Pettäminen on pahin asia mitä toinen voi tehdä. Menee mielestäni jopa parisuhdeväkivallan edelle (mikä sekin on paha asia). MUTTA aina kun puhutaan siitä kuka kärsii, mainitaan vain petetty puoliso (ja toisinaan myös kakkonen). Minne unohtuvat lapset, jos sellaisia on. Lapsetkin kärsivät, eivätkä he osaa käsitellä tunteitaan yksin.
Itse sain lapsena ja nuorena seurata kuinka isäni petti äitiäni lukuisten naikkosten kanssa, jopa alaikäisten. Näin asioita ja kuulin asioita joita ei sen ikäisenä olisi pitänyt nähdä tai kuulla. Aluksi en tajunnut kaikkea näkemääni ja kuulemaani, mutta iän myötä lisääntyi ymmärryskin. Ahdistuin tästä kaikesta ja aloin näkemään seksipainajaisia ja pettämispainajaisia.
Äidistä ei ollut minua auttamaan, hän kärsi niin kovasti isän pettämisestä että masentui ja joutui aika ajoin sisään sairaalaan.
Mikä hölmöä, olin tavallaan äärettömän mustasukkainen näille tyttöystäville. En pitänyt isästäni enkä ollut isästäni mustasukkainen, vaan siitä että nämä tyttö/naisystävät saivat sellaista mikä kuului minulle. Esim. kun oli syntymäpäiväni tai joulu, äiti sanoi minulle, että ikävä kyllä nyt ei ole oikein rahaa ostaa sinulle kunnollista lahjaa kun isäsi laittoi juhlaa varten varatut rahat tyttöystäväänsä. Niille isä osteli aina lahjoja ja esitteli niitä minulle ennen antamistaan. Minä en saanut isältä koskaan mitään, paitsi haukkuja. Isä muisti aina sanoa, kuinka minä en ole kovinkaan kummoinen tyttö, vaan hänen tyttöystävänsä on juuri sellainen kuin tytön pitääkin olla. Itse sain kulkea liian pienissä ja kuluneissa vaatteissa kun samalla tyttöystävät saivat jatkuvasti uusia vaatteita. Olin siis kateellinen niistä rahoista mitä isä antoi muille ja minä ja äiti jouduttiin tulemaan toimeen äidin palkalla. Äiti kuitenkin maksoi asunnon ja ruoat sun muut, ja toisinaan joutui jopa lainaamaan rahaa isälle, vaikka tämä tienasi koko ajan parempaa palkkaa.
Tietenkin äidin olisi pitänyt jättää tuollainen hyväksikäyttävä ukko, mutta lapsi ei voi oikein tehdä mitään tilanteelle. Ei voi edes poliisille soittaa kun äiti uhkaa tappaa itsensä koska totuuden paljastuminen isästä olisi niin häpeällistä.
Ajatuksenani oli kertoa, kuinka lapsen näkemä pettäminen voi olla lapselle todella tuskallista ja vaikeasti käsiteltävä aihe. Ja muutenkaan lapsen ei pitäisi nähdä seksiä. Vaikka mitä hämmentäviä ajatuksia pyörii päässä, ja kamalia muistikuvia on ikuistettuna päähän. Pitäisi miettiä pettäjän kuin myös kakkostenkin, että mitkä seuraamukset teoilla on ja kuka kantaa vastuun.
Olenkohan ainoa joka on varttunut pettämisten keskellä ja kantaa siitä arpia mukanaan?
Itse sain lapsena ja nuorena seurata kuinka isäni petti äitiäni lukuisten naikkosten kanssa, jopa alaikäisten. Näin asioita ja kuulin asioita joita ei sen ikäisenä olisi pitänyt nähdä tai kuulla. Aluksi en tajunnut kaikkea näkemääni ja kuulemaani, mutta iän myötä lisääntyi ymmärryskin. Ahdistuin tästä kaikesta ja aloin näkemään seksipainajaisia ja pettämispainajaisia.
Äidistä ei ollut minua auttamaan, hän kärsi niin kovasti isän pettämisestä että masentui ja joutui aika ajoin sisään sairaalaan.
Mikä hölmöä, olin tavallaan äärettömän mustasukkainen näille tyttöystäville. En pitänyt isästäni enkä ollut isästäni mustasukkainen, vaan siitä että nämä tyttö/naisystävät saivat sellaista mikä kuului minulle. Esim. kun oli syntymäpäiväni tai joulu, äiti sanoi minulle, että ikävä kyllä nyt ei ole oikein rahaa ostaa sinulle kunnollista lahjaa kun isäsi laittoi juhlaa varten varatut rahat tyttöystäväänsä. Niille isä osteli aina lahjoja ja esitteli niitä minulle ennen antamistaan. Minä en saanut isältä koskaan mitään, paitsi haukkuja. Isä muisti aina sanoa, kuinka minä en ole kovinkaan kummoinen tyttö, vaan hänen tyttöystävänsä on juuri sellainen kuin tytön pitääkin olla. Itse sain kulkea liian pienissä ja kuluneissa vaatteissa kun samalla tyttöystävät saivat jatkuvasti uusia vaatteita. Olin siis kateellinen niistä rahoista mitä isä antoi muille ja minä ja äiti jouduttiin tulemaan toimeen äidin palkalla. Äiti kuitenkin maksoi asunnon ja ruoat sun muut, ja toisinaan joutui jopa lainaamaan rahaa isälle, vaikka tämä tienasi koko ajan parempaa palkkaa.
Tietenkin äidin olisi pitänyt jättää tuollainen hyväksikäyttävä ukko, mutta lapsi ei voi oikein tehdä mitään tilanteelle. Ei voi edes poliisille soittaa kun äiti uhkaa tappaa itsensä koska totuuden paljastuminen isästä olisi niin häpeällistä.
Ajatuksenani oli kertoa, kuinka lapsen näkemä pettäminen voi olla lapselle todella tuskallista ja vaikeasti käsiteltävä aihe. Ja muutenkaan lapsen ei pitäisi nähdä seksiä. Vaikka mitä hämmentäviä ajatuksia pyörii päässä, ja kamalia muistikuvia on ikuistettuna päähän. Pitäisi miettiä pettäjän kuin myös kakkostenkin, että mitkä seuraamukset teoilla on ja kuka kantaa vastuun.
Olenkohan ainoa joka on varttunut pettämisten keskellä ja kantaa siitä arpia mukanaan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
vanhempi joka sotkee lapsensa mukaan omaan suhteeseensa/liittoonsa.
Ensinnäkään pettäminen ei ole pahinta mitä voi toiselle tehdä.
Ymmärrän kyllä miksi noin tunnet, sillä olet lapsuudesta asti ollut vedettynä vanhempiesi toimesta isäsi suhteisiin. Kerroit kuinka olit tyttöystäville mustasukkainen jne..
Jos vanhempien liitossa esiintyy pettämistä, sitä ei kuulu kasvuikäisille lapsille kertoa.
Lapsi ei ymmärrä asioita kuten aikuinen, vaan asiasta tulee pienen lapsen mielessä, vanhempien asenteiden ja kertoman perusteella iso musta möykky.
Sinäkin olet luultavasti pelkojesi ja lapsena oppimiesi asenteiden perusteella alkanut näkemään pettämisen pahimpana mahdollisena asiana.
Mutta eikö olisi kamalampaa elää ihmisen kanssa joka pitää sinua omaisuutenaan, ja kohtelisi sen mukaan. Tai kamalampaa olisi elää rakkaudettomassa suhteessa. Et merkitsisi puolisollesi mitään, muuta kuin mahdollisten lastenne vanhempaa.
Pettäminen EI ole pahinta mitä voi tehdä.
Pahinta on välinpitämättömyys, omistushalu, väkivalta, mustasukkaisuus.
Mitä lapsiin tulee pettäminen kuulu lasten maailmaan, eikä aikuisten koskaan tulisi vetää lapsia mukaan sellaiseen asiaan mitä he eivät kykene ymmärtämään.
Vanhempien tulee suojella lapsiaan tuollaisilta ja hoitaa oma suhteensa käyttämättä lapsia koston ja kiristyksen välineenä.
Surullinen on tarinasi. Mutta itse myös jokseenkin epätasapainoisessa kasvuympäristössä kasvaneena, voin sanoa, etteivät minuun ole vaikuttaneet asiat noin radikaalisti. Pettämisestä ei ole tullut elämässäni jotain mustaa aukkoa, asiaa josta ei voi päästä yli.
Sinulle voisi suositella terapiaa, jossa saisit käydä lapsuuttasi läpi ja alkaa purkaa hieman vääristyneitä asenteita.
Itse näin lapsena vanhempieni välillä todella pahaa väkivaltaa ja myös pettämistä, onnekseni olen ympäristön ja itseni toimesta saanut prosessoitua nuo asiat läpi, eikä minulle ole jäänyt kummituksia.
mutta mites, kun ne sen vaistoaa ja tajuaa. Ja varsinkin ,kun kupla puhkeaa. Olisi julmaa jättää lapset yksin tunteittensa ja ajatusten kanssa ja ajatella ,että tmä koskee vain aikuisia. Kyllä siinä on annettava lapsille/nuorille mahdollisuus selvitellä asioita omalta osaltaan.
Aikuiset niin usein luulevat etteivät ne lapset vaistoa ja aavista. Kyllä ne lapset ovat hyvin herkkiä aistimaan kodin jan vanhemmassa tapahtuvia muutoksia.
Sinulle alkup. kirjoittaja, on aivan luonnollista ,että olet heille mustasukkainen. Tuossa iässä nuoren naisen tulisi saada ihailua isältä naiseudelleen. Juuri silloin hän oppii , millainen hän on naisena, arvostettava? viehättävä? jne.! Ja myös sen miten miehet suhtautuvat häneen naisena.
kanssasi siitä, että jos lapsi joutuu pettämistä todistamaan, on häntä tuettava asian ymmärtämisessä jne..
Mutta toista vanhempaa ei pitäisi alkaa mustamaalata, vaikka toisen petetyksi tulleen vanhemman olo olisi miten paha tahansa.
Kyllä lapset todella aistivat vanhemmistaan kireyden, surun jne.. Mutta kannattaako heille (varsinkaan kovin pienille) alkaa selittää, että esim. isi tykkää jostain toisesta naisesta enemmän kuin äidistä? Tuskin kovin viisas olisi se ratkaisu.
Siinä mielessä olisikin tärkeämpää miettiä miten perheen asiat saisi tasapainoon, jotta lapset saisivat kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Ero ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos se vain suinkin selkiyttäisi vanhempien elämää ja lasten turvallisuudentunne palautuisi. Turvatonta ja tasapainotonta perhettä ei kannata ikinä pitää kasassa "lasten vuoksi", koska lapsille tärkeintä ovat luotettavat, välittävät, vastuulliset ja rakastavat vanhemmat.
Huom! En todellakaan väitä, että puolisoaan pettävä vanhempi olisi isänä/äitinä huono.
Monesti lapset vain jäävät vanhempiensa ongelmien keskellä jalkoihin. Sen olen itse saanut lapsena kokea.
Siksi vanhempien ero oli vaikeudessaan meille kaikille helpotus ja luultavasti parasta mitä vanhempani ovat minulle ja sisarilleni voineet tarjota.
kurja lapsuudenkoti, jos ero oli parasta, mitä vanhemmat saattoivat teille lapsille tarjota.
Kun on kysymys jo nuorisoikäisistä lapsista ei heitä voi "sumuttaa" tai vain vaieta asioista. Kyllä 17-vuotias luo omat näkemyksensä. Ei hänelle tarvitse haukkua tai mustamaalata toista. Samoin heillä on omat näkemykset perheen koossapysymisestä tai erosta.
Joskus se on niin, että se omannautinnonhakija lopulta kantaa sen kovimman taakan teoistaan.
Se onkö äiti/isä hyvä tai huono petettyään vaihtelee kovasti. Ehkä jotkut pyrkivät olemaan hyviä vanhempia, mutta on niitäkin, joille koko perhe lapsineen ei juurikaan merkitse sen uuden rakastumisen rinnalla. Varsinkin, jos erhe pyritään hajoittamaan eli hyvin tiiviisti toisilleen tärkeät sisarukset yritetään erottaa parinsadan kilometrin päähän toisistaan.
Ystävättäreni tapauksessa 17-vuotias poika tuli sisarensa ja äidin luo, koska kaipasi näitä ja ystäviään eikä pitänyt isän uudesta ja tämän lapsista. Pitää huimata ettei lapset/nuoret valitse sitä isän/äidin uutta perheenjäsenekseen.
Nämä ovat tosi kimurantteja kysymyksiä eikä niissä tule vähätellä lasten/nuorten näkemyksiä ja tahtoa.
joka ehdoin tahdoin lähtee rikkoman perhettä.Jos sitä perhettään ja lapsiaan rakastaa luulisi yrittävän kaikin tavoin vaalia ja hoitaa parisuhdetta. Jos kitenkin ollaan törmäyskurssilla tai asiat muuten huonolla tolalla on tarjolla useampiakin keinoja yrittää korjata suhdetta.
Se kyllä vaatii tahtoa ja uskallusta myös kohdata oma itsensä ja ennenkaikkea henkistä kasvua.
niitä ihastuksia tulee ja menee miltei jokaisen elämässä. Jotkut kertovat saaneensa taivaallista seksiä ja kuvittelevat että vain tältä sitä saan. Ja jos sen liiton pelkästään seksin varaan on rakentanut ollaan aika köykäisin eväin liikkeillä. Se seksi paranee taatusti, kun saa sen parisuhteen toimimaan.
Onko sitten pettänyt osapuoli hyvä vanhempi? Ja petetty huono? Se, joka ei lähde ensisijassa oman nautinnon perään ainakin asettaa lapset ensisijalle, mutta pettäjä usein oman nautintonsa.
No oli miten oli, mutta kyllä se on niin kuin edellä kerrottiin vanhemmat lapset vetää omat johtopäätökset esim. pettäjän luotettavuudesta ja tuntevat usein myötätuntoa kärsivää osapuolta kohtaan vaikka ei mustamaalattaisi.
olen itse elänyt ap:n tapaisen lapsuuden, joten voinen osallistua keskusteluun..
Typerä ja itsekeskeinen todellakin on vanhempi, joka sotkee lapsensa mukaan suhteensa sotkuihin, mutta se, joka minulle tilanteesta valaisi, ei ollut kumpikaan vanhemmistani, vaan jotain paljon inhottavampaa: sain kuulla asioita luokkatoverilta, koulukiusaajalta, jonka yh-äidin kanssa isäni oli maannut. Myöhemmin salakuunnellessani sain seville totuuden. Olen sitä mieltä, että typerä ja itsekeskeinen on se ihminen, joka kumppaniansa pettää. Jos ei pettäisi, ei olisi mitään pettämissotkuja, joista lapsi voisi saada traumoja.
Voi olla totta, että pettäminen ei ole pahinta mitä ihminen voi tehdä, mutta on se silti pahaa. Pahempaa olisi väkivalta, joka on oikea rikos. Välinpitämättömuus, mustasukkaisuus ja omistushalu eivät ole rikoksia.
Ehkä pettäminen parisuhteessa ei todellakaan ole pahinta mitä voi tehdä, mutta hyvin paha silti. En todellakaan näe pettämistä pahimpana mahdollisena asiana noin elämässä yleensä, tiedän paljon pahempiakin. Mutta kuinka ihmeessä rakkaudettomassa suhteessa eläminen olisi kamalampaa? Siis lapsen näkökulmasta? Eiköhän sitäpaitsi pettäminen ole jonkinlainen rakkaudettomuuden ja välinpitämättömyyden ilmentymä.
Ehkä ilmaisin itseäni huonosti, kun tuli tällaistakin kommenttia että lapsi ei ymmärrä asioita kuten aikuinen. Joo ehkä ei ihan pienenä, mutta kyllä se iän karttumisen myötä ymmärtää. Eiköhän joku neljätoistavuotias jo aika hyvin tajua missä mennään.
Yritin alkuperäisessä kirjoituksessani valottaa pettämistä lapsen näkökulmasta. Ja saada ihmiset tajuamaan mitä kaikkea pettäminen VOI pitää sisällään, eli että pettäminen VOI olla kaikkein pahin asia. Minun lapsuudessani isäni toimet ja pettäminen olivat todellakin minulle vaikea pala, pelkkää hakkaamistakin olisi sietänyt paremmin. Jouduin aivan kirjaimellisesti seuraamaan sitä vierestä. Isä toi tyttöystäviään kotiimme ja harrasti seksiä missä vain ja milloin vain, äidin ja minun nähden. Vaikka yritin aina nähdä mahdollisimman vähän, siis lähteä paikalta pois, tulin kuitenkin todistaneeksi parikin raiskausta. Arvaa kenet pakotettiin siivoamaan veret ja oksennukset tapahtuman jälkeen? Minut. Jos joku tytöistä olisi halunnut nostaa metelin tapauksen jälkeen, maksettiin tämä hiljaiseksi.
Ollessani 14v eräskin isän "naikkosista", amista käyvä tyttö, oli joutunut riitoihin vanhempiensa kanssa ja siksi muutti pois kotoaan. Vanhemmilleen hän oli kertonut muuttavansa kimppakämppään tyttökavereiden kanssa. Vanhemmat maksoi vuokran ja tyttö asui meillä ilmaiseksi. Isä antoi hänelle minun huoneeni käyttöön. Itse muutin olohuoneen sohvalle. Ikävä kyllä kaikki tavarani, meikkini, korut ja vaatteet jäivät huoneeseeni - ne kun tästedes kuuluivat mukamas tälle tytölle, isä oli luvannut. Siellä oli tavaroita joita olin hankkinut omilla rahoillani tai saanut poikaystäviltäni lahjaksi. Tyttö ei tahtonut päästää minua huoneeseeni edes välttämättömiä vaatteita hakemaan. Isä vaan naureskeli ja sanoi minulle, että tämä on äitisi syytä kun se ei päästä tyttöä vanhempien yhteiseen makuuhuoneeseen. Äiti taas sanoi, että älä mulle tuu isäs tyttöystävien tekemisistä valittamaan, hän ei halua kuulla koko asiasta. Minä elin valtavassa rahapulassa tuolloin, ja isä kulutti rahaa tyttöystäväänsä kuin viimeistä päivää. Tottakai siinä on rahoista ja omista tavaroistaan mustasukkainen. Lopulta en kestänyt enää tätä, vaan puhuin asiasta kouluterveydenhoitajalle. Tämä sanoi, että isäni seikkailut tyttöystävänsä kanssa eivät kuulu minulle tai hänelle. Pettäminen on vain puolisoiden välinen asia, elä puutu asioihin jotka ei sinulle kuulu. Kun yritin kertoa että asiassa on vähän muutakin, hän ei suostunut kuuntelemaan. Tein ratkaisuni ja muutin asumaan miesystäväni luo (joo, oli laiton ratkaisu, mutta sellaisiinhan minä olin tottunut), ja sanoin äidille että takaisin tulen jos isä lopettaa vieraissa juoksun. Siihen loppui minun osaltani tuo, ja kieltämättä olen katkera siitä että isäni pettämistouhut ajoivat minut pois kotoa.
Vaikka tästä onkin jo vuosia aikaa, niin en ole voinut unohtaa. Ehkäpä terapia tosiaan tekisi terää että voisi unohtaa ja antaa anteeksi äidille. Mutta että asenteeniko olisivat vääristyneet? Onko lapsen pakottaminen katsomaan seksiä oikein? Onko oikein että kaksi ihmistä haluaa harrastaa seksiä juuri lapsen edessä? Onko oikein että isä käy tyttöystävänsä kanssa seksikeskusteluja ruokapöydässä, tai että lapsi (13v) joutuu heräämään keskellä yötä siihen, kun isä nai jotain 15v tyttöä lattialla, oman sängyn vieressä. Päivällä välkällä (käytiin samaa yläastetta) samainen tyttö sitten lukee ääneen kavereilleen minulta varastamaansa päiväkirjaani ja ilkkuu välkällä minulle. Onko tämä sitten oikein? Joten kyllä se pettäminen aikamoinen mörkö oli nuoruudessani. Turpiini olisi mieluummin ottanut kuin siinä paskassa olisin elänyt.
Pettämistä on erilaista, jotkut älyävät pettää siististi salassa, siis että hoitavat sänkypuuhansa ilman silminnäkijöitä. Tällainen pettäminen on ikävää mutta ei traumaattista. Isäni taas halusi nöyryyttää äitiäni ja minua tekemällä sen täysin avoimesti. Sen lisäksi hän tykkäsi jättää todistusaineistoa esiin, esim. likaisia pikkareita ja tahroja pöytäliinoihin ja minun vaatekaapista ottamiinsa vaatteisiini.
En yleensä kirjoittele nettiin, joten voi olla että kummeksun turhaan sitä kun ihmiset ymmärtävät kertomaani väärin, mutta mitä ihmettä tarkoittaa "sinäkin olet luultavasti pelkojesi... perusteella alkanut näkemään pettämisen pahimpana mahdollisena asiana"? Jaa että mitkä pelot? Käsittääkseni en maininnut mitään peloista? Minulla ei ole mitään pettämispelkoja, lieneekö tämän kirjoittaneella sitten.
Minulle jäi lapsuudesta kummituksesi viha pedofiileja ja muita pervoja kohtaan. Vois olla pahempiakin vihoja.
Halusin kertoa omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, siksi että ihmiset tajuaisivat miltä pettämisen seuraaminen sivusta lapsesta tuntuu. Äidin kanssa isä hoiti sänkyhommat suljettujen ovien takana koska äiti ei suostunut muuhun. Tajuan kyllä että isäni on sairas ihminen, mutta eikö kukaan hänen tyttöystävistään sitä tajunnut. Tai välittänyt.
Nyt alkaa jo kaduttaa että kirjoitin tänne tästä. Halusin vain kokeilla miltä tuntuisi sanoa elämäni suurin salaisuus julki (siis turvallisen anonyymisti). En todellakaan tainnut kirjoittaa riittävän selvästi.
Ei lapsen tarvitse vaistota ja aavistaa kun riittää että tämä omaa suht normaalin näkökyvyn ja jonkilaista järjenjuoksua. Ihan pieni lapsi ei tajua mistä seksistä on kyse, mutta kyllä se siitä oppii. Pettäminen on seksiä, sen lapsi oppii ensimmäisenä. Eikä sitäkään tarvitse lapsen vaistota että äiti ei henkisesti enää kestä isän touhuja, vaan murtuu. Se on aivan selvästi nähtävä asia. Ainut mikä ei ole minulle vieläkään selvää on se, että miksi ulkopuoliset kuten isän tyttö/naisystävät eivät tajunneet tekojensa seurauksia tai että miksi äitiä hoitaneet ihmiset eivät tajunneet pysähtyä miettimään että koskeekos tämä ongelmatilanne myös perheen lasta.
Eniten kuitenkin kävi ärsyttää se, että "tuossa iässä nuoren naisen tulisi saada ihailua isältä naiseudelleen". Kyllä se "ihaili" minua liikaakin, aina oli toljaamassa ja kuolaamassa perään, vaikka muuten haukkui ja halveksi. Onneksi sentään isä sai tarpeensa tyydytetyksi tyttöystäviensä kanssa. Ja silloin kun äiti oli sairaalassa ja isällä ei ollut sillä hetkellä tyttöystävää, minä lähdin aina varuiksi kotoa pois, silloin kun siellä satuin olemaan.
Mustasukkainen olin tyttöystävien (ja satunnaisten naisystävien) saamasta rahallisesta huomiosta, ja siitä että heillä oli oikeus käyttää makuuhuonettani ja tavaroitani ja vaatteitani jne., ja että heillä oli oikeus syödä ilmaista ruokaa minun kodissani ja minä olin se joka joutui etsimään majapaikkaa ja rahoja elämiseen ja itsensä vaatettamiseen. Itselläni ei välistä ollut varaa edes välttämättömimpään (kuten ruoka, kuukautissuojat, deodorantti, riittävästi vaatteita jottei joka ilta tarvitse olla nyrkkipyykillä), ja isä kustansi tyttöystävälleen vaikka mitä ylimääräistä ja minä sain seurata sivusta. Se että isä haukkui minua ja kehui näitä tyttöjä, ei saanut minua mustasukkaiseksi vaan pelkästään vihaiseksi koska tilanne oli niin epäreilu.
Kyllä siinä tilanteessa lapsi/nuori tarvitsee ihan konkreettia apua. Ei siinä pelkkä tunteiden selvittäminen auta. Joskus tuntuu että ihmiset eivät halua todella nähdä mitä perheongelmat voivat pitää sisällään. Suljetaan silmät ja väheksytään ongelman syvyyttä.
että isäsi oli suoranainen perverssi, joka jopa omaa tytärtään himoitsi (onneksi ei sentään pakottanut rakastajattarekseen). Luulen , että ne nuoret naiset olivat yhtä pihalla kuin sinä, vanhemman miehen manipuloitavissa.
Todella ilkeää ja sadistista isältäsi haukkua , väheksyä sinua ja jättää kaikesta siitä maallisesta paitsi , mitä naisilleen jakoi.
Todella olen samaa mieltä kanssasi, olisit tarvinnut konkreettista apua. Samoin en ymmärrä ettei äidillesi ole tarjottu apua lasten suhteen.
Kovasti jaksamista sinulle ja toivottavasti vielä pääset irti tästä kauheasta suuresta salaisuudesta. Sinua on kohdeltu todella julmasti ja käytetty hyväksi.
Pura tätä salaisuutta vaikka ammattilaiselle (jos et jo tee niin), minä pääsin irti ahdistuksesta, jonka aiheutti isäni jatkuva "hellittely" ja tirkistely jo aivan pikkutytöstä asti, purkamalla sitä terapiassa. Nyt se ei minua enää vaivaa eikä juuri koskaan tule edes mieleen, mutta kovan työn se vaati päästä irti.
Kaikkea hyvää sinulle, ja anteeksi vielä, näitä väärinkäsityksiä tulee, kun kirjoitellaan eikä olla nokakkain jolloin voisi oikasta.
"sairas "ja rikollinen. Pedofiili ja kaikinpuolin toisia seksuaalisesti hyväksikäyttävä. Jo tuo , että isäsi pakotti sinut näkemään aktejaan olisi nykypäivänä syy lastensuojeluilmoitukseen ja siitä lähtisi iso pyörä pyörimään ja isäsi joutuisi syytetynpenkille!
Hirvittävä lapsuus ja nuoruus sinulla, et saanut turvaa edes äidiltä tai kouluhoitajalta.
Minusta on täysin ymmärrettävää ja loogista ,että pettäminen on sinulle se pahin asia. Lyöminen sattuu, siihen voi saada särkylääkkeen. Henkinen väkivallan kolhujen korjaaminen vie suunnattomasti kauemmin jopa koko elämän.
Pettämistähän tällä palstalla puolustetaan ja pettäjät itseään,mutta kuka puolustaa lapsia?
Pettäjä yrittää vai selittää asiat itselleen mieluisiksi, ehkä se on pettäjän luonne, että myötätuntoa ja empatiaa ei liikenen varsinkaan niille , jotka eivät pysty itseään puolustamaan. Korkeintaan oireilemaan psyykkisesti ja fyysisesti ja silloinkin haetan syytä aivan jostain muualta.
ollut kohtuuttoman kurja.
Mutta uskon, että mikäli vanhempani olisivat jatkaneet selkeästi kurjaksi ajautunutta liittoaan, me lapset olisimme voineet siinä tilanteessa vielä huonommin.
Et tiedä mitään elämästäni, joten on turha tulla sanelemaan totuuksia siitä.
Asenteesi on selkeästi se, että kaikkein tärkeintä on pitää perhe koossa, hinnalla millä hyvänsä. Ja jos perhettä ei kykene pitämään kasassa, on epäonnistuja ja kelvoton ihminen.
Meillä perheen elämä lähti eron jälkeen vain ja ainoastaan parempaan suuntaan, kun pelisäännöt oli sovittu. Jos vanhempani lukuisten yritysten (joka sisälsi mm. perheterapiaa) jälkeen olisivat vielä päättäneet jatkaa yhdessä, olisimme me lapset joutuneet seuraamaan jatkuvaa riitelyä, isän työnarkomaniaa ja jatkuvaa juhlimista työporukalla...
En väittänyt etteikö ero olisi vaikea ja ikävä asia, mutta joissain tapauksissa oikeasti paras ja ainoa vaihtoehto.
Jos ilmenee väkivaltaa (henkistä tai fyysistä), pettämistä (en tarkoita yhtä hairahdusta vaan jatkuvaa kierrettä), alkoholismia/narkomaniaa, näissä esim. mielestäni toisen vanhemman olisi otettava itseään niskasta kiinni ja turvattava lapsille turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö.
Minun silmissäni on vain huono tekosyy vanhemmalta puolustella perheen koossapitämistä lasten parhaalla, kun totuus on ettei aikuinen itse uskalla lähteä ja elää yksin.
Olen kuullut useista tapauksista, joissa lapset ovat toivoneet vanhempien eroa, jotta riitely, lyöminen jne. loppuisi. Tottakai ero koskettaa, mutta se voi olla myös pelastus.
Alkuperäisen tekstin kirjottajan tapauksessa vanhempien olisi (tässä tapauksessa äidin) pitänyt suojella lastaan isän selkeästi kieroutuneelta persoonallisuudelta. Äidin olisi pitänyt keskittyä lapsensa hyvinvointiin ja huolehtia siitä, ettei lapsi joudu todistamaan isänsä sairasta elämäntapaa. Kun vahinko ehti tapahtua, lapselle olisi tullut hankkia ammattiapua ja ottaa huostaan noin sairaasta kasvuympäristöstä.
Lopuksi mainitsen vielä, että pohdin asioita lähinnä pienten lasten näkökulmasta, koska he ovat juuri vaikeimmassa asemassa ja avuttomimpia.
Teini-ikäinen osaa jo nimetä asiat ja heillä on kuva oikeasta ja väärästä. Pieni lapsi taas on täysin vanhempiensa armoilla.
isän työnarkomaniaa, riitelyä ja juhlimista. Eipä kuulostaa kovin surkealta. On myös niitä ,joilla alko, riitely ja pakkomielteet eivät ole rasitteena ja aikaa lapsille riittää. Älä yleistä, sinun kotisi on ollut aika huono koti.
Kertomuksesi toi mieleeni erään seurustelusuhteen psykopaatin kanssa ( 6kk). Miehen häiriintyneisyys paljastui vasta kun asuimme yhdessä ja hänellä oli murrosikäinen tytär.
Kuulin samankaltaisia tarinoita tytön äidiltä (joita en aluksi uskonut - nainenhan se oli se häiriintynyt?). Itse jouduin todistamaan näitä kamaluuksia. Seksiä olisi pitänyt harrastaa milloin vain ja missä vain. Jos tyttö oli katselemassa telkkaria ja miestä alkoi panettaamaan niin... Olin kauhuissani. Yritin puhua. Seurasi hirvittävä raivari ja uhkailua.
Poissaollessani mies toi naisia, joille valehteli tai manipuloi (ei tyttö häiriinny, on tottunut ja pitäähän tytön oppia jne.). Osa naisista oli juovuksissa tai huumeissa, joilla ei enää käsityskyky toiminut. Kaikki tehtiin avoimesti ja tytön nähden, kehuskellen niillä jälkeenpäin minulle.
Tyttö kävi terapiassa, jonne isä alusti tyttöään että et sitten kerro perheasioita siellä, kunnon perhe pitää yhtä jne. Kun lähdin pois, minua saateltiin tappouhkauksin ja olin aivan rikki. Pelkäsin tytön puolesta, onneksi saimme jutella aina joskus ja yritin kertoa että "perhe" on jotain muuta kuin se jossa hän eli. Normaali isät eivät odellakaan puhu irstaita ja kysele "pillun tilaa" ruokapöydässä. Eivätkä naureskele vitsinä kun sohva on spermasta nahkeaa.
Ilmoituksia lähti lastensuojeluun, mutta mies sai käännettyä aina kaiken nurinniskoin. Viimein huostaantotto tapahtui kun joku narkkari oli ottanut valokuvia aktista jossa näkyi hänen itsensä ja miehen lisäksi tytön kasvot taustalla. Valokuva eksyi "väärälle" ihmiselle joka teki ilmoituksen todisteiden kanssa.
Kammottavia tarinoita tämän päivän suomesta. Äitisi oli ilmeisesti niin nujerrettu, ettei osannut lähteä ansasta pois. Tilanne ei ole normaalia pettämistä vaan aivan jotain muuta.
Olet kokenut sellaista että vihaan sinulla on aihetta. Toivon että olet voinut edes jotenkin luoda normaaleja ja läheisiä ihmissuhteita. Tuollainen jättää loppuelämän arvet!
ovat olleet asiasi. Teit aivan oikein muuttaessasi muualle, koska äitisi ei kyennyt lähtemään. Niinikään terveydenhoitaja oli väärässä - hänen olisi pitänyt ottaa välittömästi yhteyttä sosiaaliviranomaisiin! Olisit jopa voinut paeta paikalta ja ilmoittaa asioista poliisille. Isäsi on ilmiselvä pedofiili ja raiskaaja. Aivan käsittämätöntä, että hän sai temmeltää "rauhassa", kenenkään siihen puuttumatta. Hyi helkkari. Nappia otsaan tuollainen mies tarvitsee, ei muuta.
Jos et viitsi älytä niin se on sinun huolesi.
Siihen nähden, kuinka hyvin perheeni lopulta kävi, lapsuuteni kurja vaihe kääntyi hyväksi.
Miten voit käsittää sen noinkin väärin?
En edes yleistänyt, puhuin vain siitä puolesta joissa esiintyy noita ikäviä asioita.
Ja ihan aloittajan kirjoituksen perusteella kirjoitin. Hänen vanhempansa ovat olleet kaikkea muuta kuin hyvät.
Ja itse kyllä tiedän, että loppujen lopuksi kotini oli vain ja ainoastaan hyvä.
Siihen sinulla ei ole MITÄÄN sanottavaa.
Piste.
ja jatkuvaa riitelyä! Sellainenko hyvä koti on?
Ymmärrän hyvin ,että vanhempasi katsoivat parhaaksi erota. He tajusivat, että elitte perhehelvetissä. Se vaan on niin pirun vaikeaa myöntää, ettei minulla ollut hyvä koti. Toki siellä paljon hyvää oli, mutta ei riittävästi pitämään sitä kasassa.
Rakkaus puuttui vanhempien väliltä ja se rakkaudettomuus ei voinut olla vaikuttamatta jokìkiseen perheenjäseneen. Hyvä, että saitte paremman elämän!
vanhempien välillä oli aistittavissa.
Mutta koska vanhempani tekivät lopulta kaikkien kannalta ainoan oikean ratkaisun, mikä oli sekin luonnollisesti vaikea ratkaisu, saimme lopun lapsuuden viettää kahden perheen sisällä jossa rakkautta oli ja se näkyi.
Ero myös avasi vanhempieni silmät.
Isä on edelleen työnarkomaani, mutta osaa jo oikeasti arvostaa eniten perheen yhteistä aikaa.
Hän myös on rauhoittunut tuon juhlinnan saralla.
Tärkeintä on, että nykyisin vanhempani tulevat erinomaisesti keskenään toimeen, ystävinä. Vaikka erosivatkin.
Kummallakin on uudet liitot solmittuna jne..
Näillä palstoilla yleensä ollaan jyrkästi sitä mieltä, ettei ero tule missään nimessä kyseeseen, vaan se on aina väärä valinta, lasten kannalta. Itse olen vakaasti sitä mieltä, ettei ero ole lapsille maailmanloppu vaan voi olla suuri helpotus.
Kaikki on tietysti tapauskohtaista. Enkä mitään ole halunnut yleistää.
Nimimerkillä Ihana kurja lapsuus.
olemassa väärää tai oikeaa vastausta siihen mikä on pahinta, se on sen henkilön päätettävissä joka asiasta kertoo... eli alkuperäisen kirjoittajan mielestä pettäminen ON pahinta mitä toiselle voi tehdä.
ei ole ollut ihan normaali "pettämistilanne". Useinkaan petetyt eivät sairastu masennukseen - etenkään niin syvään, että joutuvat sairaalahoitoon ja uhkailevat itsemurhalla, jos pettäminen paljastuu ulkopuolisille. Niinikään isäsi ei ole pettäjä normaalista päästä. Millainen isä antaa lapsilleen vain haukkuja? Itseensä tyytymätön. Sitä hän voisi olla, vaikka ei olisi pettäjäkään.
Sinun kasvuympäristösi on ollut karmea, mutta se ei johdu kuin osittain isäsi uskottomuudesta. Vanhempiesi suhde oli alistaja/alistettu -suhde eikä sellainen ole tervettä.