Hei! Yritän kirjoittaa lyhyesti, joten tämä teksti on vain pintaraapaisua. Muutamia vuosia takaperin tapasin eroni jälkeen ns.täydellisen miehen. Tulin raskaaksi ja silloin alkoi henkinen väkivalta. Haukkumista, syyttelyä, kontrolointia, rahan kulutusta vahdittiin jne. Itse opiskelin tuolloin ja jouduin vuodelepoon vaikean raskauden takia. Hän myös piti velkakirjaa kaikesta mitä hän osti jne. Lapsi syntyi ja olin taas raskaana. Tuolloin kontrolointi ym. paheni. Sain yksin valvoa yöt ja hoitaa vauvan ja edellisestä liitostani kahta pientä lasta. Hän ei auttanut. Vaan uhkaili, että jos sanon väärällä äänen sävyllä jotain tai sanon jotain minkä hän voi tulkita miten haluaa niin taas oli riita pystyssä. Raskauden loppupuolella hän kävi käsiksi. Töni, puristeli ja uhkaili. En jaksa edes kaikkea kokemaani kirjoittaa, mutta yön selkään pakenin muutamia kertoja. Tuplavauvat syntyivät maailmaan ja silloin mies uhkasi tapattaa minut, kävi käsiksi ja henkinen väkivalta oli todella raskasta. Yksin hoisin viisi lastani kaiken keskellä. Pelkäsin, mutta olin niin väsynyt, että en jaksanut toteuttaa muutto aikeitani käytännössä. Kunnes vuosi sitten lähdin lasteni kanssa. Mies lupasi muuttua, mutta mielessäni mietin, että miten mahtaa olla, sillä hän näkee vikaa vain minussa ei itsessään koskaan. Jopa hän kieltää, että on käsiksi käynyt. Minä olen se sekopää ja syy kaikkeen. Halusin uskoa, että mies muuttuu ja palasin lapsineni, mutta tavaroitani en muuttanut. Hälystyskello pirisi taustalla.
Käsiksi hän ei ole käynyt viime kesän jälkeen, mutta pari viikkoa sitten riidan aikana hermostu ja otti kurkusta kiinni, puristi kädet mustelmille ja heitti lattialle. Sekin olin mukamas minun syytäni. Nyt on pikkuhiljaa taas mukaan tulossa henkistä väkivaltaa ja aivan uskomattomia lauseita hänen suustaan. Esim. väittää minun ajattelevan tai sanoneen asioita joita en ole sanonut tai esim. väitti että oli saanut puhelun jostain tuntemattomasta numerosta ja soittaja oli sanonut, että mieheni pitää vahtia tekemisiäni koska touhuan jotain outoa. Vasta kun uhkasin mennä poliisille selvittää puhelua niin hän sanoi, että ei sellaista puhelua ole tullut.Miten välillä niin ihana mies voi seuraavana päivänä olla kuin toinen persoona ja aivan sairas sellainen? Riitaa haastava, alistava ja syyttelevä. Nyt hän perii minulta takaisin niitä rahoja joita hän kirjasi ylös minun ollessani raskaani ja kun opiskelin eli nyt minun pitää maksaa rahat hänelle takaisin ja jos maksamani lyhennys ei ole tarpeeksi suuri niin taas minut haukutaan valehtelijaksi ja toisen siivellä eläjäksi. Hän itse lyhentää omaa asunto lainaansa, ostelee tekniikkaa, laittelee autoaan ja sijoittaa pörssiin. Minun rahani menevät ruokaan, lapsiin, bensaan, lääkkeisiin , vaatteisiin jne.
Olen taas sekaisin. En enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei! Minun piti ostaa oma auto kun hänen autoaan en saanut enää kuluttaa. Hän laskee sähkön ja veden kulutusta ja toteaa monesti, että halvemmaksi tulisi jos emme asuisi hänen luonaan. Olen hänen mielestään vaikea ihminen, jota kukaan ei jaksa. Omasta mielestäni olen kiltti, hauska, iloinen ja ahkera äiti joka rakastaa lapsiaan yli kaiken. Mieheni aina silti mollaa ja haukkuu, että minä olen huono äiti ja hän on hyvä isä. Se suututtaa koska minä olen lapseni yksin hoitanut niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Hän vain esittää isää kun vieraita on läsnä tai hänen oma perheensä. Nyt minulle tarjottiin ihanaa työpaikkaa, mutta se sisältää joskus iltavuoroa ja viikonloppua. Mies raivostui ja sanoi, että olen huono äiti jos otan työn koska hän on ennen minua ollut työssään niin minun pitää elämäni soveltaa hänen työnsä mukaan ja hän ei lapsia vahdi vaan kaikki vastuu jää minulle. En tiedä mitä ajatella. Olen taas umpikujassa. Tämä hulluus on taas alkamassa. Olen myös huomannut että sisälläni on paljon vihaa miestäni kohtaa. En vain pysty antamaan anteeksi kaikkea sitä mitä hän on minulle tehnyt. Puoli vuotta meni ihan kivasti, mutta nyt tämä taas on heilahtamassa sinne suuntaan mikä saa ihokarvani nousemaan pystyy. Miten mies voi puolikin vuotta olla suhteellisen normaali ja miksi hän taas muuttuu? Mitä enemmän kuuntelen hänen puheitaan sitä sekaisemmaksi menen itsekin. Nyt hän uhkasi, että jos lähden niin hänellä on kuulema niin hyvät suhteet joka paikkaan, että hän voi laittaa minut todellaa ahtaalle. Tämä on kuin jotain suurta näytelmää. Tuntui varmaan sekavalta lukea, mutta kiitos kun jaksoitte!
Käsiksi hän ei ole käynyt viime kesän jälkeen, mutta pari viikkoa sitten riidan aikana hermostu ja otti kurkusta kiinni, puristi kädet mustelmille ja heitti lattialle. Sekin olin mukamas minun syytäni. Nyt on pikkuhiljaa taas mukaan tulossa henkistä väkivaltaa ja aivan uskomattomia lauseita hänen suustaan. Esim. väittää minun ajattelevan tai sanoneen asioita joita en ole sanonut tai esim. väitti että oli saanut puhelun jostain tuntemattomasta numerosta ja soittaja oli sanonut, että mieheni pitää vahtia tekemisiäni koska touhuan jotain outoa. Vasta kun uhkasin mennä poliisille selvittää puhelua niin hän sanoi, että ei sellaista puhelua ole tullut.Miten välillä niin ihana mies voi seuraavana päivänä olla kuin toinen persoona ja aivan sairas sellainen? Riitaa haastava, alistava ja syyttelevä. Nyt hän perii minulta takaisin niitä rahoja joita hän kirjasi ylös minun ollessani raskaani ja kun opiskelin eli nyt minun pitää maksaa rahat hänelle takaisin ja jos maksamani lyhennys ei ole tarpeeksi suuri niin taas minut haukutaan valehtelijaksi ja toisen siivellä eläjäksi. Hän itse lyhentää omaa asunto lainaansa, ostelee tekniikkaa, laittelee autoaan ja sijoittaa pörssiin. Minun rahani menevät ruokaan, lapsiin, bensaan, lääkkeisiin , vaatteisiin jne.
Olen taas sekaisin. En enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei! Minun piti ostaa oma auto kun hänen autoaan en saanut enää kuluttaa. Hän laskee sähkön ja veden kulutusta ja toteaa monesti, että halvemmaksi tulisi jos emme asuisi hänen luonaan. Olen hänen mielestään vaikea ihminen, jota kukaan ei jaksa. Omasta mielestäni olen kiltti, hauska, iloinen ja ahkera äiti joka rakastaa lapsiaan yli kaiken. Mieheni aina silti mollaa ja haukkuu, että minä olen huono äiti ja hän on hyvä isä. Se suututtaa koska minä olen lapseni yksin hoitanut niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Hän vain esittää isää kun vieraita on läsnä tai hänen oma perheensä. Nyt minulle tarjottiin ihanaa työpaikkaa, mutta se sisältää joskus iltavuoroa ja viikonloppua. Mies raivostui ja sanoi, että olen huono äiti jos otan työn koska hän on ennen minua ollut työssään niin minun pitää elämäni soveltaa hänen työnsä mukaan ja hän ei lapsia vahdi vaan kaikki vastuu jää minulle. En tiedä mitä ajatella. Olen taas umpikujassa. Tämä hulluus on taas alkamassa. Olen myös huomannut että sisälläni on paljon vihaa miestäni kohtaa. En vain pysty antamaan anteeksi kaikkea sitä mitä hän on minulle tehnyt. Puoli vuotta meni ihan kivasti, mutta nyt tämä taas on heilahtamassa sinne suuntaan mikä saa ihokarvani nousemaan pystyy. Miten mies voi puolikin vuotta olla suhteellisen normaali ja miksi hän taas muuttuu? Mitä enemmän kuuntelen hänen puheitaan sitä sekaisemmaksi menen itsekin. Nyt hän uhkasi, että jos lähden niin hänellä on kuulema niin hyvät suhteet joka paikkaan, että hän voi laittaa minut todellaa ahtaalle. Tämä on kuin jotain suurta näytelmää. Tuntui varmaan sekavalta lukea, mutta kiitos kun jaksoitte!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo kuullostaa niin hemmetin tutulta. Tuo kontrollointi, alistaminen, määräily oli kuin minun "entisestä" elämästäni. (Alkoi heti kun oltiin ostettu iso rivariasunto, siihen asti esitettiin niin huomaavaista ja ihanaa miestä, eipä olis arvannut)
Paitsi että meillä ex-miehen kanssa ei ollut lasta/lapsia kehissä. Luojan kiitos, muuten olisin aina hänen kiusan kohteena.
Nyt oikeesti!!
Ota ja lähde, noin henkisesti sairas tyyppi ei tokene ikinä, eikä muutu, eikä varmasti lakkaa sinua piinaamasta
Vaikka kuinka yrittäisit rakastaa ja tehdä toiselle mieliksi.
Sinä et ole miehellesi mitään rahaa velkaa. Joten anna sen vaan kiukutella, sinun rahasi menee pitkälti hänen siittämiensä lasten huolehtimiseen. Hän on tarkoituksella tehnyt sinulle "velkavankeuden" kontrolloimista varten. Tiedät itsekkin että tuo yhtälö on täysin mahdoton siihen että vielä pystyisit rahaa ansaitsemaan.
Mieti nyt: Olet pääsääntöisesti raskaana, ja vielä vuodelevossa osan raskauden aikaa, huolehdit yksin lapsista, opiskelet ja tarjottu työpaikkakin on kielletty.
Perhana, sen miehen pitäisi pitää sinusta ja perheestään huolta, eikä käyttäytyä teitä kohtaan kuin vihamiehiään!!!
Ukkos ei ole mies eikä mikään! vaan surkea rääpäle.
Ihan itsesi takia ja ennen kaikkea myös lasten takia.
Nyt juokse jo!!!
Älä anna sen enää alistaaitseäsi. Alku on varmasti vaikeaa, mutta tulet yllä vielä huomaamaan ajan kuluessa miten oikean ratkaisun tässä asiassa tekisit.!!!
Voi kun vois jotenkin auttaa, tekis mieli vetää ukkoas pataan!!
Jep - "penskat kasaan ja menoks"! Samaa mieltä!
Olet tekemisissä laskelmoivan narsistisen ...skan kanssa! Jätä narsisti "ulisemaan yksikseen" - se on pahin kosto narsisteille, koska hehän "kuivuvat kasaan" ilman uhria, jota voisi tasaisin väliajoin alistaa ja haukkua!
Narsisti on kuin loiseläin. Ole sinä ITSENÄINEN ja lähde pois!
Miehesi on todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen ja ikinä tilanteesi ei parane joten lähde!Todentotta muksut kainaloon ja menoksi! Gookleta "Narsistien uhrit",löydät tukipalstan jossa saman kokeneita.Saat vertaistukea,neuvoja käytännön järjestelyissä,linkkejä ja vinkkejä,miten toimia.Käy lukemassa ja tutustumassa.Miehelles elä kerro halaistua sanaa mistään asioista,siten suojaat itseäsi ja lapsiasi mahdollisen lähtösi hetkenä.Mene sinne tukipalstalle heti,niin tytöt neuvoo sua eteenpäin asioissa.Voimia sinulle!
Tota, öö..mihinkä sä tarvit sitä miestä siinä?
Kyllä tuli elävästi mieleen omat vastaavat kokemukset kirjoitustasi lukiessani.
HUH!
Nyt et tosiaankaan saa enää epäröidä, vaan toimi.
Asunto järjestetään sinulle ja lapsillesi sosiaalitoimen kautta, kun kerrot tilanteesi. Tällaisessa tapauksessa saat apua nopeasti.
Kerää nyt vaan voimasi ja aloita oma elämäsi. Tuollaista miestä et tarvitse mihinkään. Hän imee sinusta vähitellen kaiken elämänhalun ja itsetunnon ja sinusta tulee tyhjä kuori. Mitä pitempään alistut tuollaiseen, sen vaikeampi sun on päästä siitä pois. Ja kuka sitten huolehtii lapsista, kun sinä romahdat?? Miehesikö???
Pois nyt sieltä nopeasti! Tukea on saatavilla ja meitä myötäeläjiä sait paljon, kun kirjoitit tänne.
Olen tehnyt 5 lapseni kanssa saman tempun , eli jätin miehen (samoista syistä).
Oli Kamalaa aikaa mutta olen selvinnyt ja olen nyt jo 50 v. Nainen kestää uskomattomia asioita ja pysyy vielä järjissään. Lähde ennenkuin menetät sen.
..lukiessani tarinaasi rinnassani tuntuu suuri puristus,se peilaa niin paljon omaa elämääni. Valotan hiukan.. kolmisen vuotta sitten olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa ravintolassa. Tiskillä viereeni ilmestyi ihana tumma mies,rupesimme juttelmaan ja sitähän riitti. Ilta meni siivillä ja päädyimme hänen luokseen yöksi. Asuin tällöin eri paikkakunnalla(150km päässä) ja työnikin oli siellä. Rakastuimme heti(olin ollut n.1v. sinkkuna,edellinen suhde oli upea mutta muuttui ystävyydeksi,intohimo kuoli) ja meillä sitä intohimoa riitti,eikä mennyt aikaakaan,kun hän ehdotti,että luopuisin asunnostani ja muuttaisin hänen luokseen,tottakai tein sen,sinne jäi työni ja ystäväni.Alku oli upeaa. Reissattiin yhdessä,tutustuttiin ja pidettiin hauskaa.Rakkaus ja hän tuntui juuri siltä ,mitä olin aina toivonut. Menimme 3kk päästä kihloihin. mutta eipä mennyt aikaakaan,kun arki astui kuvaan ja hänen todellinen luontonsa alkoi tulla ilmi. Olin ns.hänen armoillaan ja tyhjän päällä,ilman töitä(rahat vähissä) ja ystävät kaukana.Hän sanoi ,että älä huoli,hän pitää musta huolen ja mihin minä muita kun meillä on toisemme!Hän rupesi käyttäytymään todella mustasukkaisesti. Tutki kännykkääni,kyseli,laukoi epäilyksiä ja poisteli numeroita.Baarissa jos joku mies ystävällisesti jutteli,löi heti turpaan,jopa portsareita ,kun väitti heidän katsoneen "sillä silmällä".Häpesin kamalasti!Alkoi toden teolla rajottaamaan sosiaalista elämääni,karsi ystäviäni,haukkui heitä,minua,vähätteli ja kiristi.Kielsi minua kiristämällä ,etten saa viettää tyttöjen iltoja enää.Itse joi mutta multa kielsi sen. Alkoi ekat kännissä lyönnit,syy:minu,eikä muka muuta vaihtoehtoa sulkea huoran turpaa.Kerran puukolla leikkasi takapuoleen asti olevan paksun tukkani aivan lyhyeksi,ennen sitä seurasi kuristustani,käsien vääntöä mustelmille ja heittelyä. Masentuneena siitä yritin amfetamiinilla tappaa itseäni. Hän rukoillen ,itkien maanitellen ja anteeksi pyydellen sai minut takaisin ja uskomaan,eetä kaikki on hyvin ja väkivalta loppu. Fyysinen loppui mutta henkinen jatkui kahta pahempana.Karkailin vanhalle kotikunnalleni,uhkasi etsiä minut ja tappaa ystäväni,soitti jopa äidilleni uhaten tappaa minut ja hänet(humalassa)!Nyt eletään maaliskuuta ja olen edelleen hänen kanssaan,koska en uskalla muuta,kaikki on hyvin mikäli toimin hänen sääntöjensä mukaan,jotka hän on laatinut! N. kuukausi sitten pakkasin kamani ja sanoin,eetä nyt loppu,hän laittoi eteeni velkirjan,jota pitänyt suhteen ajan ostamistaan asioistaan minulle ja sanoi,että tämän summa tilille heti,muuten tulee noutajat ja henki lähtee. Sanoin selvä ,tapata sitten mut,elämäni muutenkin pilalla ja kävelin ovesta ulos!En ehtinyt,kun koululleni asti,mies soittaa,tule takaisin,tiedäthän sen,etti me koskaan erota ja minä raukkahan taas häntä koipien välissä palasin. Kyllä mä inhoan itseäni tämän takia, kun en pysty jättämään häntä.Mistä saisin sen rohkeuden ja voiman? Käyn psykiatrilla tämän suhteen ja ahdistukseni vuoksi ja hän neuvoo lähtemään ja äkkiä,ennen kun hajoan täysin.. Sisälläni on niin paljon katkeruutta ja inhoa tuota julmuria kohtaan,että tunnen halkeavani,välillä on vaikea katsoa häntä silmiin.. Joka päivä on kuin taistelu,josta ei tunnu selviävän.. Onko tämä elämää?
Mistähän tuota voimaa saisi jättää julmasti käyttäytyvän miehen? Minullakin on samantyyppinen tilanne tällä hetkellä, vaikkemme asukaan yhdessä, miehessä on ilmennyt samanlaisia ominaisuuksia mitä olen täältä lukenut. Väkivalta on vielä henkistä, paitsi pientä tönimistä on ollut ja "leikkisästi" kuristamista kerran. Kerran hän sanoi minulle, vähän aikaa sitten, että pystyy tekemään mitä vain. Hän myös pettää minua varmasti koko ajan, on pettänyt suhteemme ajan, myös omien ystävieni kanssa. On sanonut myös, että minulla ei saa olla muita miehiä enkä saa seurustella toisten kanssa. Eikä häntä saa jättää, vaan hän jättää silloin kun on aika, näin on uhkaillut. Välillä on niin kultainen mulle, että. Ja myöntää olevansa aivan sika yms. Miehen kaverikin tuntuu olevan samanlainen "ilkiö", mitä olen kuvaa saanut siitä. Ihannoidaan pahuutta, ym. pa...a. Olen ilmeisesti tyypillinen kiltti nainen, joka saa kestää sen kaiken. Mietin jo eroa, vaikka suhteemme ei ole vielä edes vuoden vanha, mutta miten/minne pääsisin pakoon?? En mä tällaista halunnut, vaan tasapainoisen ja onnellisen suhteen. Inhottaa, pelottaa ja oksetuttaa.. turvakoditko ne on vaihtoehtoja, jos pelkää toisen kostoa? Voisin ja haluisin sanoa, että lähde mutta se tosiaan on helpompi sanoa kuin tehdä, kun tuntuu ettei toista pääse pakoon millään. On tää elämä vähän liian kovaa :(.