Paljon näkee keskusteluja "kaukosuhteista" joissa kumpikin osapuoli asuu kuitenkin suomessa, suhteellisen lähellä toisiaan. Löytyykö OIKEASSA kaukosuhteessa olevia, eli kumppani asuu kaukana?
itse olen ollut jo pitkään suhteessa japanilaisen tytön kanssa, japanissa tulee vietettyä kerrallaan 2-3kk ja tällä hetkellä tyttö on luonani 2.5kk kun on lomalla yliopistosta. Yhteisiä suunnitelmia löytyy ja suhde tuntuu muutenkin valoisalta, mites muilla?
Välimatka on pitkä, mutta päivittäin tuntien skypettäminen pitää jonkinlaisen läheisyydentunteen vaikka toinen onkin kaukana.
itse olen ollut jo pitkään suhteessa japanilaisen tytön kanssa, japanissa tulee vietettyä kerrallaan 2-3kk ja tällä hetkellä tyttö on luonani 2.5kk kun on lomalla yliopistosta. Yhteisiä suunnitelmia löytyy ja suhde tuntuu muutenkin valoisalta, mites muilla?
Välimatka on pitkä, mutta päivittäin tuntien skypettäminen pitää jonkinlaisen läheisyydentunteen vaikka toinen onkin kaukana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Eli niinkuin otsikkoni kertoo, asun suomessa, mieheni sveitsissä. Molemmilla opiskelut kesken, vuosi takana kaukosuhdetta, 2,5 vuotta seurustelua ja oikein hyvin menee kaukosuhteessa. Säännöllinen, päivittäinen yhteydenpito pitää suhteen eloisana. Ja melkein joka kuukausi tai joka toinen kuukausi näemme joten erot ovat korkeintaan kuusi viikkoa. Vielä joitakin vuosia koulua jäljellä jonka jälkeen tarkoituksena muuttaa sveitsiin. Ei ongelma, sillä olenhan jo asunut itse siellä. =)
Kannattaako tulevan kotirouvan tuhlata aikaansa opiskeluun?
Kaukosuhdetta takana muutama kuukausi, josta tosin noin puolet ajasta on vietetty yhdessä. Minä asun Suomessa ja mies Yhdysvaltain länsirannikolla, joten välimatkaa on enempi kuin tarpeeksi. Nyt ollaan keskellä pidempää väliä, kun ei voida nähdä, ollaan nähty viimeksi 6 vkoa sitten, mutta yhteinen parin viikon loma häämöttää reilun kolmen viikon päässä, joten odotusta on ilmassa kovasti ja voiton puolella jo ollaan. Päivittäinen yhteydenpito meilitse, puhelimitse ja skypettäen on ehdottoman tärkeätä, luottamus kyllä on vakaa kuin kallio, mutta ikävä on kova ja läheisyyden kaipuu suunnaton. Tulevaisuudestakin ollaan puhuttu, katsotaan nyt sitten missä maassa se yhteinen elämä aikanaan koittaa, kaikkihan on mahdollista, kun tarpeeksi rakastaa. Molempien urat tällä hetkellä sellaisessa vaiheessa, että ihan tämän päivän juttu kummankaan muutto ei varmasti ole, mutta tulevaisuudessa se on kyllä mahdollista kummalle tahansa. Tsemppiä kaikille kaukosuhteessa eläville, ei se helppoa ole, mutta rakkaus voittaa isotkin esteet! Ja nyt vaan lasken päiviä, koska saan miehen vierelleni, ah ihanaa.
alkoi kyllä naurattaa viestisi, vai että kotirouva. Etpä taida ihan tuntea sitä sveitsiä maana sitten kunnolla. Onhan siellä myös paljon kotirouvia, mutta miksi minä menisin kotirouvaksi. Todella tyhmä kommentti! jos haluisin kotirouvaksi, niin kaipa minä siellä jo asustaisin lapsien kera, mutta elämässäni kuitenkin erilaiset prioriteetit kuin kotirouvana oleminen, joten eihän viitsitä yleistää tollaista olettamusta ihan jokaiseen, okei? minulla on jo kielidiplomit ym sekä olen ollut jo alani töissä sveitsissä.
Näen myös rakastani harvoin, päivisin soitellaan ja laskut on valtavat.Mesen kautta onneksi voi nyt soitella kun hän on japanissa ja koneen ääressä.
Hän on töissä thaimaassa opettajana,ja siellä huitsin nevadassa ei ole nettiyhteyttä.
Kohta tulee suomeen kuukaudeksi, sitten taas pitäisi sinnitellä loppuvuoteen jolloin hänen työnsä loppuu ja minä lennän japaniin vuorostani.
Rakkaus on välillä yhtä helvettiä, paljon se antaa,paljon se ottaa.
Uskomaton tunne kun lentokentällä halaa toista pitkän eron jälkeen.
Olis mielenkiintoista kuulla minkälaisia ongelmia teillä on ollut?
Meillä tyttö purkaa joskus turhautumistaan minuun aika kiukkuisesti, mutta sitten pyytää anteeksi ja kaikki on taas hyvin.
Itse sorrun soittelemaan liikaa kun on todella ikävä,lasku kasvaa ja tietysti riivaa toista työpäivän aikana kun toinen kokoajan soittaa.
Hän on myös välillä todella mustasukkainen entisistä tyttöystävistäni joista kyselee,jos vastaan hän suuttuu,jos en, hän suuttuu silti ja mököttää.Minäkin olen mustasukkainen aikalailla välillä.
Hölmöhän minä olen mutta minkä sille voin kun on ikävä.
Suunnitelmissa on vuoden lopussa häät,ja yhdessä asuminen suomessa.
itselläni kauko suhde egyptiläisen kanssa,paljon ikävä melkein 24/7 mutta sitten pienet hetket on kaikki hetket yhteensä&eletään päivä kerrallaan!..itse vaikeina aikoina mietin että hyvät asiat antavat odottaa;)
onnea siis teillekkin! kauko suhteet kyllä toimivat jos kummallakin on sama päämäärä/tavoitteet.mielestäni näin pitkillä matkoilla(eri maat)on ERITYISEN tärkeää että kummatkin ovat suhteessa koko sydämmellään ja 100%,muuten aika heikolta näyttää.asioista (kulttuuri eroista,huolista,mieltä askarruttavista kysymyksistä ja TUNTEISTA. on mielestäni ehdottoman tärkeä pystyä puhumaan ja kuunteleemaan toista,niin muissa suhteissa mutta erityisesti kaukosuhteissa varsinkin jos on kysmymys eri kulttuurista:) helpottaa elämää huomattavsti