkä vihollinen.
Alemmuudentuntoinen ihminen voi tuntea alemmuuttaa hyvin monenlaisista asioista. Ongelma ei helposti poistu suhteessa, se usein pahenee. Sinun olisi hyvä käsitellä tätä asiaa jopa ulkopuolisen avun kautta, jos asia vaivaa kovin. Alemmuudentunne voi heijastua suhteeseen hyvin negatiivisella tavalla, jos se on voimakas tunne.
Minulla on ystävä, joka tuntee alemmuutta minun suhteeni 'alemman sosiaaliluokan' vuoksi; ystävyytemme ei pääse kehittymään tämän vuoksi. Minulla on toisaalta muutama muu duunari-taustainen ystävä, joilla ei ole mitään ongelmaa taustansa vuoksi - heillä on hyvä itsetunto.
Tunnistin itseni. Kauniiksi on kehuttu, mutta olen aina pitänyt itseäni ihan tavallisena pallinaamana. Nyt olen tapaillut ihan yliluonnollisen upeaa miestä. Ulkonäkö on siis ihan Hollywood-tasoa, huumorintajua piisaa ja muutenkin korvien välistä löytyy vaikka millä mitalla. Leikittelin itsekseni jo ajatuksella, että kun mies on kerran muuten niin upea, niin hänen pakko olla huono sängyssä. Onhan jokaisella joku vika oltava. Mutta ei. Seksi oli parasta ikinä.
No nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että emme edelleenkään virallisesti seurustele, mutta tapailemme aina vaan useammin ja useammin. Itse kuitenkin olen alkanut jarruttelemaan johtuen juuri tuosta alemmuuskompleksistani. Takaraivossa kummittelee pelko siitä, etten kuitenkaan pystyisi pitämään tämmöistä miestä. En uskalla lähteä täysillä mukaan kun pelkään, että mies kyllästyy minuun ja särkee sydämeni.
Jos mies ihan oikeasti vastaa kuvaustasi, niin pelkosi on aiheellinen. Sellaiset miehet harvoin ovat yhden naisen miehiä. Itse nimittäisin tätä järjeksi enkä alemmuudentunteeksi.
Toisaalta alemmuudentunteestasi johtuen saatat yliarvioida kyseisen yksilön totaalisesti, ja jos joku muu tältä palsta näkisi ja tapaisi miehen, raportti ei välttämättä sisältäisi samanlaisia ylisanoja.
En ole ihan samaa mieltä kanssasi. Seurustelin aikoinaan jumalaisen kauniin miehen kanssa (en ole itsekään kovin ruma). Kun suhde loppui (minun aloitteestani), minulle kauhisteltiin sitä, kuinka olen voinut jättää tällaisen komistuksen.
Aivan kuin suhteessa ei muuta oliskikaan kuin ulkonäkö. Naurettavaa. Olen myöhemmin seurustellut monennäköisten miesten kanssa. Jos ihmisellä on jotain pääkopassa, tällaisesta asiasta ei tule ongelmaa.
Toivon ap:lle rohkeutta tehdä oma ratkaisu tässä tilanteessa. Se ei ole helppoa tässä ulkonäköä palvovassa maailmassa.
olen pullukka ja mies urheilullinen, mutta jos ei kelpaa niin ettikööt toisen. Minulla on ainakin itsetunto kohillaan :) Ja kyllähän noita miehiä riittää ;)