Jep. Alkaa pikkuhiljaa usko hiipua teidän naisten suhteen. Ehkä syy on minussa (no niin varmasti...), mutta jostain syystä muutamat kokemani suhteet ovat kulkeneet tismalleen samoja latuja. En jaksa enää ymmärtää miten se on mahdollista kun kumppanini ovat olleet toisiinsa verrattuina melko "erilaisia" mutta silti heidän käytöksessään on toistunut tietty kaava.
Tunnustan nyt senkin että eilen kirjoitin eräässä toisessa keskustelussa tähän astisesta viikostani, niin tämä viikon viimeinen päivä vasta kruunasikin tämän viikon. Niille jotka eivät ole lukeneet eilistä kirjoitustani kerrottakoon että muutamia päiviä sitten kohdallani osui kerrassaan tyylikäs dumppaus. Pelkkä tekstari että tämä oli nyt tässä. Kerroin myös nähneeni naisystäväni ajelemassa kaverini kyydissään, tämä tapahtui eilen lauantaina.
Olen kaikkien ihmisten suhteen hieman varautunut, etenkin sellaisten joita en niin hyvin tunne.
Pohjimmiltani haluan uskoa ihmisistä hyvää. En ole sinisilmäinen enkä ystävysty helposti, mutta haluan kuitenkin luottaa niin sanottuihin "hyviin" ja kunnollisiin ihmisiin ja varsinkin haluan luottaa saamaani ensivaikutelmaan jostakin ihmisestä. Näin on ollut varsinkin seurustelukumppaneitteni kanssa.
Valitettavasti, tai ehkä kuitenkin onnekseni, olen saanut sydämen jossa harvoin tunnen minkäänlaisia tunteita ja ehkä osin alitajuisestikin varjelen sitä kolhuilta. Olenhan sisimmässäni varautunut ihmisten suhteen. Seurustelun alkuvaiheessa pidän kynsin hampain kiinni tunteistani ja pyrin ajattelemaan järjelläni ja kylmän viileästi analysoimaan naisen käyttäytymistä. Olen harmitellut sisäisen vaiston ääntäni joka tahtoo ilmoitella olemassaolostaan ja heristellä sormeaan.
Tämä on raskas ja ristiriitainen tilanne, sillä toisaalta haluan uskoa seurustelukumppanistani hyvää mutta toisaalta vaistoni varoittelee hänen käytöksensä ristiriidoista. Aina. Olen yrittänyt vaientaa epäilyjäni mutta ne eivät vain anna rauhaa ja minun on entistä vaikeampaa yrittää avata sydäntäni naiselleni. Ensimmäisestä suhteestani lähtien naisen epärehellisyys on koitunut suhteen tuhoksi. Kun ei ole luottamusta, niin ei ole mitään.
Muutama päivä sitten päättyneessä suhteessani sisäinen vaistoni alkoi ilmoitella itsestään joskus kuukausi sitten. Ne pienenpienet ristiriidat naiseni käytöksessä aiheuttivat epäilyksieni heräämisen. Tarkastelin kokonaisuutta enkä nähnyt mitään hälyttävää. Yritin vakuutella itselleni ettei ole mitään syytä huoleen, tämä vain johtuu siitä että olen pohjimmiltani varautunut kaikkien ihmisten suhteen ja että aiemmat huonot kokemukseni osaltaan aiheuttavat nämä epäilykset. Mutta ne pienet ristiriidat... Ne oli olemassa hänen käytöksessään.
Sattui niin että puhtaasti vahingossa pääsin yllättämään hänet hieman erikoisessa tilanteessa. Tätä oli edeltänyt välttely-yritys ja pientä hetkeä myöhemmin ja puhtaasti vahingossa näin hänet eräässä tilanteessa. Tätä selvitellessämme halusin edelleen uskoa häneen vakuuttelujaan vaikka vaistosin siinä olevan jotain muuta taustalla. Tilanne laitettiin sen piikkiin, että ihmiset ovat erilaisia. Mutta epäilys jäi, ei yksistään hänen sanojensa takia vaan pikemminkin sen vuoksi että pyrin ajattelemaan järjelläni ja analysoimaan hänen käytöstään.
Kaikista hänen vakuutteluistaan huolimatta hän valehteli minulle vasten kasvojani. Huomasin olevani taas yhden kerran samassa tilanteessa: nainen pettää luottamukseni vaikka suusta päästellään suloisia sanoja.
Ja niin... naisystäväni viettää nykyään aikaa minun kaverini kanssa. Ei hyvän kaverin, mutta kaveri kuitenkin. Tänään sen omin silmin näin.
Kaikki suhteeni ovat kaatuneet epärehellisyyteen ja siihen ettei haluta sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Olen kertonut uusille naisystävilleni aiemmista kokemuksistani ja siitä miten vaikeaa on enää luottaa täysillä toiseen ihmiseen. Olen kertonut siitäkin miten kumppanin tietynlainen käytös palauttaa kaikki muistot mieleeni ja tulen entistä varautuneemmaksi häntä kohtaan. Yksi ei tätä ymmärtänyt, mutta muuten olen saanut ymmärtävää ja hyväksyvää palautetta.
Valitettavasti nämä keskustelut eivät ole vaikuttaneet näiden naisystävieni myöhempään käytökseen vaan suhteeni kulkevat ennemmin tai myöhemmin samoja latuja ja aina satutan itseni.
En enää jaksa tällaista.
Tunnustan nyt senkin että eilen kirjoitin eräässä toisessa keskustelussa tähän astisesta viikostani, niin tämä viikon viimeinen päivä vasta kruunasikin tämän viikon. Niille jotka eivät ole lukeneet eilistä kirjoitustani kerrottakoon että muutamia päiviä sitten kohdallani osui kerrassaan tyylikäs dumppaus. Pelkkä tekstari että tämä oli nyt tässä. Kerroin myös nähneeni naisystäväni ajelemassa kaverini kyydissään, tämä tapahtui eilen lauantaina.
Olen kaikkien ihmisten suhteen hieman varautunut, etenkin sellaisten joita en niin hyvin tunne.
Pohjimmiltani haluan uskoa ihmisistä hyvää. En ole sinisilmäinen enkä ystävysty helposti, mutta haluan kuitenkin luottaa niin sanottuihin "hyviin" ja kunnollisiin ihmisiin ja varsinkin haluan luottaa saamaani ensivaikutelmaan jostakin ihmisestä. Näin on ollut varsinkin seurustelukumppaneitteni kanssa.
Valitettavasti, tai ehkä kuitenkin onnekseni, olen saanut sydämen jossa harvoin tunnen minkäänlaisia tunteita ja ehkä osin alitajuisestikin varjelen sitä kolhuilta. Olenhan sisimmässäni varautunut ihmisten suhteen. Seurustelun alkuvaiheessa pidän kynsin hampain kiinni tunteistani ja pyrin ajattelemaan järjelläni ja kylmän viileästi analysoimaan naisen käyttäytymistä. Olen harmitellut sisäisen vaiston ääntäni joka tahtoo ilmoitella olemassaolostaan ja heristellä sormeaan.
Tämä on raskas ja ristiriitainen tilanne, sillä toisaalta haluan uskoa seurustelukumppanistani hyvää mutta toisaalta vaistoni varoittelee hänen käytöksensä ristiriidoista. Aina. Olen yrittänyt vaientaa epäilyjäni mutta ne eivät vain anna rauhaa ja minun on entistä vaikeampaa yrittää avata sydäntäni naiselleni. Ensimmäisestä suhteestani lähtien naisen epärehellisyys on koitunut suhteen tuhoksi. Kun ei ole luottamusta, niin ei ole mitään.
Muutama päivä sitten päättyneessä suhteessani sisäinen vaistoni alkoi ilmoitella itsestään joskus kuukausi sitten. Ne pienenpienet ristiriidat naiseni käytöksessä aiheuttivat epäilyksieni heräämisen. Tarkastelin kokonaisuutta enkä nähnyt mitään hälyttävää. Yritin vakuutella itselleni ettei ole mitään syytä huoleen, tämä vain johtuu siitä että olen pohjimmiltani varautunut kaikkien ihmisten suhteen ja että aiemmat huonot kokemukseni osaltaan aiheuttavat nämä epäilykset. Mutta ne pienet ristiriidat... Ne oli olemassa hänen käytöksessään.
Sattui niin että puhtaasti vahingossa pääsin yllättämään hänet hieman erikoisessa tilanteessa. Tätä oli edeltänyt välttely-yritys ja pientä hetkeä myöhemmin ja puhtaasti vahingossa näin hänet eräässä tilanteessa. Tätä selvitellessämme halusin edelleen uskoa häneen vakuuttelujaan vaikka vaistosin siinä olevan jotain muuta taustalla. Tilanne laitettiin sen piikkiin, että ihmiset ovat erilaisia. Mutta epäilys jäi, ei yksistään hänen sanojensa takia vaan pikemminkin sen vuoksi että pyrin ajattelemaan järjelläni ja analysoimaan hänen käytöstään.
Kaikista hänen vakuutteluistaan huolimatta hän valehteli minulle vasten kasvojani. Huomasin olevani taas yhden kerran samassa tilanteessa: nainen pettää luottamukseni vaikka suusta päästellään suloisia sanoja.
Ja niin... naisystäväni viettää nykyään aikaa minun kaverini kanssa. Ei hyvän kaverin, mutta kaveri kuitenkin. Tänään sen omin silmin näin.
Kaikki suhteeni ovat kaatuneet epärehellisyyteen ja siihen ettei haluta sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Olen kertonut uusille naisystävilleni aiemmista kokemuksistani ja siitä miten vaikeaa on enää luottaa täysillä toiseen ihmiseen. Olen kertonut siitäkin miten kumppanin tietynlainen käytös palauttaa kaikki muistot mieleeni ja tulen entistä varautuneemmaksi häntä kohtaan. Yksi ei tätä ymmärtänyt, mutta muuten olen saanut ymmärtävää ja hyväksyvää palautetta.
Valitettavasti nämä keskustelut eivät ole vaikuttaneet näiden naisystävieni myöhempään käytökseen vaan suhteeni kulkevat ennemmin tai myöhemmin samoja latuja ja aina satutan itseni.
En enää jaksa tällaista.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olen todella pahoillaan siitä mitä olet kokenut. Jotenkin sun teksti kosketti (varmaan muitakin lukijoita) ja on oksettavaa et niin moni ihminen pettää tai ei muuten vaan sano rehellisesti miten asiat ovat; vedättävät toisia tai muuten vaan luikertelevat pois mahdollisista epämiellyttävistä tilanteista. Kunniallisuutta ei tosiaankaan taida löytyä monesta ihmisestä. Mua oikein ärsyttää että niin moni ihminen on niin heikko, ettei voi pistää itseensä likoon, edes sen takii et toisella säilyis jotenkin edes oma kunnia. Mutta herra Aurinko, jokaisella on oma toistuva juttunsa, minkä kanssa joutuu painimaan. Mulla taitaa olla se et ihastun sellaisiin miehiin jota en voi saada. Tiedä miksi..?
sitä, että olet tullut kohdelluksi väärin, on pakko sanoa, että kirjoituksesi tuo minulle mieleeni ex-mieheni, joka oli aivan sairaalloisen mustasukkainen ja vielä syyttä.
Hän vahtasi menemisiäni ja vaati jatkuvasti selityksiä kaikista keskusteluistani, joita olin käynyt muiden ihmisten kanssa.
Ja kun päivän jokainen minuutti asetetaan kyseenalaiseksi, ei kukaan pysty menemisiään tilittämään aukottomasti sillä tarkkuudella.
Ja kun keskustelu lähti aina siitä, että jouduin todistamaan syyttömyyttäni, ei suhde jatkunut ilman pysyviä vaurioita.
Mieti, onko tällä asialla mitään tekemistä sinun kanssasi. Sillä uusi tyttöystäväsi ei KOSKAAN ole syyllinen entistesi virheisiin. Niinpä uudella suhteella ei voi olla pitkää tulevaisuutta, jos aina suhtaudut ihmiseen kuin että hän olisi jo lähtökohtaisesti syyllinen.
Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä epäonnisten suhteideni kanssa. Ainakaan minun puoleltanai.
...jotenkin kyllä kuulostit "kyttäävältä" vaikket sitä siis itse ilmeisesti huomaakkaan.
Tod näk. puolisosi kuitenkin kärsii tästä.
Pettävät puolisot on niin syvältä kuin olla ja voi. Aloin itse ihmetteleen monen vuoden liiton jälkeen kerran mieheni touhuja mutta hän vakuutteli ettei hän nyt missään vieraissa käy. Kerran alkoi kännissä riidan aikana kertoon kuinka mä olen niin tyhmä etten huomaa vaikka se pettää mua kymmenien akkojen kanssa ja kertoili keitä minun kavereita se oli nussinut ja kuinka hyviä ne oli sekä kuinka oli minun synnytyslaitoksella olo aikana vienyt niitä ämmiä meille kotiinkin. Haukku ja pilkkasi ja kertoi vielä erään nimenkin.
Soitin seuraavana päivänä sille naiselle tarkistaakseni että onko näin oikeesti käynyt ja nainen myönsi asian. Silmät aukesi näkemään totuuden ja sain selityksen monille mieltäni askarruttaneille jutulle joille tuli nyt luonnollinen selitys, ainainen pettäminen. Minä herättelin miehen ja kerroin että liitto oli ohi, pakkaa tavarasi. Mies alkoi itkua vääntään ettei ymmärrä mikä häneen meni kun sillä lailla mulle illalla valehteli mutta oikeesti hän ei ole mua ikinä pettänyt. Kertoessani että viimeisin nainen myönsi asian ja se riittää mulle, muita ei tähän tarvi sotkea niin hän alkoikin väittään että se nainen valehteli mulle kostaakseen. Viimeksi kun hän oli baarissa niin se nainen oli tullut vonkaan ja tarjoon itseensä mutta mies oli suoraselkäisenä kieltäytynyt ja sen takia se nainen kosti. Totesin vaan että enää ei mene valeet läpi, lähde.
Sen jälkeen aloinkin kuuleen tutuilta ja "kavereilta" että mies oli nähtykkin monesti ihan avoimesti kulkevan eri naisten kanssa tai baareissa nuolemassa muita, mulle ei vaan kukaan ollut viitsinyt kertoa, olen siitä niillekkin vieläkin vihainen. Ainoa asia mitä ihmettelen oli että ihme kun sillä lumpustamisella ei ollut mitään tautia saanut ja tuonut vielä mullekkin.
Ei tää ollut ainoa pettävä mies mun elämässäni mutta ehdottomasti pahin ja törkein. Vaikea on tosiaan enää luottaa mutta yritettävä kuitenkin on koska kyllä niitäkin on jotka ei valehtele ja petä.
On minullekin käynyt niin ettei kukaan kerro totuutta naisystäväni tekemisistä vaikka sen tietävätkin. Eivät halua sotkeentua toisten asioihin vaikka niin tuttavaa esittävätkin. Kun jotain tällaista kokee niin on entistä vaikeampaa luottaa ihmisiin.
muuten, että kunnon konna aina yrittää valehdella silmät ja suut täyteen "pelastuakseen"...aina vängätään ja tehdään vaikka miten mielikuvituksellisia asioita pelastaakseen oman nahkansa. Rouheesti pihalle vaan! Joskus saattaa tulla kyl aika uskottavaakin tuubaa...jolla tilanne rauhoittuu hetkeksi...mut eköhän jonku kunnon ällötyksen saa taas uudesta asiasta narautettua :) Oi voi.
Pidän tuollaista ettei edes kerrota vaikka näkeekin ihan pettämisen veroisena touhuna. Mitä ne siitä hyötyy ettei kerro vaikka tietää?
Kuuntelee eka mun juttuja kun kerron että mies lähti miespuoleisen kaverinsa mökille talkoisiin ja kuulija onkin itse nähnyt/tietää että se miespuoleinen kaveri olikin nainen jonka kanssa menivät viettään jotain seksilomaa hotelliin. Saa nauraa "partaansa" vahingonilosena kun toista petetään muuta syytä en keksi.
Kyllä mä ainakin yritän jos varmaksi tiedän niin jotenkin saada toisen tietoon asian. Jos en muuta keksi niin kirjoitan lapun missä on vaikka paikat ja kellonajat ja siitä saa, yleensä nainen on se petetty osapuoli, petetty päättää ite mitä uskoo tai haluaa uskoa mutta vaikka ei uskoiskaan niin mun omatunto on ainakin puhdas.
Näin kaverin miehen kerran baarissa nuolevan ja hierovan jotain eukkoa yhdessä nurkassa. Mies huomasi minut ja tuli jotain lässyttään ettei se ole pettämistä. Totesin että minun arvoissani se on jo jonkin sortin pettämistä mutta kaverihan sen saa päättää itse oliko vai ei. Sulla on huomiseen klo 12.00 aikaa itse kertoa asia ja sen jälkeen soitan kaverilleni ja kysyn kerroitko, jos et niin kerron sitten itse. Ei se ollut uskaltanut kertoa (vaikka ei omasta mielestään mitään pahaa ollut tapahtunut, kai sen sitten olisi uskaltanut kertoa??) joten jouduin itse kertoon.
Ei ne sen takia eronnut mutta pettämisen rajat kaveri teki miehelle vastaisuuden varalle hyvin selväksi ettei tule enää tulkinnallisia mokia. Kaveri oli muuten minulle tosi kiitollinen että uskalsin kertoa koska pettämisen raja tuppaa häviään pitemmän päälle jos kiinni ei jäädä. Olisin itsekkin ollut tosi kiitollinen jos joku olisi vaivautunut kertomaan enkä olisi hukannut kallisarvoista elämääni kylän yleisen kanssa.
joo...kuulostaa tutulta. Kun aloin epäillä, että mieheni pettää minua, ja kysyin sitä häneltä, joka toinen viikko kun riitelimme, hän sanoi pettäneensä, joka toinen viikko sanoi että valehteli ja halusi vain satuttaa minua kun sanoi pettäneensä! :) heh! Kun asia varmistui... (pientä salapoliisityötä, muutama puhelinsoito jne), ukko lensi pihalle ja takasin en ottanut vaikka 2 vuotta soitteli ja aneli... Väittää vielä tänäkin päivänä että mitään ei tapahtunut, no valehtelu ja uhkailu pettämisestä on jo tarpeeksi mulle..
päähän juuri tuo valehteleminen. Jos on niin paska olla liitossa että täytyy vieraissa käydä poraamassa kun eukko ei ymmärrä tai muuta sontaa ja täytyy päästä painaa muita niin miksi ei sitten eroa? Ja miksi kiinni jäädessään alkaa vielä valehteleen ettei se ero tulisi?
Uskomattomia vastenmielisiä limanuljaskoita, ei voi muuta sanoa. Ex-mies kun vonkas minua jonkin ajan päästä takaisin niin totesin tyynesti etteikö se vieras pillu sittenkään maistukkaan hyvältä kun ei ole ketään ketä pettäis ja näin lisäis homman nautinnollisuutta, voithan sä leikkiä että me ollaan vielä liitossa niin saat vanhan tatsin mukaan takaisin touhuihis. Ei se vastannut mulle mitään:D
pettäjää ottaa takaisin, ne harvemmin siitä mihinkään muuttuu. Yhden kerran voi laittaa vaikka minkä mokan piikkiin mutta siitä eteenpäin pitäis jo kertoa kaikille että toinen ei ymmärrä parisuhteen merkitystä eikä siihen pysty, ulos vaan..
tapaa erota hanakammin kuin miehet. Miehet ehkä vähä varmistelee, että on paikka jo valmiina eron jälkeen, ettei jää yksin :(
Sitte noita valehtelevia limanuljaskoita löytyy naisistakin..jotkut (ex-)tuttavuudet oli kansa samanlaisia...jos niitä jostain joskus epäili niin kauhea älämölö ja haukkuvat epäilijän. Noo, positiivista se, että ne pääsee kyl aika hyvin kavereistaan eroon. Ne on pahimpia, jotka osaa valehdella niin hyvin, että kaikki menee täydestä..ja joskus parin vuoden päästä vasta tajuu tulleensa kusetetuksi.
muuten aikas totta monen kohdalla, siis se että miehellä on aika usein jonkin sortin "hoito" tiedossa valmiiksi minkä luokse sitten mennä mahdollisen eron sattuessa. Sen takia muuten eron ottaneet -tilastoissa naiset johtaa koska mies jättää ne paperityöt sitten naisen harteille lähteissään tai joutuessaan lähteen.
Löytyy naisistakin, itse tiedän yhden jolle olen päässyt hieman kommentoimaankin mielipiteitäni sen touhuista ja yksi ei nyt ihan petä mutta katsee miehiä sillä silmällä ja flirttailee. Sille olen kanssa päässyt sanoon kun se on valittanut jostain et "ihan varmasti mun mies katsoi sen eukon perää" että pidähän nyt suus kiinni kun itse teet samaa.
Että kyllä löytyy kummastakin sukupuolesta mutta en silti lähtisi yleistämään että KAIKKI pettää.
toisten ihmisten tekemisiä, kenenkään, voi itse päättää tai määrätä. Anna ihmisten olla ihan sellaisia kuin ovat ja mennä jos siltä tuntuu. Älä pelkää yksin oloa, kaikki me oikeasti ollaan yksin. Hyppää näin ollen pallottelun kelkasta pois. Älä pidä muita ihmisiä "vihollisinasi" vaan hyväksy heidät sellaisina kuin he oikeasti ovat. Tykätä voi toisesta ihmisestä vaikka ei häneltä saisikaan vastakaikua eikä näin ollen olisi yhteydessä. Voit lohduttautua sillä, että asianlaita on aivan kiinni kyseisestä ihmisestä, ei sinusta. Ole siis ystävällinen silti, jos tykkäät.
Näin ollen teet ihan mitä tykkäät ja ehkäpä joskus kohtaat ihmisen joka osaa sua arvostaa ja kunnioittaa niin kuin sinä häntä. Tämä ei tarkoita että sun tarvis "vierastaa" muita ihmisiä, vaan että kaikista suurin onni on löytynyt kumppanistasi. Ja sehän voi olla ettei elinaikanaan ehdi löytää kumppania, kun jokainen päivä on ainutkertainen lahja, ei itsestään selvyys.
Se tässä taitaa ollakin kun kumppaneiden käytös toistaa samaa kaavaa niin ei se lisää luottamusta ihmisiin. Ei ole mukavaa kokea uudelleen ja uudelleen samoja ikäviä asioita. Aina se tuntuu yhtä pahalta, kerta kerralta ehkä jopa pahemmalta.
Minä en pidä tykkäämisestä ilman vastakaikua. Jos toinen lähtee, niin en jää hännystelemään. Tietenkin vaatii oman aikansa päästä suhteen yli.
hae seuraa netistä...se pelastaa jo aika monelta hiustenrepimiseltä päästä :) En vihjaa, että hakisit seuraa netistä, vaan että jos tapaat hakea.
Juu. Tota on miehissäkin. Nuorissa, vanhoissa, pitkissä, pätkissä jne. Kandee luottaa vaan sisäiseen vaistoonsa, ja heittää reilusti vaan "mäelle" sellaiset ihmiset, joita ei kaipaa seuraansa...eikä siinä tarvi ihmeemmín hakea jotain raskauttavia todisteita toista vastaan, että voisi laittaa jutun poikki...se riittää ettet itse halua olla jonkun kanssa tai että susta tuntuu ettei hommasta sinun puolelta tule mitään.
Aika törkee kaveri sulla, muuten.
En tapaa hakea seuraa netistä. En ole edes kokeillut. Suosin perinteistä tavataan & tutustutaan-metodia.
Olet kyllä oikeassa sen suhteen että homman voi laittaa poikki jo alkuvaiheessa. En vaan haluaisi tehdä liian hätäisiä ratkaisuja eikä kohdalleni ole edes sattunut sellaista tilannetta, missä olisin halunnut heti alussa viheltää pelin poikki.
.....ja vian ei tarvitse olla perin suuri, kun se sijaitsee korvien välissä.
Vielä sä oikeankin löydät, kun vähän relaat.
Olet niinkuin minä. Odotat ihmisiltä paljon, vähintään yhtäpaljon kuin itseltäsikin, ja petyt, kun muut eivät täytä odotuksia. Tietysti ikävät suhteet menneisyydessä, kuten pettämiset ja valehtelut, ovat osasyynä tähän, että ei enää haluaisi satuttaa itseään uuden "pettäjän " kanssa. Mutta ihmiset ovat valitettavasti epätäydellisiä. Kaikki ihmiset valehtelevat joskus. On sinusta itsestä kiinni mitä annat anteeksi, ja mitä et. JOkaiseen uuteen suhteeseen pitäisi kuitenkin yrittää mennä luottavaisin mielin, koska vanhoja pettymyksiä ei saisi tuoda uuteen parisuhteeseen. Tästä teksitistä paistaa varmaan läpi sama kyynisyys, mitä itse koet myös, mutta yritetään uskoa!
Niin minäkin olen kertonut uudelle miesystävälleni siitä, miten minulle on aikaisemmissa suhteissa petetty ja valehdeltu, ja kuinka vain haluan että oltaisiin rehellisiä... Neuvo: Siitä ei ole mitään hyötyä . IHminen korkeintaan ajattelee, että sinussa on jotain vikaa, kun toisen on pitänyt pettää... Joten ei kannata "surkutella" tai puhua mitään entisistä suhteista. Katsoo rauhassa minkälainen uusi tyyppi on, jos on viitettä siihen, että ei pidä lupauksiaan, ja sanojaan, niin semmoinen ihminen ei ole arvoisesi, olipa kyseessä rakkaus tai ystävyys.
Olenkohan sittenkään samanlainen? Parisuhteeseen toivon rehellisyyttä ja tietynlaista suoraselkäisyyttä, mutta muutoin en odota ihmisiltä kovinkaan paljoa. En siis petykkään turhan usein.
Minulle on melkoisen vaikeaa unohtaa entiset pettymykseni uudessa suhteessa. En "tyrkytä" kokemuksiani mutta luontevassa tilanteessa saatan ottaa ne puheeksi. Olen alkanut miettiä itsekin sitä ettei kokemusten kertomisesta taida olla mitään hyötyä. Aiemmin motiivinani on ollut pelkästään se että olen peilannut naisystävälleni omaa käytöstäni tietyissä tilanteissa aiempien kokemusteni kautta; suhtaudun tähän asiaan näin ja tähän näin koska viimeksi kävi näin. Olen toivonut tämän herättävän joitakin ajatuksia uuden kumppanini sisällä ja olen toivonut että hän arvostaisi minua sen verran ettei tieten tahtoen "antaisi" minun kokea samoja asioita uudelleen. Mutta tästä ei ole ollut mitään hyötyä. Ehkä olisi parempi jättää kertomatta omasta historiastaan. Ehkä olen vain tavannut vääriä ihmisiä. Kun ei enää jaksaisi tätä yhtä ja samaa.
Kaikilla meillä on kipeitä kokemuksia, jotka todellakin vaikuttavat siihen, miten missäkin tilanteessa toimimme ja tunnemme. Tai jos ei ole, niin sitten on kyseessä täysin tunteeton ihminen (ja sellaisen kanssa ei ole kiva olla suhteessa...) Jos jätät kertomatta "oudon" käyttäytymisesi syyn, niin toinenhan on silloin entistä enemmän ymmällään. Kyllä tällaiset on minun mielestäni niitä tilanteita, joissa toista vasta paremmin oppii tuntemaan ja se luottamus todella pääsee kehittymään. Jos oikeasti haluaa toisen kanssa jotain suhdetta rakentaa, niin silloin kyllä haluaa tietää myös toisen "heikkouksistakin".
Ja kyllä: olet vain tavannut vääriä ihmisiä. Kyllä niitä suoraselkäisiä, empatiakykyisiä ja muutenkin hyviä on olemassa, tiedän sen.
Olen samoilla linjoilla, on parempi perustella omaa käytöstään. Toivottuja vaikutuksia sillä ei ole ollut. Valitettavasti. Uskomattoman huonoa tuuria ihmissuhteissa, tai sitten epärehellinen käytös on todella yleistä. Lotossakin olen saanut 3 kertaa peräkkäin 4 oikein niin miksi näitä onnenrippeitä ei riitä ihmissuhteisiini.
Jos on epäonnea peleissä, on onnea rakkaudessa. Varmaan se sitten toisinpäinkin toimii... Kyllä vanha kansa tietää nämä jutut. ;)
ensimmäisestä suhteestasi hirveä epäluulo naisia kohtaan yleensä. Kannattaisikohan yrittää päästä eroon peloista?
Muutenkin se, että odottaa naisilta kaikista pahinta tuo tullessaan vääjäämättä tuon tuloksen jossakin vaiheessa. Omat negatiiviset asenteet välittyvät naiselle ja lopulta saa tämän toimimaan juuri odottamallasi tavalla. Ei kukaan halua olla negatiivisten odotusten kohteena kovin pitkään.
Koska suhteesi aina kulkevat samoja latuja, niin ymmärrät varmaankin, että kyse on sinusta. Sinun ajatuksistasi, peloistasi, asenteistasi ja odotuksistasi naisia kohtaan.
Kenelläpä ei olisi? Uudelleen ja uudelleen suhteet päättyvät samoihin syihin. Luottamuksen puuttumiseen, epärehellisyyteen. Suhteeni ovat kuin Päiväni murmelina-elokuvasta. Erona on että vaikka yritän toimia hieman eri tavoin lopputulos on silti sama.
En odota naisilta kaikista pahinta vaikka epäluuloinen olenkin. Aloitan suhteet avoimin mielin, yritän ja eritoten haluan luottaa. Kun analysoin hänen käytöstään saadakseni tietää onko hän luottamuksen arvoinen, niin jossakin vaiheessa ne sisäisen vaiston äänet antavat kuulua itsestään. Harmikseni äänet pitävät paikkansa.
En jaksa uskoa suurimman syyn löytyvän itsestäni. Enhän itse ole epärehellinen ja keskityn vain yhteen naiseen kerrallaan. Kyllä naisystävissäni ja heidän luonteissaan on ollut se varsinainen syy. Onko mielestäsi odotukseni epärealistisia jos odotan kumppaniltani rehellisyyttä?
Euroopan presidentin, eli Vanhasen kanssa. "Pelkkä tekstari että tämä oli nyt tässä." :D
Pidän enemmän vaaleaveriköistä.
Harmin paikka. Olen brunette.
Itselläni sama juttu. Kohteet täysin erilaisia, kaava ja kuvio sama. Joo joo tiedetään mikä...
Mikä siis vialla? sen kun joku tulisi ja kertoisi.
Miksi me haluamme jotain mitä emme saa? Parisuhdetta? Kuinka kauan jaksamme uskoa sen onnea ja autuutta tuovaan vaikutukseen? Tuoko se meille varmasti onnen?
Biologiselta ja evolutiiviselta kannaltahan parisuhteen tehtävä on vain jatkaa sukua. Siihen menee normaalisti se muutama vuosi. Sitten loppuu niiden rakkaus- ja uskollisuushormonien eritys.
Näitä asioita olen väkisinkin alkanut miettimään sinkkuillessani. Osaammeko nauttia elämästä näin vai tulemmeko aina odottamaan jotain mitä meillä ei nyt ole? Hmm näitä asioita miettiessä...
Tarvitsemme todisteita että jaksaisimme uskoa onnelliseen parisuhteeseen. Minulla tekee kyllä tiukkaa, niin pahalta tuntuu. Tälläkin kertaa.
Edelleen haluaisin uskoa siihen että jonakin päivänä tapaan naisen joka on samaa maata minun kanssani, että hän arvostaa luottamusta, rehellisyyttä, avoimuutta ja osaa keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan ja viheltää pelin poikki heti kun alkaa tuntua siltä.
Eihän todisteeksi vaadita kuin yksi onnistunut parisuhde. Mutta missä tämä nainen on joka palauttaa uskoni ja luottamukseni hyvään?
Suhteissasihan yhdistävä tekijä olet sinä itse, oli ne naiset miten erilaisia tahansa. Siinä mielessä ei ole niin yllättävää, että ne ovat kulkeneet samoja latuja.
Hyvä, että silti jaksat luottaa, niin itsekin teen vaikka törmännyt juuri tuohon uskottomuuteen. Mutta kannattaa muistaa, että se sinun tunteettomuus voi satuttaa sitä kumppaniasi ja pahasti, jos samanlainen, uskollinen ihminen, mukaasi eksyy.
Lykkyä tykö!
Monasti koen itsekin tunteettomuuden todelliseksi riipaksi. Olen potenut huonoa omaatuntoakin tunteettomuuteni vuoksi. Tuntuu että "sydämettömänä" käytän naisystävääni hyväkseni vaikka ihan aidosti hänestä välittäisinkin.
Mun miehellä oli tollasta menneiden koettelemusten luottamuspulaa myös. Sitä sitten itse yritti mahdollisimman paljon osoittaa että on luottamuksen arvoinen ja voi todella avautua tunnepuolella täysin. Mutta rankkaa se oli, vaikka en todellakaan ajatellut, että mies ilkeyttään sen tekisi tai käyttäisi juuri hyväkseen, sitä vain haluaa ns. suojella itseään. Mutta sillä ei pitkälle pötkitä ja sitä ON uskallettava, jos jonkunlaisen hyvän parisuhteen elämässään haluaa. Ja lopulta tuosta tuli isokin konflikti, jossa suoraan asiasta puhuin. Teki jo niin pahaa itse miehen takia, että noinko aikoo elämänsä ns. hukkaan heittää tuolla saralla. Ei tule pettymyksiä juu, muttei mitään muutakaan. Sitä on vaan uskallettava, eihän sitä muuten voi koskaan tietää onko se toinen luottamuksen ja kaiken sen arvoinen.
Noh, mies tuosta muuttui ja ryhtyi luottamaan yhä enemmän ja enemmän. Vuosikaudet ollaan yhdessä oltu eikä mies ole vieläkään muutosta katunut. Tuskin sinunkaan naisystävä kokee, että hyväksi häntä käytät. Mutta se on kyllä tuskasaa katsoa vierestä toisen puolesta ja itsellekin, kun tietää että ilman avoimuutta homma on menetetty. Sekin luo oman vivahteensa, jos vaikka naisystäväsi on taas avoin sinulle, hän on laittanut itsensä alttiiksi suhteessa suhun, ja kun näkee ettei toinen halua samaa. Tässä on ero muihin petetyiksi tulemisiin se, että mainitussa tilanteessa täytyy jossitella, mitä jos toinen olisi ollut avoin. Se on suuri harmi, jos kumpikin olisikin voinut toisiaan arvostaa ja kunnioittaa.
Menee selittelyksi, mutta aiemmat kokemukset kerryttävät varautuneisuutta, tavallaan alitajuisesti pelkään aiempien kokemusten uusintaa.
Aivan suhteen alussa haluan luottaa ensivaikutelmaan, saamani ensivaikutelma on niin vahva että se on kestänyt koko suhteen ajan. Naisystävieni ikävän käytöksen jälkeenkään en usko ensivaikutelman pettäneen.
Voi kuulostaa erikoiselta mutta näin se on. Tämä aiheuttaa sinänsä ristiriidan koska en usko heidän muuttuneen suhteemme aikana siitä, mitä he pohjimmiltaan ovat. Ovat olleet jo ennen tutustumistamme. Täten joudun myös pohtimaan sitä miksi saamani "hyvän ihmisen" ensivaikutelma ei ole koskaan pitänyt paikkaansa.
Luulen että osa ihmisistä on todella kaksinaamaisia ja itse olen varmasti tavannut vain heitä. Ehkä he ovat aidosti halunneet tutustua minuun mutta jossain vaiheessa ovat huomanneet ettei juttu toimi. Tästä ei hiiskuta mitään, päällepäin vakuutellaan ystäville, sukulaisille ja tuttaville omaa onnellisuutta. Sisimmässään he kuitenkin tietävät totuuden, ettei asiat ole niin hyvin kuin annetaan ymmärtää eikä heidän tunteensa ole niin voimakkaat kuin mitä annetaan ymmärtää. Minullekin on vannottu rakkautta, suunniteltu yhteenmuuttoa ja niin edelleen mutta silti, silti he ovat tietäneet sisimmässään ettei tästä tule mitään.
Tuntuu todella pahalta, sisintä oikein korventaa kun tämä asia käy ilmi. Naisystäväni eivät ole koskaan kertoneet minulle suoraan sisimpiä tuntojaan, suloisia sanoja tulvii suusta mutta kaksinaamaisuuttaan eivät kerro totuutta minulle.
Minä haluan luottaa, mutta aiemmat kokemukset muistaen haluan olla varma siitä että voin aidosti luottaa, yrittää avata sydämeni. Niin pahalta ne aiemmat kokemukset ovat tuntuneet että suojamuuri sisimpäni ympärillä on vain vahvistunut. Eikä yksikään nainen ole todistanut olevansa luottamuksen arvoinen. Valitettavasti olen löytänyt itseni oravanpyörästä, enkä tiedä miten täältä pääsee pois.
Mainitsit teidän konfliktista, niin kaipaan itsekin kykyä puhua niistä sisimmistä tunnoista. Ihmisten ei pitäisi pantata tunteitaan, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan vaan niistä pitäisi keskustella. Herätellä se kumppani huomaamaan ne asiat, jotka kenties ärsyttävät. Valitettavasti jotkut odottavat toisen osaavan lukea ajatuksia. Kun muutosta ei ala kuulua niin aletaan etsiä uutta, ei edes yritetä loppuun asti.
Se on fakta että maailma on täynnä huoria ja pukkeja. Kaikki ei oo semmosia ja toivottasti tää maailma ei semmoseks paskaläjäks muutu kokonaan.
Muutenkin kaikki on niin vitun seksististä! Pannaan viikonloppuna aina uutta panoa ja harrastetaan vaan panoja. Seksi on nykyään tärkeempää kun suhde. Ei ihme, että pettämistä tulee, kun on totuttu, että uus elin on mukavaa vaihtelua. Mä en perusta omaa arvomaailmaani yhdenillan jutuille enkä muutenka seksille. Mut en mä vihaa niitä jotka panee panemistaan, kuhan suhteessa sitten osataan elää rehellisenä vaikka sitä pillua tai kullia ei aina anneta.
Toivottavasti on monia ihmisiä vielä olemassa, jotka osaavat arvostaa omaa kultaa ja sen kanssa sekstailua eikä lähe hakeen seuraa baarista. Liian usein suhteen ongelmia paetaan toisen syliin.
Liian usein ihmiset pakenevat omia ongelmiaan vieraaseen syliin. Ei edes haluta sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Kun tulee vaikeaa niin ymmärrystä ja lohtua haetaan vieraan ihmisen luota.
Ehkä nykyajan trendi on sellainen, maailmaan on luotu kuva missä kaikki ihmiset ovat äärettömän seksuaalisia olentoja, varsinkin kaikkien menestyjien tulee olla aktiivisia seuranhaussa.