Miehen vanhemmilla ei ole siis aikaa lapsenlapsilleen. Anoppi on eläkkeellä, appi vielä töissä. Niin harvoin pyydetään heitä hoitamaaan. En edes muista milloin he hoitivat edellisen kerran. Yökylässä ovat olleet yhdessä kerran.
Viikonloppuna mies kysyi josko lapset voisivat tulla heille pariksi tunniksi kun halusimme mennä ulos syömään. Ei käynyt. Kysymys ei siis ollut mistään muusta kuin että olisimme käyneet ravintolassa syömässä ja hakeneet heidät pois.
Mulla alkaa pinna kiristyä tän takia. Omat vahemmat ovat täysiä pas***a, eli en halua että he ovat tekemisissä lasten kanssa enempää kuin on pakko.
Totta kai heilläkin saa olla omaa elämää ja pitääkin, mutta tuntuu kurjalta kun eivät halua olla noiden pienten kanssa. Jos kaupungissa on jokin erityinen tilaisuus niin he menevät takuuvarmasti sinne ja jos jossain on tanssia niin he ovat satavarmasti siellä.
Anoppi hoitaa jos on joku pakollinen meno, lääkäri tms, mutta joka käynti pitää eritellä sekunnilleen, minne menee jne. Jos vaan olisi joku muu hoitaja niin... Miehen sisaruksen ja hänen puolisonsa kanssa he kyllä viettävät aikaa. Heillä ei ole lapsia...
Täyty vaan saada purkautua, kun ei oo ketään kenelle kertoa.
Viikonloppuna mies kysyi josko lapset voisivat tulla heille pariksi tunniksi kun halusimme mennä ulos syömään. Ei käynyt. Kysymys ei siis ollut mistään muusta kuin että olisimme käyneet ravintolassa syömässä ja hakeneet heidät pois.
Mulla alkaa pinna kiristyä tän takia. Omat vahemmat ovat täysiä pas***a, eli en halua että he ovat tekemisissä lasten kanssa enempää kuin on pakko.
Totta kai heilläkin saa olla omaa elämää ja pitääkin, mutta tuntuu kurjalta kun eivät halua olla noiden pienten kanssa. Jos kaupungissa on jokin erityinen tilaisuus niin he menevät takuuvarmasti sinne ja jos jossain on tanssia niin he ovat satavarmasti siellä.
Anoppi hoitaa jos on joku pakollinen meno, lääkäri tms, mutta joka käynti pitää eritellä sekunnilleen, minne menee jne. Jos vaan olisi joku muu hoitaja niin... Miehen sisaruksen ja hänen puolisonsa kanssa he kyllä viettävät aikaa. Heillä ei ole lapsia...
Täyty vaan saada purkautua, kun ei oo ketään kenelle kertoa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sivuja muutama päivä niin huomaat, että sinulla on todella syytä olla onnellinen äiti !
Saat olla anopiltasi rauhassa ja hän ei pakkaudu avuntarjouksineen sinun elämääsi.
Minä anoppina olen saanut miniäni vihat toimimalla juuri päinvastoin kun sinun anoppisi, eli tarjoamalla sitä apua ja olemalla aina valmis lapsenvahdiksi.
Nyt minulla on sitten lähes porttikielto poikani kotiin ja lasten tapaamiseen täytyy kerjätä lupaa ja yleensä sitä ei anneta.
Minä luopuisin taivasosuudestani jos saisin lapsenlapseni edes tunniksi luokseni vaikka vain kerran kuukaudessa.
Miniäni kuitenkin mieluummin käyttää kalliita maksullisia vieraita hoitajia kuin lasten mummoa.
olla lastenlasten kanssa? Tämä ongelma varmaan helpottuisi, jos kutsuisitte isovanhempia useammin kyläilemään ihan kaikessa rauhassa, ja he voisivat oppia miten te hengailette lastenne kanssa ja mikä on heidän tyylinsä hengailla lastenlasten kanssa.
hoitaa lapsenlapsiaan. He ovat omat lapsensa jo hoitaneet ja kohta työuransakin tehneet ja nauttivat nyt vapaudestaan. Sinulla ei ole mitään syytä kiristää pinnaasi asiasta, itsehän olette lapsenne tehneet ja toivottavasti haluatte ne itse hoitaakin.
itse lapsemme. Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että voisivatko he hoitaa lapsia esimerkiksi kaksi tuntia kuukaudessa. Mielestäni tämä ei ole liikaa pyydetty. Vai onko?
Positiivinen pointti tuossa teidän tilanteessa on se ettei vuosien päästä tarvitse kuunnella kuinka paljon he ovat lapsianne "joutuneet" hoitamaan. Anna olla, turhaan suutut, pahoitat vain oman mielesi. Ehkä juuri sitä toivookin.
Kysyt, onko liikaa pyydetty, että isovanhemmat hoitavat lasta 2 h/kk.
Jos he kokevat, että on, niin sinä tyydyt asiaan.
Lapsi on sinun. Heillä ei ole mitään velvollisuuksia lapsen hoitamiseen. Ei pidä närkästyä, jos he eivät tunne olevansa tarpeeksi päteviä tai kärsivällisiä hoitajia.
Monella vanhalla ihmisellä ei ole mitään kokemusta lapsista moneen kymmeneen vuoteen. He pelkäävät ihan oikeasti, että jotain kauheaa sattuu juuri silloin, kun lapsi on heillä.
Ei pidä vähätellä muitten tuntoja eikä motiiveja.
Kaksi tuntia esim. lohduttomasti huutavan vauvan kanssa on kauhea kokeumus, ja olisi ihan turha lohdutella, että lapsella ei ollut mitään hätää. Entä jos olisi ollut!
Varmaan löydät myötämielisen lapsenlikan, jos ei ole tuota useammin apua tarvis.
Tuossa vieressä on palsta ihan anoppi- ja appikeskusteluja varten. Älä viitsi ängetä tälle palstalle.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
JAKAA TUOTA SAMAA OHJETTA NÄEMMÄS MUILLEKIN; TOSIN TÄLLE PALSTALLE KÄY NÄMÄ JUTUT.
Olethan varmasti näiltä mummulta ja vaarilta kysyessäsi kysynyt tarpeeksi ajoissa? Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin se, että kysytään että lähdettäis tässä mieheni kanssa syömään, tuotaisko tässä 30 minsan päästä tenavat....
Organisoikaa paremmin, antaisin neuvon. Oletan ettette ole jatkuvasti kysymässä hoitoa heiltä.
Mummulla ja vaarilla on omakin elämä, muistakaa ja kunnioittakaa sitä!
Moi
Valitettavasti voi myös johtua lapsista sillä minulla ja veljelläni molemmilla 2 lasta joita toisia hoidetaan joskus harvoin ja toisia ei. Tilanne johtuu yksinkertaisesti siitä että toiset lapset ovat täysin kasvattamattomia eikä heidän kanssa yksinkertaisesti pärjää ollenkaan. Vanhemmat ovat itse näin sanoneet että ei heidän hermot / ei he uskalla jäädä näiden kanssa keskenään.
Tiedän että se on totta sillä olen itse hoitanut näitä tyttöjä joku vuosi sitten pari tuntia eikä itselläni ole ikinä ollut niin pitkää tuntia edes synnytyksessä.. Oli se senverran hirveää vaikka omista vanhemmista he ovatkin söpöjä nuppusia..
Minun vanhemmat elää 500km päässä ja yh aikana ainut paikka oli kummitäti jonne sai joskus harvoi joten olkaa onnellisia edes siitä vähäisestä hoidosta sillä ei kenenkään ole velvollisuutta hoitaa toisten lapsia..
Anneli
Vaikeaa on,itse joskus yritin "tunkea" lastani äidilleni kun nuppuseni oli pieni.
Ei niinkään senvuoksi että hoitoapua olisin tarvinnut vaan lähinnä siksi että isovanhemman ja lapsen välille voisi muodostua suhde.
Tämä oli lähtökohtani sillä itselläni oli erittäin viileät välit omiin isovanhempiini aikoinaan.
Isän vanhemmat olivat ihan kivoja,mutta etäisiä.Äitini äiti taas läheisempi,mutta mitään tunnesuhdetta ei syntynyt.Äitini äiti taas inhosi isääni ja se sekoitti taas kaikki.
Minulla oli kaksi muuta iäkkäämpää tosi ihanaa tätiä joista pidin aidosti.
Äitini ei tätä lainkaan hoksannut vaan tyrmäsi kyläilyt usein vedoten kiireisiin,luuli että häntä nyt lapsenvahtina pidetään.
Ei mennyt perille.
Nyt tämä mummi on sitten 73 ja vieraantunut lapsestani,mutta vaatii itselleen auttamista joka mutkassa.Nyt me molemmat sitten kelpaamme kun hän jäi yksin.
Surkeaa,auttaa pitää,mutta kun pelihousut pitää pistää heti jalkaan kun puhelinsoitto tulee.
Jos ihan heti ei ehdi niin tulee:" että eipä vaan nyt tule apua kun tarvitaan."
Vedotaan milloin mihinkin,yleensä siihen että kaikki syntymäpäivätkin olen aina muistanut ja kortin laittanut. Niin.
On tää niin vaikeeta.Voi kun itse vaan osaisi olla vanhana,mutta kun sitä ei tiedä millaiseksi sitä tulee.
Itse en ole edes mummi vielä,en edes haaveile siitä vaan mottoni on että lapseni saisi elää ihan omaa elämäänsä,tukisin häntä,mutta en tuppaisi enkä hylkäisi.
Mitenkähän se onnistuu,sitten kun tulee okein vanhaksi eikä ole muuta kuin sitä vapaa-aikaa niin aivot alkaa vääntää ja kääntää vanhoja asioita ja ne saavat aivan uuden merkityksen.
Olihan purkaus,saikohan tästä mitään selvää.
Huokaus.
En ole ikinä vielä soittanut kenellekään ja vaatinut apua. En voisi kuvitella, että vaatisin jonkun lähtemään matkojen päästä jelppimään minua jossakin asiassa. Jos en itse pysty, työ jää tekemättä.
Rahalla saa korjaajat, jos jokin särkyy, ja naapuriapu on aina hyvä olla olemassa. Se on molemminpuolista.
Lapsenlapsiani hoidin, kun olivat pieniä. Eipä tulisi mieleenikään pyytää kiireistä lukiolaista paikalle verhoja ripustamaan tai mattopyykille sillä verukkeella, että hoidin häntä 15 v. sitten.
Onkohan sellaisia mummoja edes olemassa?
saat lastenhoitoapua vaikkapan MLL:sta. Näin pysyy appivanhempiin välit hyvänä.
Vai ilmaista apuako oli aie saada? Todellakin, lapsia kannattaisi tehdä vasta sitten kun on täppiä maksaa heidän hoitamisestaan vaikkapa ulkopuoliselle kun tarve on.
Itse aikoinani olin joka kesä isovanhempieni luona ja niin olivat myös monet ystävistänikin, se kuului siihen aikaan ja mielestäni olisi hyvä jos isovanhemmat tukisivat lapsiaan jos heillä vaan on aikaa.
Itse kyllä tarvitsen ja haluan toisinaan kahdenkeskeistä aikaa mieheni kanssa, hoitaaksemme myös omaa suhdettamme.
On paljon yksinhuoltajia ja perheitä joissa vanhemmat tekevät myös ilta- ja yövuoroja, jo pelkästään norm. arki on kiireistä ja raskasta ja jos isovanhemmilla on aikaa niin mielestäni se ei ole liikaa jos isovanhemmat toisinaan auttavat.
Meillä on vaari joka monesti rahalla yrittää hyvittää lapsellemme sitä, ettei ole hänen kanssaan ja lapseni on itsekin sanonut, et olisi mielummin vaarinsa kanssa (vaikka saunareissu "äijien" kesken) ja ottaisi vaarilta aikaa mielummin, kunhan olisivat yhdessä, kuin rahaa (lapsi on vasta/jo 10-v).
Olen joskus suutuspäissäni isälleni sanonut, et jos ei halua olla vaari nyt, niin turha sitä on yrittää sitten kun lapseni on aikuinen, koska ei siitä "siteestä" enään aikuisena samanlaista tule kuin jos olisi ollut tukena silloin kun hän oli lapsi ja vastaanottavainen..
En tarkoita, että isovanhempien pitäisi olla ns. viikonloppuvanhempia, mutta vaikka heillä on tietenkin oikeus omaan elämään niin voishan sitä jokainen aina miettiä missä itse aikoinaan tarvitsi apua ja tukea ja antaa sitä myös omille lapsilleen.
En tiedä auttaisiko teitä jos miehesi itse puhuisi vanhemmilleen ja muistuttaisi myös heitä, kuinka tärkeää myös lapsille on se, että vanhemmat saavat olla yhdessä edes hetken (se kyllä kummasti auttaa jaksamaan arkea).
He ovat omat lapsensa hoitaneet ja nyt heillä on oikeus määrätä omasta ajankäytöstään.
Minua on käytetty ilmaisena piikana ja olen saanut vielä haukkumiset kun en ole ajatustenlukija.
Miniällä mieliala vaihtelee ja pitäisi osata ennakoida mitä on tulossa.
Mikä vika omissa vanhemmissasi on?
He ovat joka tapauksessa vanhempasi, siitä et pääse mihinkään.
voisit etsiä vikaa itsestäsi.
Minun lasteni ollessa pieniä jouduin palkkaamaan heille hoitajan aina kun tarvitsin.
Lapsilla oli isovanhemmat molempien puolelta mutta ei tullut mieleenkään vaivata heitä.
Kyllä lapsenlikkoja löytyy jos on valmis maksamaan.
mitään niin jätä heidät pois laskuista. Heille en lapsiani jätä vaikka mikä olisi!
Oikeastaan isovanhemmilla on kuin onkin jonkinlainen "velvollisuus" olla lastenlastensa kanssa jonkin aikaa. Monet mummot ja vaarit tulevat vanhuuden päivillä kitisemään lapsiltaan itselleen ilmaista hoitajaa, mutta itse eivät ole viitsineet lapsenlapsiaan hoitaa vähääkään.
Pienillä paikkakunnilla ei lapsenhoitajaa saa noin vain, isoissa kaupungeissa se käy varmaankin helposti. Kyse ei ole rahasta.
Olen nyt ottanut sen asenteen, että kun tuosta vanhenevat ja alkavat kärttää apua sinne ja tänne niin saavat hommata itselleen kotiavustajan tai vastaavan. Itsepähän sitä pyysivät.
Sen verran voin sanoa, että kaikilla ystävilläni ovat isovanhemmat apuna melkein liikaakin. Eli aina saa viedä mummolaan kun haluaa. Viikolla mummo ottaa ystäväni lapsen yökylään, että vanhemmat saavat nukkua yhden yön viikossa rauhassa. Mummo "uhraa" uudenvuoden olemalla lapsenlapsensa ja nauttii joka hetkestä!
Rakastan lapsiani paljon ja olen mielelläni heidän kanssaan, mutta jokaisen pitäisi myös tajuta, että avioliittoa pitää myös hoitaa, ei se itsekseen pystyssä ja hyvänä pysy!
Ärsyttää joka kerta kun mainitaan että ei sitten auteta teitäkään vanhana, koska te ette hoitaneet lapsiamme.
Aika usein kuulee uhkauksia yksinäisestä vanhuudesta.
Olen pannut merkille työssäni, että äidit jotka ovat antaneet kaikkensa lapsilleen, saattavat olla jopa useammin unohdettuja kun itsekkäämmät.
Avun tarjoaminen katsotaan usein tuppautumiseksi.
Silti toivon sinulle kaikkea hyvää, ja lapsillesi hyvät suhteet isovanhempiin.
Tuolle yhdelle jo ilmoitin, että en ikinä ruikuttaisi apua sillä verukkeella, että kun olen lapsenlapsia hoitanut 1990-luvulla, niin heidän on nyt hoidettava minua.
Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin tuollainen toivorikas "sittenpähän itkevät"- marmatus.
Pysy asiassa.
Olet ihminen, joka ei saa lapsilleen lastenhoitajaa, ilmeisesti et rahalla etkä muulla tavalla. Se ei ole appivanhempiesi vika.
Kadehdit muita, jotka vievät lapsiaan mummulaan.
Haluaisit itsekin sellaisen mummun.
Tasan ei käyt onnen lahjat.
Kyllä isovanhemmat on nykyaikana itsekkäitä. Suurin osa näistä itsekkäistä isovanhemmista käytti ilmaista lastenhoitoapua vanhemmiltaan (joten miksi ei haluta antaa sitä mitä itse aikoinaan saatiin )häikäilettomästi ja haukkui vielä päälle. Mieheni mummokin kertoi miten häntä kohdelttin kuin orjaa ja kiitosta ei tullut. Ei joka viikonloppu toki hoitoon eikä jatkuvalla syötöllä mutta kerran kuussakin vaikka yksi yö on ihan hyvä. Itse en henkilökohtaisesti viitsi vaivata isovanhempiani(eli en ole niin kuin 60 luvulla syntynyt anoppini) vaikka äitini on joka kuukausi ottamassa hoitoon. Siis jotkut mummot haluaa hoitoon useasti ihan kympillä mutta jotkut ei katsoisi sitä vähääkään. Ja onhan noi alkoholiongelmatkin nykyaikana lisääntyneet eli ryyppääminen kiinnostaa enemmän. Ja tottakai menoja ja matkustusta pitää myöskin olla mutta en saanut en jaksanut edes 18 vuotiaana olla jossain rienoissa joka päivä joten miten jaksaa keskiikäiset. Ja sitten nykyään kun juostaan vanhuutta tukka putkella pakoon niin kyllä tanssiaisissa riekutaan ja kyllähän äitinikin sai minut nuorena mutta silti hän haluaa hoitaa ja nähdä lapsenlapsia. Ja kaikki ei voi saada edes lapsenlapsia niin niillä joilla on ne ei arvosta sitä.Jos isovanhemiilla oli aikoinaan rankkaa lastensa kanssa niin sekään tekosyy koska minulla oli aikoinaan koravtulehduskierre ja olin kuuleman muutenkin hankala mutta silti äitini haluaa hoitaa lapsiani. Eli jäljelle jää itsekkyys. Alkuperäisen miehen vanhemmat ei ollut llian vanhoja eikä sairaita eikä huonokuntoisia joten vähän ihmettelen heitä. Alkuperäinenhän sanoi että saa olla oma elämä ja pitääkin olla mutta siis jos ei saa puolet nuoremmatkaan kulumaan rientoihin aikaan niin miten ne. He ovat itsekkäitä ja röyhkeitä. Niin se äkkiä näiltä nykypäivän isovanhemmilta unohtuu miten omat lapset vietti mummolassa aikaa viikkotolkulla ja nyt itketään että kun oli rankkaa kasvattaa omat lapset kun ei saanut koskaan hoitoa mitä nyt oli kaikki kesät vapaita ja varmaan useimmat viikonloputkin. Nykyajan äiteillä ei ole edes kerran kuussa vapaata mutta silti me tullaan varmasti hoitamaan lapsenalapsiamme jos niitä siunaatuu.
Alkuperäiselle: Tsemppiä ja jaksamista ja jos ei muuta ilmaannu ja tilanne ei muutu niin turvaudu Mannerheimin lastenhoitajiin kuulmean halpoja ja luotettavia ja tuskin on sen vieraanpia kuin isovanhemmat. Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu vaikka minun tilanteeni on omaa tyhmää ylpeyttäni vaikka äitini sanoo että ei oikeasti ole haittaa lasteni hoitamisesta. No vuorotellaan miehen kanssa että päästään omiin menoihin ja on meillä illat aika a hoitaa parisuhdetta ja se onneksi riittää meille. Sinä olet valitettavasti saanut pahimmat isovanhempityypit lapsillesi. Ja tehän voisitte vaikka sopia että kerran kuussa lapset niille niin ei luule mummo ja pappa että käytetään hyväksi tai että aletaan soittelemaan jatkuvasti hoitoapua. Mutta jos ei tämäkään tepsi niin katkaiskaa välit ja ei mitään apua sitten kun he ovat vanhoja.
ainakin jos oli syntynyt viisikymmentäluvulla.
Silloin kai sitä luuli että tukistukset ja tönttimiset kuuluivat ihan arkielämään.
Kun muusta ei tiennyt.
Uhkailuja esiintyi esimerkiksi:
- jos nyt et syö puuroa loppuun,saat sitten matoja
- kun olet nätisti kylässä saat uuden piirustusvihkon,kumminkaan sitä ei saanut
-jos et nyt kirjoita oikealla vaan vasemmalla yrität,sidon kätesi tuolin reunaan kiinni.
Ja niinpäinpois.Tosiaan omat vanhempani eivät koskaan pitäneet minun lapsiani,enkä sitä pyytänyt,vastauksen tiesi.
Kylässä käytiin,pitkin hampain,lapset hiljaa nurkassa,vieläkin muistan kun äitini ihmetteli että kuinka paljon kaksi lasta voi imeä limpsaa,kaksi kokonaista pikkupulloa meni haaskooseen :)
Nyt on vanha äiti enää hengissä,apua kaipaamassa.Sitä myöskin saa tarvittaessa.
Sisäinen pieni minä joskus kirkuu että miksi mun pitää sua koko ajan passata,kun niin kiusasit ja ilkeilit kun olin pieni.
Etkä yhtään välittänyt.
Mutta kun ei voi.Oikein syvissä vesissä olen ajelehtinut,synkkiä ajatuksia hautonut.
Huomaan tulleeni siihen tulokseen että en auta äitiäni sen vuoksi että sitä oikeasti haluaisin,vaan siksi että se kuuluu velvollisuuksiin.
Ja se paras pointti,mitä vanhempani aina takoivat pieneen puupäähäni:
"MITÄHÄN NE NAAPURIT NYT SANOO".
Eli sanovat vielä että olen kylmä ja itsekäs lapsi.
Enhän nyt sellaista haluaisi,kyllä,kyllä minä olen kiltti ja nöyrä loppuun asti.
Kertomasi on kuin omasta elämästäni.
Lisäksi isäni muisti päivittäin huomauttaa, "et sä mitää oo, ei susta mitää tuu, et sä mikää ihiminen oo."
Äitini manipuloi isänikin minua vastaan, puhui hänelle perättömiä minusta.
Äiti elää vielä, on iäkäs mutta hyväkuntoinen, pärjää loistavati yksinkin.
Kun sanon suoraan niin en jäisi kaipaamaan jos lähtee maailmasta ennen minua.
Käyn hyvin harvoin vaikka asuukin lähellä.
Enkä missään tapauksessa suostuisi hoitamaan häntä.Mieluummin hoitaisin vierasta ihmistä, kuten nykyisin teenkin.
Nyt vanhempana nuo kokemukset tulevat lähes päivittäin mieleen, en varmaankaan pääse vihasta ja katkeruudesta koskaan eroon.
Olet huomannut tuon jo pidemmalla tahtaimella ettei kummistakaan isovanhemmistanne ole seuraksi lapsillenne. Miksi sitten enaa juhat tuota samaa purukumia? Jattaisitke heidat rauhaan, ole hyva.
Kayta tuo aika sensijaan positiivisempaan ja ala etsia "adoptio papaa ja mummia". Onko naapuristossasi (noin 20km,n) alueella ketaan vanhempaa ihmista johon haluaisitte tutustua? Ensin veisitte vaikka kirkkoon sunnuntaisin (jos han haluaa) ja sitte yhdessa kirkkokahville. tai kavisit hanen/heidan puolesta ruokaostoksilla tai tarjoutuisit kerran viikossa toimimaan kuskina asioliia kaydessa jne. jne.
Ei nuo ihanat mummit ja papat taivaasta tipahda teitan ovenne taakse. Teidan itsenne taytyy osallistua heidan loytamiseen myoskin.
Takaan etta heita on olemassa!
Tavallaan ymmärrän asiasi, tavallaan taas en. Joku tökkii ainakin siinä uhkailemisessasi pahasti, että näitä isovanhempia ei sitten auteta, kun tulevat huonokuntoisiksi, koska EIVÄT AUTTANEET LASTENLASTEN HOIDOSSA.
Tämä vastavuoroisuus näin ajateltuna ei mallaa kohdalleen.
Miehesi vanhemmat nimittäin hoitivat omat lapsensa aikanaan. Siis he ovat hoitaneet tämän sinun miehesi, kun tämä oli lapsi ja nuori. Ja SIITÄ se hoitovelvollisuus (lue: moraalinen, ei tietystikään juridinen) syntyy. Lapsenlapset ovat jo asian ulkopuolella.
Kenelläkään isovanhemmalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, eikä se asia mitenkään saa vaikuttaa vanhuksen hoitotarpeeseen aikanaan.
Kenties nämä isovanhemmat eivät vaan enää jaksa pikkulapsia. He eivät ole sen sortin ihmisiä. Eivät kaikki ole, sehän nyt on maailman sivu nähty. Olet ilmeisen katkera, kun kohdallesi osui tämän tyyppiset appi ja anoppi, mutta kaikki tässä maailmassa on loppujen lopuksi suhteellista. Kun oikein kaivelet tuttujasi ja tuntemattomiasi, aivan varmasti löydät niitäkin, joilla on kanssasi vastaava tilanne. Ei läheskään kaikki isovanhemmat ole mitään lastenlastensa paapojia.
Totta kai olisi ollut suotavaa, että kun omista vanhemmistasi ei mummoksi ja papaksi ole, edes toiset isovanhemmat olisivat tämän tehtävän ottaneet itselleen. Mutta et voi heitä muuttaa etkä mitenkään "rankaista", koska he eivät ole tehneet mitään väärin sinua tai ketään kohtaan.
Minä olen sellainen mummo, joka hoidan lapsenlapsiani vaikka aina, mutta ymmärrän ihan hyvin jos joku muu ei sitä tee.
Kun minun tyttöni alkoi odottaa lasta, samaan aikaan parhaan ystävänsä kanssa, niin tämä toisen tytön äiti sanoi minulle, että ei aio ikinä ottaa sitä lasta hoitoon itselleen. Ensin olin, että kauheeta sentään, mutta myöhemmin ymmärsin. Hän ei kertakaikkiaan halunnut. Hän sanoi olevansa sellainen ihminen, jonka ei oikeastaan olisi pitänyt itsekään ikinä tehdä lapsia, koska ei oikein osannut eikä jaksanut niiden kanssa. Koko aika kun lapset oli pieniä hänellä oli vaikeata, vaikka yrittikin tietysti olla hyvä äiti. Sydämessä oli kuitenkin sellainen vapauden kaipuu ja tarve olla yksin ja tehdä omia asioita eikä aina vain ajatella lapsia, lisäksi hän pelkäsi koko ajan ettei osaa kasvattaa niitä oikein, ja toisen kanssa olikin murrosiässä tosi vaikeata. Jotkut ihmiset oikeesti on sellaisia ja niille lapset on riippa, vaikka tämä onkin kauheata sanoa.
Ja totta puhuen joskus itsekin olen tuntenut niin, vaikka ei niin vaikeasti. Joskus ei vaan enää olisi viitsinyt millään olla lapsen kanssa, joka ei nukkunut yöllä eikä päivällä, ronklasi ruuasta, vaati kokoaikaista seuranpitoa eikä edes vessaan saanut mennä rauhassa. Kyllä se hermoja koittelee normaalistikin. Älä kiusaa niitä appivanhempia yhtään enempää, ei ne osaa olla eikä tahdo olla sellaisia kuin sinä niille muotin rakentaisit.
kun minä.
Tietysti rakastin omia lapsiani, hoidin heidät mallikelpoisesti.
Mutta aitoa iloa en koskaa ole äitiydestä saanut.
Odotin vain että lapset kasvaa ja saan vapauteni.
Mieheni ei ollut koskaan tarvittaessa paikalla.
Lapset pääsivät viimein omilleen ja syntyi ensimmäinen lapsenlapsi.
Lapsi oli oikea riiviö pienestä pitäen.
Meillä ei lapsen kanssa kemiat pelanneet ollenkaan.
Siitä huolimatta hoidin häntä lähes joka viikonloppu kun vanhemmat olivat kapakassa.
Nyt haluaisin vain olla rauhassa, touhuta omia asioitani ilman lasten aiheuttamaa häiriötä.
... ja läpy läpy! Kerrankin joku sanoo asian niin kuin se ON. Mutta hei, hys hiljaa nyt, eihän sitä saanutkaan sanoa, joten ei ei ei, ei se niin ole ei....
Aina kaikki mummot ja papat haluaa hoitaa lapsia, pieniä ja isoja ja siltä väliltä, aina ja yötä päivää, sitä vartenhan he on ja ei heillä koskaan ole mitään oman elämän tarvetta, koska ei heillä sellaista ole koskaan ennenkään ollut. Mummot ei voi haluta olla omissa oloissaan ja tehdä omia juttujaan, eikä mummojen hermoja koskaan voi raastaa mikään, eikä mummot koskaan ole väsyneitä.
Kaikille pikkulasten vanhemmille tiedoksi: Te ette voi tietää, millaista on olla vanhempi ihminen. Joten älkää yliarvioiko heidän voimiaan ja jaksamisiaan, ja ennen kaikkea, älkää yliarvioiko heidän HENKISIÄ voimavarojaan.
On nimittäin ihan totta, että eläkeläismummo voi erinomaisesti jaksaa lähteä teatteriin, oopperaan, laivaristeilylle, ulkomaanmatkalle jne. Siellä hänen sielunsa ja mielensä saa levätä, sellainen on virkistävää ja tuntuu, että kaiken sen pitkän raadannan jälkeen, mitä elämä on tarjonnut, sitä ansaitseekin olla hieman erossa tavanomaisista arkihommista.
Sen sijaan johonkin lapsenlapsen hoitamiseen ei voimat riitäkään. Sitä tuntee taas kerran olevansa kiinni jossain, mikä tarvitsee ja vaatii ja velvoittaa. Tällainen lapsenlapsen hoitaminen ei ole omaehtoista, niin kuin sen soisi olevan, vaan siitä tulee helposti velvollisuus. Mummon ja papan pitäisi oikeastaan saada olla lapsenlapsensa kanssa omilla ehdoillaan, siis juuri niin kauan ja usein, kuin heidän voimavaransa sallivat. Joillekin isovanhemmille riittää se, että lapsenlapset tulevat vanhempiensa kanssa käymään ja katsomaan mummoa ja pappaa. Se olisi heistä mukavaa ja itse asiassa niin sen kuuluisi jo ollakin. Hoitamisvelvollisuus jäi jo sinne omiin lapsiin.
Jotkut isovanhemmat jaksavat ja haluavat enemmän, mutta he eivät voi eivätkä saa olla mikään mittapuu tässä asiassa.
Ymmärtäkää tämä ja antakaa vanhempien ihmisten jo viimein itse sanella oman elämisensä kulun.