Mulla ois ehkä aika harvinainen ongelma. En voi alkaa suhteeseen, enkä edes uskalla tutustua keneenkään kun mulla ei ole tarpeeksi rahaa. Aivan, luit oikein :)
Mä olen tällainen äkkiköyhä, erään onnettomuuden seurauksena menetin lähes kaiken ja jouduin korviani myöten velkoihin. Työnkin suhteen on vähän hankala tilanne, töitä on kyllä, mut ei sillä rikastu, ei edes maksa velkoja, eikä pankkikaan enään auta.
En tod. halua itselleni elättäjää, mutta pelkään että raha-asioideni paljastumisen myötä luultaisiin niin. Ongelma on, etten pysty myöntämään olevani rutiköyhä. Olen aina ennen ollut hyvin toimeentuleva ja olen pystynyt elättämään itseni lisäksi muutaman muunkin.
Nyt on tilanne toinen ja häpeän sitä niin paljon, etten päästä ketään lähelleni ja olen karkoittanut entisiäkin tuttavuuksia, etten joutuisi kohtaamaan sitä häpeää, kun saisivat tietää nykyisen taloudellisen ahdinkoni.
Miten suhtautuisit, jos tutustuisit kivaan naiseen, josta paljastuisi että hänellä on todella huono rahatilanne? Raha-asiat ihan päin seiniä pääasiassa siitä syystä, ettei tajunnut varautua pahimpaan?
Mä olen tällainen äkkiköyhä, erään onnettomuuden seurauksena menetin lähes kaiken ja jouduin korviani myöten velkoihin. Työnkin suhteen on vähän hankala tilanne, töitä on kyllä, mut ei sillä rikastu, ei edes maksa velkoja, eikä pankkikaan enään auta.
En tod. halua itselleni elättäjää, mutta pelkään että raha-asioideni paljastumisen myötä luultaisiin niin. Ongelma on, etten pysty myöntämään olevani rutiköyhä. Olen aina ennen ollut hyvin toimeentuleva ja olen pystynyt elättämään itseni lisäksi muutaman muunkin.
Nyt on tilanne toinen ja häpeän sitä niin paljon, etten päästä ketään lähelleni ja olen karkoittanut entisiäkin tuttavuuksia, etten joutuisi kohtaamaan sitä häpeää, kun saisivat tietää nykyisen taloudellisen ahdinkoni.
Miten suhtautuisit, jos tutustuisit kivaan naiseen, josta paljastuisi että hänellä on todella huono rahatilanne? Raha-asiat ihan päin seiniä pääasiassa siitä syystä, ettei tajunnut varautua pahimpaan?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Toisarvoista.
Rahan puute rajoittaa elämää. Ei ole varaa ylimääräisiin huvituksiin, ei uusien trendikkäiden vaatteiden ostoon, ei matkusteluun, ei oikeastaan mihinkään ylimääräiseen. Rahat riittävät normaaliin elämiseen, mut siihen se jääkin.
En kehtaa edes treffeille lähteä, kun saattaisi tulla tilanne, ettei rahani riitä johonkin. En pysty valehtelemaan, enkä voisi maksattaa mitään miehellä. Parempi siis kieltäytyä kokonaan ja pysyä kotona.
Minulla on luottotiedotkin mennyt ja minun mielestäni se on ainakin yhtä kuin olla ö-luokan kansalainen. Miten se voisi olla toisarvoista?
"Rahan puute rajoittaa elämää. Ei ole varaa ylimääräisiin huvituksiin, ei uusien trendikkäiden vaatteiden ostoon, ei matkusteluun, ei oikeastaan mihinkään ylimääräiseen."
Et tarvitse ylimääräisiä huvituksia, et tarvitse uusia trendikkäitä vaatteita, et tarvitse matkustelua, et tarvitse oikeastaan mitään. Tarvitset vain terveemmän suhtautumistavan elämään ja rahan merkitykseen siinä, ihmisarvon irrallaan materiasta.
"En kehtaa edes treffeille lähteä, kun saattaisi tulla tilanne, ettei rahani riitä johonkin. En pysty valehtelemaan, enkä voisi maksattaa mitään miehellä."
Voisihan sitä valehtelun sijaan olla rehellinen ja kertoa olevansa p.a. tai sitten järkätä ne treffit sellaisessa paikassa, missä rahaa ei niin paljon tarvitse.
"Minulla on luottotiedotkin mennyt ja minun mielestäni se on ainakin yhtä kuin olla ö-luokan kansalainen."
Toi on paskempi juttu, koska silloin ei saa vuokrakämppää, puhelin/nettiliittymääkään hommattua. Mutta toisaalta; eihän asia minua kosketa.
"Miten se voisi olla toisarvoista?"
No katsos kun yleensä Tavallisten Ihmisten elämä menee sellaista vuoristorataa: välillä menee hyvin, välillä heikommin ja joskus ollaan taas sitten totaalisen kusessa ja paskana. Olisihan se kiva, jos kaikilla menisi aina lujaa ja raha virtaisi ikivirneeseen jähmettyneen hymyn saattelemana jne jne, mutta kuka on niin tyhmä, että oikeasti uskoo elämän olevan pelkkää ruusuilla tanssimista? Sinä?
kyllähän mulla asunto, puhelin- ja nettiliittymä on :)
Enkä minä mittaa ihmisen arvoa rahassa, vaan niissä ominaisuuksissa mitä ihmisen sisältä löytyy. Olen kuitenkin kaikkein ankarin itselleni, ja ylpeäkin kun olen, enkä oikein tiedä mitä miehet tällaisesta ajattelee.
En mä kuvittele, et elämän pitäis olla pelkkää ruusuilla tanssimista tai et edes suurella osalla se sitä ois. Se on vaan tää tunne, että on täydellinen luuseri.
Ilmeisesti huonoa rahatilanetta pahempi juttu on sit kuitenkin se, miten mä itse siihen suhtaudun? :)
"enkä oikein tiedä mitä miehet tällaisesta ajattelee."
No sehän selviää kysymällä heiltä. Jotkut pitävät sinua luuserina ja toiset eivät. Mutta eihän sitä tarvitse pinnallisten idioottien seurassa pyöriä.
"Ilmeisesti huonoa rahatilanetta pahempi juttu on sit kuitenkin se, miten mä itse siihen suhtaudun? "
Näinpä.
Tästä kamalasta häpeästä?
No eihän se ole häpeä kuin sinun mielestäsi. Asennemuutos paikallaan tai jotain?
niin sit nöyristelet ja häpeät kuitenkin ja valitat tilaas täällä jos ylpeä oot et hiisku kellekkään.
,,köyhä ja kiva,, hih
Kuka mä olen. On siinä pieni ero, että valitanko nimen ja kasvojen kera, vai kasvottomana nimimerkin turvin.
elättäjää?
Se en ole ainakaan mä.menot pitää olla tuloja pienemmät .kato näin se menee baby.
Olisit lukenut aloitukseni paremmin, niin olisit voinut säästää itsesi kirjoittamisen vaivalta.
ja pennuille ja itselle elättäjää.ei ole yyhoiden törkeydellä rajoja !!!!
ja piilosti ¤elättäjää¤ eiks ni?
Pelkästään mielipiteitä kaipasin, en muuta.
Luuletko, että jos etsisin elättäjää, etten löytäisi sellaista? Luuletko, ettei minulla riittäisi älyä suunnitella elättäjän etsiminen vähän paremmin kuin täällä huokailemalla? Jos en omistaisi minkäänlaista kunniantuntoa tai selkärankaa, niin voisinhan laittaa vaikka lehteen ilmoituksen täällä olevan päiväkahviseuraa tarjolla. Varmasti ois monia tapoja ansaita helppoa rahaa,jos luonne antaisi periksi.
Nyt huomaan, että annoin itseni provosoitua, joten tämän jälkeen en vastaa enään tuon tyyppisiin kommentteihin.
uskalla tutustua köyhyys syystä kehenkään...livessä..kö?
En ihan missään. En netissä, en oikeassa elämässä, en edes unissani :)
..noin kymmenen vuotta sitten.
Etsit miesten vastauksia mutta saat naisen..;-)
Onneksi tapasin oikean miehen joka ei siitä välittänyt tippaakaan miten paljon mulla oli rahaa tai sen puutetta. Jopa hieman ylpeä itsestään kun on saanut elätettyä minut (ja lapseni) näinkin hyvin. Tuli tähän taloon aikanaan matkalaukku toisessa kädessä ja lapsi toisessa kädessä.
Oikea hyvä mies kun sattuu kohdalle niin sillä rahalla ei oikeasti ole väliä.
Pakko myöntää että koville otti, tosi koville. Loppujen lopuksi kyse on nöyrtymisestä. Siitä että uskaltaa olla paljaana toisen edessä juuri sellaisena kuin on ja sillä historialla mitä on.
Varsinkin aluksi tein kovasti töitä ollakseni jollakin tavalla "arvollinen" itse kun omaisuutta ei ollut. Se oli väärä tie vaikka toikin minulla jollakin tavalla tyydystystä jonkin aikaa. Se oli suojaa jota en oikeasti tarvinnut.
Ei tätä ongelmaa ymmärrä kukaan muu kuin sellainen joka on sen itse kokenut.
Kaikki naiset ei ole elättäjien etsijöitä. Onneksi! ;-)
Jollet avaa sydäntäsi niin sinne ei voi kukaan tulla.
ja minä en eli kuulun marginaaliammatteihin jossa freelance ja pätkätyöläisyys on tyypillistä.
Eli toinen ei suoranaisesti elätä minua mutta jaksaa mainita aina kuinka hän tienaa rutosti ja minä en. ..vaikka oman elantoni maksankin.
Hän kuitenkin niin varakas että haluaa elää vauraasti..ja itse en taas siihen kykene ja toinen ei halua omaa hyvää jakaa koska kun hän on niin paljon tehnyt sen eteen ja minä kuulemma en.
Eli sanoisin ottakaa samanveroinen kumppani myös taloudellisesti ..todella raskasta olla aina altavastaajana. Ja minulle riittäisi taludellisesti vähempikin raha kun on hyvä renki mutta huono isäntä :(
Etten ansaitse onnea tai rakkautta ennenkuin olen saanut asiani kuntoon. Se kuitenkin vie aikaa. Välillä tuntuu, että työnnän kaikki pois läheltäni ja että kohta on jo liian myöhäistä. En pysty heittäytymään siihen, että paljastaisin itsestäni kaiken. Tuntisin olevani taakka, en haluaisi että kukaan tuntisi velvollisuudekseen auttaa minua.
Häpeän köyhyyttä kuitenkin niin paljon. Itse tietenkin tiedän, miten tähän olen joutunut ja tiedän olevani luotettava. Mutta pelkään jo etukäteen sitä häpeää ja nöyryytystä, jos minut torjuttaisiin tuon asian vuoksi tai tarkoitusperäni kyseenalaistettaisiin.
Siksikin olen kieltänyt itseltäni mahdollisuuden edes harkita suhdetta.. kuitenkin jossain kytee myös epäilys, että onko kieltäminen sittenkään tarpeen.
Kiitos kannustavasta tarinasta :)
ja siis eri taloudessa seurustellen kunnes omat asiat olisi reilassa ja yhteenmeno olisi mahdollinen..parisuhteen olisi hyvä olla tasaveroinen pitempää jatkoa aatellen ja molempia asianosaisia aatellen..
Vähän pahan pistit...pahan siksi, että joutuu täs vastatessa kelaamaan, mihin kaikkiin juttuihin noi raha-asiat vaikuttaa.
Tuli mieleen, että sopisko sulle sellanen "keski-ikäisten" harrastama seurustelumalli, jos et halua rahoja sekaisin jonkun kanssa: eli että tapailet miehen kans ja seurustelet ja tolleen elämää vietätte yhdessä..mut vaikka omissa asunnoissa, omat rahat kummallakin jne?
Tai sit sellanen, että pidätte vaan kertakaikkiaan rahat erillään puolisosi kanssa. En tiiä miten onnistuis käytännössä ja mikä olis vaikka yhteisen (?) asunnon laita jne...mut silleen että teette diilin, että yritätte sovittaa asianne niin, ettei toisen tarvi maksaa toisen tarvi maksaa kummankin kuluja...et kun jotain hyväksikäyttöpuheita tms. murehdit.
Mut ehdottomasti oon sitä mieltä, ettei sun tarvi/kannata ton asian takia ns. alas hilata kriteerejäsi miehen suhteen...et luokkaa alkoontaipuvainen, 5 kertaa naimisissa ollut jne.
En osaa sanoa tarkemmin, kun en tiiä tosiaan tuota miesten mieltä liittyen tälläiseen asiaan.
että luulen että sä löydät vastaukset kysymykseen ja "toimintamalli-ratkaisut", kun sulla tulee oikeasti elämässä tilanne eteen. Et tavallaan luulisin, että tuo sun asia on niitä elämän asioita, joita ihminen pohtii...tekee mukamas hyvät suunnitelmat :) ;) miten aikoo tehdä...ja hurlumpsis suunnitelmat heittää häränpyllyä kun oikeasti se tilanne tulee eteen. Eli et voi yrittää teoreettisesti järkeillä ja pähkäillä asian...mut käytännössä tilanne voi tulla eteen erilaisessa muodossa, ja eri ratkaisuineen.
Mäki oon hyvä tos ennalta suunnittelemisessa...eri asia toteutuuko mitään käytännössä sit niinku olin suunnitellu :P
Päivänselvää on, että omat rahat kummallakin. Eniten mietityttää, että mitä mahdollinen mies ajattelisi minusta ihmisenä.Välillä ihmiset tuntuvat olevan niin julmia, tuomitaan siitä huolimatta, vaikkei asioiden retuperä olisi edes omaa syytä.
Niitä tilanteita olisi tullut ja ollut jo useampaan kertaan. Mä vaan juoksen karkuun tai painun maan alle. Annan pakit tai jotain muuta yhtä mukavaa. Ihanille ihmisille, joissa ei olisi ollut mitään vikaa. Enkä tosiaan tunne itseäni kovin hyväksi ihmiseksi senkään vuoksi :(
Tämä alkaa kuulostaa jo itsesäälissä rypemiseltä :D On tämä kuitenkin ihan oikea ongelma, koska se loukkaa myös muita, enkä mä pelkojeni ja häpeäni vuoksi kykene toimimaan toisin.
Varmaan tulin hakemaan täältä myös jonkin tason hyväksyntää mielipiteiden lisäksi (mut en silti sitä elättäjää, niinkuin tuossa yllä väitettiin).
Ihan kiva kuulla, ettei ajatella pelkästään, että saunan takana ois tilaa tällasille :)
suoraan, että en osaa vastata kysymykseen :( Et mitä ne ajattelis.
Lähtökohtana vois kuitenki ehkä pitää sitä, että sun tuleva mies arvostaa sua ja kunnioittaa sua ymmärtää sua...koska ei tilanne muukaan voi olla koska päätätte elää kimpassa.
sellainen asia, joka vaikuttaa elämään ehkä pitkälläkin välillä, joten ei pidä vähätellä itseltään sitä, että asia mietityttää. Ja varmaan ihan kenelle tahansa tuttavuudelle ei viitsi ehkä asiasta alkaa kertomaan. Mä luulen, että sulla on jo ehkä sellainen "vainu" miesten suhteen, että kiinnität automaattisesti huomiosi tietyin kriteerein niihin miehiin, jotka ovat voivat elää sinun asioittesi kanssa.
Kyllä sitä kaikille sattuu elämässä kaikenlaista, ja etkä varmaan ole ainoa joka painii samanlaisen ongelman kanssa. Tarvii vaan löytää se sopiva vastapuoli. Miehiäkin on erilaisia erilaisine taustoineen.
Traumoja voi olla vaikka minkälaisia...taloudellisia tappioita, lapsen kuolemia, mahdottomalta tuntuvia lapsuudenkokemuksia, sukuriitoja. Kaikkea löytyy. Et sentään ole pelannut uhkapelissä omaisuuttasi tai juonut sitä, jos positiivisia asioita tilanteesta haetaan.
Joku on joskus sanonut, että se on halpaa mistä vielä rahalla selviää.
Jos valitaan rahallisesti tiukka mutta muuten onnellinen esim. perhe-elämä työelämä...tai rahallisesti kiva mutta esim. henkistä väkivaltaan tai henkisesti uuvuttava elämä, niin 2 kertaa mieluummin köyhäilen, mutta muuten onnellisena.
Mutta etten nyt liikaa valota positiivisia puolia, niin realistisesti ottaen asiallasi on varmaan jonkin verran vaikutusta, tai siis että mies saa tehdä ajatustyön siinä vaiheessa kun olette loppuelämä lähdössä yhdessä viettämään.
Niitä löytyy onneksi myös. En ehkä osaa suhteuttaa tätä raha-asiaa niihin oikein. Kenties se ajan kanssa lutviutuu ihan itsestään. Kiitos sinulle rehellisestä ja realistisesta mielipiteestäsi :)
Ei rakkautta rahalla osteta
Samanlaiset lapset ylensä leikkivät parheiten yhdessä. Suomi on pullollaan esimerkiksi konkurssin tehneitä yrittäjiä, miehiä, kuten minä. Sivistystä, elämänkokemusta ja ymmärrystä löytyy, mutta rahaa ei juuri ole. Sopisimmeko toisillemme?
Sehän sopisi minulle oikein hyvin, en todellakaan piittaa muiden rahoista :) Hankalaa se kuitenkin olisi alkaa etsimään miestä kriteerinään luottotietojen puute ja köyhyys :D Toki se kutistaisi kenttää kun rajaisi haun sivistyneisiin ja köyhiin entisiin yrittäjiin, mutta minkähänlaiset seuraukset sillä olisi.
Sä ehkä ymmärrät tän mun ongelman? Että kun on kaikki mennyt, ei se paljon oloa paranna. Sitä kun rakentaa oman minäkuvan tekojensa ja saavutustensa varaan, on ollut niistä ylpeä ja sitten kaikki pyyhkäistään alta.
että: "nainen istuu pankin päällä"?
Tuo ei oikein vaan toimi tässä tilanteessa.
Aloitat jo viestisi virheellisesti väittämällä että ongelma olisi harvinainen ;D
Sinulla on taloudellisen pohjan menetyksen takia vielä itsetunto alamaissa ja siihen auttaa vain ITSEKKYYDESTÄ luopuminen.
Ai miten niin itsekäs? No, katsohan viestiäsi kriitisesti niin näet korostavasi minäminäminä-ajattelua ja minunminunminun-rahojani.
Elämänarvot siinä osoittautuvat olevan pahasti perseellään! SIKSI ON VAIKEA LÖYTÄÄ FIKSUA MIESTÄ KAVERIKSI.
Et halua elättäjää, et halua paljastaa itsestäsi totuutta saati että haluat myöntää sitä itsellesikään. Rakennat muuria ympärille ja karkoitat lähelle pyrkivät.
Se on juuri sitä itsekkyyttä. Et anna muille tilaisuutta osoittaa olevansa tarpeellisia, hyväntahtoisia, ymmärtäväisiä ja kaikesta huolimatta rakastavia.
Ei kukaan mies välttämättä ole tyrkyttämässä sinulle elatusta, on itsekästä ajatella noin miehestä.
Ei kukaan mies välttämättä myöskään halua esiintyä uljaana prinssinä, joka kapuaa yli muurin prinsessaa pelastamaan tunnetila-ahdingosta.
Ei kukaan mies myöskään halua naisystävää, joka on niin käpertynyt omiin rahahuoliinsa, ettei näe elämässä enää mitään muuta.
Anna tilaisuus sille miehelle, jonka tapaat, tutustua sinuun. Vie tarkoituksellisesti ajatukset omista raha-asioistasi aitoon kiinnostukseen miestä ja HÄNEN AJATUKSIAAN kohtaan, etsikää yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Älä räväytä rahaongelma-asiaa vasten kasvoja "suoran puheen-verukkeella" sillä uudehkon tuttavan se karkoittaa nopeasti. Mikäli mies tulee ehdottaneeksi jotain mihin varasi eivät riitä, vastaa vain siihen kysymykseen selittelemättä lavealti koko tilannetta sanoen, että "valitettavasti likviditeettini ei nyt salli sitä."
Mitä pidemmälle tuttavuutenne kehittyy, sitä paremmaksi se voi muuttua kun mies oppii huomaamaan ettet ole rahaa ruinaavaa tyyppiä, haluat pärjätä ja olla tasa-arvoisempi miehen kanssa ilman hyväksikäytön olemassaoloa. Toki se voi miestä hämmästyttää mutta siinä vaiheessa kun on oikeasti suoran puheen aika, olet todennäköisesti jo arvostuksen häneltä ansainnut. Muista aina, että mieskin etsii kumppania ja seuralaista, naista jota voi arvostaa.
Ja vinkkinä: kyllä heitä löytää Suomestakin! Niin löysin minäkin ja kaiken huipuksi vieläpä suomi24:sta!
on talous eli mielestäni aloittaja oli hyvin realistinen..nykyään ihmiset ei halua jakaa omaisuuttaan toisen kanssa vaan eletään mieluummin avoliitoissa tai tehdään avioehtoja...
osallistua naisen talousongelmiin niin ei haittaa.
Mutta pidemmällä tähtäyksellä, jos ihan kimppaan päädytään niin niistä naisen rahapulmista tulee munkin pulma. Kokemusta on.
Eli voisin vetäistä muutaman kerran ja sanoa heisulivei.