Tunteet ovat pitkään olleet nollassa eikä muutosta näy. On tehty ja on juteltu, mutta ei. Tuntemukset ovat: ärsyttää, turhauttaa ja syyllisyys painaa. Hänessä ei ole mitään vikaa, päinvastoin kaikin puolin luotettava ja uskollinen kumppani. Sanoopa vielä rakastavansakin, vaikka vaikeaa on ollut. Ei tosin riitoja eikä muuta sellaista. Lapsiakin on.
Näin ei voi jatkua, mutta hirvittävän raskaalta tuntuu erotakin. Mistä voimia?
Näin ei voi jatkua, mutta hirvittävän raskaalta tuntuu erotakin. Mistä voimia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Liekö tullut jokin 30-kriisi tai jotain itsellekin.
Mikään ei ole periaatteessa pielessä, mutta silti
kaikki tuntuu olevan pielessä. Tahtoisi jotain muutakin elämältä kuin tätä turvallista ja niin samanlaisena toistuvaa arkea. Joo, lapsia on, mutta pitää kai ajatella itseäänkin. Olen ajatellut, että alkaisin nyt vihdoin elää Itselleni. Toki lapset ovat aina ykkösiä, mutta kuitenkin. Kyllä itseään täytyy kunnioittaa ja koittaa saada elämä maistumaan elämältä. ?!? Onko tässä mitään järkeä? Helpommin sanottu kuin tehty, vai? Tekisi mieleni karata jonnekin selvittämään päätä...
Itse erosin "HYVÄSTÄ MIEHESTÄ" n. vuosi sitten, kaikki muuten ok mutta ei ollut enää tunteita. En vain enään jaksanut vain olla, ilman koskestusta, hellyyttä. Kaipasin vain ja ainoastaan häntä ihmisenä. Nyt kun olen yksin, näin on parempi. Nautin yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, mutta tientenkin kaipaan edelleen LÄHEISYYTTÄ. Kaikki vielä muuttuu paremmaksi, näin on pakko uskoa. Voimia sinulle, tiedän että elät vaikeita aikoja, mieti mitä haluat elämältä?
...pitkään... Mikä on pitkään? Jollekin kuukausi, toiselle 10 vuotta.
...on juteltu ja tehty... Mitä on tehty? Muutakin kuin juteltu?
Mitä puuttuu? Ei edes riitoja joten miten toinen voi edes tietää että jotain on vialla? Eikö se kuitenkin kuuluisi reilun pelin sääntöihin kertoa että nyt ei kaikki ole ihan OK? Tylsistyminen ei nyt sentään riitä syyksi suhteen lopettamiseen? Sitähän tapahtuu kai kaikissa suhteissa ajan mittaan?
Miksi krooninen tylsistyminen ei mielestäsi riitä syyksi suhteen lopettamiseen?
Mielestäni se riittää, jos se johtaa useamman ihmisen henkiseen pahoinvointiin, pahimmillaan masennukseen ja koko elämänilon häviämiseen.
Tämä on vapaa maa, jossa ei ole (luojan kiitos enää nykyään) ylhäältä päin määriteltyjä syitä sille, mikä riittää syyksi eroamiseen.
syyksi ja juuri noilla perusteilla ja kun ei korjausyrityksetkään auta.
Tänään päätettiin lopulta erota avomieheni kanssa...kaksi vuotta oltu yhdessä, lapsia ei ole. Tuntuu ihan h*lvetin pahalta silti!! Koitan vaan jotenkin muistaa että kohta oltais taas samassa jamassa, riitelemässä kaikesta mahdollisesta! Ilmeisesti meitä ei vaan ole tarkotettu yhteen... Ystävinä toivottavasti pysytään, sillä kyseessä tosiaan on hyvä ja ihana ihminen! sniif
On ihan eri asia tarkoittaako kauan kymmentä kuukautta vai kymmentä vuotta. Ja jos lapsia on perheessä, eropäätös ei todellakaan ole vain yhden aikuisen oma yksityiselämän ratkaisu. Mutta kun ei elämässä ole enää mitään mielekkyyttä, on erokin parempi kuin sen mielettömyyden jatkaminen.
2-3 ainakin, eikä parannusta näytä tulevan. Ahdistus vain kasvaa. Ei se voi olla kenenkään etu, ei lastenkaan.
yhdessä 13 vuotta, elämä tuttua, turvallista, tylsää. Ei hellyyttä, intohimoa, huomaavaisuutta, läheisyyttä, kosketusta, keskustelua. On syyttelyä, on menneisyyden virheet pinnalla, on ahdistusta, on ulkopuolisten katselua, on turhautumista. Elämä tuntuu merkityksettömältä tässä suhteessa, pidämme toisistamme kuin sisko ja veli. Mies ei juo, ei polta, ei väkivaltainen. Eli ns. Hyvä mies. Minulla ei enää samanlaisia tunteita häntä kohtaan kuin ennen, pidän ihmisenä hyvästä, ei seksuaalista/mies-nainen rakkautta. Mitä tehdä?
On vaikeaa neuvoa toista ihmistä tuollaisessa tilanteessa. Joitain asioita voit silti tehdä. Kuvittele mielessäsi mahdollisimman tarkkaan millaista elämäsi olisi ilman miestäsi. Mieti sitten millaisen haluaisit teidän suhteenne olevan. Kuvitteletko itsesi yksin vai yhdessä ja miltä se tuntuu. Kun olet varma mitä haluat tehdä, kerro se miehellesi ja puhukaan suunne puhtaaksi. Joskus loukkavaltakin tuntuvat asiat on hyvä puhua ääneen.
Tiedän myös kokemuksesta sen, että jos sisällä on kaipaus jonkinlaiseen muunlaiseen suhteeseen, ei onnelliseksi tule vaikka käyttäis kaikki keinot. Mutta päätös on aina vaikea ja se pitää aina tehdä itse. Itseään tulee rakastaa niin paljon, että toimii elämässään omaksi hyväkseen. Ja jos on lapsia niin kyllä vanhempien onneton olotila ahdistaa lapsia ja voi aiheuttaa ongelmia. Silloin ero on helpotus myös lapsille.
Toivon että teet päätöksen suuntaan tai toiseen pian, koska epätietoisuus vie eniten energiaa ja sitä tulet tarvitsemaan päätät sitten mitä tahansa. toiveikasta kevättä.