mä en enää tiedä mitä tehdä. mua on hakattu petetty valehdeltu ja kaikkea. kaiken mä olen kestäny, kaiken jälkeen jatkanut, mutta tota valehtelua mä en kestä. ainoa asia mitä oon pyytänyt on rehellisyys. oon kertonu hyväksyväni mitä vaan, kunhan ei olis valehtelua ja salailua. oon yrittäny pyytää sitä kaikin tavoin, mikään ei auta ja keinot on loppu. järki ja kaikki muut ihmiset sanoo, ettei ole mitään järkeä jatkaa, mutta tuntuu vaan niin vaikealta päästää irti. oon rikkonut itseni tässä tilanteessa niin pahasti, että sitä tuskin saa enää ehjäksi. en tiedä kuinka paljon enää kestä. en kestä valehtelua, mutta en myöskään eroa ja toinen on pakko valita. valehtelua en saa loppumaan millään. oon niin neuvoton, voimaton ja rikki ja tuntui vain hyvältä kertoa se täällä. ja samalla epätoivoisesti toivon että tulis joku ihme mikä pystyis antamaan mulle vastauksen, tai edes neuvoa...
en enää tiedä..
minkoo
6969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi!Oli pakko kirjoittaa sinulle kun tarinasi tuntui niin omaltani.itsellä lähes tulkoon sama tilanne,ja olen huomannut itsestäni että elän varmaankin jossain riippuvuus suhteessa,olen siis jollain tapaa riippuvainen hänestä enkä uskalla/osaa päästää irti..Ja monesti on tullut mietittyä mistä saisin voimia päästää irti ja jättää kaiken taakseni.Sitä ihmettä ei vain ole vielä tapahtunut.Olemme olleet yhdessä yli 5v ja meillä on yhteinen kohta 4 vuotta täyttävä prinsessa..ja tuntuukin että lapsi on enää ainut yhteinen asia elämässämme.Aluksi han kaikki on ihanaa sitä on niin rakastunut eikä osaa edes uskoa toisesta niitä huonoja puolija,ja sitä kai on niin rakastunut sokaistunut ettei niitä edes näe..mutta jostain kumman syystä ne huonot puolet sitten vain pulpahtaa esiin ajan myötä,vaikkei niitä todeksi halua uskoa.Ja kyllähän se niin on ettei toisessa nyt niin paljon pahaa ole,ettei jotain hyvääki..ja silloin aina eron partaalla jostain ne hyvät puolet kaivaa ja antaa niille vallan.Minulle ainankin on käynyt niin.Toivottavasti sinä olet vahvempi ja saat asiasi/elämäsi järjestykseen.Kaikkea hyvää sinulle ja vielä se aurinko paistaa meidänkin elämäämme.
Olen myös elänyt ukkoni kanssa n.5 vuotta ja meillä on 3,5 vuotias tytär.Viimeiset pari vuotta on tuntunut ettei äijä piittaa meistä paskaakaan paitsi kännissä länkyttää ja minä tollo vaan uskon kaiken.Taidan olla päästä vialla kun turpiini olen ottanut passanut häntä kokoajan.Tiedä kyllä että tyttäremme on sille maailman tärkein asia mut ei perkele viitsi persuutta sohvalta nostaa edes vaikka puistossa käyttään lasta kerran viikossa.
Älä pyydä mitään toiselta.
Pyydä vain itseltäsi.
Aika on olla nyt rehellinen itsellesi.
Sinä olet tärkein.
Itsesi kanssa elät lopun elämäsi et
kenenkään muun.
Minkoo, sinun taytyy olla aikamoinen lakiexpertti kun olet loytanyt Suomen lakikirjoista saadoksen jossa aikuisia vaaditaan ja pakotetaan elamaan jonkun, kenen tahaansa, kanssa. Lain, jossa yksin elaminen on tuomittava teko.
Ellet pysty todistamaan kaikille muille etta tuo laki todella on voimassa, kukaan ei ota sinua vakavasti kun valitat ihmisesta jonka sina taydella jarjella ja huolellisesti valiten olet hankkinut seuraksesi.
Valituksesi on "avoliiton" alla joten oletan ettette edes ole naimisissa.
Mika mahti maailmassa pakottaa sinua olla uhattuna, piinattuna ja toisen pahoinpitelemana.
Jos sin vetoat "rakkauteen", olet todella hyvin, hyvin sairas.
Siihen ei auta muu kuin nopeasti poistuminen tuon pedon luota ja henkinen ammattiapu.
Taitaa olla suhteet hukassa? Laillako (miten se kirjoitetaaan?) sitä suhteissakin pelataan.
Etko huomannut etta piiloviestina oli sarkasmi?