työkavereiden mielestä en osaa mitään, en tee mitään, jos teenkin, teen kaiken väärin, saan kuulla päivittäin asiasta, elän yksityiselämääni väärin, olen bimbo blondi...
olen aika finaalissa..
olen töissä pienessä yrityksessä pienellä paikkakunnalla, vapaa-aikaa tulee vietettyä jonkin verran työkavereiden seurassa, mutta siihen inside piiriin en ole koskaan kuulunut, olen kai liian nuori (nuorin työntekijä, mutten vähiten aikaa talossa ollut), liikaa omia mielipiteitä omaava ja uskallan tuoda ne julki tai ylenemässä liian nopeasti.
pääkiusaajani on "toiseksi suurin" pomoni (olen lähitulevaisuudessa ylenemässä hänen yläpuolelleen, jos en vaihda työpaikkaa), muut kulkevat mukana, mielistelevät.. itse en kunnioita häntä enkä varsinkaan mielistele, johtuen hänen käytöksestään minua kohtaan.
jotkut työkaverini ovat todella mukavia, kun tämä kyseinen naishenkilö ei satu olemaan paikalla, kun hän on paikalla, tilanne on yllä kuvattu.
yrityksen johtaja on ihana ihminen, hänelle voi puhua ja hän tietää asioista, onpa joskus sanonutkin kiusaajille, olen hänen suosikkinsa. Varsinaisen pomon aikaan minulle ei myöskään v****illa, mutta kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydälle...
ammatin- ja paikkakunnan vaihto kovasti mielessä, vaohdanko heti, vai katsonko vielä jonkin aikaa?
tätä on nyt jatkunut n. vuosi, sen aikaa olen ollut vakituisena, aikaisemmin kun olin ekstrana (n.3vuotta), ei kiusaamista tapahtunut.
olen aika finaalissa..
olen töissä pienessä yrityksessä pienellä paikkakunnalla, vapaa-aikaa tulee vietettyä jonkin verran työkavereiden seurassa, mutta siihen inside piiriin en ole koskaan kuulunut, olen kai liian nuori (nuorin työntekijä, mutten vähiten aikaa talossa ollut), liikaa omia mielipiteitä omaava ja uskallan tuoda ne julki tai ylenemässä liian nopeasti.
pääkiusaajani on "toiseksi suurin" pomoni (olen lähitulevaisuudessa ylenemässä hänen yläpuolelleen, jos en vaihda työpaikkaa), muut kulkevat mukana, mielistelevät.. itse en kunnioita häntä enkä varsinkaan mielistele, johtuen hänen käytöksestään minua kohtaan.
jotkut työkaverini ovat todella mukavia, kun tämä kyseinen naishenkilö ei satu olemaan paikalla, kun hän on paikalla, tilanne on yllä kuvattu.
yrityksen johtaja on ihana ihminen, hänelle voi puhua ja hän tietää asioista, onpa joskus sanonutkin kiusaajille, olen hänen suosikkinsa. Varsinaisen pomon aikaan minulle ei myöskään v****illa, mutta kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydälle...
ammatin- ja paikkakunnan vaihto kovasti mielessä, vaohdanko heti, vai katsonko vielä jonkin aikaa?
tätä on nyt jatkunut n. vuosi, sen aikaa olen ollut vakituisena, aikaisemmin kun olin ekstrana (n.3vuotta), ei kiusaamista tapahtunut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vielä tarkennusta, ettei kukaan saa päähänsä sanoa että vika on minussa. Olen ulospäinsuuntautunut, ihmisten kanssa toimeentuleva tyttönen, en mikään tiukkapipokaan, kavereita minulla on paljonkin ja hekin ovat sanoneet touhun työpaikalla olevan kohtalaisen sairasta (pienellä paikkakunnalla asiat vaan ei pysy piilossa).
Nopeaan ylenemiseeni olen antanut aiheen näytöilläni varsinaiselle pomollemme, sitäkös työkaverini nyt eivät vaan sulata.
ja eihän kiusaaminen nyt ihan joka hetkistä ole, välillä minua pyydetään mukaan rientoihin, mutta jossain vaiheessa iltaa se napostelu ja haukkuminen alkaa ja saan lähteä itkien kotiin, tosin olen viime aikoina jättänyt useimmiten lähtemättä illanviettoihin ja muihin tapahtumiin mukaan, ihan itseäni säästäen.
Moi!
Itse kun olin samassa tilanteessa kun työpaikallani aloitin, sisuunnuin niin etten varmaan aikonutkaan lähteä, mulle niiden "horinat" oli hyttysen ininää. Nykyään tuskin kukaan uskaltaa soittaa suutaan. Olen vahvan ihmisen maineessa.. mutta jos voit kovin huonosti niin armahda itseäsi ja lähde pois taidat olla vielä kovin nuori.. tee analyysia pohdi onko sinulla käytöstapoja jotka muita ärsyttävät, jos toteat ettei ole, niin ole oma itsesi ja vahva, älä anna muiden itsäsi nujertaa.
Kateus on työelämässäkin kavala "tauti".
Jos kantti kestää älä anna periksi!Itsetuntoaanhan voi vahventaa monin tavoin vielä lisää.Olet sen verran nuoren kuulunen että sulta kyllä vahvuuksia löytyy!Tietty on hyvä myös suojata itseään ,lopetat jos tunnet ylivoimaisuutta.Ihminen itse on tärkein,sairastuttaa ei kannata itteesä.Itse mietin kuinkahan kauan mulla menee vielä toipumiseen aikaa..joskus oma tila pelottaakin...Mutta sinä kyllä PÄRJÄÄT!
Kiitos sanoistasi!! Olen ajatellut että tämä on vain yksi elämä en anna työasioiden viedä itsetuntoani enkä arvota itseäni todellakaan sen mukaan mitä muut minusta sanovat, heiltä ei kuitenkaan tule koko totuus. Ei varmaan heistäkään tunnut mukavalta kun en anna arvoa heidän puheilleen.......
Tuo on oikea asenne.Sinähän oot ollut vasta ns.noviisina.Esimies tai vastaavan asemassa on olo todella yksinäinen,ihmiset jotka sen tiedostavat osaavat varmasti käyttää tilaisuuden hyeenan tavoin hyväkseen.Itse en tuolloin osannut etsiä voimavaroja vertaistuesta tms.Kävin vaan yksityis-terapiassa ,ei se huono ollut, mutta vertais tuella löytää sitä voimaa enämpi eikä ala syyllistää ja etsiä vikaa itsestään.Omaa kohtaani näin jälkeenpäin ajatellen tulee mieleen;...se pieni lannistumisen hetki antoi vain toiselle boweria olla vain röyhkeäpi...ja ainahan on alussa koetin kivet...tarkoitus vain harhauttaa ja suistaa...Olet varmasti hyvä työssäsi koskapa kateus on nostanut päätään. Älä anna toisten leikkiä kanssasi viivytys-taistelua ja väsyttämistä. Joutava kinaaminenkin väsyttää, siihen ei tosiaan kannata alkaa,sillähän etsitään vain niitä toisen heikkouksia.Varmasti paras asenne on olla vaan hyvä.Ja silloinkin kun havaittavaa kiusaamista ei ole ilmassa kannattaa huolehtia omasta jaksamisesta ns.vertais-palaverein.Voimia SINULLE!
Ymmärrän hyvinkin että esimiehenä on todella yksinäistä, siinä on sitten se oma broplematiikansa. Ethän kuitenkaan lannistu,työelämän koulussa - luota itseesi sinäkin, älä suostu nujerrettavaksi, mutta tule taitavammaksi kokemustesi myötä ole "härski" ja ota kaikki oppi irti, niin sinusta tulee vieläkin taitavempi ja empaattinen ihmistä - työntekijää ymmärtävä esimies, armahda myös itseäsi silloin kun teet virheitä. Muistetaanhan nauttia myös elämästä, minun mottoni on "eihän minua kukaan enään 100 vuoden kuluttua muista" muistutan siitä itseäni silloin kun kaikki ei mene niin putkeen, kaikki tässä elämässä on todellakin niin suhteellista!!!! ja katoavaista siis miksi miettisin mitä joku minusta ajattelee se on ihan turhaa ajan ja elämän haaskausta!!!!! Siks toisekseen en ole enään niin nuori, monet myllyt vaan olen läpi käynyt ja maata jalkojeni alle saanut!!!!!
elämääsi ja SUN työtäsi! Sun hyvää tuultasi.
Kateuttaan se vaan sulle pottuilee! Olet nuori ja nokkela,sieväkin varmaan, sekös sitä sapettaa. Anna sen kalkattaa. Ja jos tulee tiukkoja paikkoja,älä sorru samaan,älä lähde mukaan riitelyyn. Se ei kannata.
Jos susta tuntuu vaikealta,voithan kirjoittaa ne sanomiset ylös, etkä jää yksin hänen kanssaan,varsinkaan riitelemään.
Anna olla!
(Mä kerran tein niin,kun yks akka pottuili ja haastoi riitaa,suoraan sanoin pomolle, että jos tuo ei lopeta tuota kälätystä just nyt,niin minä lähden samantien. Pomo kävi juttelemassa sen kanssa,ja siihen loppui räksytys!)
olen todennut ettei työpaikan vaihtaminen auta sllä aina joka työpaikalta löytyy noita tyyppejä..
Koita vaan olla mahdollisimman oma itsesi ja alentumatta heidän tasolleen.
Tiedän miten vaikeaa on olla hermostumatta, mutta sitähän ne tahtoo, nähdä sinun hermostuvan, älä anna heille sitä nautintoa!
Kanna itsesi ylpeänä ja muista että sitten joskus kun olet korkeimmalla pallilla niin sinua arvostetaan enemmän jos jaksat edelleen olla reilu, v-mäisiä pomoja on maailma pullollaan jo muutenkin.