mä en enää tiedä mitä tehdä. mua on hakattu petetty valehdeltu ja kaikkea. kaiken mä olen kestäny, kaiken jälkeen jatkanut, mutta tota valehtelua mä en kestä. ainoa asia mitä oon pyytänyt on rehellisyys. oon kertonu hyväksyväni mitä vaan, kunhan ei olis valehtelua ja salailua. oon yrittäny pyytää sitä kaikin tavoin, mikään ei auta ja keinot on loppu. järki ja kaikki muut ihmiset sanoo, ettei ole mitään järkeä jatkaa, mutta tuntuu vaan niin vaikealta päästää irti. oon rikkonut itseni tässä tilanteessa niin pahasti, että sitä tuskin saa enää ehjäksi. en tiedä kuinka paljon enää kestä. en kestä valehtelua, mutta en myöskään eroa ja toinen on pakko valita. valehtelua en saa loppumaan millään. oon niin neuvoton, voimaton ja rikki ja tuntui vain hyvältä kertoa se täällä. ja samalla epätoivoisesti toivon että tulis joku ihme mikä pystyis antamaan mulle vastauksen, tai edes neuvoa...
en enää tiedä..
minkoo
3477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei mikään olekaan kuluttavampaa kuin se jatkuva valehteleminen. Se jos mikä kuluttaa ihan loppuun. Ja kun puoliso tarpeeks monta kertaa on valehdellu jostain merkittävimmistä asioista, niin ei siihen pysty enää luottamaan silloinkaan, vaik se puhuisi totta! Joutuu epäilemään ihan koko ajan joka asiaa.
Olet uhrannut itsesi huonon suhteen takia ja antanut luvan tehdä sulle mitä vaan. Suhteessa yhä sinnikkäästi pysyessäsi annat oikeuden valehdellakin itsellesi toistuvasti. Toinen tietää ettet sä siitä mihinkään lähde tekipä hän mitä tahansa, onhan se jo testattu.
Ei sua kukaan lyö, ei petä eikä juksaa ellet sä itse anna sulle niin tapahtua. Sekin on valinta, jonka sinä itse teit "hyväksymällä mitä vaan".
Nyt sä roikut suhteessa joka satuttaa sua koko ajan. Ja kun toista ihmistä ei voi muuttaa ulkoakäsin ellei se itse halua muuttua, niin herää kysymys miksi sinä et usko olevasi paremman kumppanin arvoinen?
Kannattaako kivirekeä vetää perässään? Miten olis jos päästäis siitä otteensa, jättäis sen kerta laakista tienposkeen ja jatkais eteenpäin keveämmin askelin.
Kerran se vain kirpaisee kun lopettaa suhteensa toiseen ihmiseen. Pääset suremaan eroa ja sen surun jälkeen olet itsenäinen ja vapaa löytämään uuden rakkauden kohteen. Eikö vapaus ja tunnetasapaino ole sen pienen kärsimyksen arvoinen verrattuna nykyiseen jatkuvaan ahdistukseen?
Muuta pois sen ihmisen vaikutuspiiristä niin saat voimasi takaisin ja pystyt toteuttamaan eron loppuun saakka. Siitä se uusi elämä sitten alkaa, askel kerrallaan - mutta ilman kivirekeä.
Tsemppiä!
Tuo kyllä on todellakin ihan sun oma päätös. Sulla on aivot, käytä niitä. Se on hakannut sua, pettänyt sua, valehdellut sulle. Miksi siis tuntuu niin vaikealta päsätää irti? Pelkäätkö sä jääväsi ihan yksin vai missä mättää? Mieshän on jo näyttänyt todellisen luonteensa ja sen ettei se välitä susta pätkääkään. Sulla on kavereiden tuki takana. Nyt sun on vaan pakko irtautua siitä suhteesta. Pyydät vanhemmat tai kaverin joskus mukaan. Pakkaatte sun kamat ja asut jonkun luona sen aikaa, kunnes löydät oman asunnon. Kyllä se siitä.