Eli kerronpa nyt ihan huvikseni oman tarinani. Olen siis nainen. Viattomia ihastuksia on ollut 13-vuotiaasta asti, mutta ensimmäisillä treffeillä kävin 16-vuotiaana. Kundi oli ihan mukava, mutten ollut siinä iässä vielä valmis mihinkään sen vakavampaan. 17-vuotiaana tuli sellainen olo, että olisi jo kiva löytää poikaystävä. Nätti tyttö kun olen niin pyrin silloin viettämään etenkin kesällä mahdollisimman paljon aikaa yleisillä paikoilla puistoissa tms, ja toivoin että miehet lähestyisi. Tämä toimikin ja muutamat treffit järjestyi. Mutta nämä miehet eivät kuitenkaan olleet tyyppiäni joten yhteen tapaamiseen se jäikin.
18-vuotiaana oma kokemattomuuteni miesten suhteen alkoi häiritä. Halusin jo saada ihan fyysisiäkin kokemuksia eli menettää neitsyyden tms. En vaan oikein tiennyt miten löytäisin miehen, joten kävin paljon kahviloissa ja jonkin verran baarissa. Muutamaa miestä tapailinkin pari kertaa mutta homma jäi jälleen siihen, koska kiinnostusta ei ollut tarpeeksi.
19-vuotiaana ahdistuin toden teolla kokemattomuudestani ja päätin ainakin menettää neitsyyteni ennekuin täytän 20v. Olen suht kaunis joten en usko ihmisten ajatelleen mun olevan neitsyt enää tuossa iässä. Aloin käymään nettitreffeillä. Tapasin myös pari miestä ihan live-elämässä. Puolen vuoden aikana tapahtuikin paljon. Seurustelin yhden miehen kanssa 2kk, kävin treffeillä paljon, tapailin muutamaa miestä ja olin sängyssä kolmen kanssa. Viimeisin tapailujuttu päättyi juuri. Kun sain miehistä kokemusta niin ahdistus väheni huomattavasti.
Eli tässä sitä nyt ollaan. 20v. synttäreihin on aikaa kolmisen viikkoa. Ja voin sanoa, että jos olisin vieläkin täysin kokematon miesten suhteen niin olisin asiasta todella ahdistunut. Eli sen suhteen olen tyytyväinen. Mä kuitenkin ajattelen asian niin, että haluan nuorena kokea paljon. Mutta pitkäaikaista poikaystävää en ole vieläkään löytänyt. En tiedä, että pitäisikö asiasta tässä iässä vielä ahdistua.
18-vuotiaana oma kokemattomuuteni miesten suhteen alkoi häiritä. Halusin jo saada ihan fyysisiäkin kokemuksia eli menettää neitsyyden tms. En vaan oikein tiennyt miten löytäisin miehen, joten kävin paljon kahviloissa ja jonkin verran baarissa. Muutamaa miestä tapailinkin pari kertaa mutta homma jäi jälleen siihen, koska kiinnostusta ei ollut tarpeeksi.
19-vuotiaana ahdistuin toden teolla kokemattomuudestani ja päätin ainakin menettää neitsyyteni ennekuin täytän 20v. Olen suht kaunis joten en usko ihmisten ajatelleen mun olevan neitsyt enää tuossa iässä. Aloin käymään nettitreffeillä. Tapasin myös pari miestä ihan live-elämässä. Puolen vuoden aikana tapahtuikin paljon. Seurustelin yhden miehen kanssa 2kk, kävin treffeillä paljon, tapailin muutamaa miestä ja olin sängyssä kolmen kanssa. Viimeisin tapailujuttu päättyi juuri. Kun sain miehistä kokemusta niin ahdistus väheni huomattavasti.
Eli tässä sitä nyt ollaan. 20v. synttäreihin on aikaa kolmisen viikkoa. Ja voin sanoa, että jos olisin vieläkin täysin kokematon miesten suhteen niin olisin asiasta todella ahdistunut. Eli sen suhteen olen tyytyväinen. Mä kuitenkin ajattelen asian niin, että haluan nuorena kokea paljon. Mutta pitkäaikaista poikaystävää en ole vieläkään löytänyt. En tiedä, että pitäisikö asiasta tässä iässä vielä ahdistua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Koko ikä sinkkuna!"
"Seurustelin yhden miehen kanssa 2kk"
Ei oikeen mätsää. Ja mikä syy sulla on muka ahdistua kun ehdokkaita kävelee puheille puistossa istuessa?
No joku 2kk suhde nyt ei asiaa pahemmin muuta. Sitäpaitsi jouduin todella näkemään vaivaa, jotta sain miehet lähestymään itseäni ennekuin keksin nettitreffit. Monesti hilluin puistoissa, kahviloissa ym. useita tunteja päivässä. Muka lukemassa lehteä.
"No joku 2kk suhde nyt ei asiaa pahemmin muuta. Sitäpaitsi jouduin todella näkemään vaivaa, jotta sain miehet lähestymään itseäni ennekuin keksin nettitreffit. Monesti hilluin puistoissa, kahviloissa ym. useita tunteja päivässä. Muka lukemassa lehteä."
Näinhän se on. En minäkään laskisi 2 kk:n seurusteluaikaa niinkään huomioon, vaikka onhan se monien mielestä kuitenkin jotain siihen verrattuna jos ei ole sitten yhtään mitään kokemuksia.
Nyt kun ahdistus on lieventynyt niin itse ainakin ajattelisin että voisi sitten paremmin elää vaan omaa elämäänsä. Jos olet kuitenki mielestäs nähnyt vaivaa näiden miesten takia niin samantienhän olisit voinut heidät iskeäkin. Pointtina lähinnä se että uskon että niitä sopivia ihmisiä löytyy kun on hereillä ja käyttää tilaisuudet hyväksi, mutta ei ei ole sitä asennetta että "Nyt pitäs joku löytää". Nyt ajattelisin että olisi helpompaa elää luonnollisemmin: ajatella että vaikka olen kaunis niin ei mun tartte todistella itselleni mitään, vaan kelpaan itselleni tällaisena kuin olen jne.
Edellisestä kommentista tuli mieleen että jos kirjoittaja olisi sanonut että "onhan tässä jo koettu vaikka mitä" tai jotain lievempääkin niin sitten taas joku olisi sanonut että "Mitä sääkin muka tiedät elämästä/ihmisistä" tai jotain vastaavaa. Tällainen ilmiö on jotenkin hullunkurinen vaan kun se tapahtuu täällä forumilla ;)
Seurustellut ja koko ikä sinkkuna? WTF? Helppohan naisen on saada kumppania, ei se edes ole ongelma. Tämän jälkeen vedätetään minkä keretään.
ryppyiset naaraat enää 10-15 vuoden kuluttua ole muuta kuin koiran kaluttu luu.
Pelkkiä ryppyisiä reikiä.
Kuka huolii?
Seinäruusuja ja ryppyisiä.
Uuude freesimmät naiset vetää miehiä.
Ne on unholassa omissa rotanloukoissaan.
Sääli.
Ei pysty edes vedättämään.
"19-vuotiaana ahdistuin toden teolla kokemattomuudestani ja päätin ainakin menettää neitsyyteni ennekuin täytän 20v. Olen suht kaunis joten en usko ihmisten ajatelleen mun olevan neitsyt enää tuossa iässä. Aloin käymään nettitreffeillä. Tapasin myös pari miestä ihan live-elämässä. Puolen vuoden aikana tapahtuikin paljon. Seurustelin yhden miehen kanssa 2kk, kävin treffeillä paljon, tapailin muutamaa miestä ja olin sängyssä kolmen kanssa. Viimeisin tapailujuttu päättyi juuri. Kun sain miehistä
kokemusta niin ahdistus väheni huomattavasti."
Välillä tuntuu että liian monet ihmiset ajattelevat että jos on kaunis niin "pitäshän niitä kokemuksia sitten tulla/olla" vastakkaisesta sukupuolesta enemmän kuin muilla. Monesti ulkonäöllä ei tunnu olevan kuitenkaan niin paljon tässä asiassa merkitystä kuin monet luulevat.
Tulipa mieleen että olet kokenut paljon painetta siihen suuntaan että sitä vientiä pitäis olla. Ja varmaan nuoret kokevatkin sillä tavalla. Itse olen muutaman vuoden vanhempi, mut alle 30 v vielä, ja itsellänikin samanlaisia ajatuksia ja tunteita oli parinkymmenen vuoden molemminpuolin. Olen varmaan vielä kokemattomampi kuin sinä :D
"En tiedä, että pitäisikö asiasta tässä iässä vielä ahdistua."
Kyllä. Ahdistua kannattaa kaikesta. Eipähän ainakaan ole elämä tasaista, kun ainakin pään sisällä tapahtuu ja tuntuu.
Radiosta kuuluu muuten juuri nyt biisi, joka menee: "... ei tiedä mistä sen löytää ja miten sitois sen kii..."
Niinpä.
Sanon suoraan, että en ole koskaan kuullut yhtä huonoa neuvoa kuin että "ahdistua kannattaa kaikesta". Tuskin tarvitsee edes perustella.
JAKORASIA, EI MUUTA.
Taidat itse olla kokematon ja ahdistunut asiasta, niin haukut niitä joilta kokemusta löytyy. Olet siis vain kateellinen. Ei normaalit ihmiset tuolla tavalla kommentoi. Katkerat luuserit ainoastaan.
Se nyt on ihan turhaa ahdistua siitä, ettei tuossa iässä ole vielä pitkäaikaista seurustelukumppania ollut. Se on kovin yleistä. Sen sijaan siitä kannattaa ahdistua, tuleeko koskaan ketään löytämäänkään. Tämän ahdistuksen lisäämiseksi kannattaakin sitten miettiä, millä kaikilla tavoilla asiat voivat mennä pieleen ja miksi juuri sinä et voi löytää ketään.
Tai sitten huomaat, ettei tällainen ajattelutapa todennäköisesti edistä asiaa ja vältät minun kohtaloni...
Itselläni on paljon ikäisiä ystäviä jotka ei ole seurustelleet koskaan,eli et ole yksin! Kyllä se OIKEA vielä löytyy! :D
Ei kannata ahdistua, mutta huolestua kannattaisi hieman. Jos asettelee tiukkoja aikarajoja ja menee tukkaputkella, tavoitteena kerätä vain paljon kokemuksia, on siinä suuri riski ahdistua, kun tajuaa, ettei kaikkea voi saada/kokea lyhyessä ajassa.
Tajuatko nyt ettei tuo neitsyyden menetys merkinnyt yhtään mitään. Itse olin juuri samanlainen eli ahdistuin ja pyrin vain seksin kokemiseen. Ei tuo minun elämääni mitään enemmän tuonut mutta kasvatti. Eli tajusin ettei tuolla ollut mitään merkitystä. Samat ongelmat ovat edelleen. Nyt vain toivon suhdetta. Eli mitä tahansa kokisin toivon aina jotain muuta lisää. En koskaan ole tyytyväinen koen sitten mitä tahansa. Ehkä olisi vain järkevämpää miettiä mitä oikeasti elämältään haluaa ja mistä oikeasti on kiinnostunut elämässä. Millä loppujen lopuksi on tässä elämässä merkitystä. Pitäisi vaikuttaa ihmisiin jotta sinusta jäisi jotain muille; muuten kokemuksilla ei ole mitään merkitystä. Seksin saralla naisilla on niin helppo kokea että huomaat ajan myötä ettet saa tuosta mitään; kokisit sitten mitä tahansa. Aina vaadit suurempia kokemuksia. Naisilla on myös helppo saada lapsia joille antaa osan itsestään. Miehet sensijaan joutuvat antamaan vain osan itsestään muille ihmis-suhteiden myötä ja jos onnistaa niin kasvattaa omaa lasta.
jos olisit 30-35 vuotiaana kokematon niin asia olisi eri.
Sullahan on ollutkin tuota lutkailua jo enemmän kuin monilla muilla eläessään :D