...naiset.
Tiedän jo nyt että moni haukkuu minut tyhmäksi, idiootiksi ja häiriköksi, kun kirjoitan seuraavan tekstin, mutta minulla asiaa kostoa suunnittelevalle petetyksi tulleelle naiselle.
Olen 35-vuotias mies. Naimisissa ja kahden ihanan lapsen isä. Viime kesänä maailmani romahti, kun vaimoni jäi kiinni pettämisestä. Se klassinen tarina. Kollega, jonka kanssa välit syvenivät ja ystävyys muuttui ihastukseksi ja ihastus vei sänkyynkin. Olen yrittänyt löytää syytä vaimoni käytökseen, mutta vaimoni ei ole osannut selitystä antaa. Hän sanoo kaivanneensa hyväksytyksi tulemista ja se ihastuminen vain vei mennessään. Hän kai halusi tuntea vielä itsensä ihailluksi ja rakastetuksi kahden lapsen syntymän jälkeenkin. Ei sillä ettenkö olisi hänelle tuota tunnetta antanut, mutta jonkun muun antamana se kai tuntui vielä paremmalle. Hänen mielensä pystyi ihastuksen tunteessaan jotenkin sulkemaan pois minut, lapset ja avioliittomme. Juuri sitä minun on vaikea käsittää. Siis sitä että pettäjä ei ajattele mitä oikeasti voi menettää... Kaiken.
Minulla on ollut hyvä ja onnellinen avioliitto. En aio tämän pettämisen kaataa avioliittoani, koska siinä on jäljellä vielä niin paljon hyvää. En halua aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa ja todeta olevani uudelleen synnytyssairaalassa ja taloa rakentamassa. Olen nuo asiat jo kokenut oman vaimoni kanssa ja ne kokemukset minulle riittää.
Vaatii kuitenkin suurta vahvuutta jatkaa pettäjän kanssa. Rakastaa ihmistä, joka on sinua pettänyt. Ottaa sellainen ihminen kainaloon, joka on sinusta välittämättä ollut toisen kainalossa. Rakastella vaimoani ajatellen kuinka vieraan miehen vartalo on painautunut vaimoni vartaloon kiinni. Luulin aluksi, että vahvat ihmiset ovat niitä, jotka pakkaavat laukkunsa ja lähtevät. Jättävät pettäjän yksin, niin kuin pettäjälle kuuluu tehdä. Olen nyt kuitenkin tajunnut, että suurinta vahvuutta osoittaa anteeksiantaminen ja avioliiton jatkaminen. Jos on vahvuutta antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa pettämisen jälkeen, kestää avioliitto jatkossa lähes kaiken.
En ole antanut vielä anteeksi vaimolleni. Koen kuitenkin jo olevani tarpeeksi vahva sen tehdäkseni. En enää vihaa vaimoani, kuten alussa tein. En muistele jatkuvasti sitä mitä tapahtui. Toki hetkittäin vihaan ja hetkittäin muistelen, mutta pyrin aina noina hetkinä muistamaan, että olen päättänyt selvitä tästä. Vaikka rakastaminen ei ole tahdon asia, niin tahto siinäkin asiassa auttaa.
Yksi syy siihen, miksi minun on vaikea käsittää vaimoni tekoa on se, että minulla ei ole kokemusta pettämisestä. Olen torjunut aina tilanteet, joissa joku nainen on yrittänyt tehdä liian läheistä tuttavuutta. Olen siis pitänyt housut jalassa ja vaimon ja lapset mielessä. Olen miettinyt auttaisiko kostaminen.
Kostamisessa on kuitenkin lukuisia ongelmia. Ensimmäinen ongelma on se, että en halua tehdä sitä vain jonkun yhden yön tuttavuuden kanssa, koska se olisi vain mekaaninen suoritus vailla suurempia tunteita. En halua niitä suuria tunteitakaan, sillä aionhan jäädä nykyiseen liittooni ja rakastuminen toiseen ihmiseen, ei sitä asiaa vie tippaakaan eteenpäin. En myöskään halua mitään salarakasta, enkä halua tehdä sitä kollegan tai naispuolisen ystävän kanssa, koska haluan pitää kollegat kollegoina ja ystävät ystävinä.
Haluan tutustua johonkin vastakkaisen sukupuolen edustajaan, joka on samassa tilanteessa kanssani ja ajattelee samalla tavalla kuin minä. Haluaa jatkaa avioliitossa, mutta ajattelee koston vievän asiaa eteenpäin. Haluan vaihtaa sähköpostitse ajatuksia tällaisen naisen kanssa ja katsoa mitä ajatuksia syntyy. Joko me puhumme toisillemme järkeä ja toteamme koston olevan järjetöntä tai sitten me kostamme ja jatkamme hymyssä suin omia avioliittojamme.
Moraalisaarnaajat... Jättäkää kommenttinne muualle. Itsensä kanssa sinut olevat naiset voi kirjoittaa: [email protected]
Tiedän jo nyt että moni haukkuu minut tyhmäksi, idiootiksi ja häiriköksi, kun kirjoitan seuraavan tekstin, mutta minulla asiaa kostoa suunnittelevalle petetyksi tulleelle naiselle.
Olen 35-vuotias mies. Naimisissa ja kahden ihanan lapsen isä. Viime kesänä maailmani romahti, kun vaimoni jäi kiinni pettämisestä. Se klassinen tarina. Kollega, jonka kanssa välit syvenivät ja ystävyys muuttui ihastukseksi ja ihastus vei sänkyynkin. Olen yrittänyt löytää syytä vaimoni käytökseen, mutta vaimoni ei ole osannut selitystä antaa. Hän sanoo kaivanneensa hyväksytyksi tulemista ja se ihastuminen vain vei mennessään. Hän kai halusi tuntea vielä itsensä ihailluksi ja rakastetuksi kahden lapsen syntymän jälkeenkin. Ei sillä ettenkö olisi hänelle tuota tunnetta antanut, mutta jonkun muun antamana se kai tuntui vielä paremmalle. Hänen mielensä pystyi ihastuksen tunteessaan jotenkin sulkemaan pois minut, lapset ja avioliittomme. Juuri sitä minun on vaikea käsittää. Siis sitä että pettäjä ei ajattele mitä oikeasti voi menettää... Kaiken.
Minulla on ollut hyvä ja onnellinen avioliitto. En aio tämän pettämisen kaataa avioliittoani, koska siinä on jäljellä vielä niin paljon hyvää. En halua aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa ja todeta olevani uudelleen synnytyssairaalassa ja taloa rakentamassa. Olen nuo asiat jo kokenut oman vaimoni kanssa ja ne kokemukset minulle riittää.
Vaatii kuitenkin suurta vahvuutta jatkaa pettäjän kanssa. Rakastaa ihmistä, joka on sinua pettänyt. Ottaa sellainen ihminen kainaloon, joka on sinusta välittämättä ollut toisen kainalossa. Rakastella vaimoani ajatellen kuinka vieraan miehen vartalo on painautunut vaimoni vartaloon kiinni. Luulin aluksi, että vahvat ihmiset ovat niitä, jotka pakkaavat laukkunsa ja lähtevät. Jättävät pettäjän yksin, niin kuin pettäjälle kuuluu tehdä. Olen nyt kuitenkin tajunnut, että suurinta vahvuutta osoittaa anteeksiantaminen ja avioliiton jatkaminen. Jos on vahvuutta antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa pettämisen jälkeen, kestää avioliitto jatkossa lähes kaiken.
En ole antanut vielä anteeksi vaimolleni. Koen kuitenkin jo olevani tarpeeksi vahva sen tehdäkseni. En enää vihaa vaimoani, kuten alussa tein. En muistele jatkuvasti sitä mitä tapahtui. Toki hetkittäin vihaan ja hetkittäin muistelen, mutta pyrin aina noina hetkinä muistamaan, että olen päättänyt selvitä tästä. Vaikka rakastaminen ei ole tahdon asia, niin tahto siinäkin asiassa auttaa.
Yksi syy siihen, miksi minun on vaikea käsittää vaimoni tekoa on se, että minulla ei ole kokemusta pettämisestä. Olen torjunut aina tilanteet, joissa joku nainen on yrittänyt tehdä liian läheistä tuttavuutta. Olen siis pitänyt housut jalassa ja vaimon ja lapset mielessä. Olen miettinyt auttaisiko kostaminen.
Kostamisessa on kuitenkin lukuisia ongelmia. Ensimmäinen ongelma on se, että en halua tehdä sitä vain jonkun yhden yön tuttavuuden kanssa, koska se olisi vain mekaaninen suoritus vailla suurempia tunteita. En halua niitä suuria tunteitakaan, sillä aionhan jäädä nykyiseen liittooni ja rakastuminen toiseen ihmiseen, ei sitä asiaa vie tippaakaan eteenpäin. En myöskään halua mitään salarakasta, enkä halua tehdä sitä kollegan tai naispuolisen ystävän kanssa, koska haluan pitää kollegat kollegoina ja ystävät ystävinä.
Haluan tutustua johonkin vastakkaisen sukupuolen edustajaan, joka on samassa tilanteessa kanssani ja ajattelee samalla tavalla kuin minä. Haluaa jatkaa avioliitossa, mutta ajattelee koston vievän asiaa eteenpäin. Haluan vaihtaa sähköpostitse ajatuksia tällaisen naisen kanssa ja katsoa mitä ajatuksia syntyy. Joko me puhumme toisillemme järkeä ja toteamme koston olevan järjetöntä tai sitten me kostamme ja jatkamme hymyssä suin omia avioliittojamme.
Moraalisaarnaajat... Jättäkää kommenttinne muualle. Itsensä kanssa sinut olevat naiset voi kirjoittaa: [email protected]
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen utelias kuulemaan, oletko sinä miehenä pystynyt pettämisen selvittyä piankin rakasteluun vaimosi kanssa ja mitä ajatuksia mielessä silloin pyörii? Entä pystyikö vaimosi heti pettämisen selvittyä olemaan lähelläsi samalla tavalla?
Pystyin rakastelemaan vaimoani noin viikon kuluttua, kun asia oli tullut ilmi. Alkuun oli niin, että ajattelin onkohan vaimoni ollut selällään vai sen miehen päällä ja onko harrastettu suuseksiä jne. Nykyään on helpompaa.
Vaimoni pystyi olemaan lähelläni ja halusi olla lähelläni koko ajan. Siis koko sen ajan, kun oli sivusuhteessa ja nyt koko meidän kriisin ajan. Vaimoni on voimakkaasti läheisyyden kipeä ihminen.
vain.Olet vahva mies ajattelet perhettäsi,Voimia sinulle,
Vastaan tuohon aikaisemmin esitettyyn kysymykseen omakohtaisella kokemuksella. Vaimo on ollut uskoton ja meillä on koko tapahtumaketjun aikana ollut aivan loistavaa seksiä.
En tiedä enkä välitä kuinka fyysinen heidän suhteensa on ollut sillä olen varma omassa seksuaalisuudessa ja tiedän siinä intiimissä tilanteessa että kukaan muu ei osaa ottaa vaimoani samalla tavalla kuin minä 15 vuoden kokemuksella. Voi joku uusi seksikumppani olla omalla tavalla mahtavaa sitä en kiellä, mutta kun nainen on täysin rentoutunut estoton ja nauttii jokaisella solulla seksistä - sitä ei hoidot siivuuta. Vai miksi luulette että exät haluavat seksiä vielä eron jälkeen???
Vastaan tuohon aikaisemmin esitettyyn kysymykseen omakohtaisella kokemuksella. Vaimo on ollut uskoton ja meillä on koko tapahtumaketjun aikana ollut aivan loistavaa seksiä.
En tiedä enkä välitä kuinka fyysinen heidän suhteensa on ollut sillä olen varma omassa seksuaalisuudessa ja tiedän siinä intiimissä tilanteessa että kukaan muu ei osaa ottaa vaimoani samalla tavalla kuin minä 15 vuoden kokemuksella. Voi joku uusi seksikumppani olla omalla tavalla mahtavaa sitä en kiellä, mutta kun nainen on täysin rentoutunut estoton ja nauttii jokaisella solulla seksistä - sitä ei hoidot hevillä korvaa. Vai miksi luulette että exät haluavat seksiä vielä eron jälkeen???
Et kovin häävi ole jos akan pitää vieraan alle mennä, hyi hitto teitä ymmärtäjiä.
Kerro vähän minkänäköinen olet. Voisin hyvinkin kokeilla. Itsellä sama ongelma; en halua kännistä panoa baarista tai vierasta netistä. En myöskään kavereiden kanssa mitään. Ja kun en oikein kunnon suhdettakaan uuden kanssa halua, ainakaan vielä. Laastarisuhdetta siis kaipailisin.
No tässä jotain tietoja...
Yli 180 cm ja alle 100 kiloa. Ennemmin casual, kuin pukutyyppi. Sellainen aika tyypillinen suomalainen mies. Ehkä ennemmin Matti Vanhanen kuin Heinäluoma tai Katainen.
Matti Vanhanen ei oikein ole mun tyyppiä...
No se olikin melko huono vertaus. En tarkoittanut ulkonäköä vaan yleistä tyyliä. En siis ole sellainen perusjuntti, kuten Heinaluoma ja en sellainen keikari kuin Katainen. Enemmän siis tyyliltäni Matti Vanhasta lähimpänä ja otin nuo puoluepomot tuohon ajankohtaisuuden takia.
Otetaan uusi ajankohtainen vertaus, joka ehkä paremmin kuvaa ulkonäköäni... Enemmin Asko Kallonen, kuin Jone Nikula.
Näin helposti se käy, tarjoile itsesi vielä helpommin?
Tuntuuko siltä että sen työkaveri vielä on kovasti vaimosi mielessä,ja millaiset tunteet hänellä on sinua kohtaan?Onko vaara olemassa että pettäminen voisi uusiutua?Jos todella haluat jatkaa vaimosi kanssa ja hän todella haluaa korjata teidän välit,älä ihmeessä mene koston tielle.
Minusta tuntuu, että moraalisaarnaa sinä juuri kaipaatkin. Olet vaarassa menettää paljon - ja ihan omien valintojesi takia.
Olen sitä mieltä, että sinä olet nyt kriisissä. Kostolla sinä et kuitenkaan pysty korjaamaan hankalaa suhdettanne. Ymmärryksen puute ei ole este anteeksiannolle, mutta halu kostaa takuulla on. Se, että sinä petät, ei välttämättä mitenkään auta sinua ymmärtämään vaimoasi. Mistä moinen kuvitelma, että kosto veisi teitä/sinua eteenpäin? Uskottomuustilanteet eivät ole samanlaisia. Sinun tilanteessasi se vieläpä pohjautuisi kostoon, joten se olisi kovin kaukana siitä, mitä se vaimollasi oli. Hän ei pettänyt satuttaakseen sinua, toisin kuin sinä aiot tehdä.
Kosto voi viedä sinut ja suhteenne paljon taaksepäin, tai jopa lopettaa sen. Eteenpäin se ei vie, eikä auta ymmärtämään muita kuin itseäsi - ja vasta jälkeenpäin.
Kun sanoin, että olet vaarassa menettää... olet nyt välivaiheessa ja haluat tehdä valintoja, jotta pääset eteenpäin. Oletko kuitenkaan siinä tilassa, että voisit tehdä järkeviä ja hyviä päätöksiä? Voitko olla katumatta jälkeenpäin kostamistasi/haluasi kostaa? Jos olet aina ennen ollut pettämistä ja kostamista vastaan, ja tässä tilanteessa sen yllättäen voitkin tehdä, olet mahdollisesti rikkomassa parisuhteesi lisäksi itseäsi. Itsetunto yleensä kärsii kovasti siitä, että ei tee asioita, kuten haluaa. Haluatko olla uskollinen ja luotettava, vaiko pettävä kostaja? Haluatko sinä oikeasti maata vieraan ihmisen kanssa? Millainen haluat olla?
"Ratkaisun avaimia parisuhteen toimivuuden lisäämiseksi syntyy, jos tilanteessa löydetään joitain uusia hyvän kehityksen aineksia." (http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_kriisit/menettamisen_uhat/ )
Kostopettäminen ei ole hyvän kehityksen aines.
Olen itsekin petetty, ja minulle ovat tuttuja ap:n kuvaamat tunteet ja ajatukset.
Olen kuitenkin samalla kannalla kuin edellinen kirjoittaja - kostopettäminen johtaa hyvin todennäköisesti vielä pahempaan oloon, sillä niin toimimalla ap rikkoo omia arvojaan vastaan - ikään kuin pettää itse itsensä.
Se mitä ap todennäköisesti tavoittelee, on jonkinlainen tunne siitä, että pääsee tasoihin pettäjän kanssa - yksi englannin kielen termikin kostolle on "getting even".
Kannattaa kuitenkin miettiä, onko tasoihin pääseminen pettäjän kanssa kostamisen kautta itseasiassa sitä, että menee alaspäin tasolle, jolla ei halua olla.
Me emme voi mitään sille, mitä meille tapahtuu, voimme valita vain sen, miten suhtaudumme niihin asioihin, joita meille tapahtuu. Itselleen ja arvoilleen pitää olla uskollinen ennen kaikkea silloin, kun muut sitä eivät ole.
Olen miettinyt kostoon liittyvää moraalista ongelmaa monelta kantilta. Eritoten tuo pettämisen motiivin erilaisuus on ollut minua vaivaava tekijä. Kuten sanottua, vaimoni tuskin petti ollakseen minulle ilkeä tai teki sitä suoraan minua vastaan. Alkuun ajattelinkin, että kostoa ei pitäisi suorittaa, jos motiivini on puhtaasti näyttää vaimolleni, että minäkin pystyn pettämään ja katsoa kuinka paha olo vaimolleni siitä tulisi.
En halua kostaa sen takia että vaimoni saisi maistaa omaa lääkettään. En itseasiassa aikoisi edes kertoa vaimolleni, jos häntä pettäisin. Jos jäisin typeryyttäni kiinni, se olisi asia erikseen. Silloinkin liittoni todennäköisesti jatkuisi, koska vaimoni on antanut minulle luvan tasata tilit.
Jos kostaisin, olisi kostaminen oikeastaan väärä sana jo heti alkuun. En nimittäin tekisi sitä vaimoani vastaan, vaan tekisin sen samasta syystä, kun lähes jokainen pettäjä. Tekisin sen itseäni varten. Tekisin sen siksi, että saisin kokea millaista on olla vieraan naisen kanssa, kun oma vaimo on kotona hoitamassa lapsia. Haluaisin tietää, voiko hetkellinen huuma olla niin suuri, että vaimo ja lapset unohtuu. Haluaisin tietää, kuinka helppoa on valehdella siitä missä on ollut ja missä seurassa. Haluaisin tietää miten hyvältä tuntuu saada yhteys johonkin ihmiseen ja tuntea häntä kohtaan jotain sellaista, mitä vaimoni on tuntenut toista miestä kohtaan. Haluaisin kokea tuon kaiken vain ymmärtääkseni vaimoani paremmin. En tekisi sitä siksi, että haluaisin seksiä vieraan naisen kanssa, enkä siksi että haluaisin kokea ihastumisen tai jopa rakastumisen. Haluaisin vain ymmärtää vaimoani paremmin ja uskon että voin ymmärtää häntä vain, jos koen itse lähelle jotain sellaista mitä hän on kokenut.
Lopuksi... Voimme toki olla uskollisia omille arvoillemme ja voimme varmasti vaikuttaa siihen miten suhtaudumme asiaan, jolle emme enää voi mitään. Voimme kuitenkin kasvattaa ymmärrystä, koska anteeksianto asuu ymmärryksessä.
eikö yksi petetyksi tulleen ongelma ole, että kuvittelee toisen saaneen jotain sellaista mitä itsellä ei ole? Haluatko ja kaipaatko noita asioita? Miksi?
Älä pelkkää kateellisuuttasi tee sitä. Näytä että uskollisuudessa on voimaa josta et halua luopua. Muutoin vajoat samaan repivään suohon kuin puolisosi? Sitäkö nyt todella kaipaatte?
Niin mistä joku nyt on päätellyt, että vaimoni on repivässä suossa? Eiköhän hän ole ihan onnellinen, kun on saanut ihanaa rakkautta ja seksiä ja vielä saa jatkaa avioliittoaan.
Ajatuksesi ja tunteesi ovat kuin omiani. Itsekin haluaisin nimenomaan ymmärtää... tai ainakin vakuuttelen niin itselleni.Minä kun en voi käsittää, kuinka tosiaankin jonkin hetken huuman vuoksi voi laittaa kaiken likoon.Vai enkö vain ole kokenut sellaista huumaa vielä?Ei, en usko siihen.Minusta kyse on vain valinnoista.Pettäminen on itsekkään, heikon p-n tekosia, ei siinä ole sen kummempaa.Ihmisen, jonka arvomaailmassa ykkösenä on oma itse, hedonismi, oma nautinto...yritän muka psyykata itseäni ajattelemaan, että olen muka korkeammalla tasolla, koska mielestäni kykenen kieltäytymään moisista nautinnoista, koska minulla on-tai ainakin on ollut, nyt en enää tiedä-korkeammat arvot ja ihanteet-esim. uskollisuus ja rehellisyys.
Ja kun olen suunnitellut kostopettämistä, motiivit olisivat erit kuin petturimiehelläni,joten siinä mielessä tasoihin emme pääsisi (tai jos nyt tapahtuisikin jokin hullu huumaantuminen:), joka vain veisi mennessään-äh, en usko siihen, ei mua niin vain viedä), no teko olisi jokseenkin sama ja seuraukset...Tekisin sen varmaankin vain pelkästä kostonhimosta,miten siinä ehtisi ymmärtää, halusta nähdä, kuinka toinen kärsii, halusta näyttää, kuinka minä olen kärsinyt.Haluaisin osoittaa, kuinka ääliö mieheni oli.Ottaisin riskin, kuten hänkin teki.Jos hän minut jättäisi, mitä sitten.Senhän riskin olen ottanut.Olen loukattu, tunnen olevani heikoilla, anteeksiantaminen ei anna tyydytystä, koska en kai ole niin jalo ihminen...en tiedä, miten tästä selviää. Varasin ajan pariterapiaan, täytyy katsoa, auttaako se asiaa.
Itse olen nimenomaan ollut kotona hoitamassa pieniä lapsia, kun mieheni on syrjähypyssään nautiskellut ties minkälaisesta seksistä ties kenen kanssa (tai no onko kännihuuma minkään arvoista).Itsetuntoni on heikoilla, mutta toisaalta miehenkin kärsii.Jollain tasolla uskon, että hän on tehnyt erehdyksen.Minua on alkanut kiusata hänen heikkoutensa, pettäminen on heikon ihmisen toimintaa...Vai lopettaisiko turhat pohdiskelut...kostoajatuksia hautomalla saa hetken helpotusta, mutta jotenkin jos voisi sydämestään AIDOSTI antaa anteeksi...mutta miten?!Uskaltaako ottaa esim.riski ymmärtämisen nimissä?
JOs vaimosi olisi ihan onnellinen petettyään sinua ja saadessaan jatkaa liitossanne, olisi se kyllä merkki siitä,että hänellä olisi isoja vaurioita tunne-elämässään. Ehkä olet itse niin loukattu,ettet pysty näkemään tai ymmärtämään vaimosi kärsimystä (syyllisyyttä, katmusta, häpeää, itseinhoa....). Tai ehkä hän ei omista syistään näytä sitä sinulle. Jokainen tunne-elämältään "terve" ihminen tuntee kyllä ahdistusta, syyllistyytä ja häpeää viimeistään tullessaan tietoiseksi siitä,että hän on teoillaan loukannut toista. Ethän vain ole yrittänyt esittää "tosimiestä" vaimollesi ja teeskennellä ettei tunnu missään?
Itse olen antanut avoimesti näkyä miehelleni, että pettäminen sattui ja loukkasi. Hän näyttää tahollaan kyllä kärsivän tekemästään erehdykstä. Niin pitääkin. Hän myös huolehtii itse oman olonsa helpottamisesta ja ahdistuksensa säätelystä niin ettei se pääse kasvamaan kohtuuttomaksi, eikä se onneksi ole minun tehtäväni tässä tilanteessa.
Petätköhän itseäsi, kun ajattelet, että kostopettämällä pyrkisit vain ymmärtämään vaimoasi? Kaikkeahan ei tarvitse kokea pystyäkseen ymmärtämään toista. Eikä ymmärtäminen ole synonyymi hyväksymiselle.
No en lupaa että veisin sinut mennessäni ja kuten sanottua, se ei ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni ei ole edes välttämättä suorittaa mitään kostoaikeita. Tarkoitukseni on ehkä jopa saada yhteys ihmiseen, joka hautoo samoja asioita ja toivoa että puhumme järkeä toisillemme ja totetamme kuinka se oma kulta on se kaikkein tärkein.
En usko siihen, että seksi on vastaus. Uskon kuitenkin siihen, että kokemusten jakaminen jonkun sellaisen kanssa, joka on kokenut saman, voisi viedä asiaani eteenpäin. En siis ole tyrkyttämässä itseäni kenenkään syliin, vaan lähinnä toivon kaveria, jonka kanssa voisi silloin tällöin kirjoittaa tuntemuksistaan. Mitä siitä seuraa on omalla painollaan etenevä asia.
suurimmalla osalla teistä! Itse olen sitä mieltä, että mikään muu ei helpota aitoa anteeksiantoa kuin tunne siitä, että tilit on tasattu. Kokeilkaa nyt ihmeessä vierasta niin ette loppuelämäänne ole katkeria. Vasta sitten voitte alkaa rakentamaan suhdettanne uudestaan. Jos toinen on ensin rikkonut sopimusta, niin kyllä tosellakin osapuolella on oikeus sitä rikkoa. Liike-elämässä syyllinen on siis se joka ensin rikkoo, näin on myös parisuhteessa. Jos ette nyt sitä tee ja jatkatte katkeruudesta huolimatta, teette sen kuitenkin joskus myöhemmin kun tilaisuus tulee ja petos palaa mieleen. Se taas rikkoo luottamuksenne uudestaan jos olette sen jo saaneet rakennettua takaisin.
sanoa, että ole ainakin rehellinen siinä, mitä teet, teetpä sitten mitä tahansa.
Itse en kostanut kuitenkaan, mutta tiettyä vapautta otin ja sen myös kerroin.
Tässä on hyvä ketju tuntemuksista, joita varmasti ehkä sinäkin tulet kohtaamaan. Koita minimoida näitä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000024457650
Hei Mies!
Tässä tapauksessa kostaminen ei tuo sinulle lohtua. Vaikka vaimosi pettikin sinua, niin ei se kuittaannu sillä pois, että sinä teet samoin. Rikot vain itsesi. Keskustelkaa enneminkin asioista ja santsatkaa parisuhteen korjaamiseen/rakentamiseen, eikä sen hajottamiseen.
...pitää moraalisaarnoja sinulle, mutta ihmettelen silti miksi haluat jatkaa vaimosi kanssa ja samalla mietit miltä tuntuisi kokea se pettämisenhuuma.
Minä olen 2 lapsen äiti ja pettänyt miestäni. Mieheni ei tästä tiedä ja toivon ettei koskaan saa tietääkään. Minä luulin rakastuneeni tähän toiseen mieheen, hän antoi toisenlaista ihailua ja huomiota kuin mieheni. Varsinkin lastemme syntymän jälkeen tunsin itseni epänaiselliseksi ja epäviehättäväksi. Vuosien kuluessa tunne haalistui ja tunsin taas eläväni vähän "naisellisempaa " kautta. Tuolloin tapasin tämän toisen miehen. En edelleenkään voi häntä panetella tai haukkua. Hän oli ja on ihana mies, mutta hänen avullaan opin ymmärtämään itseäni ja miestäni uudestaan.
Jouduin punnitsemaan oman elämäni kokonaan uusiksi. Punnitsin suhteeni mieheeni ja totesin etten parempaa voisi saada. Minä tarvitsin tuon "kokemuksen", jotta sain liitolleni oikean suunnan.
Helppoa se ei kuitenkaan ollut. Tunteet ryöppysivät joka suuntaan, pääni tuntui olevan hajoamispisteessä ja väsymys hoiteli loput minusta. Ja missään vaiheessa tämä toinen mies ei painostanut tai vaatinut mitään. Minä tein kaikki ratkaisut itse ja tänä päivänä rakastan omaa miestäni entistä enemmän.
Olisi ehkä helpompiakin tapoja "hoitaa" suhdetta, mutta minun kohdallani kävi näin. Herätys tuli tällä tavalla. Ja minä en ole koskaan pettänyt aikaisemmin, enkä tule koskaan enää pettämään.
Mieti sinä tarkkaan. Vaikka pettäisit ns. "kokeilumielessä" niin uskon ettet pysty olemaan tunteeton robotti. Tunteet tulevat ja vievät joko itseinhoon ja häpeään tai miljooniin muihin suuntiin. Ja ne vaikuttavat jollain lailla sinun ja vaimosi liittoon. Uskon että suurin osa pettämisistä repii liiton ennemmin kuin pelastaa sen.
Nukutko yösi hyvin? Oliko sen arvoista? Olehan ylpeä itsestäsi olethan pettänyt rakkainpasi, ansaitsetko onnea jatkossa?
eskoepätoivo aikaisemmasta viestiketjusta täällä kalastelee ... hyvä esko, hurraan täällä sinulle. Kerro sitten saitko ketään koukkuun.
Kirjoitus voisi olla minun.
Onks´pääsi sisällä mitään? Luulekko ettei tee toisen kerran?
Kirjoitus voisi olla minun.
Kommenttina se, että mielestäni suunnittelemasi kostopettäminen ei voi toimia, koska haluamaasi huumaa et tule saavuttaamaan päättämäällä, että nyt haen ihmisen, jonka kanssa koen huumaa ja tunteen paloa.
Tunteet eivät käskyjä tottele. Sen takia teillä nyt yleensä tuo tilanne on kotona. Vaimosi tunteet eivät käskyjä totelleet. Se hetki, jolloin vaimosi olisi voinut estää koko tapahtumaketjun oli silloin, kun hän lähti syventämään suhdetta työkaveriinsa.
Kun suhde oli jo syventynyt, seuraavien tapahtumien estäminen oli tunneryöpyn takia lähes mahdotonta häenlle. Mutta nyt olette pois myrskyn silmästä.
Tilinne eivät sinun kostopettämisellä tasoitu, koska et pääse samaan kokemukseen kuin vaimosi pääsi syvässä tunnesuhteessaan toiseen mieheen. Tulet ehkä vain entistä vihaisemmaksi, kun huomaat, että et edes halutessasi voikaan tasoittaa tilejä. Kostopettäminen saisi sinut ihmettelemään entistä enemmän, että tällaisenko takia vaimosi petti perheen. Ja kun vastaus olisi, ettei se ole mahdollista, niin ihmettelisit todennäköisesti, että mitä ihmettä hän oikein on kokenut sen toisen miehen kanssa.
Vaimosi "pettämissuhde" nyt vain rakentui eri tavalla. Hän kärsii tilanteesta aivan varmasti. Kosto on sikälikin aivan turhaa. Ehdotan, että sitoudutte liittoonne sillä tavoin, että suhteiden syventämisleikkejä vastakkaiseen sukupuoleen ei kumpikaan aloita ollenkaan missään määrin. Sellainen oli jo tuhota teidän liittonne. Nauttikaa ihmeessä siitä, että olette vielä perheenä yhdessä. Uskon, että voit jonkin ajan päästä olla aidosti iloinen siitä, että sinun ei tarvitse lähteä toteuttamaan mitään kummallisuuksia ja olet oppinut vaimosi virheistä paljon ilman että sinun täytyy itse mennä toistamaan niitä.
Mukavaa kevättä.
Kuten edellä useasti todettua; kosto on täysin turha, eikä sillä päästä edes lähemmäs toisen ymmärtämystä. Suhde kuitenkin kaipaa muutosta, ja muuttumista saattaa kaivata etenkin vaimosi. Tuollainen ihastuminen vieraaseen voi olla merkki siitä, että vaimosi ongelmat ovat läheis- ja tunneriippuvuuden alueella. Siksikään sinä et voi tasoittaa "tilejä" tekemällä samoin kuin hän. Tunneriippuvaiset ihmiset sekä pelkäävät todellista yhteyttä toiseen, että mielellään rakastuvat "rakkauteen". He ovat kyvyttömiä rakastamaan toista ihmistä muuna kuin oman itsensä heijastuksena. Jännitys ja epävarmuus, jonka suhde vieraaseen aiheuttaa, saavat heidät tuntemaan, että he ovat "elossa".
Se, mitä sinun kannattaisi nyt kokeilla, on tietyn erillisyyden kokeilemista. Katsoa, kestääkö vaimo erillisyytesi. Läheisriippuvainen ei sitä kestä, vaan rupeaa mustasukkaisena rajoittamaan ja vartiomaan toisen elämää. Erillisyytesi testaamista ei pidä kokeilla niin, että hakeutuisit suhteeseen vieraan naisen kanssa, vaan siten, että ilmoitat selkeästi oman erillisyytesi tai tahtosi vaimolle. Lisää omia menojasi, tapaile ystäviäsi, käytä omia rahojasi omiin tarkoituksiisi, ja ole selkeästi eri mieltä asioista, joissa oletkin eri mieltä. Älä siis "myy" itseäsi kaipaamasi läheisyyden vuoksi. Katso, mitä tapahtuu! Jos vaimosi ei kestä sitä tosiasiaa, että olet hänestä riippumaton erillinen ihminen, niin silloin hän tarvitsee kipeästi apua. Avun tarvitsemisen havaitseminen voi olla uusi alku sekä hänen, että liittonne eheytymiseen. Ehkä hänen kasvuolosuhteissaan on jotakin sellaista, jota hän edelleenkin yrittää ratkoa aikuisena "hakeutumalla" rakastumisen ja hullaantumisen tilaan. Hyväksynnänhaku, hylätyksi tulemisen pelko- nämäkin ominaisuudet saattavat kuulua pettäjälle, joka yhä uudestaan haluaa käydä lapsuutensa symbioottisia tunnetiloja luomalla uusia ihastuksen ja rakastumisen suhdekiemuroita. Silloin tuo rakastumisentunteen huuma voi olla niin vahva, että kaikesta arvokkaasta (perhe) huolimatta on valmis rikkomaan kaiken tärkeän vain pienen hetken "lääkettä" saadakseen. Mutta lapsuuden ongelmia pettäminen ei ratkaise, ja se rikkoo loputkin mahdollisuudet kasvaa eheyksi, tasavertaiseen rakkauteen kykeneväksi ihmiseksi.
Jos nyt annat anteeksi ihan sellaisenaan ilman, että kokonaistilannetta todella ravistellaan, voi käydä niin, että löydät itsesi kohta taas samasta tilanteesta eli naisesi pettämästä. Terkuin: nainen, jolla on ollut ongelmia ihastumisten kanssa, ja joka lopulta on päässyt itsensäsetvimisen vaikealle ja haastavalle tielle...
päätöstäsi jatkaa tässä suhteessa. Se on todella hienoa että olet valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta.. Et kuitenkaan tiedä mitä vaimosi todellisuudessa ajattelee. Voi olla että hän haluaa jatkaa, mutta voitko olla varma että hän ei tee sitä toisten..
Itse olen 3lapsen äiti, ja minulla on kokemusta asiassa oma kohtaisesti.
Petin miestäni 3v sitten 4vuotta nuoremman miehen kanssa, minulla ei ollut tähän mieheen mitään tunteita, se oli pelkkää seksiä humalapäissään..
Mieheni sai tietää asiasta, antoi minulle anteeksi, ja jatkettiin yhteistä elämää. Kului vuosi, toinenkin, syyllisyys painoi minua voin tosi huonosti, masennuin, sairastuin anoreksiaan ja kaikki johtui vaan siitä että inhosin itseäni pettämisen takia.
Olin tuottanut miehelleni hirveätä tuskaa. Mieheni Rakasti minua oli hyvä ja hellä teki kaikkeni puolestani, mikään ei vaan auttanut. Yks kaunis päivä minusta tuntui että en jaksa enään suhteessa.. Hommasin kämpän muutin pois. Meillä nyt yhteishuoltajuus. Erosta nyt 10kk.
Miehelleni olisi ehkä ollut helpompi että olisi jättänyt minut heti. Hän olisi pystynyt hiljalleen jatkamaan elämää eikä tuhlata niitä 3v kanssani, koska ero tuli kuitenkin..
Saattaa olla hiukka sekavaa, mutta mieti päätöstäsi tarkkaan.. Jos haluat niin voit laittaa meiliä minulle : [email protected]
Kaikesta huolimatta voimia sinulle, vaikutat todella hienolta mieheltä.
Itse olen myös erittäin vaivautunut jos joku vieras nainen yrittää liian läheistä tuttavuutta, ja olenkin myös aina pitänyt housut jalassa ja lapset ja vaimon mielessä. Itse en hyväksy pettämistä ,enkä tiedä pystyisinkö jatkamaan avioliittoa petetyksi tulemisen jälkeen. Vaimoni on vähän erinlainen, tuntuu nauttivan huomiosta (joskus vähän liikaakin). En ole mielestäni kauhean mustasukkainen, mutta minua rasittaa se ,että vaimoni kehuskelee esim. baari-illan jälkeen kuinka taas olisi ollut vientiä ja kuinka joku vonkasi häntä koko illan. Olen joskus sanonut ,että mikset sano että ei kiitos, olen naimisissa ja kahden lapsen äiti ja että lähtisi pois tilanteesta ,jos kerran itseä ei muka kiinnosta. On vaimoni mielestä kuulemma epäkohteliasta sanoa niin, vaikka joku umpihumalainen vonkaisi "räkäposkella" koko illan. Pönkittääkö se naisen itsetuntoa (joka tuntuu olevan vaimollani välillä aika alhainen) ,vai mistä johtuu ,ettei tunnu olevan edes minkäänlaista tasoa noiden vonkaajien suhteen. No pieniähän nämä minun murheeni ainakin vielä tässä vaiheessa ovat ,mutta kirjoitinpahan nyt kuitenkin. olisi mukava kuulla naisten kommenttia asiaan.
T. Mies 36v
noinkin sympatialla ja säälillä kerjätä :D
Huh huh. Kaikenlaista häntäheikkiä sitä näkee.
-Heheheheh-