Moi kaikki...
Seurustelin ihanan miehen kanssa 1,5 vuotta. Se oli ensirakkauteni, alkuaika oli sellaista huumaa, ettei uskoisi että ihminen pystyy niin onnellinen olemaankaan. Selvittiin yhdessä armeija-aikakin (6kk) ja nautin silloin yhä yhteisestä seurasta. Nyt puolivuotta tuosta kaikki on ihan päälaellaan-minua ärsyttävät lähes kaikki hänen pienet elkeet, sanat, teot. Välillä tuntuu, ettei mulla ole yhtään mitään sanottavaa hänelle. Seksihaluni ovat menneet; nykyään sitä on ollut n.1x/viikko(Ja ajattele-olemme kaksikymppisiä!!). On kuitenkin ollut mukavaa, että on joku luottohenkilö jonka kanssa saa jakaa asiat, joka lämmittää ja pitää hyvänä. Ensimmäisen kerran erosimme syksyllä, mutta palasimme takaisin yhteen viikon erossa olon jälkeen. Nyt kuitenkin olen jättämässä häntä lopullisesti, ja vähän pelottaa. Mitenkä pääsen yli siitä ikävästä, joka tulee koittamaan? Täysin järjellä ajateltuni suhteessa ei ole mitään järkeä, vaikka rakastankin häntä. Olen myös hyvin mustasukkainen, miten osaan olla välittämättä hänen uusista naisistaan? Ystävinä kuitenkin aiotaan pysyä.
Onneton olo...
Seurustelin ihanan miehen kanssa 1,5 vuotta. Se oli ensirakkauteni, alkuaika oli sellaista huumaa, ettei uskoisi että ihminen pystyy niin onnellinen olemaankaan. Selvittiin yhdessä armeija-aikakin (6kk) ja nautin silloin yhä yhteisestä seurasta. Nyt puolivuotta tuosta kaikki on ihan päälaellaan-minua ärsyttävät lähes kaikki hänen pienet elkeet, sanat, teot. Välillä tuntuu, ettei mulla ole yhtään mitään sanottavaa hänelle. Seksihaluni ovat menneet; nykyään sitä on ollut n.1x/viikko(Ja ajattele-olemme kaksikymppisiä!!). On kuitenkin ollut mukavaa, että on joku luottohenkilö jonka kanssa saa jakaa asiat, joka lämmittää ja pitää hyvänä. Ensimmäisen kerran erosimme syksyllä, mutta palasimme takaisin yhteen viikon erossa olon jälkeen. Nyt kuitenkin olen jättämässä häntä lopullisesti, ja vähän pelottaa. Mitenkä pääsen yli siitä ikävästä, joka tulee koittamaan? Täysin järjellä ajateltuni suhteessa ei ole mitään järkeä, vaikka rakastankin häntä. Olen myös hyvin mustasukkainen, miten osaan olla välittämättä hänen uusista naisistaan? Ystävinä kuitenkin aiotaan pysyä.
Onneton olo...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pidä mielessäsi, miksi halusit erota ja palaa niihin ajatuksiin, kun on vaikeaa.
Ympäröi itsesi kavereilla ja suulaisilla, jotka tukevat sinua ja tsemppaavat vaikeiden kohtien yli.
Pidä itsesi sopivasti kiireisenä, et ehdi riutumaan tuskassasi.
Ajattele, että surua kestää vain tietyn aikaa. Ajattele vaikka kesää tai syksyä, jolloin olet jo päässyt asian yli. Jos kestät siihen asti, sinulla on jo paljon helpompaa.
Tsempppiä, kyllä se siitä! Olet vielä nuori ja selviät kyllä.