Ok eli tilanne on tämä: Minä seurustelen. Kultani on Markku* ja me on tavattu silleen, että oltiin samassa duunipaikassa. Hurjan jännää. Näitä pareja on vaan kolmetoista tusinassa. Mutta tarina jatkuu. Niin tosiaan, noin vuosi sitten Markun* kanssa tavattiin ja tutustuttiin ja siinä kevään ja kesän mittaan meistä tuli tosi hyvä kaverit keskenämme.Kaverit. Ei mitään muuta. Työkaveriin ei nimittäin ole koskeminen. Työpaikkaromansseista ei tule muutakuin ongelmia.
Nooh.Kävipä sitten niin, että työpaikalla alkoi ovet käymään ja lopultapa saatiinkiin kaikki etsia itsellemme uutta työtä. Markun* kanssa kuitenkin soiteltiin ja käytiin kahvilla ja kaljalla silloin tällöin, kavereita kun kumminkin oltiin.
Sitten tapahtui jotain, tapahtumien kulkua minä en oikein vieläkään käsitä, ja kappas oltiinkin Markun* kanssa kimpassa.
Ja siitäpä sitä soppaa onkin sitten hyvä lähteä keittämään. Ollaan tässä oltu nyt yhdessä semmoiset nelisen kk. ja melkoista myrskyä on välillä ollut. Kaikesta huolimatta yhdessä ollaan ja meillä menee hyvin. Kai.
Oon tässä kuitenkin funtsinu että miksi me ollaan niin kavereita kokoajan. Eikö suhteen alussa pitäisi kuherrella hirveesti ja olla tosi söpöjä?Makkarissa meillä kyllä sujuu, mutta ittelläni on aina välillä vähän kiusallinen olo.''emmää voi tuota ja tuota ääneen sanoa tuo on kuitenki Markku*!..jne jne.
Ei oikein uskalla/osaa leperrellä ihmiselle joka on ollu jo pitkään kaveri.Vähän sama homma ku jos Ulla alkais liehitteleen Ismoo salkkareissa.
Ja ongelma on molemminpuolinen.Tosiaan se 4kk on yhdessä oltu ja tällä aikaa Markku* on kokonaiset KAKSI kertaa lähettänyt viestin (asutaan siis eri paikkakunnilla ja nähdään vkoloppuisin)että meinaa olla ikävä.Meinaa olla.
Kerran Markku* lähetti viestin että tiedän kai miten tärkee oon sille . Mutta ei se näistä ääneen puhu. Ja siinäpä se tämän pariskunnan romantiikka sitten olikin.
Miksi se ei sano mulle ikinä mitään nättiä vaikka tuntuu tosissaan tässä jutussa mukana olevan? Miksi se ei voi olla pikkisen romanttisempi?
Miltäs kuulostaa? Kannattaako jatkaa juttua jossa ollaan enemmän kavereita kuin kultsimussukoita?
Nooh.Kävipä sitten niin, että työpaikalla alkoi ovet käymään ja lopultapa saatiinkiin kaikki etsia itsellemme uutta työtä. Markun* kanssa kuitenkin soiteltiin ja käytiin kahvilla ja kaljalla silloin tällöin, kavereita kun kumminkin oltiin.
Sitten tapahtui jotain, tapahtumien kulkua minä en oikein vieläkään käsitä, ja kappas oltiinkin Markun* kanssa kimpassa.
Ja siitäpä sitä soppaa onkin sitten hyvä lähteä keittämään. Ollaan tässä oltu nyt yhdessä semmoiset nelisen kk. ja melkoista myrskyä on välillä ollut. Kaikesta huolimatta yhdessä ollaan ja meillä menee hyvin. Kai.
Oon tässä kuitenkin funtsinu että miksi me ollaan niin kavereita kokoajan. Eikö suhteen alussa pitäisi kuherrella hirveesti ja olla tosi söpöjä?Makkarissa meillä kyllä sujuu, mutta ittelläni on aina välillä vähän kiusallinen olo.''emmää voi tuota ja tuota ääneen sanoa tuo on kuitenki Markku*!..jne jne.
Ei oikein uskalla/osaa leperrellä ihmiselle joka on ollu jo pitkään kaveri.Vähän sama homma ku jos Ulla alkais liehitteleen Ismoo salkkareissa.
Ja ongelma on molemminpuolinen.Tosiaan se 4kk on yhdessä oltu ja tällä aikaa Markku* on kokonaiset KAKSI kertaa lähettänyt viestin (asutaan siis eri paikkakunnilla ja nähdään vkoloppuisin)että meinaa olla ikävä.Meinaa olla.
Kerran Markku* lähetti viestin että tiedän kai miten tärkee oon sille . Mutta ei se näistä ääneen puhu. Ja siinäpä se tämän pariskunnan romantiikka sitten olikin.
Miksi se ei sano mulle ikinä mitään nättiä vaikka tuntuu tosissaan tässä jutussa mukana olevan? Miksi se ei voi olla pikkisen romanttisempi?
Miltäs kuulostaa? Kannattaako jatkaa juttua jossa ollaan enemmän kavereita kuin kultsimussukoita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuohon miehen "nimen",ei kukaan halua leimautua tuon nimen perusteella,vaikka tarkoittamasi ei varmaankaan ole kirjoittamasi niminen?Jo nimen perusteella Suomessa leimataan ihmisiä paska kasoiksi ilman todellista tietämystä.Tiedätkö kuinka paljon tuollainen voi satuttaa?Älä hae tuollaisiin ongelmiin ratkaisua täältä missä todellakaan ei kenelläkään ole tahtoa asettua sinun asemaan.Hae vastaukset itsesi sisältä,sillä sieltä ja vain sieltä saat oikeat vastaukset.Onnea elämäsi suurimpaan löytöretkeen,omaan sisimpääsi.
Kato nytmissasit pointin. En halua musta maalata, totta helv.. minä arvostan ja rakastan tätä ihmistä, MUTTA.
Pointti oli se että ollaan ehkä liian kavereita. Kumpikaan uskalla/osaa puhua toiselle mistään tunteista tai mitään vaikkaniitä selvästikkin on.
Vikaa ei mun mielestä ole tässä miehessä, mutta ei myöskään minussa. Me vaan ollaan oltu niin kauan jotain muuta, että eipä taideta osata muuta toisillemme ollakaan.Vaikka kuinka tykättäis.
Ongelmaa aiheuttaa epävarmuus. Kun ollaan ihan kavereita vieläkin, mikä varmasti kuulostaa teille hyvältä, niin mietti vaan että onkohan tuo nyt tosissaan tässä mukana jne jne...
Katsoppa tuo elokuva, siinä pähkäillään samaa asiaa , että kavereita vai rakastavaisia?
"Miksi se ei sano mulle ikinä mitään nättiä vaikka tuntuu tosissaan tässä jutussa mukana olevan? Miksi se ei voi olla pikkisen romanttisempi?"
Miksi et itse tee aloitetta? Aloitteen tekeminen on aina sysätty miehen harteille, ole sinä tasa-arvoinen ja tee itse aloite puhua asiasta.
Ehkä hän pelkää myös ja omalla käytökselläs voisit rohkaista herraa avautumaan.Jos hän on kuitenkin tosissaan hommassa mukana luulis että kun otatte kahdenkeskistä aikaa ja juttelette tosissaan niin homma ratkeaa,kerro hänelle toiveistasi.
Ei mulla mitään järkevää sanottavaa oo, mutta aikani kuluksi sanon kuitenkin, heh.
Juuri tuo "meinaa olla ikävä" pisti silmään..itku.
minulla ulkomaalainen mies ja saman kuulen englanniksi jatkuvasti, i suppose i miss you!
I suppose i love you!
Mistä noi ehkät ja meinaan ja supposet tulee!?
Hitto!
Joko tykätään tai ei, mutta ei niin että meinaan tykätä susta, haloo hei, mikä estää tykkäämästä? Eivät itse taida tajuta miten epämääräiseltä kuulostaa?!
HUH, saipa purettua.............
...vaan!
Ole sinä alotteentekijä ja suunnannäyttäjä eli rohkase mielesi ja kerro fiiliksistäsi sekä söpöile iteki.
Ja "meinaa tulla ikävä" kuulostaa musta sellaselta varovaiselta ja ujolta kokeilulta, että mitähän sinä mahdat olla mieltä/vastata. Markku ikäänkuin kokeile vettä varpaallaan, että uskaltaako mennä eteen päin ja kuinka pitkälle... Tai jotain... :)